Mikähän puolue mahtaa pärjätä kevään vaaleissa?

Aika hankala on arvioida. Mutta jos nyt lähtisi vaikka Kokoomuksesta.

Kokoomus kiihdytti kärkeen yhden asian turvin, eli Naton.  Suomalaisten pelko Venäjän hyökkäyksestä Suomeen johti ajatteluun, että kannattamalla Kokoomusta, joka on vahvimmin kannattanut Natoa, olisi turvallisuusongelma ratkaistu.

Turvallisuus lienee tärkein seikka, mutta Naton ehtona taisi olla 2%/bkt sijoittaminen puolustukseen, niin tuolla 5-6 miljardilla per vuosi olisi varmaan saanut muutenkin jo vakuuttavan suojan. Ilman myönnytyksiä Naton kiristäjä maille. En ole nähnyt myöskään asiantuntijoiden arviota että uhkaa olisi. Mutta kansa on näin ajatellut, sitä ei käy kiistäminen.

Kokoomuksen gallup kannatukselle sota oli siis suotuisa.

Kokoomuksen enemmistö  kannatti elpymisvälinettä ja kannattaa myös 2035 hiilineutraalitavoitetta, eli Kokoomuksen ollessa 2023 pääministeripuolueena, juuri mikään ei tule muuttumaan.

Liha ja maitotuotteita pitää siis ajaa alas ja fossiilisen polttoaineen ja energian hintaan tehdä korotuksia, jotta siitä tulee kallimpaa kun sähköliikenteestä ja sähkölämmityksestä, eli samaa mitä nykyinen hallitus touhuaa.

Kokoomuksella on ulostuloissaan lähtökohtana verojen alennus ja työperäisen maahanmuuton lisääminen ja työsopimussuojan purkaminen. Hiilineutraali 2035 asettaa kuitenkin melkoiset reunaehdot ja Kokoomuksen puheet velkaantumisen pysäyttämisesta samaan aikaan hiilineutraali 2035 tavoitteen kanssa ei tunnu kovin uskottavalta.

Kokoomuksen ärhäkkyys EU ennaltamispakollekin tuntuu melko utopistiselta, koska Kokoomus on yksi vahvimmista EU ensin puolueista ja syön lakkini, jos Kokoomus joskus sanoo EU:lle ei lopullisessa päätöksessä.

Kokoomuksen pj Petteri Orpo on saanut moitteita, ettei pärjää paneeleissa ja lipsauttelee hölmöksiä.

Medialla on suuri rooli, kun mielikuvia rakennetaan ja määritellään mikä on kiljumista, mitä missäkin yhteydessä kiljumisella tarkoitetaan ja annetraanko yhden sanan mennä asian edelle.

Median roolista saakin hyvän aasinsillan sosiaalidemokraatteihin, jota on kutsuttu median lellikiksi.

Minulle hieman outo puolue, joskus ilmeisesti ollut työväen puolue ja nykyään sosialisoi työväen rahat ympäri maailmaa ja tekee bisnestä työväeltä keräämillä verorahoilla asuntojen vuokramarkkinoilla asumistukia ja sosiaalirahojen lisäämistä hyödyntäen.

Kaikkiin ongelmiin ratkaisu on lisää veroa ja verotuksen aukkojen tiivistämistä ja veropohjan laajentamista, eli uusia veroja ja Kokoomuksen lailla asia numero 1 on hiilineutraali 2035 tavoite maksoi se työväen selkänahasta mitä tahansa.

Puolueen huippusuosittu pääministeri on saanut palstatilaa merkittävästi ympäri maailmaa ja ehkä PM kannattelee koko puolueen kannatusta, joka hallitusvastuussa on vielä yllättävän korkealla muihin hallituspuolueisiin nähden, joka on hieman outoa, kun ovat samassa veneessä.

Luulen, että Marin omaa erittäin suuren kannatuspotentiaalin ryhmässä, jolle riittää vain, että pääministeri on cool ja suosittu, eikä niinkään kiinnosta, itse politiikka. Jos vertaa onnistumista paneeleissa esimerkiksi Orpoon, niin Marin vie leikin 6-0 vaikka unissaan. Usein on tuntunut, että jokainen asia on Marinin mielestä aina jonkun muun vika, niin suosio kestää. Ilmeisesti kansa siis tulkitsee, että näin asiat sitten on, että vika on aina jossain muualla, kun hallituksessa.

Mielenkiinnolla odotan, että kenestä löytyy vika siihen, että Marin väitti hintakaton olleen työn alla syksystä ja ministeriö sanoo, että näin ei ole.  Tähän varmaan saadaan kohta selitys, eli kuullaan kenen vika tällä kertaa, jos ei ole jo saatu (en ole kaikkia uutusia ehtinyt lukea).

Kolmantena onkin sitten ei niin suosittu ja lellitty Perussuomalaiset.

PS on suurista ja keskisuurista puolueista ainoa, joka eroaa porukasta.  Puolue vaihtoi puheenjohtajaa viime vaalien jälkeen ja pikku kuherruskuukauden jälkeen kannatus on lähtenyt tasaiseen ja yllättävän varman oloiseen nousuun.

Ajat ovat olleet suotuisia Ps puolueelle. Jussi Halla-Ahon varoitukset Venäjä riippuvuudesta kaasuputkimiehille on kiertänyt sosiaalisessa ja jopa muissakin medioissa ja Perussuomalaisten varoitukset Ruotsin maahanmuuttopolitiikan seurauksien siirtymisestä Suomeen ovat osuneet ja lisäksi näyttäisi siltä, että pikkuhiljaa ymmärretään myös, että työperäinen maahanmuutto ei toimi niin, kuin on annettu ymmärtää.

Vihreän siirtymän hintalappukin näkyy työläisten ostovoimassa ja vaikka inflaatiota kuinka koitetaan väittää valtamediassa kaiken muun kun vihreän siirtymän tai tehtyjen poliittisten päätösten syyksi, niin ei äänestäjät nyt ihan mitä tahansa purematta niele.

Merkittävin ero on, että PS ei kannata, kuten kaikki muut puolueet hiilineutraali 2035 tavoitetta, koska puolue näkee, että sillä ei ole mitään vaikutusta ilmastoon, mutta tappaa suomalaisten ostovoiman ja Suomen kilpailukyvyn ja vaikeuttaa esimerkiksi sitä ulkomaisten osaajien saamista Suomeen, koska täällä työntekijän palkalla ei pärjää yhtä hyvin kuin monissa muissa verrokkimaissa.

PS on myös ainoa puolue, joka voi sanoa EU:lle ei silloin kun kyse EU:n sorkkimisesta suomalaisten omaisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.

Puolue on profiloitunut Suomi ensin puolueeksi, eli puolue huolehtisi enemmin oman maan kansalaisista kun lähettäisi veronmaksajien rahat ympäri maailmaa ja puolue pitäisi myös tiukasti kiinni kansallisesta päätösvallasta siinä, kun kaikkki muut puolueet antavat vapaaehtoisesti liittovaltiokehitykselle lisää liikkumatilaa.

PS oppositiossa näillä näkemyksillään luultavasti nauttii sitä suurempaa kannatusta, mitä huonommaksi taloustilanne menee.

Uskottavuutta syö muiden puolueiden haluttomuus PS kanssa hallitukseen ja Timo Soinin aikaiset takin käännöt edellisessä hallituksessa. Puolue on myös altis muiden puolueiden tahallaan väärinymmärtämiselle, jota media on yleensä haluton oikaisemaan.

Jos PS puhuu maahanmuuttopolitiikasta, se käännetään henkilöön meneväksi yleistäväksi puheeksi eli rasismiksi jne. Tai jos PS sanoo kuten UK että EU:n pitäisi olla kauppaliitto, kuten alunperin väitettiinkin, eikä suuunniteltu tie liittovaltioksi, missä kansallinen päätösvalta kapenee varsinkin isojen asioiden siirtyessä EU:lle ja missä EU haluaa vielä kaventaa vallan pienemmälle porukalle pyrkimyksellä päästä yksimielisyyshaitasta eroon, niin asia tulkitaan niin, että PS haluaa palata kivikaudelle ja Itänaapurin syliin.

Seuraavaksi sitten vaikka  Keskusta, joka on kuuluisa siitä, että se kuulemma pettää aina.

Keskusta hylkäsi kannattajansa kääntämällä maaseudulle selkänsä runnomalla väkisin läpi pienois EU:den rakentamisen Suomen sisälle. Keskusta halusi rakentaa siis maakunnat, mihin siirtyy maaseudulta ja maaseutukaupungeista päätösvalta ja rahoitus.

En ole koskaan käsittänyt, että miksi, niin en kommentoi sitä sen enempää, kun en asiasta mitään ymmärrä. Jostain syystä maakunnat oli kuitenkin niin tärkeä Keskustalle, että saadakseen haluamansa, ovat suostuneet turpeen alasajoon ja ilmastoruokaohjelmaan ja hiilineutraali 2035 tavoitteeseen vaikka luulisi puolueen ymmärtävän, että maasautupuolueen pyllistäminen maaseudulle johtanee kannatuksen vajoamiseen.

Tuskin missään puolueessa on osattu koskaan tehdä yhtä poikkeavia päätöksiä kenttäväen ja äänestäjien linjan kanssa kun Keskustassa, mutta se näkyykin kannatuksessa.

Korjaan sen verran, että PS veti kyllä Soinin johdolla siinä pohjat, mutta tämä Soinin poppoo sai monoo puolueesta, toisin kun Keskustan kenttäväellä usko puolueen päättävään kärkeen vielä pitää, hieman yllättäen.

Keskusta oli ennen keskellä ja piti maaseudun etua yllä, mutta maaseutujen autioiduttua ja kannattajien ikäännyttyä lähtivät etsimään kannatusta ensin oikealta Kokoomuksen kanssa luomalla Sipilän johdolla KIKYn eli pyrkivät sisäisellä devalvaatiolla, eli palkanalennuksella parantamaan Suomen vientikilpailukykyä.

Siitä seurannut kannatussyöksy johti jostain käsittämättömästä syystä oikealta laidalta vasempaan päätyyn Vihreiden kanssa ja tässä tivolissa ei ole enää oikein kukaan meinannut pysyä mukana.

Puolueen piirien johdon usko johtajaansa vaikuttaa kuitenkin vahvalta.

Sitten Vihreät. Vihreistä on tullut kokoaan suurempi puolue Kepun avulla.

Vihreät tosiaan on hieman pahassa välissä, kun kaikki puolueet PS lukuunottamatta ovat omaksuneet tiukat ilmastotavoitteet mukisematta.

Nyt ihan viime metreillä Vihreiden ongelmaksi voi tulla myös metsäpolitiikka.

Kun samaan aikaan puhutaan metsien hiilinieuluista ja ennallistamisesta, niin pitää tehdä jonkinlainen valinta, että kumpaa, sillä pystyyn kuoleva metsä ei ime hiiltä siinä missä hoidettu metsä.

Vihreiden pj Ohisalo lienee tehnyt ennätyksiä haastattelijan kysymysten kiertelyssä ja onkin jännä nähdä miten hän pärjää kevään paneeleissa.

Vihreiden on ehkä vaikein saada tässä tilanteessa nopeaa kannatusnousua, koska tavoitteet on ehdottomasti kiveen hakattu ja tiedossa jo nyt.

Sitten yhteenveto loppuun, joka todennäköisesti menee niin metsään, kun voi mennä, mutta se nähdään sit keväällä.

Hallituksen muodostamisessa voi tulla ongelmia, jos Keskustan kannatus jää sinne 10% tienoille, koska Kepulle voi olla kova kynnys tulla taas apupuolueeksi uuteen hallitukseen. Toisaalta Kepulla ei ole ollut minkäänlaista kynnystä mihinkään kahdessa edellisessä hallituksessakaan ja nyt kun puolueesta on tullut yhden asian, eli maakuntien puolue, niin ehkä kuitenkin haluaa päästä vaikuttamaan synnyttämänsä lapsensa varhaiskasvatukseen.

Mutta jos Kepu tosiaan jää keräilemään kannatustaan oppositioon, niin PS ja Kokoomus joutuu katsomaan pienpuolueiden suuntaan, mistä RKP suuntaan lienee turha katsella silloin kun PS on menossa hallitukseen. Myöskään Vasemmistoa saati Vihreitä ei nähdä PS ja KOK kanssa samassa hallituksessa.

KD ja Liike nyt jos saisivat vaikka 4,5% + 2,5% joka on jo aika optimistinen arvio, niin KOK ja PS tarvittaisiin yhteensä 45%, joka tarkoittaisi kutakuinkin sitä, että PS pitäisi nousta KOK kanssa samoille kannatusluvuille. Petiaatteessa tämä ei ole poissuljettu, sillä PS kannatus on tasaisesti noussut, eikä ole koskaan ollut näin korkealla näin lähellä vaaleja.

PS ei ole mikään pakko päästä hallitukseen hinnalla millä hyvänsä, vaan tärkeämpi on pysyä tiukasti kiinni edustamissaan kannoissa, pakottaen muita puolueita samoille linjoille.

Sinipuna on toki mahdollinen ja lehmänkaupat ei ole vieraita Kokoomuksellekaan. Kokoomuksella taitaa olla se suurin paine ja tahtotila tulevaan hallitukseen keksimään yhtäaikaa mistä miljardit puolustukseen tehdään samaan aikaan veronalennuksien ja velkaantumisen pysäyttämisen kanssa.

Demareille tuskin oppositio on ongelma sen enempää kuin PS tai Kepullekaan. Vaikka nähtäisiin KOK sukellus ja SDP olisi ykkönen huhtikuussa, niin tuskin Demarit lähtevät toista kertaa samaan soppaan Vihreiden ja Kepun kanssa.

Yllämainittu teksti oli mitä ”sylki suuhun toi” sen syvemmin luotaamatta ja luultavasti täynnä virheitä, eikä kannata ottaa turhan vakavasti, kunhan huvikseni kirjoitin, mutta laitampa loppuun vielä arvauksen tulevien ek-vaalien tuloksesta.

EK vaalit 2023 tulos

Perussuomalaiset       23,4%

Kokoomus                   21,2%

SDP                               16,7%

Keskusta                       10,9?

Vihreät                           9,2%

Vasemmisto                  7,9%

KD                                   5,2%

NYT                                 2,6%