Mihin tarvitaan kirkkoa, joka julistaa Setan sanomaa?

Pitäisikö evankelis-luterilaisen kirkon olla huolissaan jäsenkadostaan vai menetetyistä verotuloista? Kirkkoon kuuluu vielä noin 64 % suomalaisista. Jos vuosittain eroaa prosentti, vuonna 2050 alle puolet kuuluu kirkkoon. Kirkon keskeisen tehtävän kannalta voisi toivoa, että se hoitaisi paremmin varsinaisen asiansa. Eikö tavoitteen tulisi olla lähinnä päinvastainen, nouseva osuus väestöstä?

Verotulojen kannalta tilanne ei silti ole huolestuttava. Siitä pitää huolen palkkakehitys. Kokonaan toinen asia on, kykeneekö Kirkkohallitus pitämään yllä asiantuntijoista, johtajista, sijoitusneuvojista, sisällöntuottajista yms. muodostuvaa kolmisataapäistä henkilökuntaa. Palkathan kaiketi nousevat heilläkin.

Kyllähän kirkko poteekin hätää jäsenkadosta. Sen sijaan kirkon johto kuitenkin toimii tavalla, joka työntää massoittain jäseniä ulos. Korjaavia keinoja etsiessään johto näyttää arvioivan, että tuotteessa on jotakin vikaa, että se ei vastaa nykyisiä kuluttajan odotuksia, että sitä pitää modernisoida. Niinpä myös kristinuskon perinteiset käsitykset uskalletaan kyseenalaistaa. Tätä asiaa tarkasteli Santeri Marjokorpi muutaman vuoden takaisessa kirkon nelivuotiskatsaukseen perustuvassa kirjoituksessaan (Seurakuntalainen 2020):

Haastetuksi tulee myös yleinen silmät ummessa kerrottu narratiivi, jonka mukaan kirkko konservatiivisuudellaan, patriarkaalisuudellaan ja muutenkin ajastaan jäljessä olemisellaan ajaa ihmiset pois kirkosta. [Kuitenkin] vain 30 prosenttia vastaajista on ilmoittanut kirkosta eroamisensa syyksi sen, että kirkko on liian suvaitsematon seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Vastaavasti 10 prosenttia ilmoittaa erosyyksi sen, että kirkko on liian suvaitseva seksuaalivähemmistöjä kohtaan.”

Rohkenen arvella noiden suhdelukujen kääntyneen jopa päinvastaiseksi. Vaikka Päivi Räsäsellä on edelleen kiihkeitä poliittisia vastustajia, valtakunnan syyttäjän sitkeä ajojahti on aivan viime vuosina lisännyt sympatiaa selvän vainon kohteelle. Räsänen ei ole saanut kirkolta tai sen piispoilta vähäistäkään tukea suorille Raamatun siteeraukselleen. Päinvastoin on hiljaisesti tuettu pyrkimyksiä rajoittaa hänen sananvapauttaan. Samalla on käynnistelty liberaaleja muutoksia kirkkolakiin.

Sukupuolikysymykset ovat olleet jo vuosikymmeniä kirkolle vaikeita. Seksuaalisuus sinänsä on juutalais-kristillisissä uskonnoissa keskeinen osa ihmisen elämää muussakin kuin lisääntymisen tarkoituksessa – kerrassaan iloisena miehen ja naisen välisenä touhuna.

Seta ja sitä tukevat piirit yhteiskunnassa tahtovat tehdä biologisesta ja fysiologisesta sukupuolesta merkityksettömän sivuseikan.

Myös kirkon sisälle on syntynyt ryhmä, joka yhtyy vaatimuksiin ihmisyksilön oikeudesta ilmoittaa, haluaako hän itseään kohdeltavan miehenä vai naisena vai jonakin siltä väliltä tai kokonaan ulkopuolella. Keväällä 2023 Kirkkohallitus ilmaisi tukensa tälle ns. translaille. Oman jäsenyyteni suhteen tämä oli liikaa. Erosin kirkosta, mutta osallistun silti kaikin tavoin luterilaiseen seurakuntaelämään.

Perimättä jäävä kirkollisvero kannattaa lahjoittaa omalle seurakunnalle

 

Tunnustuksellisena kristittynä yhteisön ulkopuolelle jääminen ei ole helppo ratkaisu. Yritin löytää itselleni hengellistä kotia vapaiden suuntien kirkkokunnista, ortodoksikirkosta ja lähetyshiippakunnasta, mutta naispappeus ei ole minulle todellakaan mikään ongelma. Kotikaupunkini evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminta tuntuu omalta. Siksi jatkan sen sisällä ja korvaan maksamatta jättämäni kirkollisveron lahjoittamalla vastaavan summan ohi kirkon keskusrahaston ja kirkkohallituksen suoraan seurakunnan tilille.

Suosittelen vastaavaa menettelyä kaikille, jotka ovat päättäneet sielu itkien jättää isiensä kirkon. Monet seurakunnat julkaisevat pankkitiliensä numerot verkossa, muilta sitä voi pyytää. Hämeenlinnassa tehdään erinomaista nuorisotyötä, ja satapäisiin nuorisokuoroihin kuulemma suorastaan jonotetaan. En tiedä, mikä olisi oleellisempaa evankelioimistyötä. Lahjoituksen voikin kukin ohjata omasta mielestä tärkeimpään toimintamuotoon.

Ja jos oman lähiseurakunnan linja näissä kysymyksissä ei miellytä, voit tukea jotakin muuta. Voit myös itse päättää tukesi suuruuden. Nythän tiedetään, että kirkollisveron suuruus on hyvin monille eron syy.

Mikään ei myöskään estä palaamasta kirkon jäsenyyteen. Piispojen kirkolliskokoukseen viemä esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä ei kuitenkaan kannusta siihen sen enempää kuin etenkin pääkaupunkiseudun papiston ääriliberaalit kannanotot ja Pride-kulkueet.

Jos kirkko keskittyy mukautumaan maailman trendeihin sen sijaan, että se esittelisi oman aikaa kestävän käsityksensä todellisuudesta, mihin tällaista kirkkoa tarvitaan? Santeri Marjokorpi muotoilee asian seuraavasti:

Kirkosta eroamisten suurta virtaa ei tule mikään kirkon opin muuttaminen tai ajanmukaistaminen patoamaan. Pikemminkin näyttää siltä, että oppien muuttaminen vain kiihdyttää kirkkojen jäsenkatoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liberaalin orientaation omaksuneet suuret protestanttiset kirkkokunnat ovat kokeneet valtavan romahduksen jäsenmäärissään ja joutuneet sen vuoksi marginaaliin. Kirkon oppien muuttaminenhan tarkoittaa suomeksi sitä, että niillä opeilla ei alun perinkään uskottu olevan mitään jumalallista arvovaltaa. Näin kirkko oppejaan muuttamalla rapauttaa omaa uskottavuuttaan.”

Viime vuosina on huomattu nuorten miesten kiinnostuneen kristillisyydestä. Ehkä he toimivat etujoukkona muille, jotka lopulta joskus huomaavat ikuisen totuuden arvon.

 

TeppoTurja
Perussuomalaiset Hämeenlinna

Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, velkavetoisen pakkokasvun vastustaja, degrowthisti ja kristitty.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu