Talouskasvun laji ratkaisee

Hyvinvointia on perinteisesti luotu kolmen tuotannontekijän avulla. Ne ovat maa, työvoima ja pääoma. Feodaaliyhteiskunnassa maa oli tärkein rikkauden lähde. Eliitti pyrki maksimoimaan maaomistuksensa. Kansakunnat pyrkivät laajentamaan pinta-alaansa hankkimalla siirtomaita.

 

Teollisen vallankumouksen myötä syntyi uusia asutuskeskuksia, jotka tarjosivat työtä maaseudulle muodostuneelle liikaväestölle. Yhteiskunnan urbanisoituminen loi työväenluokan. Muutoksen taustalla oli Glasgow'n yliopistossa vaikuttanut insinööri James Watt, joka keksi höyrykoneen.

 

Maata ei voi lisätä, eikä myöskään luonnonvaroja. Sitä vastoin ihmiskunta on osoittanut erittäin nopeaa lisääntymiskykyä. Viime vuosisadalla keskimäärinen elinodote noin kaksinkertaistui. Elintason nousu ja tieteen nopea kehitys johtivat nopeaan väestönkasvuun. Syntyi ongelma: miten maapallo pystyy elättämään noin seitsemään miljardiin nousseen ihmismäärän? Kyseistä ongelmaa ei ole vieläkään ratkaistu.

 

Elintarviketuotannossa ekstensiivinen hyötypinta-alan laajenemiseen perustuva kasvu saavutti rajansa viime vuosisadalla. Kasvu muuttui ekstensiivisestä intensiiviseksi, tehokkuuden parantamiseen perustuvaksi. Viljalajikkeita pystyttiin olennaisesti parantamaan toisen maailmansoidan jälkeen. Apulanta ja koneistus nostivat läntisten maatilojen tuottavuutta olennaisessti. Nykyisen EU:n alueella päädyttiin monesti ylituotantoon.

 

Taloushistoriassa tapahtui merkittävä käänne vuonna 1972 kun Rooman klubi julkaisi kirjan Kasvun rajat. Tämä teos herätti ekonimistikunnan pohtimaan talouskasvun ympäristövaikutuksia. Tämä käänne tosin koski kylmän sodan aikakaudella vain länsimaita. Kommunistimaissa uskottiin edelleen teollisuuden ekstensiiviseen kasvuun. Vasta Gorbatshovin tultua valtaan vuonna 1985, ryhdyttiin idässä kartoittamaan kasvun ympäristölle aiheuttamia haittoja, jotka todettiin valtaviksi.

 

Marxismi-leninismi uskoi vakaasti siihen, että jatkuvat investionnit teollisuuteen loisivat lopulta paratiisin maan päälle. Kolmannen tuotannontekijän, pääoman, kasaaminen raskaaseen teollisuuteen tuli heidän mielestään ratkaisemaan kylmän sodan talouskilpailun voiton. Elintason nousu ja elämisen laatu ei ”marxilaisessa kasvumallissa” ollut osatekijä. Bruttotuotannon jumalointiin perustunut systeemi loi kyllä työtä jokaiselle, mutta tarjosi kuluttajille huonolaatuisia tuotteita riittämättömässä mittakaavassa.

 

Systeemin tuho voidaan riivistää lyhyesti: siirtyminen ekstensiivisestä kasvukaudesta intensiiviseen epäonnistui. Määrällinen kasvu ei takaa laadullista edistystä. Aika on ajanut ohi määrällisestä kasvusta jo kauan sitten, nykymaailmassa laadullinen kasvu on ainoa vaihtoehto.

 

 

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu