Ceausescun Romania

Kylmän sodan kaudella Romania oli Varsovan liiton maista köyhin. 1960-luvun puolivälissä maan johtoon nousi melko nuori, vajaa 50-vuotias, Nicolae Ceausescu, joka sosialistimaiden yhteisössä veti omaa kansallista linjaansa. Tämä linja korostui erityisesti vuonna 1968, jolloin Varsovan liiton maat miehittivät Prahan, kyseisen liiton jäsenmaan pääkaupungin. Tähän operaatioon Romania ei osallistunut. Ceausescu piti historiallisen puheen Bukarestissa todeten, että Varsovan liiton joukot kohtaisivat merkittävää vastarintaa 24 miljoonan asukkaan Romanian rajalla, jos sinne hyökättäisiin. Nuori puoluejohtaja oli tästä syystä eritäin suosittu uransa alkutaipaleella.

 

Rautaesiripun länsipuolella Romanian toiminta herätti luonnollisesti huomiota. Varsovan sotilasliitossa oli kapinallinen jäsen, joka ei ottanut Moskovan ohjeita. Ceausescun poissaolo Prahan miehityksestä pantiin luonnollisesti merkille myös pankkipiireissä. Köyhän Romanian luottokelpoisuus nousi poliittisista syistä.

 

Romania oli perinteinen öljyntuottaja. Tästä johtuen maa satsasi vahvasti öljynjalostusteollisuuteen. Öljyvarat kuitenkin ehtyivät lähes täysin 1970-luvulla, kun ensimmäinen öljykriisi nosti polttoaineiden hinnat pilviin. Ceausescun Romania otti kallista rahaa markkinoilta pystymättä olennaisesti kohentamaan maan kilpailukykyä.

 

Ceausescu oli ristiriitainen hahmo. Sisäpolitiikka oli tiukan stalinistista. Diktaattori johti maata salaisen poliisin avulla keskusjohtoisesti ilman mitään merkkejä taloudellisen päätöksenteon hajauttamisesta. Ceausescu ei siis tukenut kommunistisen Tšekkoslovakian reformeja, mutta vastusti niiden pysäyttämistä tankkien avulla.

 

Kommunistiselle Romanialle 1980-luku oli oikeastaan yhtä tuskaa. Maan johtaja päätti maksaa läntiset lainat korkoineen takaisin, mikä saattoi väestön todelliselle nälkäkuurille. Vastaavaa kurjuutta en missään itäblokin maassa lukuisilla matkoillani nähnyt. Toisaalta en missään itäblokin maassa nähnyt syrjäkylien elintasoa. Bukarestissa rahat satsattiin valtavaan hallituspalatsiin ja sinne johtavaan bulevardiin. Napinaa ei siedetty.

 

Tunsin Helsingin Romanian lähetystössä työskentelevän kaupallisen edustajan suhteellisen hyvin. Hän tuli toimistooni vuoden 1986 lopulla. Mukanaan hän toi varsinaisen uutispommin. Sain tietää, että minut oli valittu Nicolae Ceausescun elämänkerran kirjoittajaksi Suomessa. Romanian valtio maksaisi kaikki hankkeeseen liittyvät kulut ja jakaisi kirjaa Romanian ystäville Suomessa.

 

Vain äärimmäisen harvoin olen elämäni aikana ollut yhtä hämmentynyt kuin tämän tapaamisen aikana. Ilmoitin heti, että en osaa Romanian kieltä. Tämä ei vierailijan mukaan ollut mikään este, koska Suuren Johtajan ajatukset ja tekemiset olivat saatavilla englanniksi ja saksaksi. Tämän jälkeen epäilin, että aiheesta löytyy varmaan erittäin paljon materiaalia, jonka läpikäynti vie aikaa. Tähän lähetystövirkailija totesi, että lähdeteoksista voitaisiin alleviivata tärkeät kohdat valmiiksi.

 

Hädissäni totesin, että Suomesta varmasti löytyy kommunisteja, jotka ottaisivat tehtävän mielellään vastaan. Tähän vieraani vastasi, että ehdotus on täysin epäsopiva. Jos kommunistinen kirjoittaja tekisi ylistävän kirjan Romanian diktaattorista, tarina ei olisi uskottava, vaan se leimattaisiin propagandistiseksi. Kirjailijan piti nimenomaan olla puolueeton tarkkailija.

 

Seuraavaan tapaamiseen diplomaatti toi kolme kirjaa, jotka kaikki ylistivät Nicolae Ceausescua, Tonavan Haukkaa ja Transilvanian Neroa. Ensimmäinen kirja oli kirjoitettu ruotsiksi, toinen tanskaksi ja kolmas englanniksi. Tehtävän luonne alkoi käydä selväksi. Kaikki kolme kirjaa olivat erittäin imartelevia suhteessa analyysin kohteeseen.

 

Seuraavaksi sain kutsun Romanian turistiministeriöstä vierailla maan turistikohteissa. Matkan aikana tutustuttiin turismiin, mutta välillä keskusteltiin kirjasta, jonka suhteen en luvannut mitään.

 

Ennen vallan vaihtumista Romaniassa Suomessa ilmestyi artikkelikirja kemian alalta. Kirjan toimittaja oli Elena Ceausescu, Nicolaen vaimo, joka oli parlamentin puhemies ja tiedeakatemian presidentti. Ammatiltaan Elena oli laborantti. Oli selvää että kyseessä oli “Suunnitelma B”, jolla haettiin myötätuntoa Romanialle ja sen talouskehitykselle. ”Suunnitelma A”, Nicolaen elämänkerta, ei toteutunut, koska sopivaa kirjailijaa ei löytynyt.

 

Olen nähnyt moneen kertaan TV:n kautta kommunistisen Romanian lopun. Kansa kyllästyi täydellisesti Aurinkokuninkaaseen. Se näkyy nauhalta selvästi.

 

Jouduin Suomen TV:ssä kommentoimaan Ceausescujen nopeaa “oikeudenkäyntiä” ja teloitusta. Sanoin vastustavani kuolemantuomiota. Pariskunta teloitettiin siksi, että salaisen poliisin joukoista osa pyrki aloittamaan sisällissodan. Ceausescun vastustajat halusivat näyttää kansalle diktaattoripariskunnan kuolleena, jotta kukaan ei jatkaisi taistelua heidän puolestaan. Tämä oli ymmärrettävää.

 

Jos Nicolae Ceausescu olisi ollut talouden uudistaja, joka olisi ottanut kansan hyvinvoinnin huomioon, olisin mielelläni kirjoittanut hänen toimistaan kirjan. Totuus oli kuitenkin toinen, häntä ei historia hyvällä muista.

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu