Koronarajoitusten purkaminen olisi nykyistä parempi strategia

Edellisessä artikkelissani punnitsin maailmanlaajuisten koronarajoitustoimien vaikutuksia siihen verrattuna, että ihmiskunta olisi pitänyt koronavirusta ensisijaisesti terveydenhuoltojärjestelmän haasteena ja jättänyt siihen reagoimatta sen suuremmin. Toisin kuitenkin kävi, mikä on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Kirjoittaessani tätä artikkelia lokakuun alussa 2020 koronavirustartunnat ovat kääntyneet Euroopassa ja Suomessa jälleen nousuun, mikä on ajanut useimmat maat koronarajoitusten uudelleen kiristämiseen. Optimistisimmat ennusteet koronavirusrokotteen valmistumisesta sijoittuvat noin puolen vuoden päähän, ja kotimaan mediassa koronastrategiasta käytävä keskustelu keskittyy lähinnä ajatukseen siitä, että kansalaisten tulisi vain sopeutua rajoitettuun elämäntapaan rokotteen valmistumiseen asti.

Aikaisemmassa artikkelissani perustelin, miksi maailman olisi tullut valita toinen tie keväällä 2020. Kun pohdimme koronastrategiaa nykyhetkestä eteenpäin, on välttämättä ymmärrettävä, että maailma on jo ehtinyt muuttua. Jopa virukselta säästyneen Uuden-Seelannin talous on romahtanut yli kymmenen prosenttia, eikä kesäolympialaisia tai muita suurtapahtumia hevin järjestetä tänä vuonna, tehtiin Suomessa millaisia päätöksiä tahansa. Osa ihmisten asenteista ja käyttäytymismalleista, esimerkiksi etätyöhön liittyen, on ehtinyt jo muuttua pysyvästi, mikä ei tietenkään ole aina huono asia. Koska koronapelon henkikin on jo karannut pullosta, voi aiheellisesti kysyä, ovatko koronastrategian muutokset enää mahdollisia.

Illuusio muutosten mahdottomuudesta on helposti murskattavissa katsomalla viimeisen kuukauden tapahtumia: maskinkäytön suositus synnytettiin lähes tyhjästä koskemaan julkisia liikennevälineitä, ja tätä kirjoittaessani käynnissä on massiivinen mediakampanja maskien käytön laajentamiseksi kaikkea julkista tilaa koskevaksi. Tämä kampanja osoittaa median voiman julkisen mielipiteen ja keskustelun muokkaamisessa, ja on syytä uskoa, että pelko ja hysteria ovat vastaavalla tavalla myös laannutettavissa. Ajatus siitä, ettei ”enää tässä vaiheessa” kannata muuta kuin odottaa koronarokotteen tuloa, kertoo uponneiden kustannusten harhasta. Kyllä, olemme puoli vuotta lähempänä rokotteen keksimistä – mikäli se keksitään ja se lopettaa pandemian – mutta vastaavasti tunnemme viruksen nyt paremmin ehkäistäksemme sekä hoitaaksemme tartuntoja ja toisaalta kansantaloudelliset resurssimme ovat nyt heikommat kuin aiemmin.

Strategiavaihtoehtojen vertailua vaikeuttaa tietysti hyötyfunktion puuttuminen. Sama ongelma on yleisesti läsnä koronastrategiakeskustelussa: strategian tavoitteita (tukahdutus vai hallinta) ja sen mittareita (tartunnan saaneet, kuolonuhrit, laatupainotetut elinvuodet sekä toisaalta talousvaikutusten mittarit) ei ainakaan Suomessa ole selvästi määritetty. Puntarissa olevilla vaihtoehdoilla on aivan erityyppisiä haittavaikutuksia, joita on vaikea yhteismitallistaa. Pelkkään intuitioon ja arvoihin perustuva vaihtoehtojen vertailu jää aina epätieteelliseksi, ja siksi en halua aiheuttaa ärsytystä nimeämällä hihasta vedettyä ”hyväksyttävien kuolonuhrien” raja-arvoa.

En myöskään väitä tietäväni, mikä tässä hetkessä olisi kaikkein paras strategia, mutta koska – kuten ensimmäisessä artikkelissani perustelin – tähänastiset koronarajoitukset ovat olleet valtava epäonnistuminen, niin ei liene kaukaa haettua, että rajoitusten hallittu purkaminen olisi edes nykyistä parempi strategia. Ainakin siten voidaan vähentää rajoituksista seuranneita, edellisessä artikkelissa luettelemiani laajoja haittavaikutuksia. Kun otamme maltillisia askelia oikeaan suuntaan, vaikutamme kyllä muidenkin maiden riskiarvioihin. Siinä missä inertia hidasti keväällä tartuntojen määrän käännettä laskuun, on se nyt meidän puolellamme: riskiryhmät ovat oppineet suojelemaan itseään, ja tuskin asiakkaiden suojeluun selviytymisen nimissä panostaneet yrityksetkään nyt saman tien luopuvat hyvistä käytänteistään. Säikähdyksen jälkeen hygieniaan ja kotona sairastamiseen liittyvät ohjeet pysyvät varmasti mielessä epidemian loppuun asti, ja tavallisia valistustoimenpiteitä kannattaakin jatkaa.

Ennen kaikkea: meidän tulisi jo valmistautua ottamaan tästä pandemiasta opiksemme, ettemme tulevaisuudessa ylireagoisi uusiin pandemioihin.

Perustan siis ajatteluni sille, mitä pidän kokonaishyvänä koko sivilisaatiollemme ja sen kehitykselle. Ihmiskontaktien välttäminen, matkailun ja kulttuuritapahtumien vähentäminen tai vastakkaisasettelun lisääntyminen köyhdyttävät yhteiskuntaamme. Nyt niin sanotun toisen aallon kynnyksellä on juuri oikea hetki arvioida aiemman koronastrategian tulokset ja pohtia parhaita korjaustoimia sen ongelmiin.

Lisäys 6.10.2020: Malliksi koronarajoitusten haittavaikutuksia minimoivasta strategiasta käy tuoreen Great Barringtonin julistuksen Focused Protection -lähestymistapa.

Tero Karttunen

Vangin dilemmana tunnettu ongelma ratkaistaan siirtämällä katse siitä omasta navasta vankiyhteiskunnan kokonaishyötyyn.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu