Liikunta- ja leikkipaikkoja vai ankeaa tasamaata?

Näin Espoo ”hellii” lapsiperheitään.

Kilonpuiston koulun ja viereisen nurmikentän väliin jäävällä alueella oli vielä hetki sitten rakastettu pieni skeittipuisto.

Kaupunki päätti jyrätä puiston maan tasalle, sillä selvitysten mukaan skeittipaikka ei palvellut skeittaajia nykyisessä tilassa. Espoon skeittipaikkaohjelman mukaan “asfaltti oli heikossa kunnossa, halkeamista tursusi kasvustoa, välineitä oli niukasti ja osa niistä heikossa kunnossa sekä aluetta reunustavat noppakivet olivat paikoin irtoilleet”.

Oliko kellään asiasta päättävällä mitään käsitystä siitä, kuinka puisto todellisessa elämässä palveli asukkaita?

 

Kuva: Hannele Orn

Kilonpuiston alueella asuu paljon lapsiperheitä.

Olen katsellut kyseisen skeittipuiston elämää seitsemän vuoden ajan. Puistossa on ollut jatkuvasti käyttäjiä ja se on sopinut rakenteeltaan kaiken ikäisille.

Pienet ja isommatkin lapset ovat opetelleet sen ihanissa aaltomaisissa muodoissa kävelemään, juoksemaan, kiipeilemään, pyöräilemään, potkulautailemaan. Vaaraa muiden alle jäämisestä ei juurikaan ole ollut. Nuoret ovat skeitanneet siinä joka ikinen ilta, ja myös istuskelleet hengailemassa kaveriporukalla.

Skeittipaikka on ollut hyvällä – jopa näköetäisyydellä lukuisista alueen taloista. Lapset eivät tarvitse aina kilometrien päähän keskitettyjä jättispektaakkeleita, lähellä oleva pieni puisto oli inspiroiva!

Alueen nuoria ei myöskään tarvitsisi väkipakolla ajaa yhä kauemmas kodeistaan, Leppävaaran puolelle notkumaan.

Kilon tulee pysyä paikkana, jossa lapsilla ja nuorilla on leikki-, liikunta- ja ajanviettopaikkoja lähellä.

Pysyä ja pysyä – siitä pitää taas tehdä sellainen! Kilon aseman vieressä ollut leikkipaikka jyrättiin maan

Kuva: Jenni Kuusniemi

tasalle, skeittipuiston tilalle lapset saivat kuusi ihastuttavaa puuta ja muutaman sipulikukan, avoin päiväkotikin lakkautettiin.

Eräänä päivänä näin Leppävaaran skeittipuiston ruuhkassa noin kymmenvuotiaan lapsen, joka kaatui ja löi päänsä pahasti. Huomasin hänen olevan puistossa yksinään, kukaan muu ei kiinnittänyt puiston laidalla oksentavaan lapseen huomiota. Lapsi yritti lähteä pahoinvoivana yksin pois. Pakkasin hänet autooni ja vein parin kilometrin päässä sijaitsevaan kotiinsa vanhempien jatkohoidettavaksi.

Lähellä olevat palvelut ja ajanviettopaikat tuovat turvaa ja yhteisöllisyyttä. Ihmiset tulevat toisilleen tutuiksi ja kynnys pyytää apua ongelmatilanteissa pienenee.

Viheraluepäällikkö Leena Ihalainen huomautti Länsiväylän artikkelissa (31.8.2020), että Säterin-niityssä ja Leppävaarassa on skeittipuistot. Hoitotoimenpiteitä haluttiin keventää eikä rahaa katsottu olevan tämän pienen puiston kunnostamiseen.

Espoolla oli kyllä tieto siitä, että puisto ei ollut pelkkä skeittaajien menomesta.

Se ei vain päättäjiä kiinnostanut. Eikä suuntaus taida koskea vain Kilon seutua, samantapaisia päätöksiä on tehty muuallakin Espoossa.

Seurasin, kuinka skeittipuiston purkamiseen ja maisemointiin käytettiin monta työviikkoa. Eiköhän sillä rahalla olisi saanut pari noppakiveä, uutta penkkiä ja hitusen asfalttiakin?

Skeittipuiston tilalle lapset saivat muutaman puun ja narsissin. Kuva: Terhi Suokas
0
Terhi Suokas
Vasemmistoliitto Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

Seksuaalikasvattaja, kulttuurituottajaopiskelija. Kolmen lapsen 39-vuotias äiti. Espoossa kuntavaaliehdokkaana Vasemmistoliiton listoilla numerolla 278.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu