Tulevaisuus on toista kuin kuvittelemme, osa 2

On syytä toimia nyt

Tim Lenton, ilmastotieteen professori Exeterin yliopistosta muistuttaa, että pahimpien ilmastoskenaarioiden tutkimatta jättäminen kiihtyvän ilmastonmuutoksen kourissa on parhaimmillaan naiivia riskinhallintaa ja pahimmillaan kuolettavan hölmöä.

Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että nykyisten ilmastotoimien tehottomuuden huomioon ottaen olemme menossa kohti kaksi ja puoli astetta lämpimämpään maailmaan, ja se on Lentonin sanoin ei mahdollisesti, vaan ehdottomasti vaarallista.

Tällä hetkellä päästöjä on onnistuttu vähentämään hieman esimerkiksi Suomessa ja Euroopan tasolla, mutta globaalilla tasolla ne edelleen nousevat 1% vuosivauhtia.

Vaikka jollain tempulla saisimmekin päästöt ensin vakiinnutettua ja sitten vähentymään, erilaiset biosfäärin keikahduspisteet saattavat silti ylittyä, valistaa Lenton. Emme tiedä tarkkaan.

Meri, jonka lämpösisältö on nyt ennätyslukemissa, on menettämässä 99% koralliriutoistaan:

A special report in 2018 from the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) projected that coral reefs would decline by 70-90% if average global air temperatures warm by 1.5°C (2.7°F) above pre-industrial values. That number jumps to a 99% decline at 2°C (3.6°F) of warming.

Ainakin 14% koralleista on jo menetetty. Meren elävistä yksi neljäsosa on riippuvainen koralliriutoista, ja puolet niistä kuuluvat lajeihin, joilla ihminen ruokkii itseään. Korallien ympärille rakentuneessa teollisuudessa on kiinni miljardeja dollareja rahaa ja satojen miljoonien ihmisten elanto. Jos korallit kuolevat, tiedossa on nälkää, köyhyyttä ja poliittista epävakautta, ja tämä tapahtuisi muutamissa vuosissa, kun esimerkiksi jäätiköiden sulamiseen menee sadoista tuhansiin vuosiin.

Meriliikenteen saastepäästöjen hillitseminen on sekin aiheuttanut lisää lämpenemistä; vuosikymmeniä laivojen sulfaattipäästöt ovat toimineet tiivistymisytiminä kosteudelle lisäten pilvipeittoa, pidentäen sen esiintymistä sekä valkaisten niitä – estäen näin auringon lämmittävää vaikutusta. Nyt kun saasteregulaatio on vähentänyt päästöjä, merien pilvisyys on vähentynyt ja auringonvalo pääsee lämmittämään merta ja ilmakehää aiempaa enemmän.

Itse asiassa auringon säteilypakotteen on arvioitu James Hansenin johtaman työryhmän mukaan nousevan niin paljon, että globaali keskilämpötila nousee jo 15 vuoden sisällä 2 Celsiusasteeseen. Tämä on työryhmän mukaan BFD (Big Fucking Deal).

Alkuperäinen tutkimus: Global Warming in the pipeline on herättänyt myös kritiikkiä, mutta se ei ole pystynyt kumoamaan tutkimuksen päätelmiä.

Amazonin metsäkato on ylittämässä pisteen, jossa sademetsän matka savannoitumiseen alkaa ilman peruuttamismahdollisuutta.

Sen seuraukset johtavat ihmisten kärsimyksiin ja kuolemiin moninaisilla tavoilla. Yksi niistä johtuu vesikierron katkeamisesta; sateet vähenevät, maanviljely häiriintyy, puusto ja maasto kuivuu vedenpuutteessa ja tuhoisten tulipalojen todennäköisyys kasvaa.

Amazonin sademetsän kuoleminen johtuu monista syistä ja yksi niistä on suomalaisenkin rakkaus kananugetteja kohtaan. Olipa se sitten Suomessa tai ulkomailla kasvatettua, niitä on ruokittu soijarehulla, jonka alkuperä hyvin mahdollisesti on aiheuttanut metsäkatoa:

”In Finland, poultry production relies more heavily on imported feeds than does the production of other meats.”

Antarktiksen Länsiosassa sijaitseva Thwaitesin jäätikkö on suuri kysymysmerkki. Se on saattanut jo aloittaa peruuttamattoman sulamisensa. Eikä asiaan auta, vaikka heti huomenna lopettaisimme ilmastopäästöt ja lämpeneminen pysähtyisi: merien lämpösisältö jatkaa jäätiköiden sulattamista niin kauan, kunnes lämpötila ja jään määrä ovat tasapainossa.

Jos Thwaites romahtaa muutaman sadan vuoden aikana, meren pinnan nousuun täytyy lisätä 65cm lisää. Jäätikön on arveltu toimivan niin sanotusti tulppana ympäröiville mannerjäätiköille ja tulpan poistuttua nämä alkaisivat valua mereen esteettä lisäten pinnan nousua vielä kolmella metrillä.
Tosin uudemmat arviot väittävät, ettei Thwaites olisi niin herkkä romahtamaan. Se pysyy mahdollisesti vakaana 2100-luvun jälkeenkin.

Ja aiemmin mainittu Atlanttinen merivirtakierto (joka tuo Eurooppaan ja Skandinaviaan lämpöä päiväntasaajalta) aloittaa yhden tutkimuksen mukaan 42-76% todennäköisyydellä hidastumisen jo ennen vuotta 2050, jolloin Eurooppa alkaisi kylmetä nopeasti muun maailman jatkaessa lämpenemistään.

Tim Lenton kysyy retorisen kysymyksen ”Pitääkö olla huolissaan?” ja vastaa itse: ”Totta helvetissä”.
Hän antaa sille 4 syytä.

1. Historia kertoo, että ilmaston muuttuessa lajit kuolevat. Ilmaston säätökaasu hiilidioksidia pumpataan ilmakehään nyt geologisella ajanjaksolla tarkasteltuna silmänräpäyksessä ja vielä määriä, joita ei ole ollut miljooniin vuosiin. Vuosisadan loppuun mennessä co2-tasot voivat noustessaan laukaista eliölajien massakuolemat. Viimeksi, kun co2-tasot olivat näin korkeita, merivesi oli 9 metriä korkeammalla kuin nyt.

2. Luonnonilmiöiden voimistuessa riskit kertautuvat ja johtavat toisiin ongelmiin. Taudinkantajahyönteiset leviävät suostuisten elinolosuhteiden kasvaessa samalla, kun alue kärsii rankkasateista ja/tai tulvista samalla, kun valtiolla ei ole rahaa korjata ympäristötuhoja tai auttaa ihmisiä samalla, kun sen vientitulot ovat romahtaneet viljan kasvatuksen epäonnistuttua kuivuuden takia, samalla kun…

3. Koska globalisaatio on nivonnut maailman valtiot moniulotteisiin riippuvuussuhteisiin, yhden valtion ongelmat tuntuvat toisissa valtioissa. Tämäkin syy-seuraussuhde voi alkaa kertautua. Konfliktien vaara suurenee entisestään, talouden ongelmat heijastuvat muihin valtioihin.

4. Kamppaillessamme ilmastonmuutosta vastaan päästöjä vähentäen ja muutoksiin sopeutuen, kykymme vastata muihin kriiseihin heikkenee. Laajempi sota tai pandemia veisi loputkin aseet selviytyä.

Meillä on kaikki syyt alkaa ottamaan ilmastokriisi tosissaan nyt heti, ennen kuin se on liian myöhäistä. Ihmisen psyyke tuntuu vain rakentuneen niin, ettei se ymmärrä uhkia, jotka eivät ole ajallisesti ja paikallisesti lähellä itseä.

Siksi olisi tärkeää luottaa tieteeseen. Se on ihmiskunnan luotettavin tiedonhankkimismenetelmä.

Ilmastokriisiin on suhtauduttava suurella vakavuudella jo varovaisuusperiaatteen nojalla, mutta suurin syy toimia on moraalinen velvoite, joka meillä on tulevia sukupolvia kohtaan.

Tahdommeko todella olla se sukupolvi, joka tiesi ongelman, muttei kyennyt korjausliikkeeseen?