Määrääkö liittovaltioperiaatteessa matka vai päämäärä?

Heitänpä tähän pienen vertauskuvaksellisen tarinan aikani kuluks.

 

Jos ajatellaan, että Helsinki oli EU:n alku ja Lahti nykytilanne ja Kajaani vaikka olisi se paratiisi, jossa kaikki Euroopan maat ovat sulautuneet yhteen  ja jossa elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin mikä tässä kaikessa  on tärkeintä?

 

Onko tärkeämpää, että mitä reittiä ja milloin ja missä järjestyksessä sinne päästään vai se, että ylipäätään sinne tavoitteeseen päästään?

EU lähti  Helsingistä kohti Kajaania bussilla ja otti porukkaa kyytiin matkan varrelta. Osalla ei tosin ollut varaa lippuun, mutta rikkaammat päätti, että voidaan tarjota kyyti, kun ”isommat hartiat” on niin arvokkaat, että se kannattaa.

Kaikki meni hyvin Lahteen asti, mutta sitten tulikin ongelma, kun osa porukasta halusi mennä Lappeenrannan kautta, osa Jyväskylän kautta ja jotkut jopa kiertää Tampereen kautta.

Lahdessa on nyt sitten pörrätty sen verran kauan, että alkaa lihamukit jo kyllästyttää.

Innokkaimmat Kajaanifanit on keksinyt, että vois koittaa lahjoa porukkaa, että mentäs vaan suorinta reittiä Kuopion kautta.

Tähän joutuisi tosin ottaan lainaa, kun huomattiin, että se bussilipun alkuperäinen hinta kattaakin vain polttoainekulut, mutta ei tarpeeks rahaa lahjontaan, eikä yllätyksiä, jos vaikka laturin hihna katkee tai kumi puhkee tai kartaaniakseli katkee.

Lahdessa odotellessa sattuikin sitten jo kaikki viat, eli tuli pakolaisaalto ja korona ja kaupanpäälle eurokin on vielä konkurssin partaalla.

Helsingistä lähteissä tosin  sovittiin, että jos se lipun hinta ei riitä, niin rahaa ei mistään lainata, mutta se nyt päätettiin unohtaa jostain syystä, mut yks Orbanin Vikke kyl laittaa hanttiin, kun sen miälestä liikennelaki ei määrittele, että pitääkö Helsingistä ajaa Kajaaniin jotain tiettyä reittiä ja vauhtia ja jos pitää, niin mikä se reitti ja vauhti sitten tarkalleen ottaen on.

Sillä on kuulemma serkku Tampereella isossa firmassa töissä ja haluis kai sitä käydä kattoon samalla reissulla, mut muu sakki ei oikein tykkää.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että bussi on kohta pakko laittaa liikkeelle,  kun muuten se ruostuu puhki.

Sitä vaan jotkut pelkää, että tuleeko siinä painimatsi kesken matkan, kun reitistä ja vauhdista ei päästä sopuun, kun moni haluis omia reittejään. Bussissa vallitsee niin kutsuttu vastakkain asettelun ilmapiiri, kun siinä eturivissä lähinnä kuskia moni haluis sitä suorinta reittiä ja takarivissä omia teitään.

Molemmat vaan syyttelee toisiaan, eikä ne tajuu, et ei sinne Kajaaniin välttämättä ole vain yhtä ainoaa oikeaa reittiä.

Se bussi ei ilman painia siitä liiku mihkään ennen, kun osa porukasta jää kyydistä ja toisaalta tässä alkaakin jo tuntuun siltä, että omilla autoilla sinne olis päästy jo aikoja sitten…

Itse asiassa yks sakki kyllästykin jo kinaamaan etupenkkiläisten kanssa joka asiasta ja nyt nähdään, että kuka sinne Kajaaniin ensin pääsee.

Etupenkkiläiset uhoo, että nää omalla autolla lähtevät ei varmaan ole ikinä perillä, mutta ne ei tajuu, että ei ne välttämättä haluukaan olla ekana siellä, kun matkailu avartaa ja matkalta saa sitä enemmän kokemuksia, mitä enemmän reitillä käy katsomassa nähtävyyksiä.

Mä tykkään ajella ennemmin omalla autolla, kun voi mennä sitä reittiä kun huvittaa ja käydä tai jättää käymättä missä huvittaa, vaikkakin päämäärä on sama paikka.

Kuulin bussiasemalta sellasen juorun, että noi muut bussikuskit jo nauraa meille, kun dösä jököttää siellä lihamukibaarin pihalla vuodesta toiseen.

Ne ei usko, että me päästään sinne Kajaaniin koskaan. En mäkään usko, että tällä kyydillä..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TeroTeukkaAhtola

Lempiaiheita eu:n tulevaisuus, yhteisvaluutta euro, talous, ekp, rahapolitiikka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu