Ammattikoulun reformi ja leikkaukset lisää työvoimapulaa

Työvoimapula on sellainen käsite, mitä monien on vaikea ymmärtää.

Hyvin yleistä on ajatella, että eihän voi olla mitään työvoimapulaa, kun Suomessa on yli 200 000 työtöntä.

 

Usein kuulee myös, että on ns. kohtaanto-ongelma, eli työpaikka ja työtön ovat eri alueella, tai eivät jostain muusta syystä kohtaa.

 

Hallituspuolueet ja myös gallup-kärki Kokoomus oppositiosta esittää ongelman ratkaisemiseksi työperäistä maahanmuuttoa.

Ammattikouluihin riittää kyllä hakijoita, mutta mikä sitten on ongelma?

Sanoisin, että yksi syy on tämä reformi, missä ammattikouluista opetus siirrettiin työpaikoille.

Uudistuksen kanssa samanaikaisia rahoitusleikkauksia on pidetty käsittämättöminä. Opettajia on irtisanottu viime vuosina noin 1 600.”

”Yli 70 prosenttia vastaajista kertoi, että opiskelijan saama opetus ja ohjaus on vähentynyt. Samalla yli 80 prosenttia arvioi opiskelijoiden tuen tarpeen vain kasvaneen.”

 

Voiko se olla yllätys, jos ihan tarkoituksella vähennetään työhön valmistavan opetuksen ja opettajien määrää, niin myös työhön valmiita oppilaita tulee vähemmän?

Kun opetus siirretään työmaille, niin siellä työmailla pärjäävät ne, joilla on itsenäisesti asenne, kyky ja tavoite jo valmiiksi oppia siihen hommaan.

Eli ne jotka työllistyisivät joka tapauksessa silloin kun töitä vaan on tarjolla.

Siellä työmailla oppimisen suhteen eivät pärjää ne, jotka eivät ole niin oma-aloitteisia, tai ne jotka päätyvät lakaisemaan jonkun nyrkkipajan lattioita tai kanttaamaan liukuhihnalle 15000 samanlaista pellinpalaa päivässä, kun kerran ilmaista työvoimaa tyrkytetään ikkunoista ja ovista.

Ennen reformia kaikki saivat samanlaisen ammatillisen koulutuksen ja osa valmistuneista työllistyi omalle alalleen heti ja osa ei, mutta ne jotka eivät heti päässeet töihin jäivät työvoimareserviin pitämään työvoimapulan loitolla.

Saattoivat päätyä joksikin aikaa opiskelemansa alan ulkopuolelle töihin, mutta siirtyivät omalle alalleen sitten, kun töitä ilmaantui ja vapautti sieltä tehtaasta työpaikan sellaiselle, kenellä ei ole ammatillista koulutusta. Näin kävi allekirjoittaneellekin.

Sä voit tehdä tehtaassa liukuhihnalla töitä ilman ammatillista koulutusta, mutta sä et voi mennä asentamaan esimerkiksi uuden koulun, kaupan tai omakotitalon pistorasioita, lämminvesivaraajia tai sähköpääkeskuksia ilman tarvittavaa alan koulutusta.

Kun opetus on siirtynyt työmaille, missä oppilaiden kehitystä ja yksilöllisiä tarpeita ei seuraa ja tunnista juuri siihen työhön koulutettu ammattilainen eli opettaja, vaan esimerkiksi  särmääjä, muurari tai autoasentaja, niin oppilaan tulevaisuus voi olla väärissä käsissä oppimiskehitystä ajatellen.

Ei sen muurarin tai autonasentajan tehtävä ole tehdä harjoittelijasta havaintoja, että miten oppiminen kehittyy. Sen tehtävä on muurata sitä seinää, tai vaihtaa sitä rengasta tai öljynsuodatinta ja ehkä vielä näyttää, että miten se ilmanputsari vaihdetaan Opel Vectraan, mutta hänen tehtävänsä ei ole ymmärtää, että miten tämä oppilas suoriutuu harjoittelussaan, saati tehdä siitä sitten jonkinlaisia johtopäätöksiä ja miettiä miten oppilaan oppimista tulisi kehittää, eli niitä asioita, mitä se opettaja tekisi, jos oppilas olisi siellä missä opettajakin.

Itse valmistuin ammatti-oppilaitoksesta lvi-alalle  -90 luvun alun lamaan.

Luokaltamme hyvin harva työllistyi heti suoraan lvi-alalle, mutta kaikilla koulusta päästyään oli edellytys työllistyä saamallaan koulutuksella.

Ennen kun päädyin lopullisesti koulutustani vastaavalle alalle, kerkesin tehdä jääkiekkomailoja, jääkaappeja ja kylpyhuone-elementtien seiniä liukuhihnalla.

Nuo olivat töitä, mitkä lähes kuka tahansa oppii muutamassa päivässä. Kansantaloutemme ja hyvinvointimme kannalta tärkeitä tuotannollisia töitä kuitenkin.

