Lisäarvon arvoitus

Karl Marx oli saksalainen filosofi, joka vietti osan elämästään Britanniassa, teollisen vallankumouksen emämaassa. Vaikka teollisuusyritysten määrä kasvoi, pysyivät palkat alhaisella tasolla. Maaseudulla oli suhteellista liikaväestöä, joista monet hakutuovat teollistuviin kaupunkeihin. Kaupungeissa vallitsi monin paikoin kurjuus. Kansantaloutta ryhdyttiinkin kutsumaan ”synkäksi tieteeksi”, koska kurjuudelle ei ollut luvassa nopeaa loppua.

 

Tarkkailtuaan talouskehitystä 1800-luvun puolivälissä, Marx keksi lisäarvon käsitteen. Hänen mukaansa vain työvoima voi luoda arvoja. Yritykset maksoivat työläisille matalia palkkoja ja myivät tuotteet markkinoille hyvään hintaan. Havaintojen pohjalta hän totesi, että yrittäjä sai lisäarvoa, ts. yrittäjät ottivat itselleen voittoa, jonka olisi pitänyt valua työläisten taskuihin. Tästä johtuen hän keksi sosialismin, jossa yksityisiä kapitalisteja ei hyväksyttäisi ja jossa markkinoita ei sallittaisi. Valitettavasti Karl Marx ei koskaan ehtinyt kertoa sitä, miten tämä toteutettaisiin käytännössä. 

 

Marxin laajasta tuotannosta löytyy kuitenkin vihjeitä siitä, miltä sosialismin, siis ihanneyhteiskunnan, pitäisi näyttää. Marx piti kaikkia palveluita tuottamattomana toimintana. Näin ollen hän katsoi, että sosialismissa ei tarvita lainkaan julkista sektoria. Poliisivoimat palvelevat rikkaiden vain rikkaiden etuja. Sotavoimia ei tarvita, koska työläisvaltiot eivät käy sotia. Karl Marxin teoksissa on selvästi todettu, että valtio ”kuolee pois”, kun on siirrytty sosialismiin.

 

Koko työelämäni tarkkailin keskusjohtoisia suunnitelmatalouksia, joita kutsuttiin yleisesti sosialistisiksi tai kommunistisiksi yhteiskunniksi. Kyseiset yhteiskunnat perustuivat Marxin oppeihin.

 

Tämän yhteiskunnallisen kokeilun lopputulos oli, että kommunististen suunnitelmatalouksien taru päättyi tilanteeseen, jossa valtiot eivät enää pystyneet pitämään yllä kohtuuttoman suurta julkista sektoriaan. Julkinen sektori piti sisällään mm. valtavat salaisen poliisin ja armeijan yksiköt. Itä-Saksassa (DDR) salaisen poliisin joukot olivat asukasta kohden suurempia kuin Natsi-Saksassa. 

 

Karl Marxin kuningasajatus oli luoda taloudellinen demokratia, jossa yksityiset yritykset otetaan työläisten haltuun. Yrityksiä oli tarkoitus hoitaa työläisten itsehallinnon periaatteella tuottamalla käyttöarvoja, ei markkina-arvoja. Miten sosialistiset yritykset vaihtavat keskenään käyttöarvoja, ilman markkinoita, on jäänyt minulle arvoitukseksi.

 

Anarkosyndikalismi oli termi, jota käytettiin melko usein viime vuosisadalla marxilaisten piirissä. Alkuosa (anarko-) viittaa talouteen, jossa ei ole valtiovaltaa. Syndikalismi viittaa työväenliikkeeseen, joka toteuttaa yrityskohtaisesti työvoiman itsemääräämisoikeutta. Kommunistisen Jugoslavian systeemiä kutsuttiin melko usein anarkosyndikalismiksi. Maassa oli melko vahva valtio, mutta yritykset olivat syndikalistisia. Espanjassa sisällissodan aikana paikalliset kommunistit kannattivat anarkosyndikalismia.

 

Viime vuosisadalla monissa länsimaissa oli trotskilaisia ryhmiä, jotka vihasivat stalinismia. Heitä voi kai kutsua anarkosyndikalisteiksi. Eräs heistä oli belgialainen Ernest Mandel. Menin kerran kuuntelemaan häntä 1970-luvun alussa.

 

Suuri osa kuuntelijoista oli nuoria. Puhuja sanoi, että hänen sosialismissaan otetaan koulutus huomioon. Valaistakseen tätä kohtaa hän sanoi, että syndikaaleissa annettaisiin johtaville tovereille suuremmat ja paremmat autot kuin työläisille. Pyysin tältä osin selvennystä. Sanoin, etten halua omaa autoa, koska en koskaan tule käyttämään sitä, vaan käytän julkisia liikennevälineitä. Tältä osin haluan korvaukseksi auton sijaan lisää kesälomaa. Olin kiinnostunut miten yhteiskunnassa, jossa ei ole rahaa eikä markkinoita, voidaan vertailla luontaisetuja. Minkälainen on vaihtomekanismi käytännössä? Jos luovun autoedusta, miten määritellään kuinka montaa lomapäivää se vastaa?

 

Puhuja ei selvästi pitänyt kysymyksestä ja kuittasi asian nopeasti sanomalla, että tämä vaihtosuhde ratkaistaan tarvittaessa syndikaalin istunnossa, ja jatkoi puhettaan. Utopioita on helppo luoda, mutta vaikea toteuttaa käytännössä.

 

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu