Mustavalkoinen ajattelu

Kylmän sodan kaudella pääasiallinen tehtäväni oli tutkia ja tuottaa tietoa Itä-Euroopan maista. Pääasiallisena tutkimusten tilaajana oli Max Jakobsonin johtama Eva. Kantavana ajatuksena toimintani taustalla oli se, että vasemmiston yhdistyminen Neuvostoliiiton sosialistimallin mukaisesti tuli estää tarjoamalla realistinen kuva ”reaalisosialismista”. Ehdottomasti tärkein taho neuvostokommunismin vastustamisessa oli maltillinen vasemmisto. Historiallisista syistä etenkin sosialidemokraatteja Neuvostoliitto tuntui pitävän suurimpana uhkanaan. Neuvostomyönteinen vasemmistosiipi ei onneksi Suomessa koskaan päässyt valta-asemaan.

Olen monesti todennut, että suomettumisilmiötä ei ole Suomessa koskaan käsitelty kunnolla. Koska ilmiö on huonosti tunnettu, nykyään yhteiskunnallisessa keskustelussa äärioikeiston viljelemä uhkakuva vasemmistosta on yleistynyt. Heidän salaliittoteorioidensa mukaan on olemassa jokin myyttinen ”vihervasemmisto”, joka työskentelee koko ajan tehdäkseen Suomesta uuden Neuvostoliiton, DDR:n tai Venezuelan.

Suomettuminen ei ilmiönä ollut mustavalkoinen, jossa vasemmisto paha ja oikeisto hyvä, vaan se koski koko yhteiskuntaa. Toisin kuin yleensä väitetään, edes kaikki kommunistit eivät suomettumisen kaudella kannattaneet siirtymistä kommunismiin suomalaisessa demokratiassa. Edes Marxin alkuperäisissä kommunistisissa visioissa ei häämöttänyt kansanmurha ja totalitaarinen valtio, vaan lähtökohtana olivat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Ideologisesti kommunismin lähtökohdat ovat merkittävästi erilaiset verrattuna esimerkiksi fasismiin ja kansallissosialismiin. Todellisuudessa  Neuvostoliitto oli diktatuurinen valtio, jolla oli hyvin vähän yhteyksiä marxilaisiin ihanteisiin.

Suomettuneita henkilöitä löytyi taistolaisista, elinkeinoelämästä ja akateemisesta maailmasta (sekä talouden, tekniikan, että yhteiskuntatieteiden alalta). Taloudellista yhteistyötä Suomen ja Neuvostoliiton välillä tuettiin laajoissa piireissä, mitä voidaan pitää suomettumisen pääjuonteena. Hyvää kauppakumppania idässä ei kannattanut ärsyttää. Ääristalinistiset taistolaiset olivat ainoa joukko, joka varsinaisesti kannatti Neuvostoliiton mallin mukaisen sosialismin toteuttamista Suomessa. He olivat vain pieni osa suomettumisen kokonaisuutta. Tämä joukko myös vastasi suurimmasta osasta saamistani tappouhkauksista.

Tällä hetkellä Neuvostoliitto on mennyttä maailmaa, ja enää vasemmiston yhdistyminen Neuvostoliiton taakse ei ole uhka. Oikeiston yhdistyminen äärioikeiston ja Venäjän taakse sen sijaan on. On erikoista, että nykyiset Länsi-Eurooppalaiset populistiset oikeistopuolueet hakevat tukea jälkikommunistisista yhteiskunnista, jotka pyrkivät autoritääriseen hallintoon.

Samoin kuin äärivasemmiston pahin uhka on maltillinen vasemmisto, pahin uhka äärioikeistolle on maltillinen oikeisto. Vasemmiston kritiikki äärioikeistoa kohtaan on helppo leimata vastakkainasetteluksi, vaikka se olisi täysin aiheellista. Jos yleinen mielipide kääntyy oikeistossa maahanmuuttoa, ihmisoikeuksia, ja ilmastonmuutoksen estämistä vastaan, olemme vaarallisella tiellä. Näistä aiheista kirjoittavia toimittajia ja tutkijoita on yritetty jo pitkään vaientaa, juuri samanlaisella taktiikalla kuin äärivasemmisto yritti vaientaa minut kylmän sodan kaudella. Toivon, ettemme palaa itsesensuurin aikaan, jossa näistä aiheista voi kirjoittaa vain äärioikeiston sanelemin ehdoin.

Vasemmistosta tai oikeistosta ei ole mitään hyötyä, jos ei niiden yhteisenä tavoitteena ole demokratian edistäminen.

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu