Punaiset silmälasit

Esko Aho mainitsee Ylen dokumentissa "Kun itänaapuri romahti", että hallitus ei tiennyt, miten heikoissa kantimissa Neuvostoliiton talous oli. Tähän oli syynsä.

 

Suomettuneessa Suomessa kaikki kommunistista systeemiä koskevat kirjoitukset luettiin punaisten, tai ainakin vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Systeemiin realistisesti suhtautuviin kirjoituksiin suhtauduttiin kriittisesti tai erittäin kriittisesti. On käsittämätöntä, miten ylivoimaisesti itä voitti propagandasodan. En ihmettele, että Venäjän nykyinen totalitaristinen hallinto käyttää edelleen samoja, hyväksi todettuja vaikuttamiskeinoja.

 

Suomettuminen siis johti siihen, että realistisen tiedon jakaminen itäblokin talouskehityksestä sai aina aikaan negatiivia reaktioita. Korkealla tasolla tietoa ei haluttu ottaa vastaan.

 

Tähän viittaa Alpo Rusi kirjassaan Etupiirin ote (Gummerus, 2014). ”Jaakko Blomberg on kiinnittänyt huomiota siihen, miten lännessä epäonnistuttiin neuvostotalouden arvioimisessa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska jopa Suomessa oli asian suhteen kiistatonta asiantuntemusta. Hallituksen piirissä oli kuitenkin kriittisen informaation vastaanottokyvyssä puutteita. ” Tässä yhteydessä Rusi viittaa nimeeni ja siihen, että toimin 1980-luvun lopulla presidentti Mauno Koiviston neuvonantajana. Olin kirjoittanut myös kirjoja aiheesta, esimerkkeinä vaikkapa Talouden uudet haasteet ja sosialismi (Otava, 1985), sekä Evalle tehty Marxista markkinatalouteen (1991).

 

Realistisen taloustiedon saaminen itäblokin maista oli melko helppoa. Kaikille paikan päällä käyneille oli ilmiselvää, että kansa elää köyhyydessä. Jos kansa on köyhää, ei taloudella noin yleensä mene hyvin.

 

Itse hankin tietoni mm. vierailemalla itäblokin maissa, tutustumalla paikallisiin ihmisiin, tutustumalla itäblokin emigrantteihin ja hankkimalla tietoa heidän kauttaan, sekä etenkin lukemalla kommunistimaista peräisin olevia julkaisuja ja tilastoja. Osa oli propagandaa, osa käyttökelpoista. 

 

Itävallassa toimi käännöstoimisto, joka kylmän sodan kaudella käänsi itäblokin maista peräisin olevia julkaisuja saksaksi. Tilasin näitä tietopaketteja vuosikymmenien ajan. Tästä johtuen pysyin ajan tasalla jokaisen kommunistimaan talouskehityksestä, itäblokissa julkaistujen alkuperäislähteiden käännöksien avulla. Monesti käytin näitä palveluja, kun tarvitsin tietoa raskaista talouskatsauksista, joita keskusjohtoiset taloudet tuottivat.

 

Urani aikana tapasin erittäin monia itäblokin emigrantteja, jotka olivat muuttaneet länteen kyllästyttyään kommunistiseen systeemiin. He olivat pettyneet siihen, että sosialismi lupasi kaikkea hyvää, mutta ei pitänyt lupauksistaan kiinni.

 

Jokaiseen sääntöön on kuitenkin poikkeus. Asuin 1970-luvun alkupuoliskolla pari vuotta Skotlannissa, jossa tutustuin Prahasta kotoisin olevaan pariskuntan. He kertoivat tarinan siitä, miten heitä syrjittiin opettajina. 1980-luvulla törmäsin sattumalta pariskunnan isäntään, joka sanoi työskentelevänsä Länsi-Saksassa. Systeemin romahdettua 1989, kuulin että tämä pariskunta oli koko lännessä viettämänsä aikakauden (noin 20 vuotta) työskennellyt Tšekkoslovakian salaisen palvelun piikkiin. Heitä ei kohdeltu sankareina jälkikommunistisessa kotimaassaan.

 

Matkoillani itäblokkiin käytin paikallisia tulkkeja, joita sai tilata ennen matkaa kohdemaan lähetystön kautta Helsingissä. Monista heistä tuli ajan mittaan erittäin tärkeitä tietolähteitä. Heistä myös suurin osa oli kyllästynyt omaan kotimaahansa varsinkin 1980-luvulla. Toinen ja kolmas kotiryssäni olivat, ensimmäisestä poiketen, vapaamielisiä ja selvästi huomanneet, että kommunistinen systeemi ei ole optimaalinen. Heidän avullaan sain mm. järjestettyä tapaamisia Moskovassa haluamieni ihmisten kanssa.

 

Jaakko Blomberg oli kylmän sodan kaudella alivaltiosihteeri, siis virkamiehistön eliittiin kuuluva henkilö. Hän oli vasemmistolainen, joka ilmeisesti suodatti vastaanottamaansa tietoa ideologiansa läpi.

 

On täysin käsittämätöntä, että Blomberg omassa kirjassaan niputtaa kaikki lännen ”idäntutkijat” samaan nollakerhoon. Tästä voi vetää ainoastaan yhden johtopäätöksen: Blomberg ei koskaan tutustunut aiheeseen.

 

Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti professori Alec Nove, ehdottomasti paras Neuvostoliiton talouden asiantuntija. Nove nousi perestroikan alettua keskusjohtoisten suunnitelmatalouksien arvostetuimmaksi asiantuntijaksi kaikissa leireissä. Kun Mihail Gorbatshov vieraili Britanniassa 1980-luvulla, hänelle esiteltiin professori Nove. Nimen kuultuaan neuvostojohtaja totesi, että on kunnia tutustua henkilöön, joka tuntee neuvostoyhteiskunnan paremmin kuin yksikään neuvostoihminen. Alec Nove, venäläisen emigrantin poika, kuului aikakautensa historiallisiin henkilöihin, joita arvostetaan riippumatta siitä, minkä väristen silmälasien kautta maailmaa katselee. Olin äärimmäisen onnekas, että sain hänet oppi-isäkseni opiskellessani Skotlannissa 1970-luvulla.

 

Alivaltiosihteerille toivotan rauhallisia eläkepäiviä.

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu