Isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten täytyy liittyä muihin puolueisiin kuin Perussuomalaisiin muutoksen saavuttamiseksi

Yhteiskunnallista vaikuttamista ja politiikkaa voi tehdä tunteella ja järjellä. Yksilöillä painotus näiden kahden välillä vaihtelee. Useimmiten järkevin ja tehokkain ratkaisu todellisen yhteiskunnallisen ja poliittisen muutoksen saamiseksi vaatii sen tien kulkemisen, mikä ei ole helpoin ja mikä ei ole se minkä ensimmäiseksi tunnepohjalta valitsisi.

 

Olen jo pidemmän aikaa seurannut oikeistopopulististen, maahanmuuttokriittisten ja kansallismielisten poliittisten liikkeiden ja puolueiden kehitystä, vaikutusta ja yleistä dynaamisuutta Euroopassa. Olen etsinyt vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin: mitkä liikkeet ja puolueet ovat menestyneet ja miksi? Mitkä liikkeet ja puolueet eivät ole saaneet mitään sanottavaa muutosta ja vaikutusta yhteiskunnassa aikaan ja miksi eivät ole? Kuinka maahanmuuttokriittinen ja kansallismielinen energia tukehtuu oikeistopopulististen puolueiden mukavuudenhaluun ja opportunismiin? Millä tavalla yhteiskunnissa on tapahtunut todellinen ja tehokas poliittinen muutos maahanmuuttokriittisestä näkökulmasta katsottuna parempaan?

 

Kun etsin edellä mainittuihin kysymyksiin vastauksia, niin päädyin myös rationaalisen prosessin kautta – jonka alullelähtö vaatii tapahtumia omassa elämässä – otsikon mukaiseen, tietyllä tavalla epämukavaan ja poikkeukselliseen, mutta väistämättömään johtapäätökseen: isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten täytyy liittyä muihin puolueisiin kuin Perussuomalaisiin muutoksen saavuttamiseksi. Alla perustelen asian.

 

Tiettyyn rajaan saakka on tärkeää, että isänmaalliset ja maahanmuuttokrittiset keskittävät voimansa yhteen puolueeseen, mutta tietyn rajan jälkeen maahanmuuttokriittisyyttä on laajennettava muulla tavoin. Suomessa tämä raja on  nyt tullut vastaan.

 

Perussuomalaiset on isänmaallinen ja maahanmuuttokriittinen oikeistopopulistinen puolue, jossa on myös mukana aitoja ja aatteellisia isänmaallisia henkilöitä. Useista eurooppalaisista maahanmuuttokriittisistä puolueista poiketen, PS ei kuitenkaan ole varsinaisesti kansallismielinen, eikä konservatiivinen. Maahanmuuttokriittisyydessä Perussuomalaiset on tehnyt tärkeää työtä ja onnistunut siinä hyvin. PS on saanut maahanmuuttokriittisyyttä tuotua laajemmin kansalaisten tietoon ja lähemmäksi valtavirtaistumista.

 

Maahanmuuttokriittisyys on myös asia, mikä hitsaa yhteen puoluetta, vaikka puolueessa on hajaannusta monien eri asioiden suhteen, kuten talouspolitiikassa(vasemmistolainen vai oikeistolainen talouspolitiikka), kansallismielisyyden suhteen(vrt. perussuomalaisten nuorten erottaminen puolueyhteydestä), liberaali-konservatiivisuus -akselilla, kristillisyyden suhteen jne.

 

Perussuomalaiset kärsii myös puolueille tyypillisestä poliittisesta suhmuroinnista, opportunismista, korruptiosta(oman edun ajamiseen liittyvät talouskytkökset) sekä erityispiirteenä toimintaa haittaavaan tasapainoilun vuonna 2017 – ”halla-aholaisten samettivallankumouksessa” – näkyvän valtansa menettäneen soinilaisen pinnanalaisen ja vaikutusvaltaisen sisäpiirin kanssa.

 

Lähtökohta on, että Euroopan maahanmuuttokriittisillä oikeistopopulistisilla puolueilla on olemassa tietty teoreettinen kannatuskatto, eli se maksimikannatus minkä puolue voi saada tekemällä kaikki asiat oikein. Teoreettinen kannatuskatto vaihtelee jonkin verran maittain ja puolueittan. Perussuomalaisten kannatuskatto on ehdottomasti 30%. Tämä on suurin piirtein sama, kuitenkin jonkin verran korkeampi, kuin Ruotsissa Ruotsidemokraattien teoreettinen kannatuskatto.

 

Harvemmin mikään toimija voi tehdä mitään 100% oikein, mutta jos PS saisi rasismisyytöksiä aiheuttavat somekohut aisoihin, kiillottaisi lisää imagoaan muuna kuin vain ”äijäpuolueena”, ehkäisisi puoluekorruption, parantaisi toimintakulttuuriaan ja saisi soinilaisen sisäpiirin pois niin 25-27% kannatus on ihan realistinen. Tämän yli kannatus ei tule koskaan nousemaan vaikka asioita tehtäisiinkiin todella hyvin.

 

Liikettä jäsenissä, kannattajissa ja äänestäjissä puolueiden välillä totta kai on, mutta PS ei voi suomalaisessa toimintaympäristössä saada kannatusta yli teoreettisen määränsä. Puoluekenttä ja yhteiskunta poliittisessa mielessä on sen verran jakautunut, ettei ole olemassa sellaisia argumentteja, todisteluja, poliittisia ohjelmia, viestinnän ja strategian keinoja, resursseja yms. joilla PS voi saada omasta poterostaan ”vastapuolen” tai eri tavoin ajattelevat niin vakuuttuneiksi omasta asiastaan, että he merkittävissä määrin hylkäisivät ne poliittiset toimijat, jotka ovat omasta asiastaan vähintään yhtä vakuuttuneita kuin PS ja PS:n kannattajat omastaan.

 

Mitä PS siis voi saada aikaan 25-27% valtakunnallisella kannatuksellaan? Edelleen 73-75% äänestäjistä ja eduskunnasta on eri linjoilla perussuomalaisten isänmaallisesta ja maahanmuuttokriittisestä linjasta. Jos nämä ”toiset” näkevät PS:n liian radikaalina, rasistisena, äärioikeistolaisena ja ”sisäsiistittömänä” tms. ”muut” voivat edelleen jättää loistavasti onnistuneen PS:n ulos hallituksesta. Tästä seuraa kaksi skenaariota:

1) PS pitää linjansa ja on ainaisessa oppositiossa

2) PS kuohii itseään ja pettää äänestäjänsä miellyttääkseen muita puolueita ja päästäkseen hallitukseen(tämä on puolue-elitiin ja sisäpiirin tahto, koska pelissä on puolue-eliitin poliittinen ura ja oma etu).

 

Toisin sanoen ihannetilanteessa, eli teoreettisen kannatuksen toteutuessakaan, PS ei voi saada mitään todellista yhteiskunnallista ja poliittista muutosta aikaiseksi.

 

Kuinka sitten maahanmuuttokriittinen muutos (puolue)poliittisesti saadaan Suomessa aikaiseksi? Suomessa todellinen yhteiskunnallinen isänmaallinen ja maahanmuuttokriittinen muutos on mahdollista saada aikaiseksi, jos muut puolueet ottavat itselleen isänmaallisia lähtökohtia, arvoja, periaatteita ja maahanmuuttokriittisiä tavoitteita. Tämä on mahdollista ja onnistuu olennaisesti tehokkaammin, kun isänmaalliset ja maahanmuuttokriittiset menevät mukaan näiden puolueiden toimintaan(myös puolueihin kuulumattomat kansanliikkeet, yhdistykset ja sitoutumattomat vaalilistat ovat vaihtoehto niille, jotka eivät halua olla puolueiden jäseniä).

 

Isänmaallisuus – niin kuin oikeistopopulistit ja kansallismieliset sen tulkitsevat – ei kovin herkästi ”siirry” toisiin puolueisiin. Kuitenkin Euroopan muiden maiden esimerkkien mukaisesti maahanmuuttokriittisyydellä on paljon parempia mahdollisuuksia tulla omaksutuksi myös muiden puolueiden toimesta. Tällainen positiivinen omaksuminen tapahtuu kahdella tavalla:

1) Muissa puolueissa herätään tiedon, kokemuksien, muiden maiden esimerkkien, oivaltamisen ja keskustelun ym. kautta maahanmuuttokriittisyyteen

2) Muut puolueet huomaavat, että maahanmuuttokriittisellä politiikalla saa kannatusta ja ehkäistään joidenkin omien kannattajien ja äänestäjien siirtymistä oikeistopopulistisen puolueen äänestäjiksi(vrt. Keskustasta, SDP:stä ja Kokoomuksesta valunut kannatus PS:ään viime vuosina)

 

Molemmat näistä kahdesta tavasta vaikuttaa nyt, ja on jo vaikuttanut, muttei koskaan tule vaikuttamaan ratkaisevasti.

 

Ainoa keino muiden puolueiden merkittävään isänmaallisen mentaliteetin sekä maahanmuuttokriittisyyden omaksumiseen on isänmaallisten ja maahanmuuttokrittisten meneminen mukaan näihin toisiin puolueisiin ja vaikuttaminen näissä puolueissa. Tällä vaikuttamisella on kolme pääfunktiota:

1) ”Herätellä” muita puolueita sisältäpäin tiedon, keskustelun ja muun viestinnän kautta maahanmuuttokriittisyyteen

2) Voimistaa sitä ilmiötä, missä muut puolueet alkavat ottamaan itselleen maahanmuuttokriittisiä kantoja saadakseen kannatusta. On tärkeää huomata, että jos tässä tilanteessa puolueen sisällä on aitoja isämaallisia ja maahanmuuttokriittisiä, voivat he oikeassa paikassa ja oikealla hetkellä vaikuttaa merkittävästi siihen millä tavoin ja millä volyymilla puolue omaksuu maahanmuuttokriittistä politiikkaa itselleen

3) Kohtien 1) ja 2) kautta ja sen lisäksi konkreettisesti muuttaa puoluetta maahanmuuttokriittisemmäksi vaikuttamalla ohjelmiin, kannanottoihin, puoluekuvaan, imagoon, henkilövalintoihin ja saamalla itse maahanmuuttokriittisenä äänestäjien kannatusta jne.

 

On olennaista huomata, että on jokseenkin mahdotonta tehdä Keskustasta, Kokoomuksesta tai SDP:stä puhtaan isänmaallista tai maahanmuuttokriittistä puoluetta, mutta on hyvin realistista, että näistä puolueista voi tehdä isänmaallisempia ja varsinkin maahanmuuttokriittisiä sille tasolle, jolla voidaan tehdä oikeasti merkityksellisiä poliittisia muutoksia yhteiskunnassa. Tästä on useita esimerkkejä Euroopasta, jossa maahanmuuttokriittiset puolueet ovat hakanneet päätään seinään aina siihen saakka, kunnes muut puolueet ovat ottaneet samoja teemoja itselleen.

 

Yhtenä useasta vastaavasta tilanteesta esimerkiksi Tanskassa oikeistopopulisinen Kansanpuolue(kannatus 8.7%) ja SDP:n Tanskan sisarpuolue:
” Tanska on kiristänyt useilla toimilla maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa viime aikoina, ja puolueet ovat lähestulkoon kilpailleet siitä, mikä puolue tekee esittää kovimpia tiukennuksia maahanmuuttoon. Tiukempaa linjaa painotti myös Helsingissä maanantaina Tanskan sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mette Frederiksen.”

” – Miestäni olemme olleet liian liberaaleja taloudessa ja maahanmuutossa, Frederiksen arvioi syytä sille, miksi sosiaalidemokraattisten puolueiden tuki on laskenut Euroopassa.
Frederiksenistä Tanskan pitää rajoittaa entisestään maahanmuuttoa.” https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/13e7156e-22fa-415f-ade0-bcf2b26de543

 

Sveitsissä esimerkiksi kansalaisuuslain tiukennuksia ei olisi koskaan tullut, jos muut puolueet eivät olisi ottaneet maahanmuuttokriittisiä teemoja itselleen(Sveitsissä maahanmuuttokriittisen puolueen, Sveitsin kansanpuolueen, kannatus on 26.6%, joten muutokset eivät olisi mahdollisia ilman muiden puolueiden linjojen muutosta. https://www.tagesanzeiger.ch/schweiz/standard/sozialhilfeempfaenger-werden-nicht-mehr-eingebuergert/story/18134224?track

 

Kun isänmaalliset ja maahanmuuttokriittiset ovat mukana toisissa puolueissa, pystyvät he myös omalla toiminnallaan varmistamaan sen, että maahanmuuttokriittisiä teemoja itselleen ottaneet puoleet myös pitävät ja ajavat näitä teemoja käytönnössä.

 

Suomessa vastaavat oikeistopopulististen puolueiden ja muiden puolueiden suhteissa tapahtuvat muutokset tapahtuvat noin 7-14 vuoden viiveellä, niin nyt aidoilla isänmaallisilla ja maahanmuuttokriittisillä on tuhannen taalan paikka tehdä omilla teoillaan oikeasti merkittäviä muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa koskien maahanmuuttopolitiikkaa liittymällä Perussuomalaisten sijaan muihin puolueisiin. Tai eroamalla Perussuomalaisista ja liittymällä muihin puolueisiin.

 

Havannoillistetaan asetelmaan vielä loppuun esimerkillä. Perussuomalaisilla on nyt jäseniä noin 11 000. Kuvitellaan tilanne, jossa puolueen jäsenmäärä tuplaantuisi 22 000:een. Tuplaantuisiko silloin myös puolueen kannatus esim. 17%:sta 34%:iin? Ei tuplaantuisi, vaan jäsenmäärän vaikutus kannatukseen on marginaalinen.

 

Jos nämä 11 000 uutta ihmistä taas liittyisivät vaikkapa Keskustaan ja/tai Kokoomukseen ja/tai SDP:hen, olisi heidän vaikutus isänmaallisen ja maahanmuuttokriittisen politiikan teon mielessä kokonaisuuden kannalta varmasti vaikuttavampi, kuin skenaariossa missä he olisivat jo valmiiksi maahanmuuttokriittisessä puolueessa jolla on nyt jo kapasiteetti omata kannatuksensa maksimi, eli realistinen kannatuksensa(PS:llä se 25-27%).

 

Kokonaisuuden kannalta edullisempi tilanne syntyisi esimerkiksi silloin, kun hallituksen muodostaisivat isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten työn kautta maahanmuuttokriitisemmiksi muuttuneet Keskusta, Kokoomus ja KD Perussuomalaisten kanssa, oletetaan heidän yhteiskannatukseksi 56%. Näin PS:n ei myöskään tarvitsisi pettää äänestäjiään päästäkseen hallitukseen tai tuomita itseään oppositioon. Toinen merkittävä hallituspari voisi olla maahanmuuttokriittisemmiksi muuttuneet SDP ja Keskusta PS:n kanssa, joiden yhteiskannatus voisi olla hyvinkin 25%+15%+17%=57%. Näihin skenaarioihin vaikuttaa myös se, päätyykö PS vasemmistolaiseen vai oikeistolaiseen talouspolitiikkaan kun tätä selvennystä puolueelta aletaan maahanmuuttopolitiikan takaa vaatimaan.

 

Em. hallituskenaariot ovat isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten kannalta huomattavasi parempia skenaarioita kuin teoreettisen kannatuksensa realistisella maksimaalisella huippusuorituksella tavoittanut 22 000 jäsenen PS oppositiossa 25-27% kannatuksella ja ainoana maahanmuuttokriittisenä puolueena. Tai 25-27% kannatuksen omaava, puolue-eliitin ja soinilaisten hallitukseen junailema, äänestäjänsä pettänyt sekä muiden hallituspuolueiden juoksupoikana toimiva Perussuomalaiset hallituksessa(vuoden 2015 toisinto).

 

Isänmaallisesta ja maahanmuuttokriittisestä henkilöstä voi tunnepohjalta tuntua ”oikealta” mennä Perussuomalaisiin, mutta analyysin pohjalta se ei ole aidosti Suomen edun kannalta oikea ja tehokkain valinta. Se voi olla helppo valinta ja vähemmän yksilöltä vaativat valinta, mutta se ei ole aidon isänmaallisen ja maahanmuuttokriittisen valinta, jos hän haluaa maksimoida Suomen ja kansakunnan edun.

 

Suomessa isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten on nyt mahdollista päättäväisellä, rohkealla ja rationaalisella toiminnallaan voimistaa yleiseurooppalaista muiden puolueiden maahanmuuttokriittistymistä hakeutumalla muihin puolueisiin kuin Perussuomalaisiin. Tämä maahanmuuttokriittiystymisen voimistamisen taso ratkaisee sen, kuinka paljon asiat tulevat Suomessa muuttumaan.

 

Niinpä tässä(kin) asiassa Suomen kohtalo liittyen maahanmuuttopolitiikkaan on isänmaallisten ja maahanmuuttokriittisten oman oivaltamisen, rohkeuden, epäitsekkyyden ja rationaalisuuden käsissä.

 

TeemuTorssonen

Itsenäisesti ajatteleva kaveri Keski-Suomesta. Sitoutumaton valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä maakuntavaltuutettu. Sähköasentaja ja pienimuotoinen yrittäjä. Yliopisto-opintoja filosofiasta ja johtamisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu