”Tarvitaanko Suomessa kirkkoa?”
Otsikon kysymys on sitaateissa, koska lainaan organisoimani yleisökeskustelusarjan ensimmäisen keskustelun otsikkoa.
Koulun joulujuhlien järjestäminen kirkoissa on ollut harvojen koulujen käytäntö. Sitä on nyt protestoitu ja siitä on kanneltu virkaportaaseen.
Uskonnot ovat filosofiaa. Uskonnon vapaus on vapautta ulkoisten muotojen noudattamisesta, ei uskonnon sisällöistä, jotka käsittävät eri kulttuurien eettiset normit ja moraalisäännöt, jos niitä haluaa ymmärtää ja noudattaa.
Kaikki oppiaineet jotka saavat ihmiset ajattelemaan syviä perusasioita, ovat hyviä. Uskonto on kouluaineista se joka on tarjonnut ajattelun aihetta eniten. Itse olisin ollut yhtä tyytyväinen kouluaikana niin elämänkatsomustietoon kuin ns. tunnustukselliseen uskonnonopetukseen. Lukion uskonnon opettajani oli tosi hyvä filosofian opettaja ja vaikutti yliopiston ainevalintaani. Yksi aineistani oli filosofia.
En kokenut saamaani tunnustuksellista opetusta mitenkään negatiivisesti, mutta osa uskonnon opettajistani olikin enemmän filosofeja ja etiikan opettajia tai tutkijoita kuin ”kirkon tunnustuksen”.
Koulussa (ikävuosinani 13 – 15) uskonnon opettajanani oli tutkija, joka teki tutkimuksen romaniväestön asemasta ja oikeuksista Suomessa 1965 ja erityisesti Helsingissä.
Oikeastaan en ymmärrä koko ristiriitaa koulumaailmassa. Onko kärpäsestä tehty härkänen, mikä johtuu siitä että meillä on yhä enemmän kirkosta eronneita ja ei-kristittyjä, vai sekö hiertää kriittisimpiä, että kirkko ja valtio ovat toistensa kanssa naimisissa?
Varmaankin kaikki tämä on ongelma yhä suuremmalle joukolle kansalaisia.
Itse olen perinteiden kannattaja ja ymmärrän yhtä hyvin kaikkia osapuolia. Jokaisella kun on omat perinteensä, mutta kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta kieltää toisten perinteitä. Kyse koulussa ei ole uskonnonvapauden loukkaamisesta vaan opetussuunnitelmasta.
Oppikoulun ensimmäisellä ja toisella luokalla (ikävuosina 11 – 12) uskonnon opettajani oli oma äitini. Vanhemmillani oli perusajatuksena se, että he eivät kerro eivätkä sano mitään, mikä voisi tuntua lasten ohjaamiselta suuntaan tai toiseen. Niinpä en tuolloin oppinut mitään uutta aiheesta uskonnot/kristinusko.
Parhaan opetuksen kristilliseen etiikkaan ja rakkauteen sain isäni äidiltä. Hän oli harras ja antaumuksellinen lähimmäisenrakkaudessaan ja eettisenä opettajana. Hän oli paras opettajani ennen kouluaikaa ja kouluvuosina.
Omaksuin hyvin pienenä alle kouluikäisenä kristillisen elämänasenteen, joka olisi toisaalta voinut olla mikä tahansa korkean eettinen tapa suhtautua ihmisiin, eläimiin ja luontoon.
Pidän itseäni uskovana eli oman maani perinteen mukaan kristillisenä, koska lapsena Suomessa ei oikeasti ollut muita vaihtoehtoja saada syvää tietoa ja ymmärrystä kuin Raamattu.
Pidin yhdeksän vuotta sitten yleisökeskustelun aiheena ”Tarvitaanko Suomessa kirkkoa?” Minulla oli kokonainen yleisökeskustelujen sarja teemana erilaiset kirkkoon liittyvät aiheet, puhujina kirkkokuntien ja ateistien edustaja. Toisena keskustelijana oli joka kerta sama ev. lut. pastori. Moderoin keskustelut.
Ensimmäinen keskustelu teemasarjassa oli suosituin ja sai osallistujat innostumaan sarjan jatkosta ja meillä oli ensimmäisen keskustelun päätyttyä myös jatkot lähibaarissa. Puolet osallistujista oli ateisteja ja uskonnottomia, mukana mm. eroakirkosta.fi-sivuston ideoija, joka oli keskustelun pääalustaja.
Toinen puoli keskustelijoista oli vahvan kristillisiä uskovia, joille suomalainen ns. kansankirkko on tärkeä.
Se on perinteiden ja rituaaliensa vuoksi tärkeä myös minulle.
Kirkkokuoron ja ylistysmusiikkiryhmän jäsenenä toimin 8 vuoden ajan, mikä on ollut elämäni antoisinta aikaa.
Kun menin uuteen työhön 2013 maaliskuun puolivälissä perustaen lopulta yrityksen, lauluharrastukset ja -harjoitukset oli pakko jättää, koska ne menivät täysin päällekkäin työaikojen kanssa. Harkoissa oli kova tahti ja vaikea ja keskivaikea lauluohjelmisto.
Aikansa kutakin.
Aikanaan Tampereen seurakuntien koulupalvelu(!) lähetti ala-asteille uusia rukousmalleja, joissa oli ollut kuulemma kiitosrukousmallit mm. hyvästä LAULUÄÄNESTÄ ja perheen uudesta, KIILTÄVÄSTÄ autosta.
– Huonomman lauluäänen omaavia tosin lohduteltiin rukouksessa, että taivaassa sitten aikanaan saamme kaikki laulaa enkelten kanssa hienolla, taivaallisella äänellä…
Kirkkohallitus(?) laati myös rukousmallin työttömiksi jääneille, uuden työpaikan, tai jopa elämänuran löytymiseksi.
– Liekö näkynyt paljonkin työllistymitilastoissa…?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvita Suomessa eikä missään muussakaan valtiossa. Minä en voi ymmärtää sitä järjettömyyttä, että palvotaan sellaista, mitä ei takuuvarmasti ole olemassakaan.
Ihmettelen suunnattomasti sitä, miten vielä 2000 luvulla ihmiset kuvittelevat menevänsä taivaaseen ja elävänsä siellä miljardeja vuosia. Äly hoi, älä jätä…..
Tähän palvontaan tarvitaan toinen toistaan prameampia kirkkopytinkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on uskonnonvapauslaki. Raamatun mukaan elämä ei pääty kuolemaan, vaan henki eroaa kuolemassa ja ne jotka eivät ole uskossa Jeesukseen, niin ne tulee hakemaan kuolemassa pahan voimat ja uskovat, heidät hakee kirkkaus. Katopa you tube, videot Howard Storm Ihmiset erotellaan vasemmlle ja oikealle viimeisessä tuomiossa Uskonnonvapauslaki luotiin yhteiskuntiin että kristityt ei tappelisi opinkappaleista, koska nykyisinkin oppikappaleista on inttookuten Lutherinkin aikana
Ilmoita asiaton viesti
Kerroppas minulle missä tuo erottelu tapahtuu. Siellä on miljardeja ihmisiä paikalla viimeisenä päivänä.Mihin tuo porukka sopii. Miten siellä erotetaan porukat kun minutkin on tuhkattu ja toiset ovat hajonneet mullaksi arkussa.
Mitäs sinä siellä kirkkaudessa puuhailet, kun aikaa on ikuisesti, siis miljardeja vuosia. Eikö aikuisten oikeesti nuo Raamatun jutut ole ihan höpö höpö juttuja. Paimentolaiskansa on ne sepitellyt 2000 vuotta sitten. missä se taivasten paratiisi on. Avaruutta on tutkittu mittaamattomasti, eikä sieltä ole paratiisia löytynyt eikä lähiplaneetoilla ole elämä mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin pitäisi määritellä mitä uskonto on.
Nähdäkseni kyseessä ei ole ollenkaan mihinkään kirjaan tai tekstiin uskominen. Eikä se ole ehkä myöskään mitään ”uskomista” johonkin joka on tai ei ole. Siis ”uskomista” perinteisessä mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonto on organisoitua uskoa.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonto on aivan eri asia, kuin filosofia. Filosofia etsii totuutta ajattelemalla, uskonto uskoo vanhoihin kirjoituksiin. Uskonto on kokoelma uskomuksia. Koulussa pitäisi nimenomaan opettaa filosofiaa, jotta ihmiset eivät olisi niin helposti höynäytettävissä vaikkapa mainonnan keinoin. Useimmat ihmisethän eivät ymmärrä esim. logiikan perusasioita. Koulussa olisi muutakin opetettavaa, kuin erilaiset vanhat uskomukset.
Ilmoita asiaton viesti
Kirkossa ja kirkkoon kuuluvien keskuudessa iloitaan VIELÄ…että sentään
lähes 70% on kirkon jäseniä.
Kuuntelin juuri mainion Ylen mainiosta Puheradiosta, että nuorista aikuisista, eli Y-sukupolvesta enää n. 50%.
…Siinä on haastetta niin kirkolle kuin aikanaan mm. Ylellekin…?
Entistä harvemmat, nuoret eivät enää kastata lapsiaan ja pistävät uskonnonopetuksen sijasta ET:n, eli Elämänkatsomustiedon tunneille.
(…Jonne kirkkoon kuuluva lapsi ei pääse, vaikka kirkkoon kuulumaton otetaan mieluusti uskonnonopetukseen…?!)
Ilmoita asiaton viesti
”Koulussa pitäisi nimenomaan opettaa filosofiaa, jotta ihmiset eivät olisi niin helposti höynäytettävissä vaikkapa mainonnan keinoin.”
Niin pitäisi. Mutta niinkauan kuin yhteiskunnallinen valta on mainostajien käsissä, sitä lienee turha odotella. Nousisi hirvittävä huuto viattomien lasten indoktrinoinnista ties mihin vasemmistolaisuuteen…
Ilmoita asiaton viesti
Kirkkorakennukset ovat ensisijaisesti hyviä konserttipaikkoja stemmalaululle ja kuoroille. 60-luvun popmusiikin vallannut moniääninen laulu on kotonaan kirkon kuorolehterillä ja etuosassa vaikkapa pieniä lauluryhmiä kuunnellessa. Samoin isoille orkestereille ja kamarimusiikkiyhtyeille kirkkorakennukset istuvat, vaikka useimpien kirkkojen akustiikka on Finlandia-taloakin huonompi. Seurakunnat ns. valtionkirkon budjettia käyttäessään antavat todella hyviä palveluja lapsiperheille, nuorille ja muille ihmisryhmille. Kukaan tai mikään muu taho ei niitä palveluja tuota. Palveluja toteuttamaan hakeutuu empaattisia ihmisiä, joilla on oikea halu kuunnella ja palvella.
Ilmoita asiaton viesti
Joissakin seurakunnissa on ollut tarkka kontrolli konsertin ohjelmiston sisällöstä, ettei vain liian ”maallisia…?”
Ilmoita asiaton viesti