Hallituksen hyvä lakialoite – 120:stä lausunnon antajasta vain kaksi puoltaa

Tänään oli MTV mielenkiintoinen keskustelu työperäisestä maahanmuutosta ja työttömyydestä. Kuinka ollakaan keskustelijat yltyivät keskustelemaan suomalaisten työttömyydestä vertailtaessa työperäistä maahanmuuttoa. Keskustelemassa Ammattiliitto Pron johtaja Minea Pyykkö sekä toimittaja Anne Flinkkilä.

Suomessa oli kesäkuussa 2024 lähes 300 000 työtöntä.

Toukokuussa 2024 yli 50-vuotiaita oli työttömänä 99 800. Yli 55-vuotiaita oli työttömänä 73 100.

Alle 34 vuotiaita oli työttömänä 110 000. Vähiten työttömyys iskee 35-50 vuotiaisiin.

Sitten alkoi keskustelun mielenkiintoisin osuus. Keskustelijat asettivat yli 55 vuotiaat työttömät ja alle 34 vuotiaat työttömät vastakkain. Keskustelijoiden mielestä yli 55 vuotiaiden työllistymistä tulisi lisätä voimakkain hallituksen toimenpitein alle 35 vuotiaiden sijasta.

Porkkanana ammattiliitto pron Minea Pyykkö esitti ensisijaisena ratkaisuna oli työnantajille, jotka palkkaavat yli 55 vuotiaan työttömän, reiluja verohelpotuksia. Keskustelijat kannattivat yleisesti yli 55 vuotiaiden työllistymistä sillä, että yli 55 vuotiaat ovat paremmassa kunnossa kuin 30 vuotiaat.

Ongelmana nähtiin myös työnantajien pelko, että kolme kuukautta tai enemmän työttömänä olleet ovat tippuneet jo työssä tarvittavista uusista toimintatavoista.

Sinänsä on käsittämätöntä, että yritykset, asiantuntijat ja ammattiliitot sekä poliitikot, hyväksyvät työttömien armeijan olevan erittäin kallis tosiasia joka näytetään hyväksyttävän ilme värähtämättä.

Se, että laaja työttömyys hyväksytään, mutta joka suunnalta tuodaan esiin ehdoton tarve saada työvoimapulaan työperäistä maahanmuuttoa.

Työperäinen maahanmuutto käsittenä ei kyllä kerro mitään siitä kuka työperäistä maahanmuuttoa pitää yrityksen elinehtona tai yrityksen tarpeeseen palkata matalapalkkaista työvoimaa. Tällä teesillä halutaan välttää pitkään työttömänä olleen tai ikääntyneen työttömän palkkaaminen.

Työperäinen maahanmuutto matalapalkka-alalle johtaa melko suurella varmuudella maahanmuuttajan siirtymistä asumistuen ja erilaisten tukien piiriin jo työuran alkumetreillä. Matalapalkkaiset työntekijät joutuvat siis samaan tilanteeseen jossa matalapalkkaiset suomalaiset pitkään työssä olevat ovat tällä hetkellä. Suomalaisilla on elinpiirinsä, sukulaisensa, kielitaito ja sosiaalinen elämä.

Yrityksille työperäisen maahanmuuttajan palkkaaminen ei ole minkäänlainen riski sillä epäonnistuneen rekrytoinnin seuraukset kaatuvat veronmaksajien kustannuksiksi. On selvää, että työperäisessä maahanmuutossa on pidettävä yllä kireää ja harkittua kontrollia, että systeemi ei riistäydy budjettitalouden taloudelliseksi hyväksikäytöksi.

Erityisen ryhmän työperäisessä maahanmuutossa muodostavat ulkomaiset opiskelijat, asiantuntijat, yliopistojen tohtoritutkijat, akateemisten alojen erityisasinatuntijat ja pörssiyritysten johtoryhmiin palkatut sekä eritysosaajat. On varsin todennäköistä, että nämä henkilöt eivät jää yhteiskunnan vastuulle mahdollisen työn loputtua tai joutuessaan irtisanotuksi. Heidän osaamisensa ja CV:sä Suomessa tehdystä työstä todistavat heidän kykynsä ja osaamisensa uuden työpaikan saamiseen. He karistavat pölyt jaloistaan lähtiessään maasta, jos uutta tarvetta heidän kyvyilleen ei ole riittävästi.