Ilmastonmuutoksen vähättelyn keinot, osa 2/2

Tom Curry, palkittu sarjakuvataiteilija, jatkaa kritiikkiään

 

Media väärällä puolella

1980-luvun loppupuolella yleinen tietoisuus ilmastonmuutoksesta laittoi median portinvartijan rooliin. Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi. Kumpi sai studio- tai eetteriaikaa eniten, klimatologi vai denialisti?
George C Marshall Instituutin tiedemieskolmikko oli kansallissankarin asemassa. Isänmaallisuutta tihkuva älykäs retoriikka suostutteli yhden jos toisenkin toimittajan antamaan osapuolille yhtäläiset statukset. Vaikka studiossa vastakkain olivat oikea tieteen edustaja ja epäolennaisuuksilla kyseenalaistava PR-mies, toimittajakunta oli sitoutunut sananvapauden vaalimiseen. He seurasivat Yhdysvalloissa vallalla olleeseen ”reiluuden doktriiniin”, jonka piti taata tasapuolinen tiedotus.

Poliittisessa julkisessa debatissa tasapuolisuus on perusteltua, ilmastotieteessä ei. Keskustelu antoi illuusion tieteellisesti pätevästä vastakkainasettelusta, ja se puolestaan ruokki ajatusta erimielisyydestä tiedemiesten keskuudessa.

New York Times julkaisi Exxonin advertoriaaleja vuosina 1972-2004. Ne olivat maksettuja mainoksia, joiden sisältö muistutti vakavasti otettavaa toimituksellista artikkelia. Ne myös tehosivat. Tutkimuksen mukaan vain yksi kymmenestä tunnisti tekstin mainokseksi. Loput enemmän tai vähemmän ottivat sen todesta.

Kuvankaappaus The Print -sivustolta, Exxonin advertoriaalissa on useita epäjohdonmukaisuuksia.


2004 ilmestyi
Boykoffin veljesten analyysi median ilmastonmuutosta käsittelevistä artikkeleista, jotka julkaistiin vuosina 1988-2002. He saivat selville, että yli puolet uutisoinneista antoi saman verran palstatilaa ilmastonmuutoksen tieteelliselle käsitykselle ja sen kieltävälle käsitykselle. Vain kolmasosa uutisoi totuudenmukaisesti ihmisen osuudesta globaaliin lämpenemiseen.
Koska media antoi tieteen vastaiselle vähemmistölle enemmän uskottavuutta kuin se ansaitsisi, tämä ”yhtäläinen uutisaika” oli osa tiedollista vääristymää.

Luulisi, että todistusaineisto olisi tarpeeksi vahvaa toimittajienkin hyväksyttäväksi, mutta yhä maailman media antaa tilaa ilmastotieteen vastaiselle keskustelulle. Tämä luo ja ylläpitää sosiaalista kaikukammiota, jossa omat käsitykset vahvistuvat samanmielisten seurassa. Useampikin tutkimus on todennut tällaisen ajattelun olevan vahvasti kytköksissä oikeistolaiseen nationalismiin ja konservatiiviseen ajatteluun.

Videolla ilmastotieteilijä Michael Mann muistelee esikuvansa Carl Saganin sanoneen, että pelkää ihmiskunnan polun vievän tilanteeseen, jossa välinpitämättömyys on hyve. Mann täydensi Saganin lausahduksen lakonisesti: Nyt olemme siinä tilanteessa.
Siinä missä massoja vaivaa välinpitämättömyys, se ei ole vaivannut kiihkeimpiä ilmastonmuutoskieltäjiä.

Jobsangerin blogista (We can’t fix global warming because we’re too selfish) lainattu piirakka. Punainen osoittaa Yhdysvaltojen median epävarmuuden ilmastonmuutoksen oikeasta tilasta

 

Henkilökohtaiset hyökkäykset: tikusta asiaa

Älä ammu sanansaattajaa” -sanontaa ei ymmärretä ilmastonmuutosdenialismipiireissä. Tutkijat, jotka tuovat tieteen tuloksia julkisuuteen, ammutaan surutta alas erilaisilla aseilla. Viis tieteestä. Sivistymättömimpien hyökkäysten, kuten tappouhkauksien takana ei ole mitään muuta kuin pelkoa ja tyhmyyttä. Hienostuneemmissa mustamaalamisen työkaluissa käytetään hyväkseen lain suomia mahdollisuuksia ja pseudotiedettä.

Hyvämaineisuus, rehellisyys ja objektiivisuus eivät ole sellaisia tiedemiehen ominaisuuksia, joita kunnioitettaisiin ilmastotieteen kieltäjien keskuudessa. Päinvastoin. Ne ovat maineen lokaamiselle otollisia attribuutteja.
Roger Revelle (1909-1991) lausui vanhoilla päivillään: ”Jotkut eivät pidä Fred Singeriä kovin hyvänä tiedemiehenä”. Mainittu happosateen, otsonikadon ja passiivisen tupakoinnin vaarojen kieltäjä oli ylipuhunut kiltiksi tiedetyn tiedemiehen mukaan ilmastonmuutoksesta kertovaan kirjaprojektiin, mutta lopulta stilisoinut Revellen muutokset ja käyttänyt tämän mainetta hyväkseen epäilystä levittävässä tekstissään What to do about greenhouse warming: look before you leap.
Revelleä hävetti nähdä oma nimensä tiedettä raiskaavassa julkaisussa. Hän kuoli ennen kuin ehti vaatia muutoksia. Kollegat ja perhe yritti puolustaa Rogerin kunniaa laatimalla oikaisun, mutta media kieltäytyi julkaisemasta sitä. Eräs työtoveri meni totuutta puolustaessaan jopa oikeuteen, mutta joutui sopimaan rahojen loppuessa kesken. Harmi, että ilmastotieteilijöitä puolustava järjestö Climate Science Legal Defense Fund perustettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Benjamin Santer valittiin vuonna 1995 johtamaan IPCC:n AR2 teknisen yhteenvedon lukua 8: ilmastonmuutoksen syyt ja havaitseminen. Hän oli se, joka lausui raportin kuuluisan päätelmän maailmalle: todisteet kertovat, että ihmisen vaikutus globaaliin ilmastoon on havaittavissa.
The balance of evidence suggets a discernible human influence on global climate.

Viesti ei miellyttänyt ketään, mutta jotkut ottivat hänet maalitaulukseen.
Mustamaalaamisen aseeksi kelpasi mikä vain, vaikkapa normaali proseduuri kuten IPCC:n loppuraportin lukujen rakenteellinen yhtenäistäminen. IPCC pyysi Benia poistamaan lopputiivistelmän, joka esiintyi raportissa kahdessa eri kohtaa. Global Climate Coalition ja George Marshall Instituutti syytti häntä korruptiosta ja tieteellisestä ”puhdistuksesta”, samaan aikaan kun Bosniassa oli meneillään jotain sellaista, mitä kutsuttiin ”etniseksi puhdistukseksi”. Santerin isovanhemmat olivat kuolleet keskitysleirillä, joten sanavalinta sattui kipeästi.
Instituutioiden julkinen syytös johti Santerin tutkimusrahoituksen tutkintaan. Hän sai tappouhkauksia, kuolleen rotan ovelleen ja oli menettää avioeron myötä myös lapsensa huoltajuuden. Painostus oli niin julmaa, että mies oli lähellä luopua tieteellisestä urastaan.

Mitä tulee mieleen valkoisesta jauhosta kirjekuoressa? Heroiini? Pernarutto? Viimeksi mainittu tuli Michael Mannille mieleen hänen avatessaan kirjeen Pennsylvanian yliopiston toimistossaan. Vahinkoa ei Earth System Sciencen johtajalle ei koitunut, sillä jauhe oli vain perunajauhoa, mutta pelotevaikutus oli osunut.
Jos olet kuullut puhuttavan lätkämailasta ilmastonmuutoksen yhteydessä, se on klimatologi Jerry Mahlmanin lanseeraama termi Mannin ja kumppaneiden lämpötilagraafille viimeisten 2000 vuoden ajalta. Kuvaajaa on yritetty kumota julkaisusta (1999) lähtien, mutta tuloksetta. Lisätutkimukset ovat vain vahvistaneet ”lätkämailaanmuotoa. Jopa pidentäneet, kuten yksi 7 vuotta kestänyt proxy- ja tilastoanalyysi osoittaa.
Öljyporhojen rahoittama ATI (American Traditional Institute) haastoi Mannin oikeuteen. Häneltä vaaditaan ”Tiedon vapaus” -lain nojalla vuosia vanhoja sähköposteja julkisiksi. Perustelu oli, että kyseisenä aikana politiikassa tehtiin tärkeitä ilmastolinjauksia ja yleisöllä on oikeus tietää, miten julkishallinnon virkamies on toiminut. Juttu vietiin Korkeimpaan Oikeuteen. Päätös oli akateemisen viestinvaihdon yksityisyyden kannalta suosiollinen. Pienen korvaussumman M. Mann lahjoitti aiemmin mainittuun ilmastotieteilijöitä puolustavaan rahastoon. Lakiapu on valitettavasti tarpeen, sillä raastupaan tullaan menemään myös tulevaisuudessa.

Yhteenveto Merchants of Doubt kirjasta (CC BY-SA 4.0) Charlie Sanabria (www.sanabria.com)

 

Kun todellisuus on ahdistava, epäilyksen vapauttava siemen otetaan ilolla vastaan

Aggressiivinen ilmastotieteen vastustaminen on alkanut vaikuttaa jo tieteeseen. Denialistien vanha väite, että kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC liioittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhteiskuntaamme, on väärä. Itse asiassa vahva empiirinen todistusaineisto osoittaa, että IPCC:n arviot ovat olleet alimitoitettu todelliseen tilanteeseen nähden.
(Skeptical Science on useiden erimaalaisten ilmastotieteilijöiden ylpitämä sivusto, joka värikkäästä ulkoasustaan ja nimestään huolimatta julkaisee pätevää vertaisarvioituihin julkaisuihin perustuvaa tietoa. Osa teksteistä on käännetty myös suomeksi. Riippumaton luotettavuusarvio kertoo sivuston olevan erittäin luotettava.)


Pelon ilmapiiri on levinnyt osittain tiedemiehiin, eivätkä he halua tulla maalitetuksi. Heitä syytetään alarmisteiksi ja maailmanlopunennustajiksi sekä vielä pahemmiksi. Erään kielianalyysin mukaan he muokkaavat painostuksen alla raporttiensa sanamuotoja sovittelevampaan suuntaan. Sovittelevaan tyyliin voi vaikuttaa myös IPCC:n halu näyttäytyä yhtenäisenä maailman silmissä.

Ilmastotieteilijät eivät voi itse sille mitään, että tilanne oikeasti näyttää synkältä. Mediaa syytetään usein pelon lietsomisesta. Varmasti joukossa on ”keltaisen lehdistön” otsikoita, jotka haluavat myydä, mutta kun niin suuri todistusaineisto viittaa tuleviin katastrofeihin, miten sellaisesta voi uutisoida pelkoa lietsomatta? Pelko taitaa ollakin vastaanottajan mielessä ja sanansaattaja on se joka tulee ammutuksi.

Järjestäytynyttä ilmastonmuutosdenialismia selittämään on kehitetty niin sanottu antirefleksiivisyyden teoria. Sen mukaan kieltäminen ja ”dissaaminen” kumpuaa identiteettikriisistä. Maskuliiniset arvot ovat kasvaneet sama tahtia kuin teollistunut yhteiskunta, joka perustuu öljyn kuluttamiseen. Ohjaksissa ovat perinteisesti olleet miehet ja maskuliininen elämäntapa, jota nyt uhkaa ekologisuuden ja pehmeämpien arvojen vaatimus.

Erään tutkimuksen mukaan ekologisuus mielletäänkin epämiehekkääksi. Lisääntynyt ympäristötietoisuus miestenkin keskuudessa on toksiselta maskuliinisuudelta pois, mikä voimistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tutkimus ehdottaa, että miehet välttelevät luontoystävällistä toimintaa pitääkseen feminiinisyyden poissa ja säilyttääkseen macho-imagonsa. Näin ei tarvitsisi menettää kasvojaan vanhan sosiaalisen viiteryhmän edessä. Vahvan ystäväpiirin omaava on vähemmän todennäköinen ilmastonsuojelija kuin yksinäisempi (kriittisempi?) ihminen.

Systeeminoikeutusteoria puolestaan väittää, että ihmisillä on taipumus oikeuttaa olemassa olevaa ja taloudellista systeemiä, joskus oman etunsakin kustannuksella. Teorian soveltaminen aiheeseemme tarkoittaisi sitä, että ilmastonmuutosta ei voi hyväksyä, koska sen hillitseminen tarkoittaisi systeemistä muutosta. Niin kuin se tarkoittaakin.

Tosin vähävaraisten luulisi olevan tyytyväisiä, sillä heidän luonnollinen vähäkulutteisuutensa olisi kestävän kehityksen mukainen hyve. Köyhimpien ei siis tarvitsisi potea ilmastoahdistusta, sillä he eivät pystyisi kuluttamaan paljoa edes halutessaan. Silti Tampereen ja Helsingin yliopiston LoCard -tutkimuksen mukaan pienituloisemmat tekevät ruokaostoksilla kestävämpiä valintoja kuin suurituloiset.
Voisiko olla niin, että varallisuuden vähyyden takia ympäristöfilosofinen
ajattelu on vapaampaa, kun ei olla riippuvaisia varallisuuden hoidosta ja käytöstä ja sitä kautta fossiilisia polttoaineita kuluttavasta systeemistä?

Epäoikeudenmukainen systeemi ei muutu odottelemalla (risingthermals, flickr, CC BY-NC-ND 2.0)

 

Zombieväitteiden evoluutio

Käytetyimpien argumenttien keskinäinen logiikka rakoilee. Ei ole aina selvyyttä mitä sillä kerralla kielletään, koko lämpeneminen, ihmisen osuus siitä vai sen haitallisuus. Riippunee sen hetkisestä kontekstista.
Taitavimmat ilmastotieteen konsensusta vastaan lähtevät tutkijat näyttävät kykenevän tekemään vakuuttavan tuntuista tiedettä, mutta syvempi tarkastelu osoittaa ne – jos ei aivan paikkansa pitämättömiksi – niin ainakin hyvin puolueellisiksi, lähdeviitteitä myöten.
Ristiriitaista on myös se, että kun ilmastotiedettä ja sen tekijöitä mustamaalataan, se pyritään tekemään tieteen omia keinoja käyttäen. Matkitaan sitä tieteenalaa, jota kritisoidaan.
Argumentit ja teoriat julkaistaan erilaisin kokoonpanoin sisältäen asiayhteydestä irrotettua dataa, väärin tulkittua dataa, viilattuja käyriä, ideologista paatosta, omia havaintoja säätilasta, salaliittoteoriankaltaisia oletuksia, huumoria, youtube-videoita, todistusaineiston dissaamista ja addressien tehtailemista jne.
Älykkäimmät ja mielikuvituksellisimmat pseudoteorioiden rakentelijat saavat tuhansia seuraajia, ja ovat siten ideologiaansa levittäessään vaarallisesti ongelmanratkaisun esteenä.

Jos kieltämis-argumenteilla olisi oma ”evoluutionsa”, se voisi mennä seuraavasti:
Ensin kielletään koko lämpeneminen. Kun on nähty NASAn video, jossa Grönlannin jäämassa vähenee, selitetään, että kyseessä on satelliitin mittausvirhe tai tuloksia väärennetään. Miksi? Koska ”ilmastoeliitti” haluaa sen varjolla viedä kansan rahat.

Koska faktat eivät tehoa ilmastonmuutoskieltäjiin, NASAn video unohtuu ja jälleen epäillään tieteen metodeja: mittauslaitteet näyttävät liiallista lämpöä, koska ne sijaitsevat Urban Heat Island -ilmiön sisällä. Kaupunkialueet hohkaavat lämpöä. Kyllä se on otettu huomioon mittauksissa.
Kansalaisia rajoittavat ilmastotoimet eivät saa
tietenkään perustua väärin kalibroituihin ilmastomalleihin. Eiväthän meteorologit osaa muutenkaan ennustaa säätä kuin kahden päivän päähän. Ensinnäkin, mallit eivät tuota ennusteita, vaan mahdollisia skenaarioita, joita tutkijat käytävät työkaluinaan työssään. Toiseksi, todellisuudessa mallinnukset ovat osoittautuneet hyvinkin tarkoiksi.

Lämpeneminen voidaan todisteiden valossa jopa myöntää, mutta ainakaan se ei johdu ihmisen vapauttamasta hiilidioksidista, vaan luonnollisista syistä; auringon aktiivisuudesta, merestä, pilvisyyden muutoksesta tai merenalaisista tulivuorenpurkauksista. Jumalaakin on heitetty kehiin.
Kahta argumenttia on kierrätetty: lisääntynyt hiilidioksidi ei ole ihmisperäistä, tai/ja hiilidioksidi ei aiheuta lämpenemistä, vaan päinvastoin lämpeneminen aiheuttaa co2-pitoisuuden nousun. Hiilidioksidin ja lämpötilan kausaalisuus menee molempiin suuntiin, ja usein alleviivataan vain lämpötila → hiilidioksidi -suuntaa. Se ei kuitenkaan riitä poistamaan syyllisyyden taakkaa ihmiseltä. Co2 on siis lämpenemisen syy ja seuraus. Ilman kasvihuonekaasu hiilidioksidin positiivista takaisinkytkentää jääkausien vaihtuminen interglasiaaleiksi olisi kestänyt kauemmin tai ei olisi tapahtunut ollenkaan.

Co2 käy ehdottomasti käsi kädessä lämpötilan kanssa ja kun toinen nousee, nousee toinenkin. Ja lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus on ihmisen aiheuttamaa. Kun väitetään, että antropogenenisen hiilidioksidin osuus kokonaishiilidioksidipitoisuudessa on alle 4%, unohdetaan se, että lisäämämme kaasu kumuloituu ilmakehään vuosi vuodelta. Noin puolet siitä jää ilmakehään, toinen puoli uppoaa hiilenkierron nieluihin mereen ja kasvillisuuteen. Eli, vaikka prosentuaalisesti lisäys vaikuttaa pieneltä, pitoisuus on kasvanut melkein 50%. Väite, että ihmisen osuus ilmakehän hiilidioksidista on vain 3,75%, on väärä. Vähäisestä osuudestaan huolimatta hiilidioksidi on toiseksi tärkein kasvihuonekaasu. Se vaikuttaa.

Tässä kohtaa astuu esiin sormenjälki, Ihmisen ”finger print”. Sen pitäisi osoittaa, että syyllinen on ihminen. Jos ja kun ihmisen osuus lopulta myönnetään, viimeinen oljenkorsi on huomioida vain lisääntyneen hiilidioksidin vaikutuksista sen kasvistoa ”lannoittava” vaikutus. Lehtipeite lisääntyy, hiilinielu suurenee, sadot ovat suuremmat ja nälänhätä voitetaan. Ylistetty lannoitevaikutus on kuitenkin riippuvainen kasvin lajista ja sen elinolosuhteista, kuten lämpötilasta, maaperän hedelmällisyydestä ja kosteudesta. Nämä eivät aina ja kaikkialla kohtaa. Aspekti ei riitä kumoamaan ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia.

Kun vähättelyn jälkeen on mahdollisesti ymmärretty ja hyväksytty antropogeenisen ilmastonmuutoksen olemassaolo ja haitallisuus, väitetään politiikkaa vastaan: Suomen ilmastoteot eivät näy missään. Tämän kumoaminen vaatisi jo moraalifilosofista saarnaa. Ehkä samaa vaatisi kaikkein julmin ja välinpitämättömin argumentti: ihminen kyllä sopeutuu. Lause ei huomioi ainuttakaan elämän säilyttämisen aspektia, vain oman tyhjänpäiväisen olemassaolonsa.
Vuosikymmeniä jatkunut narratiivinen sota ei ota loppuakseen. Vaikka
kaikki ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastustavista argumenteista on jo viime vuosituhannella todistettu vääriksi, silti ne nousevat yhä uudestaan haudoistaan uusien denialistien hyväksikäytettäviksi. Edes pään katkaisu ei auta.
Onneksi Suomessa ilmastonmuutoksen vähättelijät ovat vähemmistössä; suurin osa on huolissaan asioiden tilasta, vaikka suomalaisten kulutusmenot ovat vain lisääntyneet.
Ristiriitaista, eikö?

(ilmasto)tieteen kieltämistä on tutkittu kauan ja sitä on jaoteltu eri tavoin.

Teemu Laulajainen

Artikkelikuva julkaistu taiteilijan luvalla
Tom Curryn kotisivut

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu