Sote ja seinät

Sote-ongelmat eivät korjaannu seinistä luopumalla

 

Ratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelujen talouteen ollaan etsimässä palveluverkkoa karsimalla. Esimerkiksi Kanta-Hämeessä vuokratiloista luopuminen tuottaisi kolmen eritasoisen leikkauksen mukaan noin 1-9 miljoonan euron säästön. Suhteessa koko hyvinvointialueen käyttötalouteen säästö olisi 0,1 – 1 prosenttia, jos tiuhaan vaihtunut arvio kuluvan vuoden kokonaismenoista säilyy tämänhetkisenä eli 903 miljoonassa eurossa.

Vaikka palveluja digitalisoidaan ja vaikka hoitohenkilöstöä juoksutetaan muistisairaiden ja liikuntarajoitteisten vanhusten sekä sairaiden kotivuoteiden äärellä, kaikista tilakustannuksistaan hyvinvointialue ei tietenkään pääse kokonaan eroon. Päinvastoin on luultavaa, että väestön ikääntymisen vuoksi laitospaikkojen tarve jälleen kasvaa viimeistään, kun huomataan kotihoidon vaikutukset henkilöstön riittävyyteen.

Kustannusrakenteisiin tulee olemaan suurempi tarve vaikuttaa kuin mihin tilaratkaisuilla ollaan tähtäämässä. Käyttömenoista henkilöstökulut ja ostopalvelut muodostavat leijonanosan, noin 85 prosenttia. Hoitohenkilöstön ja lääkäreiden työpanoksen entistä tarkempaa allokointia kaivattaisiin. Edellytyksiä tarjottavien palvelujen priorisointiin pitäisi lisätä purkamalla tiukkoja säädöksiä.

Talousvaikeudet hyvinvointialueilla eivät ole itse aiheutettuja. Ongelmien ydin on edellisen hallituksen väkipakolla synnyttämän sote-ratkaisun epäjohdonmukaisuudessa. Onhan kohtuutonta, että hyvinvointialueille osoitetaan tiukka toimintamääräraha antamatta niille tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa kustannusrakenteisiinsa.

10 % väestöstä käyttää 80 % lääkäreiden ja hoitajien resursseista

Suomalaiselle sosiaali- ja terveydenhoidolle asetetut vaatimukset on luotu tulkitsemalla kansainvälisiä sopimuksia ja omaa perustuslakiamme sosialistisin periaattein. Vuonna 2015 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain perusteella kiellettyä on syrjivä kohtelu riippumatta mistään. Äärimmillään tämä tarkoittaa, että julkisissa palveluissa ei voida ottaa huomioon henkilön omaa tietoista osallisuutta ongelmiensa syntymiseen. Henkilön valitsemat turmiolliset elämäntavat eivät siis nykyisellään saa mitenkään vaikuttaa hänen asemaansa hoidon saamiseksi.

Tällä on käsittämättömät seurauksensa. THL:n esittämän arvion mukaan 10 prosenttia väestöstä käyttää kaikista sosiaali- ja terveyspalvelujen voimavaroista 80 prosenttia. Runsaasti palveluja käyttävien joukossa on tietysti myös kallista hoitoa ansaitsevia vakavasti sairaita, mutta suuri osuus muodostuu myös henkilöistä, joiden kohdalla päihteiden käyttö, epäterveellinen ruokavalio ja muut haitalliset elintavat johtavat fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, jotka kuormittavat yhteiskunnan resursseja täysin suhteettomasti.

Moniongelmaiset (enkä siis tarkoita monisairaita) ovat usein varsin hyvin perillä oikeuksistaan. He voivat rajoituksetta varata vastaanottoaikoja ja vaatia kerrasta toiseen hoitoja ilman havaittavaa pyrkimystä korjata itse omaa tilaansa. He työllistävät ahkerasti myös poliisia, hälytyspalveluja, työvoimaviranomaisia, Kela-takseja, oikeuslaitosta, julkisia asumis- ja kotipalveluja.

Organisoidaanpa sote-palvelut tulevaisuudessa miten hyvänsä, varmaa on, että kestävän talouden kannalta monia toimintaa säänteleviä lakeja ja asetuksia on välttämätöntä korjata ellei seuraava vasemmistohallitus päätä palata estottoman velkaantumisen tielle.

TeppoTurja
Perussuomalaiset Hämeenlinna

Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, aluevaltuutettu, velkavetoisen pakkokasvun vastustaja, degrowthisti ja kristitty.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu