Propagandaa ja itsesensuuria

Olen useasti todennut, että paluu takaisin Suomeen vuonna 1975, noin kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, oli elämäni suurin kulttuurishokki. Suomi eli voimakasta stalinismin kultakautta, jonka aikana äärivasemmistolaiset mielipiteet olivat trendikkäitä. Äänekäs vähemmistö pyrki jyräämään muut julkisessa keskustelussa.

 

Sosiaalipsykologian professori Antti Eskola antoi vasemmistoaallolle akateemisen arvovallan. Hänen kaksi kirjaansa, ”Suomi sulo Pohjola” ja ”Vasen laita lavea” olivat ilmestyneet 1960-luvun lopulla.

 

Professori Eskola katsoo, että demokratia on tärkeä piirre yhteiskunnassa. Sosialistimaissa poliittinen demokratia ei valitettavasti ollut toteutunut. Sitä vastoin taloudellinen demokratia oli sosialistimaissa toteutunut, koska kapitalismi on poistettu

 

Eskola ei ollut perehtynyt edes ”systeemin” pääperiaatteisiin. Keskusjohtoisessa taloudessa jo määritelmän mukaan suppea ja itsekäs eliitti päättää kaikesta taloustoiminnasta pienintä yksityiskohtaa myöden. Tämä seikka tuli erittäin konkreettisesti esille esimerkiksi Puolassa vuonna 1980, kun taas kerran työläiset kyllästyivät ruokapulaan ja alkoivat lakkoilemaan. Taloudellinen demokratia oli pelkkää hämäystä, mitä suomalainen professori ei tajunnut.

 

Professori Eskola esittää systeemin eräänlaisena sivistyksen huippuna, asiaa varsinaisesti tutkimatta. Hän oli aikansa ilmiö, korkeasti koulutettu ja tunnettu opettaja, joka ilmoittautui diktatuurin mannekiiniksi. Hän oli suomettuneen Suomen keulakuvia, jotka ohjasivat kansaansa karikolle.

 

Paluumuuttoni jälkeen sain kuulla, että saisin jossain vaiheessa oman kotiryssän. Seuraavat vuodet sain lounastaa säännöllisesti tämän henkilön kanssa.

 

Joka tapaamiselle kotiryssä toi materiaalia kotimaansa taloudesta. Osa aineistosta oli käyttökelpoista, mutta suurin osa hänen jutuistaan oli pelkkää propagandaa. Tiesin, että samaa propagandamateriaalia oli toimitettu myös monille muille suomalaisille vaikuttajille heidän kotiryssiensä toimesta, koska osa heistä julkaisi tai käytti sitä juttujensa lähdemateriaalina täysin kritiikittä.

 

Erään tapaamisen yhteydessä pyysin kotiryssältä aineistoa siitä, miten USA oli sodan aikana auttanut liittolaistaan taloudellisesti. Tiesin läntisistä lähteistä, että kokonaissumma oli noin 11 miljardia dollaria. Lisäksi Moskova sai arvokasta tukea Britannialta, joka sai jenkkien avustusta noin 31 miljardia dollaria. Osa tästä lähettiin itäiselle yhteistyökumppanille. Yhteensä Moskova sai sodan aikana tukea länneltä noin 12 miljardin dollarin edestä.

 

En koskaan saanut pyyntööni kunnollista vastausta. Hän kertoi avun olleen erittäin vaatimatonta. Todellisuudessa summa vastasi siis Suomen valtavia sotakorvauksia noin nelikymmenkertaisesti.

 

Kantapään kautta opin itsesensuuria. Kylmän sodan aikana ei ollut sopivaa kertoa, että Moskovan sotamenestys oli osittain liittolaisten ja erityisesti USA:n ansiota. En koskaan julkaissut juttuani aiheesta.

 

 

 

 

 

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu