Voihan Pirkkala!

Pirkkala on kuuluisa peruskoulustaan, jossa vuosina 1973-1975 toteutetun koulukokeilun päätavoite oli tutkia kokeellisen psykologian menetelmin, kuinka hyvin oppilaat omaksuivat marxilaisen maailmankatsomuksen.

 

Opetuskokeilu oli psykologien suunnittelema ja yksi kouluhallituksen suurimpia projekteja. Kokeilun metodit perustuivat Neuvostoliiton ja Itä-Saksan (DDR) marxilais-leninistiseen kasvatuspsykologiseen tutkimukseen, jolla tavoiteltiin lapsille muodostettavaa sosialistista persoonallisuutta. Oppilaat osoitettiin kokeiluun vanhempiensa tietämättä. Kokeilin päätyttyä sen tulokset oli tarkoitus ottaa käyttöön Suomen kaikissa peruskouluissa.

 

Teksti on lainattu aiheeseen liittyvästä kirjasta (Jari Leskinen: Kohti sosialismia. Siltala. 2016). Kyseessä on kattava katsaus erääseen suomettumisen aikakauden absurdeimpaan ja järkyttävimpään episodiin: totalitaarisen propagandan avulla oli tarkoitus aivopestä demokraattisen maan nuoriso kannattamaan poliisivaltion arvomaailmaa. Kyseessä oli häikäilemätön, luvatta lapsilla tehty ihmiskoe, jolla pyrittiin vaikuttamaan heidän psyykeensä. Ja vielä kaiken huipuksi, loppulasku tästä aivopesusta lähettiin yhteiskunnan veronmaksajien maksettavaksi.

 

Pirkkalan kokeilun ollessa käynnissä oleilin ulkomailla. Suomeen paluuni jälkeen sain kopion ”Pirkkalan monisteesta”, joka oli kopioitu neuvostoliittolaisesta, suomeksi Petroskoissa käännetystä, propagandatekstistä. Silloin en kuitenkaan tajunnut kokeilun laajuutta ja traagisuutta. Vasta Leskisen kirjan ansiosta olen asian mittakaavan ymmärtänyt.

 

Pirkkalan kokeilun taustavoimiin kuului Leskisen kirjan mukaan Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori Antti Eskola, joka oli ahkera kirjoittaja ja vakaumuksellinen kommunisti. Kirjoituksissaan hän harmitteli sitä, että systeemin maissa ei ollut poliittista demokratiaa, mutta sieltä löytyi onneksi taloudellinen demokratia, koska kaikki tuotannollinen pääoma oli yhteisomistuksessa. 

 

Professori Eskola ja tuhannet muut läntiset stalinistista propagandaa toistaneet ”älyköt” eivät ymmärtäneet keskusjohtoisen talouden pääperiaatetta: kaikki talouden päätökset, tuotantolukemat, jakelu, hinnat, palkat, jne. lyötiin vuosittain lukkoon korkeiden virkamiesten (esim. valtion suunnittelutoimisto) taholta. Talouden demokratia, ts. työläisten osallistuminen päätöksentekoon oli jo määritelmän mukaan täysin poissuljettu vaihtoehto.

 

Tämä yksinkertainen tosiasia kävi ilmi, kun 1980-luvun alussa Puolan työläiset alkoivat lakkoilla. He eivät olleet tyytyväisiä huikeisiin (20%) palkankokorotuksiin, koska rahalla ei saanut ruokaa. He vaativat vapaita ammattiyhdistyksiä, mistä maan johto kieltäytyi. Lopulta työläisten kannattama solidaarisuusliike sai otteen vallankahvasta.

 

Leskisen kirjan luettuani ymmärrän entistä paremmin omaa työhistoriaani. Suomessa erittäin vahva äärivasemmisto, vasemmisto-demareista stalinisteihin, eli ja toimi keskellä illuusiota, jonka ydin oli usko vallankumouksen taikavoimaan. Nämä ihmiset sulkivat täysin silmänsä totalitäärisessä järjestelmässä elävien ihmisten kärsimykseltä. Luonnollisesti tunsin heistä useita. Kaikki heistä kieltäytyivät hyväksymästä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että keskusjohtoisessa taloudessa keskusjohdon oli pakko pitää hallussaan kaikki ohjakset pystyäkseen toteuttamaan suunnitelmat. Ne, jotka ohjasivat taloutta, eivät tulonjaossa unohtaneet itseään. Tämän totesi jo Leon Trotski ennen kuolemaansa.

 

Myös Pirkkalan kokeilun rahoituskuvio osoittaa, että projektin taustalla oli ennen kaikkea sen vetäjien inhimillinen ahneus.  

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu