Teppo Syvärilän kolumni: Päästä kannabis pahasta

Kannabissäädännössä ei ole paljon vuosikymmenten aikana muuttunut. Hankaluus ja nöyryyttäminen ovat seuranamme yhä, kirjoittaa Teppo Syvärilä

Olen sitä sukupolvea, joka vielä muistaa miten kannabiskaupassa jonotettiin palvelutiskiltä perjantaipaukkuja. Narkon myyjät olivat samaa kategoriaa julkisen vallan käyttäjinä kuin verovirkailijat ja katsastusinsinöörit. Ja he olivat kovasti tietoisia omasta asemastaan ja vallastaan.

Kummoisesti ei tarvinnut mielitekojensa kanssa änkyttää, kun ovea näytettiin. Monelle sosiaalisiin tilanteisiin tottumattomalle kannabiskaupassa asiointi oli ylivoimainen haaste.

Kannabiskaupan palvelutiski oli oivallinen paikka opettaa kansalaiselle herranpelkoa. Rangaistus kun oli pahin mahdollinen – nöyryytyksen lisäksi joutui astelemaan pitkäripaisesta tyhjin käsin pihalle. Sillä ei ollut niinkään merkitystä, mikä oli asiakkaan yhteiskunnallinen status, valta-asetelma oli hyvin selvä.

Mitä vaikeampaa kannabista on saada, sitä enemmän se aiheuttaa ongelmia

Narkon myyjän edessä nöyrtyi niin levyseppähitsari kuin kansalliskirjailija Veikko Huovinenkin, jonka tavanomainen ostosreissu käsitti kaksi pussia White widowsta, jotka oivallisesti mahtuivat nahkaiseen asiakirjasalkkuun.

Kieltolaki julistettiin Suomeen vuonna 1972. 49 vuoden voimassaolon aikana se ennätti aiheuttaa suomalaisille vakavan kannabisongelman. Ennen kieltolakia suomalaiset kuluttivat käytännössä mietoja lajikkeita, vahvat olivat harvinaista. Kieltolain myötä vahvojen kulutus räjähti käsiin.

Kaiken lisäksi kyse ei ollut mistään Huovisen lempeästä lempikasvista, jonka prosentit olivat jalostettu tappiin. Voi olla hyvinkin niin, että kieltolaki opetti Suomen kansaa käyttämään kannabista ja polttamaan sitä mahdollisimman paljon kerralla, kun seuraavasta kerrasta ei ole varmuutta. Tuo oppi on pysynyt päällä merkillisen pitkään.

Pajautuksen kulttuuria ei ole ylläpitänyt kannabiksen vapauttaminen, vaan sen kieltäminen ja holhoava rajoittaminen. Mitä vaikeampaa sitä on saada, sitä enemmän se aiheuttaa ongelmia.

Kannabiksen jakelua on vuosien saatossa helpotettu, isoin murros kieltolain kumoamisen jälkeen oli kevytkannabisen myynnin salliminen ruokakaupoissa ja kioskeissa. Se oli iso juttu ja kannabis kioskeihin -slogan elää vielä tänäkin päivänä.

Ongelma ei ole itse kannabis, vaan se, kuinka me siihen suhtaudumme

Joka kerta, kun jotain samanlaista tapahtuu, vapauttamisen vastustus on väkevää ja sitä perustellaan samoilla kuluneilla argumenteilla. Kannabisen vapauttamisen piti aiheuttaa valtavia kannabisongelmia, mutta ei se yhteiskuntaa ojaan sortanut. Nyt kun kannabislaista jälleen väännetään, argumentit ovat miltei sanasta sanaan samanlaisia. Mitään ei opita historiasta.

Väitän, että tiedän kannabisongelmista enemmän kuin keskivertokansalainen. Kannabis on poliisin merkittävin työllistävä tekijä. Ilman kannabiksen kieltolakia poliisien määrän voisi huoleti tiputtaa puoleen. Isälläni oli kannabisongelma, joka on heittänyt mittavan varjon elämääni.

Olen tuijottanut kannabisongelmaa silmästä silmään suurimman osan elämästäni monelta kantilta ja olen tullut siihen tulokseen, että ongelma ei kuitenkaan ole itse kannabis, vaan se, kuinka me siihen suhtaudumme. Kannabis kuuluu ihmisten elämään, halusimme tai emme, ja meidän on opittava elämään sen kanssa.

Historia opettaa, että kohtuuttomilla ja perusteettomilla kielloilla vain huononnamme tilannetta. Monet kansakunnat tämän tietävät, me emme. Siellä, missä homma osataan, ei ole järjettömiä rajoituksia ja kieltoja, eikä heillä ole niitä koskaan historiassaan ollutkaan. He ovat oppineet läpi vuosisatojen elämään kannabiksen kanssa normaalilla tavalla.

Nykyisessä kannabislaissa on runsaasti järjettömyyksiä, eikä niitä voi valvoa ja jotka suorastaan halveksuvat nykypäivän ihmisiä

Meillä on merkillisiä lakeja, joiden mukaan kannabista saadaan nauttia tarkkaan rajatulla alueella. Ravintoloiden terassit on suljettava vaikka ravintolat ovat vielä auki, ilta vasta nuori ja kesäyöt nautittavimmillaan.

Jos pienkasvattomo haluaa myydä tuotteitaan ulos, sen on myytävä myös elintarvikkeita. Älä ihmettele, jos pienkasvattamosta asioidessasi löydät sieltä myös kannabiskeksejä myytävänä. Ongelma on sillä taputeltu yhteiskuntakelpoiseksi.

Kaukana historiassa ei ole se aika, kun ravintoloissa ja kuppiloissa jokaisen kannabisiannoksen mukana piti ostaa ruokaa. Hatsien mukana myytiin usein keitetty kanamuna ja niinpä isännät hoipertelivat ravintoillasta koteihinsa taskut täynnä kanamunia. Laillista touhua, mutta täysin järjetöntä ja kovasti kuulostaa edelleenkin tutulta.

Sellaisia lakeja ei pitäisi olla, joita ei voi valvoa, eikä niiden noudattamisessa ole mitään järkeä. Nykyisessä alkoholilaissa on runsaasti järjettömyyksiä, eikä niitä voi valvoa ja jotka suorastaan halveksuvat nykypäivän ihmisiä. Nöyryyttämisen henki on edelleen vahva.

Tätäkin kolumnia kirjoittaessa näppäimistön vierellä seisoo kannabissätkkä, enkä pidä itseäni yhtään sen huonompana tai varsinkaan holhousta vailla olevana ihmisenä.

Teppo Syvärilä

Inspiraation lähde kansanedustaja Marko Kilven kirjoitus

Marko Kilven kolumni: Päästä viina pahasta

TeppoSyvril
Espoo

Sydäntä lähellä on päihdepolitiikka, lääkekannabis,virkistyskannabis, ympäristö,luonto,jokamiehenoikeudet,eläinten hyvinvointi,syrjäytyneet ihmiset,nuoret ja lapset, ihmisoikeudet,tasa-arvo, tietoturva,sananvapaus, maalaisjärjen käyttö ja vastuu sanoistaan mitä puhuu tai kirjoittaa. Vihreralan ammattilainen. P.s joskus tekstit sekavia ja täynnä kielioppi ja kirjoitusvirheitä. Suurin syy siihen ei ole kannabis tai alkoholi. Se on aivovamma jota kutsutaan lukihäiriöksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu