Juhana Vartiaisen talousoppi

Keskusteluissa pikaviestintäalusta Twitterissä Juhana Vartiaisen kanssa ”eurossa elämisestä” päädyimme tavallaan umpikujaan, kun Vartiainen yritti selittää allekirjoittaneelle, miten paikallisen sopimisen edistäminen  ei tarkottaisi palkkakustannusten laskupainetta vientikilpailukyvyn edistämiseksi.

Vartiainen tarjosi linkin kirjaansa ”Suomalaisen talousajattelun kritiikki”, jotta voisin itsenäisesti opiskella kokonaisuuden, joka auttaa ymmärtämään Vartiaisen esille tuoman näkemyksen, joka erosi  omastani.

Ymmärrän täysin, että voi olla akateemisesti lahjakkaalle talousnerolle tuskien taival selittää ammattikoulun käyneelle putkimiehelle tälläisiä asioita, joissa pitää huomioida suuria asiakokonaisuuksia, joten ymmärrän, että Vartiasella on varmasti tärkeämpääkin tekemistä, kun yrittää opettaa populistiputkarille taloustieteitä.

Ajattelin, että ”ei oppi ojaan kaada” ja ostin kirjan.

Olen lukenut nyt 3 lukua, joka on noin kolmannes kirjan merkkimäärällisestä sisällöstä.

Mietin, että siitä voisi olla  Vartiaisen kaltaisessa asemassa oleville tietoihin ja taitoihin perustuvan ei populistisen ajattelutavan edelläkävijöille hyötyä, jos kerron oman näkemykseni näistä asioista kirjan luettuani.

Enhän minä tai tuskin moni muukaan lähtökohtaisesti tarkoituksella ole populisti, vaan siksi, että olen vaan perussuomalainen juntti (en ole puolueen jäsen kuitenkaan), joka ei usko ennen kun näkee.

Pyrin siis antamaan ei populisteille välineitä joilla populismi korjataan ongelmista pois, kertomalla muutamiin kirjan kohtiin oman ei akateemisesti hankitun populistisen näkemyksen.

Faktoihin ja tieteisiin perustuvan poliitikon on siis helppo ampua alas väärinymmärtämäni asiat ja näin voivat sitten jatkossa mennä heti suoraan asiaan ilman turhauttavaa ”eipäs, juupas” vaihetta.

Heti ekassa luvussa tuli esiin juuri tuohon populismiin oleellisemmat ja yleisimmät aiheet.

Sanasta populismi, kun uskoakseni monille tulee ensimmäisenä mieleen Trump, Brexit, maahanmuutto.

Kommentoin kirjaa jo vaikka en ole kokonaan vielä lukenut, kahdesta syystä. Mulla on ihan helvetin huono muisti ja toisaalta haluan nähdä, että mikäli näkemykseni muuttuu, kun olen kirjan lukenut, niin silloinhan voidaan nähdä opin menneen perille.

Olisin äärimmäisen iloinen, jos näkökulmani muuttuisi niin, että voisinkin yhtäkkiä alkaa kulkemaan valtavirran mukana haukkuen populisteja, kannattaen euroa ja euta ja globalisaatiota ja niiden seurauksia, kuten näitä elpymisvälineitä ja muita tukipaketteja.

Ahdistukseni lakkaisi ja voisin olla hyvillä mielin luettaen, että demokraattisesti valitut päättäjät toimivat aina oikein ja että riittää, kun äänestyslippuun pyrkii arvaamaan galluppien perusteella kuka saa eniten ääniä, niin tuntee sitten vielä onnistumisen tunnetta, jos arvaa oikein.

Ihan lyhyesti Trumpista. Trump pyrkii palauttamaan työpaikkoja asettamalla tulleja esimerkiksi Kiinalle, aivan kuten Joe Bidenkin.

Protektionismia pidetään ihan lähtökohtaisesti huonona keinona ja sen tekevän hallaa taloudelle koskien tullirajan molempia puolia. Toisin sanoen, tullien poistuminen siis kerrotaan lisäävän talouden kasvua ja auttavan näin molempien taloutta.

Jos EU:n ja Britannian välille tulee tulleja, niin ne tulee, sitten jostain tarpeesta ja on myöhemmin poistettavissa, kun tarve poistuu. Ei mahdolliset tullit ole mitään lopullisia talousjarruja, vaan ne on apuvälineitä, joilla tarve tulleilta voidaan poistaa.

 

Esimerkiksi usassa on myös yrityksiä, jotka käyvät kauppaa ihan siellä kotomaassa valmistaen vaikka huonekaluja tms kotimaan markkinoille.

Moni näistäkin hyötyy, jos pystyvät myymään sitten niitä sänkyjä sinne toispuol jokkee, missä työvoima maksaa murto-osan omaan työvoimaan verrattuna, tai jos siellä kohdemaassa vielä valtio pystyttää varoillaan hehtaarin kokoisen tehtaan johonkin maanviljelyskylään, jossa on pilvin pimein työvoimaa tarjolla ja vielä niin, että tehdas saa itse määrätä hinnan, millä työntekijä tulee töihin. Lisäksi ei rasita mitkään päästö tai ihmisoikeuskysymykset.

Maailmalla katsotaan, että globalisaatio ja vapaat markkinat on luonut valtavasti vaurautta poistamalla köyhyyttä. Unohdetaan kuitenkin mainita, että köyhyys on korvattu orjuudella.

Muutaman dollarin päiväpalkalla 14 tuntisia päiviä 6-7 päivää viikossa, ilman lomia ym. Ei mene nallekarkit tasan yritysten välisessä kilpailussa rajan yli saati työntekijöiden ihmisoikeudet.

Toki erittäin hitaasti olot voivat parantua, kun painostus laitaa työolot kuntoon on lännestä suurta, mutta jos näin onnistutaan tekemään, niin sitten vaan ne tehtaat siirtyy seuraavaan kehitysmaahan. Ei köyhät maailmasta lopu.

Protektionismi nähdään pelkästään pahaksi, mutta itse näen sen tehokkaimmaksi keinoksi auttaa juuri kehittyvien maiden ihmisoikeus ja päästö ym asioita kuntoon samalla, kun se tarjoaisi yrityksille tasaväkiset kilpailuasetelmat globaaleilla markkinoilla.

Nyt on tilanne, että aikaisemmin saavutetut hyvinvointiedut on uhattuna, kun aletaan kilpailla samoilla markkinoilla maiden kanssa, joilla ei ole niitä etuja ja palveluita jo hankittuna, puhtaasti siitä syystä, että edut ja palvelut ja esimerkiksi energian tuotannon muuttaminen uusiutuvaksi maksaa.

Mikäli maiden välillä olisi tullit, jotka perustuvat juuri edellämainittujen asioiden välisiin tuotantokulujen eroihin, niin tullimaksu motivoisi kestävällä tavalla laittaa ne ihmisoikeus ja päästö ym asiat kuntoon, jotta pääsee eroon niistä tullimaksuista.

Maahanmuuttopuhe on surkuhupaisaa, kun järjestään keskustelijat puhuvat täysin eri asioista.

Kokoomus haukkuu persuja pölhöpopulisteiksi, kun ne eivät hyväksy humanitaarisen maahanmuuton lisäämistä, kun Kokoomus puhuu työperäisestä maahanmuutosta.

Kokoomus esimerkiksi pitää työperäistä maahanmuuttoa välttämättömä kun on ne suuret ikäluokat, jotka poistuvat työntekijämarkkinoilta.

Ja ihan ymmärrettävää, koska niinhän se tässäkin kirjassa talousoppi kertoo.

Ja harkinnanvaraisuus pois.

Vartiasen kirjassa on hyvin laaja-alaisesti kuvattu talouden kokonaisuuden eri vaikuttajia ja lisäksi huomattavan paljon erialisia talousnäkemyksiä, jotka kulloinkin on historiassa vallinnut.

Työntekijöiden saatavuus vaikuttaa paljon muuhunkin, kun siihen, että joku yksittäinen yritys ei voi kasvattaa toimintaansa, kun ei löydy työvoimaa.

Jos työntekijöitä on rajallisesti, niin työnantajat joutuvat kilpailemaan työntekijöistä esimerkiksi hinnalla. Tarjoa enemmän palkkaa, kun naapurifirma, niin saat työntekijän.

Palkan nousu vaikuttaa kysyntään ja sitä kautta inflaatioon, joka taasen vaikuttaa tuleviin työmarkkinaneuvotteluihin ja keskuspankin ennusteisiin tulevista rahapoliittisista toimista, eli normaalisiti koron nousuun, mikäli hintavakaustavoite hieman alle 2% keskipitkällä aikavälillä uhkaa ylittyä.

Jos Saksassa on työvoimalle valtava kysyntä, niin se nostaa inflaatiota, joka tavallaan saatta rajoittaa kasvua kiristyvänä rahapolitiikkana ja hintavakauden horjumisena, joka osaltaan siis vaikuttaa investointisuunnitelmiin ja sitä kautta talouskasvuun.

Suomi on kohta taas kusessa, kun nous pandemiasta lähtee liikkeelle, sillä vaikka rahapolitiikka on aina myöhässä, niin Suomen vientiyritysten tilauskirjat on vielä myöhemmässä, sillä elvytys loppunee ja korot noussee luultavasti jo huomattavasti aikaisemmin, kun Suomi on päässyt kasvujunaan kiinni. Rahapolitiikka kun ei reagoi Suomen tilanteeseen, vaan Saksan johdolla koko euroalueen ja siksi se usein onkin meille väärä.

Saksalle saattaa olla kannattavaa ottaa miljoona maahanmuuttajaa, jos niistä edes osa työllistyisi aloille, missä on työvoimapulaa, sillä se hillitsee palkkojen nousupaineita ja lisää näin yritysten kilpailukykyä ja edistää hintavakautta.

(Se mikä toimii Saksassa, ei automaattisesti toimi Suomessa, aivan kuin se mikä toimii Helsingissä, ei automaattisesti toimi Toijalassa.)

Samalla reserviin jää sopivasti työttömiä ja se pitää matalapalkka-aloillakin työntekijät nöyränä palkkaneuvotteluissa ja työhön löytyy tekijä yhä pienemmällä palkalla.

Eihän sen nyt luulisi olevan mikään suuri ihme, että on yhtälössä myös häviäjiäkin, eli duunarit, joiden palkat ei ole noussut hintojen mukana tarpeeksi ja silti esimerkiksi Suomessa ne on noussut siltikin liikaa jos ajatellaan viennin hintakilpailukykyä.

Hintavakauden kannalta on tärkeää, että on tarpeeksi työttömiä reservissä, sillä mitä lähemmäksi täystyöllisyyttä mennään, sen todennäköisempää on paine nostaa palkkoja.

Kuitenkin jos Suomessa on paljon työttömiä, eli enemmän kun ”tarpeellinen reservi” eli esimerkiksi noin 4% työttömyys niin on vaikea nähdä, että mikään ongelma ainakaan poistuu humanitäärisellä maahanmuutolla.

Ja jos 500 miljoonan ihmisen työvoimamarkkinoilta ei yritys löydä itselleen työvoimaa, niin pidän todennäköisenä, että ongelma ei ole työvoimamarkkinoiden laajuudessa, vaan työpaikan houkuttelevuudessa. Politiikallakin omat näppinsä siinä toki mukana, jos ei tarpeellista koulutusta ole järjestetty riittävästi, tai jos estetään esimerkiksi polttoaineen verotuksella yritysten sijoittaa tehtaita sinne missä työvoimaa olisi tarjolla (rahtikulut).

3 ekan luvun aikana kerrotaan eurosta hyvin vähän, voi olla että lisää tulee, mutta Vartianen ymmärtääkseni pitää euroa jonain pelastajana Suomelle markka-aikojen ongelmien jälkeen.

On mielestäni erikoista, että kun 3 ekaa lukua on hyvin seikkaperäisesti analysoinut taloutta  laaja-alaisesti ja tuonut asioita eri kulmista esiin esimerkiksi globalisaation haitoissa ja hyödyissä, niin pidän todella erikoisena, jos loppukirjassa ei tule kriittistä analyysia myös eurosta.

Jos asioita sattuu samaan aikaan, kun ollaan menty eu:hun ja euroon, niin se ei silti tarkoita, että kaikki asiat on niiden ansioita.

Esimerkiksi tuo hintavakaus ja nykykäytäntö, eli itsenäinen keskuspankki ja 2% tavoite ei ole mikään euron tai eu:n tuoma vakauttaja ja on mielestäni väärin esittää sitä euron tuomana etuna.

Vakautta on tuonut myös digiaika, eli yritysten tulosnäkymät ovat avoimempia ja lähes reaaliajassa kaikkien saatavilla. Yllätyksiä siis tulee vähemmän. Ei sekään ole mikään eu:n tai euron tuoma etu.

Lisäksi euro markka keskusteluissa euron tukijat vertaavat euroa kiinteään markkaan, jota devalvoitiin yhtenään, joskin onnistuneesti, mutta ei viimeiseen kelluvaan markkaan, joka luulisi olevan loogista.

Makrotaloudesta oli paljon asiaa ja siihen sisältyvästä rahapolitiikasta. Tulee mieleen sanonta ”siitä puhe mistä puute”,

sillä Suomella ei ole rahapolitiikkaa enää, kun se on euron myötä annettu EKP:n päänvaivaksi. Kirjan 3 luvussa silmiinpistävän suuri painoarvo rahapolitiikalla , jota ei Suomella ole käytettävissä.

Kun rahapolitiikka on keskitetty, niin rahapoliittiset toimet on harvoin kaikille hyviä. Kirja on ilmeisesti kirjoitettu 2018 ja silloin on saattanut optimistinen vielä nähdä ekp:n toimien toimivan, mutta kuten 2019 lopulla nähtiin, niin elvytys jouduttiin aloittamaan jo uudestaan.

Jos yrityksen työpaikka ei houkuttele Suomessa, niin toinen ongelma on, jos yritykset ei näe kannattavaksi sijoittaa Suomeen.

Suurin osa ekonomisteista pitää euron Suomelle tuomia haittoja, hyötyjä pienempinä.

Jos valtaosa ekonomisteistä pitää euroa Suomelle huonona, niin se ei lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena.

Kun euro oli katala Suomelle finanssikriisistä toipumisessa ja tuli menetetty vuosikymmen, niin miten se olisi kohta pandemiasta noustessa parempi?

Heti perään toinen menetetty vuosikymmen on enemmän kun todennäköinen, mutta ongelma on entistä suurempi mitä pidemmälle mennään. Suomella oli uskottavuutta pienen velan myötä, mutta se kaikkoaa nyt kovaa tahtia. Pitkään jatkuva kestävyysvaje luo sijoittajan vinkkelistä ennusteen kasvavista veroista mahdolliseksi ja se haittaa kilpailua sijoituksista Suomeen.

Lisäksi Suomella on taakkana euron pelastupakettien vastuut.

Ja globaalisti ongelma on myös euron tulevaisuusnäkymät. Jo nyt EKP on ostanut esimerkiksi kolmanneksen Italian arvopapereista ja sen piti olla yläraja ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin EKP:n ei sääntöjen mukaan pitänyt voida lainkaan elvyttää valtioita suoraan ja siksihän tämä on nyt tehty säätöjä kiertämällä, kuten faktat osoittaa.

Mikäli EKP miinuskorot ei tepsi, niin ei loputtomiin voi ostella velkapapereita. Kyllä jossain kohtaa uskottavuus menee.

Jopa Sauli Niinistö on asiasta huolissaan ja on kuitenkin yksi euron edelläkävijöistä ja kokoomuksen ehdokkaana noussut virkaan, niin on mielestäni erikoista, että puolueessa asiasta ei ole huolissaan, kun yksi henkilö, eli Elina Lepomäki, jonka ratkaisuehdotus ongelmaan ei ole millään lailla toteutuskelpoinen käytössä olevaan aikaan nähden, jota on luultavasti jäljellä vähemmän kun 100 vuotta, joka menisi vähintään vielä liittovaltion syntyyn ilman sisällissotia.

En pidä kovin fiksuna politiikkana sitä, että täysin jätetään eu:n ja euron huonot puolet avaamatta.

Jos molemmissa on valuvikoja, niin ei ne korjaannu lakaisemalla maton alle.

Populismipelko estää järjellisen keskustelun, joka poistaisi tuon populismin.

Alunperin siis keskusteltiin aiheesta eurossa eläminen ja Vartianen jakoi linkin, missä paikallinen sopiminen on yksi niistä keinoista oppia elämään eurossa.

Esitin näkemyksen, että tässä yhteydessä se tarkoittaisi yrityksille kykyä laskea palkkoja ja lisätä sitä kautta viennin kilpailukykyä, kuten Sipiläkin teki (kiky) esim. 3 ilmaistyöpäivällä ym, mutta Vartianen kiisti sen merkitsevän minkäänlaista tarvetta kajota palkkoihin.

En tässä vaiheessa kirjaa (1/3 luettuna) vielä ihan oppinut, että mitä se eurossa elämisen oppiminen on muuta kun kilpailua euroalueen paskimmista palkoista, mutta olen toiveikkain mielin sen suhteen, että asia valkenee, kun kirjan lukeminen etenee.

 

 

 

TeroTeukkaAhtola

Lempiaiheita eu:n tulevaisuus, yhteisvaluutta euro, talous, ekp, rahapolitiikka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu