Tavallinen mielipide maahanmuutosta

Suomalaisella maahanmuuttopolitiikalla ei ikävä kyllä ole selkeää suuntaa eikä tarkoitusta. Koska maahanmuuttokeskustelun tahallinen polarisointi on muuttunut helpoksi tavaksi kerätä ääniä, ei ratkaisuja maahanmuuton haasteisiin edes yritetä etsiä. Maailmaa halaava ”mokuttava vihervasemmisto” ei suostu näkemään maahanmuuton ongelmia kenenkään muun kuin rasististen suomalaisten syynä. ”Rasistiset ja fasistiset” kansallismieliset taas eivät kykene peittelemään patologista vihaansa valitsemansa kansallisuuden, etnisyyden tai uskonnon edustajia kohtaan. Maahanmuuttopolitiikalta konkreettisia tuloksia odottava suomalainen ei uskalla liittyä keskusteluun, koska edellä mainitut leimat ovat valmiina jokaiselle, joka ei varauksettomasti myötäile ääriryhmien näkemyksiä.

Mitäpä jos maahanmuuttopolitiikkamme perustuisikin tunteisiin vetoavan ja populistisen suunpieksännän sijaan rationaaliseen ja moraalisesti kestävään analyysiin?

Humanitäärinen maahanmuutto

Humanitäärisen maahanmuuton ydinajatus tulisi olla turvapaikan antaminen ihmisille, jotka ovat välittömässä hengenvaarassa kotimaassaan, ja jotka oletusarvoisesti palaavat kotimaahansa sen taas stabiloiduttua poliittisesti. Tähän maahanmuuton muotoon liittyy vastaanottajamaan vastuu tulijoiden onnistuneesta kotouttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan sekä pakolaisen itsensä vastuu tehdä kaikkensa tänne kotoutuakseen. Epäonnistuneen kotoutumisen seuraus on maahanmuuttajien työttömyyden ja yhteiskunnallisen eristäytymisen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, joista kärsivät niin maahanmuuttajat, suomalaiset veronmaksat kuin koko kansantaloutemme. Epäonnistuneen kotoutumisen seuraukset antavat myös pontta muukalaisvihalle, maahanmuuttovastaisuudelle ja rasismille.

Koska Suomella on rajalliset resurssit pitää huolta tänne muuttavista avuntarvitsijoista, ei ovemme voi olla auki kaikille tulijoille, kuten me idealistit ehkä haluaisimme. Toisaalta suurin osa meistä myöntänee moraalisen velvollisuuden auttaa hädänalaisia ihmisiä, jolloin emme voi automaattisesti sulkea rajojamme kaikilta apua tarvitsevilta. Humanitäärisen maahanmuuton volyymiä ei tulisikaan säännellä määräperusteisilla kiintiöillä, vaan resurssiemme ja onnistuneiden kotiuttamistulosten funktiona. Uudessa systeemissä uusien tulijoiden ensimmäiseksi valintakriteeriksi voitaisiin ottaa perheenyhdistämiset ja toissijaiseksi kriteeriksi esimerkiksi alle 10-vuotiaiden tyttöjen maahan ottaminen. Naisten koulutustason paranemisen ollessa merkittävin mittari kolmannen maailman maiden kehityksessä olisi suomalaisen korkeakoulutuksen saaneilla naisilla kotimaahansa palatessaan suurin mahdollinen vaikutus kyseisen maan kehittymiseen.

Sitä mukaa kun humanitääriset maahanmuuttajat ovat oppineet kielemme, saaneet koulutuksen ja saavuttaneet tyydyttävän työllisyysasteen, voimme avata ovea uusille avuntarvitsijoille. Ghettoutuminen, yliedustus rikostilastoissa ja sopeutumattomuus kulttuuriimme ovat vain pienen maahanmuuttajajoukon ongelmia, mutta meillä on velvollisuus ratkaista pienetkin ongelmat ennen kuin ne eskaloituvat mm. Ranskassa ja Ruotsissa näkemällemme tasolle. Tämä analyyttinen toimintamalli auttaisi meitä myös tunnistamaan parhaat kotouttamismetodit maahanmuuton kustannusten alentamiseksi, jolloin kapasiteettimme auttaa kasvaisi.

Näin kotouttamisjärjestelmämme palvelisi humanitäärisiä maahanmuuttajia tehokkaasti eivätkä maahanmuuttoon liittyvät potentiaaliset ongelmat voisi kasvaa liian suuriksi saati hallitsemattomiksi. Kun suomalaiset veronmaksajat kokevat maahanmuuton aiheuttamat kustannukset kohtuullisiksi ja järjestelmän toimivaksi ja oikeudenmukaiseksi kaikkia osapuolia kohtaan, ei eri maahanmuuttajaryhmiin kohdistetulle populistiselle vihalle löydy itämisalustaa.

Suuret konfliktit, ja niiden aiheuttamat pakolaisvirrat, eivät ratkea pakolaiskiintiöitä kasvattamalla tai sulkemalla maahanmuuttajayhteisöjä lähiöihin syrjäytymään, vaan lähinnä keskittävät avun vain harvoille onnekkaille. Jos katsomme velvollisuudeksemme auttaa, kuten mielestäni pitäisi, olisi parempi ottaa osaa konfliktien lopettamiseen esimerkiksi YK:n mandaatilla tehtävin rauhanturvaoperaatioin tai viime kädessä länsimaiden sotilaallisen intervention kautta. Ikävä kyllä yhdenkään hirmuhallinnon aiheuttama inhimillinen kärsimys ei ole loppunut perustamalla pakolaiskeskuksia susirajalle, vaan poistamalla kyseisen hallinnon johtohahmot vallasta. Sama tulee koskemaan myös mm. ISIS:n ja Robert Mugaben hirmuhallintoja, jotka kaatuvat vasta niiden johtajien kaatuessa.

Työperäinen maahanmuutto

Jos suomalaisella yrityksellä on tarve työvoimalle, tulee palkkaamisen olla ns. ilmoitusluontoinen asia, oli työntekijä rekrytoitu mistä tahansa päin maailmaa. ”Suomalaiset ensin!”, huudahtaa hyvää tarkoittava suomalainen. Varmasti suomalaiset yritykset työllistävät mieluummin suomalaisia kuin kielimuurin ja kulttuurishokin kanssa painivia ulkomaalaisia, mutta tosiasia kuitenkin on se, että rakenteellisen työttömyyden riivaamat työmarkkinamme eivät pärjää ilman ulkomaista rekrytointia. Etniset kiintiöt myöskin jäykistävät työmarkkinoita, joiden pitäisi olla mahdollisimman joustavia kunnolla toimiakseen. Loppujen lopuksi vain yrittäjällä tulee kuitenkin olla oikeus päättää, kenen käsiin yrityksensä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden laskee, hänhän ne yritystoiminnan riskitkin kantaa.

Yhteiskuntamme tarjoamien etujen ja palveluiden laskelmoidulta hyödyntämiseltä vältytään niin, että työperäinen maahanmuuttaja vapautetaan työntekijän eläke-, sosiaaliturva- ja työttömyysvakuutusmaksuista. Hänelle ei myöskään tarjota noilla veroilla kustannettuja palveluita, vaan velvoitetaan kustantantamaan ne palvelunsa henkilökohtaisella vakuutuksella tai työnantajansa kautta. Jos maahanmuuttajan työsuhde päättyy eikä hän löydä uutta työpaikkaa, voi hän jäädä maahan omalla kustannuksellaan tai poistua maasta.

Karkoitus on rikollisen valinta

Kuvitellaan, että naapurisi tulee ovellesi pyytämään yösijaa, koska puolisonsa on ollut humalassa ja lyönyt taas kerran. Tietysti empaattisena ja humaanina ihmisenä käytät naapuria autollasi terveyskeskuksessa tikattavana, tarjoat hänelle ruokaa, pedin sekä perheesi antaman tuen vaikeana hetkenä. Jos tämä henkilö seuraavana aamuna tukistaisi lapsiasi ja löisi puolisoasi, niin olisiko hän edelleen tervetullut nauttimaan perheesi vieraanvaraisuudesta vai poistaisitko hänet talostasi?

Oikeusjärjestelmämme perimmäinen tarkoitus on suojella Suomen rajojen sisäpuolella kaikkien ihmisten oikeutta itsemääräämis- ja omistusoikeuteensa. Jos kotimaansa väkivaltaa karussa, tai muuten vain vieraana, oleva henkilö loukkaa Suomessa kanssaihmisensä oikeuksia, niin kyseisen henkilön voitanee katsoa tehneen tietoisen valinnan paluustaan kotimaahansa. Meillä muilla Suomessa asuvilla ei ole moraalista velvollisuutta kantaa estettävissä olevaa riskiä joutua sijaiskärsijöiksi heille, jotka eivät pysty kunnioittamaan niin yksinkertaista ja moraalisesti universaalia periaatetta kuin ihmisen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.

”Mihin suomalaisen rikolliset sitten karkoitetaan?”, kysyy hyvää tarkoittava suomalainen. Suomalaisina veronmaksajina olemme tietysti vastuussa suomalaisten rikollisten vankeinhoitojärjestelmälle aiheuttamista kustannuksista, mutta en näe kestävää perustetta tehdä meistä maksajia ulkomaisten rikollisten kohdalla.

Olet maahanmuuttaja ja ymmärrät, että voimassa olevat säännöt ovat peilaavat Suomessa vallitsevaa moraalia ja pystyt kunnioittamaan vieraanvaraisuuttamme noudattamalla laatimiamme sääntöjä? Hienoa, tervetuloa Suomeen! Olet ylittänyt vieraanvaraisuutemme rajat esimerkiksi riistämällä kanssaihmiseltä oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen? Olet valintasi tehnyt ja kannat itse vastuun mahdollisen karkoittamisesi seurauksista, kuten kulttuurissamme koetaan oikeudenmukaiseksi.

Uskon, että myös maahamme tulevat maahanmuuttajat kokisivat tällaisen menettelytavan oikeudenmukaiseksi. Maahanmuuttajia yksilöinä ja omien valintojensa vastuunkantajina kohteleva järjestelmä myös veisi pohjaa maahanmuuttajaryhmiin kohdistetuilta negatiivisilta yleistyksiltä.

Vain integroituminen oikeuttaa kansalaisuuteen

Koska paikallisen kielen osaaminen ja lakien kunnioittaminen ovat myönteinen merkki maahanmuuttajan sopeutumisesta uuteen kotimaahansa, tulisi kansalaisuus myöntää ainoastaan suomea kiitettävästi puhuvalle, omasta toimeentulostaan huolehtivalle ja törkeisiin väkivaltarikoksiin tai toistuviin rikoksiin syyllistymättömälle maahanmuuttajalle. Jos edellä mainitut ehdot eivät täyty, ei maassa vietetty aika tai historiamme tunteminen ole merkittäviä kriteereitä kansalaisuuden suhteen. Kun maahanmuuttaja on demonstroinut käytöksellään olevansa suomalaisten luottamuksen arvoinen, voidaan hänelle myöntää kansalaisuus, joka takaa pysyvästi täysivaltaisen suomalaisen oikeudet ja velvollisuudet.

Edellä mainitun ei ole tarkoitus olla tyhjentävä vastaus kaikkiin maahanmuuttoon liittyviin kysymyksiin, mutta katsoisin esitetyn kuitenkin olevan monella tapaa perustellumpi järjestelmä kuin nykyinen ehkäistävissä olevia ongelmia aiheuttava maahanmuuttosysteemimme, joka osaltaan aiheuttaa tarpeetonta poliittista vastakkainasettelua. Olen itse asunut kolme vuotta Yhdyvalloissa jotakuinkin edellämainitun järjestelmän alaisuudessa ja koin sen moraalisesti perustelluksi niin itseäni kuin isäntämaani veronmaksajia kohtaan. Maahanmuuttopolitiikkamme on oltava toimivaa ja oikeudenmukaista niin maahanmuuttajille kuin meille Suomessa jo asuvillekin, vain niin järjestelmän oikeutus voi nauttia kansalaistne luottamusta jatkossakin.

Muista äänestää viisaasti.