Petri Purola: Glaukooman hoitaminen on yhteiskunnalle halvempaa kuin hoitamatta jättäminen

FM Petri Purola selvitti väitöstutkimuksessaan glaukooman yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kyseessä on ensimmäinen laaja väestötason tutkimus glaukoomasta ja sen vaikutuksista elämänlaatuun, mielenterveyteen, terveydenhuollon palvelujen käyttöön ja työkykyyn Suomessa. Tulosten perusteella näkövammaisuuden ehkäisy on siihen käytettäviin kustannuksiin verrattuna kannattavaa sekä yhteiskunnan että yksilön hyvinvoinnin kannalta.

Glaukooma on iän mukana voimakkaasti yleistyvä silmäsairaus, joka hoitamattomana voi johtaa näkövammaisuuteen ja sokeuteen. Maailmanlaajuisesti glaukooma on yksi merkittävimmistä näkövammaisuuden ja sokeuden aiheuttajista.

Petri Purola selvitti väitöstutkimuksessaan glaukooman kokonaisvaltaisia vaikutuksia suomalaisessa aikuisväestössä. Aineistona tutkimuksessa olivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamat terveystutkimukset vuosilta 2000 ja 2011 sekä koko maan kattavan näkövammarekisterin tiedot vuosilta 1980–2019.

Tutkimuksessa selvisi, että glaukoomasta aiheutuva näön heikkeneminen on merkittävämpi elämänlaatua ja mielenterveyttä heikentävä tekijä kuin tietoisuus diagnoosista ja huoli sairauden mukanaan tuomista ongelmista.

– Näkövammaistumista voitaisiinkin estää lisäämällä tietoisuutta glaukooman riskeistä sekä pyrkimällä glaukooman varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon. Glaukooman eri hoitomenetelmät eivät myöskään vaikuta potilaan elämänlaatuun tai mielenterveyteen haitallisesti, Purola sanoo.

Glaukoomaan liittyy myös huomattavia kustannuksia. Esimerkiksi terveydenhuoltoon kohdistuvat vuosittaiset lisäkustannukset glaukoomapotilaiden osalta ovat Purolan tutkimuksen perusteella 202 miljoonaa euroa, joka vastaa lähes prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista.

– On huomattavaa, että varsinaisten glaukoomahoitojen ja muiden silmäpalvelujen osuus näistä terveydenhuollon lisäkustannuksista on vain noin 13 prosenttia. Glaukoomahoidolla voidaan potentiaalisesti ehkäistä näkökyvyn heikkenemistä ja näin saavuttaa merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista, Purola huomauttaa.

Glaukoomapotilaat jäävät myös ennenaikaiselle eläkkeelle muuta väestöä yleisemmin. Terveydenhuollon palvelujen käytön lisääntymisen ja työkyvyn heikentymisen taustalla ovat glaukoomapotilaiden heikentynyt näkökyky sekä ikääntymisen tuomat muut sairaudet.

Terveystutkimusten ja näkövammarekisterin 40-vuotisen aineiston perusteella glaukoomasta ja muista silmäsairauksista aiheutunut näkövammaisuus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmenien aikana. Parantuneet diagnostiset ja tutkimusmenetelmät ovat todennäköisimmät syyt siihen, että hoito on tehokkaampaa, ja siten myös näkövammojen vaikeusaste on lieventynyt.

– Tämä positiivinen kehitys on erittäin merkittävää, koska glaukoomaa ja muita silmäsairauksia sairastavien potilaiden määrä suureni koko tarkastelujakson ajan, Purola sanoo.

Heikentynyt näkökyky aiheuttaa ongelmia erityisesti arkielämän rutiineihin, kuten liikkumiseen ja itsestä huolehtimiseen. Tämä heikentää myös työkykyä sekä lisää erilaisten vammojen ja murtumien riskiä. Väestön vanhetessa onkin tärkeä pyrkiä estämään näkövammaisuuden kehittymistä ja sen vaikutuksia.

– Tähän tavoitteeseen päästään esimerkiksi parantamalla silmäterveydenhuollon palvelujen saatavuutta uusilla hyvinvointialueilla sekä tukemalla ammatillista kuntoutusta ja näkövammaispalveluja, Purola toteaa.

Petri Purola on syntynyt Virroilla, ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa keväällä 2019. Hän on työskennellyt tutkijana Tampereen yliopiston Silmä- ja näkötutkimuksen yksikössä sekä Näkövammaisten liiton näkövammarekisterissä syksystä 2019 lähtien.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu