Andrei Saharov, viime vuosisadan suurmies

Viime vuosisadalla käytiin kaksi maailmansotaa järjettömin seurauksin. Aasiassa sotaa oli vaikea lopettaa, vaikka Hitlerin Saksa oli jo antautunut keväällä 1945. Japani kieltäytyi antautumasta. Tästä johtuen USA päätti käyttää atomipommia, joista ensimmäinen pudotettiin Hirošimaan. Tämä ei vielä johtanut Japanin antautumiseen, joka tapahtui vasta Nagasakin tuhoamisen jälkeen.

 

Kylmän sodan aikana luotiiin atomiaseiden arsenaali, jolla maapallolta olisi voitu tuhota kaikki elämä moneen kertaan. Tätä tuhovoimaa lisättiin sekä määrällisesti että laadullisesti sodan molempien osapuolien leireissä. Kylmän sodan loputtua atomiaseiden arsenaali ei ole mihinkään kadonnut. Jännitteiden lisääntyessä kansainvälisen politiikan areenalla on ryhdytty viittaamaan siihen, että piilossa olevia joukkotuhoaseita voitaisiin taas tarvittaessa kaivaa esiin.

 

Akateemikko Andrei Saharov oli mukana ryhmässä, joka kehitti Neuvostoliiton vetypommia. On selvää, että tähän ryhmään ei voinut nimittää osanottajia poliittisesti, vaan tieteellisten meriittiensä ja taitojensa perusteella. Jokaisen ryhmän jäsenen piti olla huippulahjakas.

 

Työssään Saharov pysähtyi miettimään sitä, miksi huipputieteilijöiden piti luoda välineitä, joilla voisi tuhota mahdollisimman paljon ihmisiä. Tätä samaa ongelmaa ovat kai kaikki Saharovin kaltaiset huiput pohtineet eri puolilla maailmaa. Lännessä Saksan ja Japanin akselia pidettiin pahan perikuvana. Voisi kuvitella, että atomipommin kehittäjät uskoivat työnsä lopputuloksen nopeuttavan ”pahan akselin” häviötä.

 

Sodan jälkeen Neuvostoliitossa uskottiin vahvasti maailmanvallankumoukseen. Neuvostoliitto oli saanut sodan seurauksena rajoilleen ”satelliittivaltioita”, jotka olivat Moskovalle kuuliaisia. Varsovan liitto, sosialistimaiden sotilasyhteisö, kehitti militäärisektoria erittäin voimakkaasti Kenraalit ja sotateollisuuden palveluksessa olleet tieteilijät olivat eliittiä ja nauttivat feodaalisen järjestelmän eduista. Saharov joutui luopumaan näistä erityiseduista, koska hän ei totellut maansa johtoa.

 

Yhteiskuntatieteissä Saharov muistetaan konvergenssiteorian keksijänä. Tämän teorian mukaan talousjärjestelmät (keskusjohtoinen suunnitelmatalous ja hajautettu markkinatalous) lähenevät toisiaan ja lopulta ”kasvavat yhteen”. Kapitalismissa julkisen sektorin osuus nousee, koska koulutus, sosiaalitoimi ja talouden infrastruktuuri (esim. energiahuolto, tieverkot, jne.) vaativat suunnittelua. Keskusjohtoisissa talouksissa taas tarvitaan päätöksenteon hajauttamista, koska teknologista kehitystä ei voida päättää mistään valtion virastosta käsin.

 

Saman teorian lännessä ”keksi” hollantilainen ekonomisti Jan Tinbergen. Akateemisessa maailmassa konvergenssiteoriasta keskusteltiin melko paljon. Lähtökota oli herkullinen: vihamielisyydet leirien välillä oli tarkoitus purkaa ja käyttää ihmiskunnan parhaita aivoja optimin, parhaan mahdollisen vaihtoehdon, löytämiseen.

 

Neuvostoliitossa ei konvergenssiteoriasta jaksettu innostua. Moskovan mukaan idässä toteutettiin talousjärjestelmää, joka toteutuu lopulta kaikkialla maailmassa. Saharovia halveksittiin kaikin mahdollisin systeemin käytettävissä olevin tavoin. Häntä ei kuitenkaan voitu vangita, koska hän oli kansainvälisesti tunnettu. Hän joutui viettämään elämänsä arestissa Gorkin kaupungissa (nykyisin Nizhni Novgorod).

 

Vuonna 1975 Saharov sai Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä tulkittiin Moskovassa läntiseksi provokaatioksi. Saharovia ei päästetty maasta hakemaan palkintoaan.

 

Gorbatšovin kaudella edettiin kohti demokratiaa. Osa korkeimman neuvoston (parlamentin) jäsenistä valittiin todellisilla vaaleilla. Andrei Saharov pääsi yhtenä heistä edustamaan kansaansa. Hän kuitenkin kuoli Neuvostoliiton loppusuoralla, kunnioitettuna ajattelijana, jota systeemi ei pystynyt korruptoimaan.

 

Ennen systeemin hajoamista Suomen valtio koulutti neuvostoliittolaisia yritysjohtajia markkinatalouteen. Näitä ryhmiä tuli Helsinkiin noin tusinan verran. Opettajan tehtävä lankesi minulle. Jokaiselle ryhmälle kerroin aluksi Saharovin konvergenssiteoriasta. Totesin, että kyseinen nero tiesi mitä kirjoitti.

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu