Myytti naisen eurosta

“Naisen euro on 80 senttiä”-myytti on vuosikymmenien aktiivisen rummutuksen myötä muodostunut perustelemattomaksi totuudeksi ja fraasiksi, joka ei suostu kuolemaan edes faktojen edessä. “Naisen euron” laskeminen on helppoa: Tarvitsee vain unohtaa kaikki relevantit yksilön palkkaan vaikuttavat tekijät, kuten tehdyt työtunnit, työvuodet, työskentelyala tai vaikkapa työn tuottavuus, verrata sitten miesten sekä naisten keskipalkkoja toisiinsa, ja ananasa-vitun-käämä, naisen euro on 80 senttiä!

Haluan heti alkuun korostaa, että minusta eri sukupuolten, etnisyyksien tai muiden ihmisryhmien edustajia tulisi käsitellä yksilöinä, jotka eivät ole kollektiivisesti vastuussa edustamansa ryhmän muodostamista keskiarvoista. Myös julkishallinnon ja julkisen keskustelun tulisi heijastella tätä periaatetta: Ihmisen sukupuoli ei kuulu valtiovallalle, sen enempää ruskeat, valkoiset kuin muunkaan väriset ihmiset eivät oli vastuussa demografinsa rikollisten tekemisistä, eivätkä parikymppiset miehet kanna taakkaa eläkkeellä olevia ukkoja auttaneista sukupuolistereotypioista.

"Naisen euron", tämän naisjärjestöjen luoman eturyhmäkampanjan ovat omaksuneet myös AY-liike, “äijäfeministit” ja muut laajoista tulonsiirroista haaveilevat keskushallintofetisistit. “Naisen euro” on potentiaalisten tulonsiirtojen ja poliittisten irtopisteiden kannalta eritoten naisille niin houkuttelevat teema, että jopa patriarkaatin ja riistäjäkapitalistien kätyreinä pidetyt Kokoomusnaiset ovat ottaneet sen omakseen. Kokoomusnaiset nousivatkin otsikoihin pari vuotta sitten, juuri naistenpäivän alla, ehdottaessaan miesveroa “naisen euron” kompensoimiseksi. Mediakohun saattelemana ääliömäinen julkilausuma valkopestiin klassisella “vitsihän se vain oli”-selityksellä, mutta kannanoton olennaisesta väittämästä, “naisen eurosta”, ei Kokoomusnaisissakaan lipsuttu.

Tämän yksinkertaistuksen palkkatasa-arvosta valjasti toimitusjohtajansa Jukka Kurttilan suulla myös Finlayson vuoden 2017 syyskuussa. Kun Kurttilalta sitten kysyttiin Finlaysonin sisäisistä sukupuolten välisistä palkkaeroista, oli nurkkaan itsensä maalanneen toimitusjohtajan vastaus, että “[palkkoihin] vaikuttavat esimerkiksi sapatit ja toistenkin työnantajien palveluksessa tehdyt työt. Se on monimutkaisempi asia, eikä se selviä katsomalla firmassa töissä olevien miesten ja naisten palkkakuitteja.”

No nii-in! Ja juuri tästä tässä naurettavassa “naisen euro”-myytissä on kyse, eli syvällisemmän analyysin puutteesta ja siitä, että vertaillaan vain kahta mitäänsanomatonta keskiarvoa. Mutta johdonmukaisuus ja loogisesti kestävä argumentointi ei jostain syystä pilkahda sen enempää poliittisten irtopisteiden perässä juoksevien poliitikkojen kuin hyvesignaloinnilla markkinointia tekevien yritysjohtajienkaan mieleen ennen kuin logiikan liekit nuolevat omia jalkoja. Myös Audi teki taannoin saman virheen markkinoinnissaan ja palkkauspolitiikan nyanssit aukenivat heillekin vasta, kun sormi osoitti väärään suuntaan.

Mitä ne tilastot sitten oikeasti sanovat palkkaeroista? Totuus on tässä tapauksessa aikamoinen antikliimaksi. Elinkeinoelämän keskusliitto ja yleiseurooppalaiset tilastot tylsästi osoittavat, ettei myyttistä naisen euroa ole olemassakaan, vaan erot tasoittuvat, kun palkkatulot normeerataan tehtyjen työtuntien, ylitöiden ja muiden yksilön tienesteihin vaikuttavien mittarien funktiona. Tällöin selittämättömät palkkaerot ovat enää muutaman prosentin luokkaa ja nekin ovat nimenomaan selittämättömiä eroja, eivätkä naisvihaaja-illuminaatin katalaa juonittelua.

Myös markkinatalouteen kuuluva kysynnän ja tarjonnan laki sotii "naisen euro"-narratiivia vastaan: Jos naiset oikeasti olisivat viidenneksen miehiä halvempaa työvoimaa, revittäisiin naiset alalla kuin alalla käsistä ja naisten työttömyysprosentti olisi merkittävästi miehiä pienempi. Mutta kun ei ole.

Mutta nämäkään faktat eivät ole kelvanneet palkkaerokeskusteluun, vaan pitkä liuta uhripääomaansa rakastavia naisasianaisia kaivautuu aina koloistaan julistamaan palkkaerojen epäreiluutta ja toteamaan, että ainakin nämä selittämättömät erot menevät patriarkaatin sortorakenteiden piikkiin. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka miehet edustavat yli kahta kolmasosaa työtapaturmien uhreista, niin mölinä sukupuolentutkimuksen laitoksella, naisjärjestöissä ja muissa humppaosastoissa hiljeneekin kuin taikaiskusta. Tai siis jos tästä aiheesta koskaan puhuttaisiin. Mutta kun ei puhuta. Haastan teidät keksimään vuodesta sen päivän, jolloin miesten suhteellisesti vielä “naisen euroa” isommasta osuudesta työtapaturmissa kohistaan samalla tavalla kuin sukupuolten välisestä palkkaerosta. Koittakaa vaikka etsiä viime vuodelta edes yksi uutisartikkeli, tai “tasa-arvon” puolesta taistelevan feministisen järjestön kannanotto, jossa aihetta käsitellään. Onnea matkaan.

Miehet loukkaantuvat työtapaturmissa keskimäärin useammin ja kuolevat keskimäärin n. 6 vuotta naisia aikaisemmin, ja siihen on ihan helvetin hyvä syy, kuten alavalinnat työelämässä ja halukkuus ottaa riskejä, joita moni nainen on liian fiksu edes harkitakseen. Työelämässä noiden valintojen palkintona on keskimäärin korkeampi palkka, jonka tavoittelua ei naisiltakaan ole estetty, mutta silti naisia näkyy enemmän sairaaloissa ja sukupuolentutkimuksen laitoksella kuin kaivoskuiluissa ja insinööritoimistojen käytävillä.

Toki, moni modernin feministin sapluunavastaus tässä vaiheessa on, että myrkyllisen äijäkulttuurin luomat sukupuolistereotypiat ovat patriarkaatin työkalu istuttaa meihin ajatus sukupuolellemme sopivasta ammatista tai kyvykkyydestä, minkä takia naiset tahtomattaan hakeutuvat huonommin palkatuille aloille kuin miehet. Mutta kysykää itseltänne, että millä alalla työskentelisitte mieluummin kuin nyt ja miksette jo työskentele siellä? Ei esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan palkkaus ole ollut alalle hakeville mikään uutinen enää useampaan sukupolveen, mutta silti ala on naisvaltainen sinne hakeneiden omien valintojen takia. Sama koskee miesvaltaista turvallisuusalaa, mutta sillä vallitsevasta matalasta palkkatasosta ei ole tehty poliittista työkalua. Aivan niin kuin vain miehet olisivat täysivaltaisia aikuisia ja naiset vain tahdottomia patriarkaatin marionetteja.

Riskien ottamisesta puheen ollen voitaisiin anekdoottina todeta, että jostain syystä netistä löytyy hyvin vähän videoita, joissa naista lyödään palavalla kitaralla päähän. Ja uskallan väittää, että todennäköisesti suurin osa ilotulitteiden perseisiin aiheuttamista palovammoista on miesten pakaroissa siinä, missä kovinkaan moni nainen tuskin pystyy edes kuvittelemaan, mitä kukaan voisi saavuttaa sytyttämällä itsensä tuleen ennen palavalta kiveltä alas skeittaamista. Toisaalta joskus riskinotto kannattaa, ja siksi todennäköisesti lähes kaikki eeppiset roomankynttilä-minigunit on tyhjentänyt mies aivan samalla tavalla kuin miesten riskialttiimmat alavalinnat ja elintavat, muiden muuttujien lisäksi, näkyvät niin palkkatilastojen kuin elinajanodotteenkin keskiarvoissa.

Myytti naisen eurosta on johtanut täysin älyvapaaseen julkiseen keskusteluun, johon osallistuvat korkeakoulutetut aikuiset voivat kysyä esimerkiksi jotain niinkin typerää, kuin “Miksi lastentarhanopettaja häviää yli 1000 euroa palkassa sähköteknikolle?”. Siksi, että esimerikiksi varhaiskasvatusala, kuten niin moni muukin naisvaltainen ala, on massiivisen julkisrahoituksen ja sen mukanaan tuoman palkkapolitiikan kautta sosialisoitu keskushallinnon kynsiin siinä, missä suurin osa talotekniikkapuolen asentajista ja muista miesvaltaisten alojen edustajista työskentelee rajusti kilpaillulla yksityisellä sektorilla. Varhaiskasvatus on vieläpä ala, jossa kuka tahansa, jopa peruskoulusta valmistumaton, kotiin jäävä vanhempi voi syrjäyttää alalle kouluttautuneen maisterin. 

Näistä syistä lastentarhanopettaja tienaa vähemmän kuin vapailla markkinoilla erikoisosaamisellaan kasvavaa kysyntää tyydyttävä sähköteknikko huolimatta siitä, miten me subjektiivisesti näitä ammatteja arvostamme. Jos naisvaltaisten alojen palkkoja halutaan nostaa, niin vastaus ei ole siirtää keskushallintokoneiston päätöksellä rahaa miesten taskuista naisten taskuihin, vaan oikea vastaus vapaa markkinatalous. Valtion osalta helpoin tapa vaikuttaa naisten keskipalkkoihin olisi purkaa naisvaltaisten alojen sosialistista palkkasääntelyä ja tehdä se työmarkkinareformi, jota tässä AY-liikkeen rampauttamassa TuPo-dystopiassa on odoteltu jo vuosikymmeniä.

Mitä tulee sukupuolirooleihin, niin en hetkeäkään epäile, etteikö osa lapsista edelleen kantaisi vanhempien sukupolvien taakkaa, mutta kannattaa muistaa, että opetus- ja varhaiskasvatusalan työntekijöistä ehdoton enemmistö on naisia siinä, missä meitä jaksetaan jatkuvasti muistuttaa naisten tekevän suurimman osan lastenkasvatustyöstä. Naiset siis ovat avainasemassa, kun uusille sukupolville siirretään arvoja ja roolimalleja. 

Silti Suomessa edelleen kasvaa sukupolvia, joiden naispuoliset edustajat hakevat mieluummin matalan koulutuksen, matalan palkkatason ja matalan tuottavuuden aloille eivätkä esimerkiksi paremmin palkatuille luonnontieteellisille, teknisille tai matemaattisille aloille. Jos näitä faktoja tulkitaan palkkatasa-arvokeskustelusta tutulla logiikalla, niin voimme todeta, että nimenomaan naiset murskaavat seuraavan sukupolven naisten itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihinsä. Silti feministisessä filosofiassa kaikki on onnistuttu jollain loogisella kuperkeikalla pyöräyttämään miesten syyksi.

Ikävä kyllä palkkatasa-arvosta puhuttaessa tällainen kvasi-tieteily ei ole ollut pelkästään sallittua, vaan myös vaadittua eritoten asiaa tutkivan akatemian edustajilta. Näyttäkää minulle sukupuolentutkija tai humanisti, joka on asettunut tässä asiassa akatemiassa vallitsevaa paradigmaa vastaan, niin minä näytän teille tutkijan, jolla ei ole tutkimusrahoitusta.

Tragikoomisimpia esimerkkejä yksilön tekemien vapaiden valintojen seurauksista ovat nämä kaksi kuvaa ja niissä esiintyvät sukupuolijakaumat. Arvaatteko kummassa kuvassa edustaa Tampereen ja Turun yliopistojen sukupuolentutkimuksen tuore maisteriohjelma, ja kummassa Tampereen ammattikorkeakoulun ja teknillisen yliopiston kyberturvallisuuden erikoiskoulutusohjelma? Mitä luulette, kummasta porukasta tulee kymmenessä vuodessa massia takovia asiantuntijoita ja kummasta neuroottisesti omaa uhripositiotaan ylikorostavia EU-apurahatutkijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että pienituloisuutensa johtuu patriarkaatin sortorakenteista? No, ainakin me insinöörit olemme saaneet neuroosit ja pakkomielteet jo syntymälahjaksi.

On meillä tietysti se naisten enemmistö, joita ei vielä ole lannistettu, jota edustaa esimerkiksi Suomen BMW:n entinen toimitusjohtaja Mia Miettinen. Kun Miettinen kertoi Hesarin haastattelussa avoimen tyytyväisenä elämänvalinnoistaan ja työurastaan miesvaltaisella alalla tiellä kohti suomalaisen yritysjohdon arvostetuimpia paikkoja, niin eipä kelvannut sekään. Alle vuorokaudessa hesarin toimitus oli saanut kaivettua jostain sukupuolentutkimuksen laitoksen uumenista aatteellisen feministin, Paula Koskinen Sandbergin, lannistamaan ja vähättelemään Miettisen saavutuksia, joista hän selkeästi itse on ylpeä ja tyytyväinen. 

Ehtipä tämä sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori vielä nälväistä Miettistä siitä hyvästä, että hän oli haastattelussa kertonut silittävänsä miehensä paidat. Koska parisuhteessa kotitöitä, tai hui kauhistus, miestään miellyttävä, nainen ei voi olla kuin sortokoneiston alistama tahdoton uhri? Minusta naisten emansipaatio on tärkeä saavutus tiellä kohti yksilönvapauksia korostavaa yhteiskuntaa ja siksi minua ihmetyttääkin, miksi juuri feministit yrittävät neuroottisesti säädellä sitä, mitä itsenäisiä päätöksiä naiselta sallitaan ja mitä ei.

Myös MTV3:n toimittaja Nina Rahkola kirjoitti vuoden 2016 lokakuussa, “naisten vuoden viimeisen palkkapäivän” kynnyksellä, että hänestä tuntuu kuin otsaansa olisi lyöty reppanan leima jatkuvalla epärehellisten tilastotulkintojen jankuttamisella. Suoraan sanottuna uskon, että ehdottomasti suurin osa naisista on Rahkolan ja Miettisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että ovat vapaasta tahdostaan tehneet perhesuunnittelua ja haluamansa uravalinnat, eivätkä halua uhriutuvia naisasianaisia ylenkatsomaan omia elämänvalintojaan.

Olen tehnyt koko työurani erilaisilla rakentamiseen liittyvillä miesvaltaisilla konsulttialoilla ja kokemukseni on se, että naiset ovat keskimäärin täsmällisiä, luotettavia ja mukavia työkumppaneita, ja tekevät erittäin laadukasta työtä. Toisaalta empiriani mukaan naiset eivät keskimäärin kilpailuta työnantajia käytännössä koskaan, eivät pyydä palkankorotuksia aktiivisesti, aliarvostavat omaa osaamistaan ja työpanostaan ja muutama on jopa ajanut itsensä työuupumukseen, kun eivät uskalla sanoa nakittajille "ei". Siksipä kannustaisinkin, kuten niin monesti aikaisemminkin, naispuolisia kollegoitani, ajamaan työelämässä rohkeammin omia etujaan ja röyhkeästikin etsimään muutosta asioihin, joihin olette tyytymättömiä. Te olette työssänne paljon parempia, ja paljon arvokkaampia, kuin uskallatte itsellenne myöntää.

Isoin ongelma tässä “naisen euro”-länkytyksessä on se, että se rampauttaa vapaita ja henkisesti täysin kykeneviä naisia debiileiksi valtion holhousta vaativiksi objekteiksi, jotka eivät kykene nousemaan naisasianaisten heille kaivamasta kuopasta oman elämänsä suunnannäyttäjiksi. En voi kuvitellakaan, millaista vahinkoa tekee ihmisen psyykelle, kun hänet aivopestään lapsesta asti uskomaan, ettei hänellä sukupuolensa takia koskaan ollutkaan mahdollisuuksia menestyä elämässä tai saavuttaa tavoitteitaan. Tämä feministien naisia uhriuttava retoriikka kuulostaa erehdyttävästi juuri siltä väheksymisen kulttuurilta, mistä he miehiä ja “patriarkaattia” tykkäävät syyttää.

Suoraan sanottuna minulle on ihan se ja sama, millaisia sukupuoleen sidonnaisia kampanjoita yksityisen sektorin toimijat järjestävät, he saavat puolestani valita asiakkaansa millä kriteerillä hyvänsä. Mutta tämä naisia uhriuttava “naisen euro”-narratiivi on johtanut perusteettomiin vaatimuksiin suosia naisia mm. työmarkkinapolitiikassa, rekrytoinneissa, palkankorotuksissa, julkishallinnon jakamissa tuissa ja muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Miehiä yritetään samalla syyllistää naisten itse tekemistä päätöksistä sekä pakottaa myös maksamaan viulut aina, kun joku uhripositiotaan syleilevä feministi keksii, ettei hän olekaan vastuussa omista valinnoistaan, vaan se onkin patriarkaatin sorto, kun aiheutti pahan mielen. 

Tällaista seksistisen leimaamisen kautta juntattua härskiä eturyhmäpolitiikkaa ja perusteetonta syyllistämistä ei kenenkään tule sietää, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Lapsille ei tietenkään pidä opettaa jäykkiä sukupuolirooleja ja toivon ehdottomasti, että kaikkia lapsia sekä aikuisia kannustettaisiin tutkimaan maailmaa avaimoin mielin ja seuraamaan unelmiaan ennakkoluulottomasti. Muutos parempaan kuitenkin vaatii, ettemme kohtele ihmisiä minään sukupuolikollektiivien edustajina, vaan ymmärrämme jokaisen olevan vain omista tekemisistään vastuussa oleva ainutlaatuinen yksilö.

http://www.talouselama.fi/uutiset/sakn+lyly+huolissaan+naisen+eurosta+to…
http://www.hs.fi/talous/a1477880394902
http://stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus
https://demokraatti.fi/rinne-emme-lepaa-ennen-kuin-naisten-euro-on-yhta-…
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/miesvero-vesitti-kokoomusna… vitsi/4846500#gs.65Y5MuM
https://www.uudenmaankokoomusnaiset.fi/?x103997=654067
https://www.facebook.com/FinlaysonFI/photos/a.235798429984.131539.201736…
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005341301.html
https://twitter.com/TueborFrog/status/826861220900794369
https://twitter.com/Audi/status/826937589366001664
https://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2017/08/daily-chart
https://ek.fi/blogi/2015/02/10/naisen-euro-on-97-senttia/
http://www.talouselama.fi/uutiset/keskimaarainen+tyoviikko+miehilla+38+t…
https://ek.fi/wp-content/uploads/naisetmiehet_maaliskuu2013.pdf
http://www.stat.fi/til/tyti/2017/07/tyti_2017_07_2017-08-22_tau_001_fi.html
http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_tie…
http://www.stat.fi/til/ttap/2010/ttap_2010_2012-11-30_kat_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11-27_tau_003_fi.html
http://www.stat.fi/org/tilastokeskus/elinajanodote.html
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_…
https://youtu.be/dEmIaYIPBZw?t=6m46s
https://youtu.be/OKG2tEnLFcY?t=7m31s
https://youtu.be/69AmeXLnRfk?t=15s
https://youtu.be/AsnbvRZwEZE
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005117729.html
https://twitter.com/johanna_kantola/status/903214908409556993
https://www.tampere3.fi/uutiset/167/kyberturvallisuuden_koulutusta_tampe…
https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/maisteri/sukupuolentutkimuksen-maist…
http://www.hs.fi/elama/art-2000005140802.html
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005142615.html
https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/persons/paula-koskinen-sand(4caa88f5-bbbb-41ac-8726-ce96d191e404).html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kommentti-puuduttava-palkkae…