Omakotitalon lvi tai sähköjärjestelmän asentaminen, eivät ole töitä, mihin kuka tahansa voi ryhtyä opettelemalla hommaa muutaman päivän.

Ne jotka nyt oppivat ammattiin siellä työmailla, heistä tulee nykyäänkin työllisiä, mutta ne, jotka eivät siellä kentällä omin nokkinensa pärjää ja eivät saa sitä ammatillista koulutusta, niinkuin ennen, eivät muodostu työvoimareserviksi odottomaan sitä avoimeksi tulevaa oman alan työpaikkaa, vaan jäävät sinne tehtaaseen liukuhihnalle tai työttömäksi.

Tai voi toki jäädä siihen reserviin, mutta ilman riittäviä taitoja työllistyäkseen.

Silloin, kun yrittäjä alkaa maksaa työntekijälle palkkaa, pitää työntekijän pystyä myös työtä tekemään. Alla pari linkkiä joiden mukaan näin ei enää ole.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/87824b12-ab51-47b0-b325-cc2d9088a2ea

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ammatillisen-koulutuksen-laadun-pelataan-heikentyvan-tuntuvasti-rahoituksen-leikkaamisen-myota-kehityskulku-on-kuin-kuolleen-aivokayra/7552510#gs.ahz062

 

Olen työmailla nähnyt kuinka nuoria on tullut harjoittelemaan ammattikoulusta ja kuinka ovat oppineet ja ovat päätyneet alalle töihin. Koen myös hienoista ylpeyttä siitä, että muutama on ollut minunkin opetuksessa harjoittelemassa ja ovat sittemin päätyneet menestyksekkäästi omalle alalleen töihin.

Kuitenkin olen myös kokenut, kuinka harjoittelija ei ole ollut niin onnekas ja  oppivainen ja oma-aloitteinen ja on jopa keskeyttänyt harjoittelun.

Edelleen mieltäni kaivertaa, että mihin harjoittelun keskeytynyt nuori on päätynyt. Mitä tein väärin? Mitä olisin voinut tehdä paremmin, että oppilas olisi suorittanut harjoittelujakson loppuun ja saanut näin tarvitsemaansa kokemusta alan töihin ja riittävät eväät työllistyäkseen?

Vastuun tunne on valtava, kun saat harjoittelijan oppiisi ja ahdistuksen määrä on myös valtava, kun koet epäonnistuneesi tehtävässäsi, jonka alkujaankaan pääasiallisesti ei pitäisi olla opettaminen, vaan tekeminen.

Yksi oppilas keskeytti harjoittelujakson, enkä ole sen jälkeen kyennyt/uskaltanut ottaa sitä vastuuta kontolleni, että en olisi riittävän pätevä tai että minulla ei olisi riittävästi aikaa kouluttaa oppilasta työhön riittävän hyvin.

Mutta ovatko nuo edes sellaisia asioita, mitä minun kuuluisi murehtia vai pitäisikö minun yrittäjänä pystyä keskittymään siihen, että valmistuneilla oppilailla olisi töitä valmistuttuaan?

Kun olin ammattikoulussa, niin  esimerkiksi yksi tehtävä oli  rakentaa pumppujärjestelmä. Työluokan lattialle oli ilmestynyt  tynnyri mihin piti laittaa vettä ja saada se vesi sitten tulemaan hanasta.

Opettaja antoi piirrustukset ja näytti missä on putkea ja tarvikkeita ja missä on työkalut millä putken saa poikki ja päähän kierteet ja opetti niitä myös käyttämään tarvittaessa ihan ”kädestä pitäen”.

Tehtävä oli suoritettu, kun olit asentanut paisuntasäiliöön venttiilit ja putket ja pumput painekytkimet ja muut tarvittavat oheishärpääkkeet ja saanut sen veden nousemaan sieltä tynnyristä paisuntasäiliöön ja tulemaan siitä hanasta ulos.

Samalla olit oppinut ymmärtämään, mikä on kyseisen järjestelmän toimintaperiaate.

Nyt ammattikoulusta valmistuva ei omaa sellaisia taitoja, vaan oppilaan pitää itse löytää ensin työnantaja, joka kykenee kyseiset työt ilmaiseksi oman työn ohella opettamaan.

Tuo pumpun rakentaminen oli näyttötyö ja se piti tehdä ihan oikeasti ja kun sen oli kerran tehnyt, niin koulusta valmistuva oli kykenevä kyseisen työn ainakin lähes omatoimisesti heti alusta alkaen töihin päästyään tekemään.

Jos näyttö on vaikka omakotitalon lämmityskattilan asentaminen minkä ammattimies tekee yleensä helposti päivässä, niin miten ihmeessä yrityksellä voisi olla aikaa antaa sen oppilaan harjoitella sitä työtä viikon verran?

Koulussa myös asennettiin lämmityspatterit ja vessanpytyt ja hanat ja altaat ja opeteltiin niiden toiminta ja huolto.

Nyt kun harjoittelija tulee työmaalle, niin työnantaja luultavasti kuvittelee, että oppilas on nämä kyseiset työt opetellut siellä koulussa, ennen kun tulee niitä lisää työpaikalle harjoittelemaan, mutta onkin niin, että ei ne osaa niitä töitä, vaan näiden töiden opettaminen onkin työnantajan vastuulla.

Jossain kohti loppuu yrityksiltä mielenkiinto ottaa niitä oppilaita, jos ei ole sitä pohjakoulutusta tehty siellä koulussa riittävän hyvin ja milläs näin voi enää olla, kun opettajat on potkittu pois.

Pitäisikö minun pystyä keskittymään siihen yrittämiseen ja työntekoon ja asiakkaiden tarpeisiin, eikä huolehtia, että pystynkö siinä sivussa hoitamaan ammattikoulun opettajan työt, mihin minun ymmärtääkseni ainakin ennen vaadittiin pedagoginen koulutus?

Olen myös kokenut sen jokavuotisen  puhelinrumban, kun oppilaat soittelevat ja koittavat epätoivoisesti saada itselleen harjoittelupaikkaa jotta voivat oppia tulevaan ammattiinsa.

Meinaa itku päästä kun joudut sanomaan, että ei ole valitettavasti mahdollisuutta tarjota nyt harjoittelupaikkaa ja  kuuleet puhelimen välityksellä sen epätoivon syvän huokauksen kun nuori soittaa kolmanteen kymmenenteen yritykseen saadakseen opetusta, mikä minun mielestä pitäisi ensin saada siellä ammattikoulussa.

Ammattikoulussa hyvän ja kokeneen ja ammattitaitoisen opettajan opetustunnit ovat voineet reformin ja leikkausten myötä vähentyä ja sitä kautta palkka pienentyä, kun oppilaat ovat nykyään työmailla oppimassa ja opettaja onkin päättänyt lähteä töihin alalle, mitä ennen opetti muille tai siirtynyt vallan muihin hommiin.

 

Kun oppilas menee yritykseen harjoittelemaan, niin siellä voi päätyä tekemään sitä ei niin oman alan liukuhihnatyötä tai sitten voi päätyä todellisen alan ammattilaisen henkilökohtaiseen opetukseen missä ”oppi-isä tai äiti” kädestä pitäen näyttää, opettaa, neuvoo ja auttaa ja huolehtii ja kuuntelee oppilasta.

Voiko oppilaan ammattiin valmistumisen taso olla sattuman kauppaa siinä mielessä, että saako hän harjoittelupaikan missä on mahdollisuus oppia, tai sitten ei ole?

Kun oltiin siellä koulussa oppimassa, niin kyllä meistä huolehdittiin ja pyrittiin kaikin keinoin varmistamaan, että me opittiin ne asiat, mitkä pitää vähintään oppia.

Työmailla taas isojen yritysten työvoiman seassa itsenäisesti opettelevien harjoittelijoiden mahdollisuuksista oppia, en ole niin varma.

Siksi olemme valitettavasti joutuneet lukemaan lukuisia tämän kaltaisia lehtiartikkeleita:

”Ammattikoulusta valmistuu nykyään aiempaa enemmän opiskelijoita, jotka eivät ole valmiita työelämään. Näin sanoo Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa opettajana työskentelevä Mika Lehtinen, joka on kouluttanut kokkeja ammattiin 32 vuotta.”

 

Mielestäni tuo ammattikoulutuksesta säästetty summa on varsin pieni sen haittavaikutuksiin nähden ja tulee meille vielä kalliiksi lopulta, tai on jo tullut.

Reformissa varmasti on paljon hyviä ja oikeansuuntaisia tavoitteita, mutta niitä ei voi toteuttaa niin, että vähennetään opettajien määrää ja opetusta ja siirretään vastuuta opettamisesta työnantajille. Jostain muualta on ne säästöt löydettävä.

Jos opettaja käy kahdenkymmenen oppilaan työpaikoilla ympäri kyliä katsomassa, että mitä niille oppilaille kuuluu, niin hänen työstään kuluu luultavasti enemmän aikaa autossa istumiseen, kun siihen opettamiseen ja kuka opettaa silloin koulussa niitä oppilaita, joille ei ole harjoittelupaikkaa löytynyt, tai jostain muusta syystä tarvitsee lähiopetusta?

Rakennusalalle työvoimapula on edellisen tai edellisten hallitusten itse aiheuttama seuraus.

Kuten aina, voin olla myös väärässä.

Tähän päälle kun lisätään vielä etäopetus, niin Irwinin sanoin ”Kusessa ollaan”

 

 

 

 

 

 

 

 

+1
TeroTeukkaAhtola
Forssa

Joka päivä voi oppia jotain uutta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu