Yhteiskunta ei kestä siipeilyä

Elintasomme tulee tuotantokustannusten, korkojen ja sen myötä välttämättömyshyödykkeiden hintakehityksen vuoksi väistämättä laskemaan. Karuimmin tämä tulee näkymään palkkakehityksestä huolimatta ostovoiman rapautumisena inflaation puserruksessa sekä ylihallinnoitujen hyvinvointialueiden varaan rakennetun terveydenhoitojärjestelmän ajamisena taloudellisesti seinään. Kaikki lupaukset kokonaisveroasteen säilymisestä nykytasolla osoittautuvat harhaanjohtavaksi rauhoitteluksi.
Meidän on väistämättä uskallettava nostaa kriittiseen tarkasteluun yhteiskunnan palveluvalikko, jonka olemme rakentaneet nousukausien huumassa. Emme kykene jatkossa rahoittamaan nykytasoista hyvinvointivaltiota. Suomi tarjoaa yhteiskunnan palveluja aivan liian löyhäkätisesti erityisesti tietyille marginaaliryhmille. Sosiaaliseen turvaverkkoon on liian helppoa heittäytyä jopa kaukaa maamme rajojen ulkopuolelta. Se synnyttää helposti tavoitteellisesti hankittuja elämänhallintaongelmia.
Meidän ei esimerkiksi pidä paapoa henkilöitä, jotka hylkäävät tarjotun työn vain siksi, ettei huvita. Kuitenkin huhutaan jopa työnvälityksen rohkaisevan työn välttelyyn varoittamalla työtöntä, että tämä menettää töihin menemällä etunsa. Samalla valtion varoilla ruokitaan tyhjänpäiväisiä kurssi- ja koulutusbisneksiä, jotka valmentavat ensisijaisesti suoraan seuraavalle kurssille.
Ihmisryhmä, johon ongelmat keskittyvät ei välttämättä ole suuri, mutta varsin taitava hyödyntämään kaikki mahdollisuudet erilaisten tukien noukkimiseen. Samat henkilöt kuormittavat usein kaikkea yhteiskunnan ilmaista ammattiapua alkaen kodinhoito-, laki- ja tulkkipalveluista toistuviin poliisi- ja ambulanssihälytyksiin itse hankituissa psykiatrisissa tarpeissa tai tappeluvammojen hoitamiseksi. Eikä taloutemme kestä sitäkään, että sosiaaliturvan varassa elävälle maksetaan asuminen kaupungin kalleimmalla eliittialueella vain siksi, että lähiö ei kelpaa.
Pääosa Kelan maksamista matkakorvauksista perustuu todelliseen tarpeeseen, mutta kaikki ei. Kela maksoi vuoden 2020 aikana matkakorvauksia yhteensä 285 miljoonaa euroa. Tästä pelkästään taksikyytien osuus oli 133 miljoonaa. Osa niistä oli pelkkää huviajelua. Jyväskylän yliopiston selvitys nimittäin osoittaa, että 25-35 prosenttia kuljetuksista olisi mahdollista välttää. Puhutaan jopa 85 miljoonan euron vuotuisesta turhasta kulusta. Tuolla summalla voitaisiin palkata melkein kaksi tuhatta uutta hoitajaa.
Sote-palveluissa kiireellisyys on pätevä syy etuilla jonossa, mutta priorisoimisen perusteeksi pitäisi kelvata myös omien elintapojen merkitys. Mehän valitsemme itse, miten elämme; miten liikumme, mitä ja paljonko syömme ja juomme, miten kaikkiaan rasitamme elimistöämme. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, mikä on paikkamme hoitojonossa.
Aina ei tietenkään ole mahdollista määritellä, mitkä terveyshaitoista ovat niin sanotusti itse aiheutettuja ja mitkä eivät. Yksilön omaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan pitäisi silti tiukasti vaatia. Tällä menolla meiltä loppuvat rahat ja hoitavat kädet.
Hoitoresurssit pitäisi kanavoida heille, jotka eivät ole ainakaan tavoitteellisesti itse syyllisiä ongelmiinsa. Pitäisi lopulta myöntää, ettei myrkyllisten aineiden elimistöön työntäminen ole kansalaisoikeus, jonka haittavaikutukset yhteiskunnan tulisi mukisematta hoitaa.
0
TeppoTurja
Perussuomalaiset Hämeenlinna

Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, aluevaltuutettu, velkavetoisen pakkokasvun vastustaja, degrowthisti ja kristitty.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu