Järkeä ilmastopolitiikkaan

Kenen pitäisi maksaa ilmastonmuutoksen torjuminen? Ilmastotoimien kaataminen ainoastaan yksilöiden niskaan ei ole järkevää, jos haluamme, että kaikki suomalaiset tai ihmiset laajemminkin osallistuvat niihin.

Liikenteen päästöt ovat noin viidesosa globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin yksittäinen päästöjä tuottava sektori on energiatuotanto. Energiasektorilla on käytetty vuosikausia aikaa ilmaston kannalta haitallisten energialähteiden edistämiseen. Edelleen kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa sanojensa mukaan harjoittava hallitus ei ole päässyt sopuun turpeenpoltosta luopumisesta. Ydinvoimavastaisuus on vasta viime aikoina alkanut hellittämään ja se onkin hyvä asia. Ydinvoimaa ja etenkin pienydinvoimaloita tarvitaan ehdottomasti lisää päästöttömän energian tuottamiseen.

Energiatuotannon muutosten sijaan Suomessa on keskitytty keskusteluun autoista ja polttoaineen hinnasta. Osa päättäjistä vaatii jopa kokonaisia autottomia alueita esimerkiksi Helsinkiin. Kuitenkin autoton elämä jopa Helsingissä on mahdollista vain harvoille. Jo vuorotyö voi vaikeuttaa ja jopa estää julkisen liikenteen käytön työmatkoilla. Kuinka moni on valmis käyttämään esimerkiksi puolitoista tai kaksi tuntia kotimatkaan pitkän yövuoron jälkeen? Tällainen on arkipäivää monelle vuorotyöläiselle, joten auto on ainoa järkevä vaihtoehto. Ympärivuotinen pyöräily on hyvä vaihtoehto terveelle ja työpaikkansa lähellä asuvalle ihmiselle, mutta täydellisen autottoman keskustan vaatiminen tarkoittaa monen jostakin vammasta kärsivän tai täysin liikuntakyvyttömän ihmisen sulkemista pois alueelta.

Ilmastotoimien on oltava helppoja. Jos ihminen joutuu joka päivä toimissaan käyttämään energiaa ja pohtimaan jokaisen yksittäisen tekonsa ilmastovaikutuksia, voi seurauksena olla kyllästyminen, syyllistyminen tai turhautuminen. Elämässä on paljon kuormittavia asioita ja tavallisessa arjessakin menee energiaa moneen muuhun, konkreettisemmalta tuntuvaan asiaan. Tällöin ilmastoystävällinen valinta voi helposti jäädä, koska sen vaikutukset eivät näy välittömästi – toisin kuin sen, onko tänään muistettu käydä ruokakaupassa.

Jos ihminen kokee, että ilmastotoimet ovat vain jotakin hänen elämäänsä vaikeuttavaa kiusaa, jolla ei ole minkäänlaista vaikutusta ilmastonmuutoksen hidastamiseen, voi tämä asenne levitä kaikkeen ilmastopolitikkaan. Ilmastotoimissa on vaikuttavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja: osa ovat tehokkaita ja osa pientä näpertelyä. Rakenteelliset muutokset energiasektorilla ovat eittämässä tehokkaita ja kasvihuonekaasupäästöjä radikaalisti laskevia toimia. On vaarallista, jos asenne ilmastotoimia kohtaan muuttuu yhdentekeväksi ja myös oikeasti tehokkaat toimet nähdään turhina.

Ilmastonmuutoksen torjunnan hintaa ei voi laittaa vain kuluttajille antamatta realistisia vaihtoehtoja. Jos ihminen tarvitsee työssään ja arjessaan autoa, pelkät polttoaineen hinnankorotukset johtavat vain siihen, että ihmisellä on vähemmän rahaa käytössään muuhun. Jos todella haluamme vähentää liikenteen päästöjä Suomessa, tulee meidän vaikuttaa vanhan autokannan uusimiseen. Tämä ei tapahdu vain hinnankorotuksilla, vaan verohelpotuksilla.

Esimerkiksi autoveron laskeminen tai poistaminen uusilta ja vähäpäästöisiltä autoilta kannustaa ihmisiä uusimaan ajoneuvonsa.
Ilmastonmuutoksen torjumisen tulee olla helppoa ja edullista, jotta ilmaston kannalta parhaiden vaihtoehtojen valitseminen on aina itsestäänselvyys. Jos elämä on vain kallista ja vielä kalliimpaa, ei ilmastotoimet ole monellakaan ensimmäisenä mielessä omasta arjesta selviämisessä.