Ylen vaalitentti ei yllättänyt

Oikeiston empatiakyvyttömyys tuli hyvin esiin ja puree varmasti. Orpo on luvannut hyvätuloisille äänestäjilleen veronalennukset ja budjettileikkaukset, eikä kokenut tarvetta niitä perustella muille.

Purra puolestaan vakuutteli ansiokkaasti omilleen, ettei teidän tarvitse tehdä muiden hyväksi yhtään nykyistä enempää, mutta teiltä ei tulla mitään viemäänkään. Purran ihmisyyttä halveksivaa esiintymistä on aina yhtä vastenmielistä katsella, mutta varmasti onnistui kohtuulisesti omiensa suuntaan.

Vähän yllättäen Sari Essayah aloitti oikeistopopulismin nuoleskelun. Ilmiselvä hinku päästä viimein ministeriauton takapenkille. Siinä ei ns. ”kristilliset arvot” ja lähimmäisenrakkaus paljon häiritse.

Annika Saarikko oli hiukan vaikeassa raossa kun piti puolustella tekemisiään nykyisessä hallituksessa kuitenkin vanhaa keskustalaista ympäristöpolitiikkaa puolustellen. Ympäristötavoitteet ovat hyviä, mutta yksityinen maanomistus on pyhää ja omalla maalla pitää saada tehdä mitä haluaa. Ikävästi nousi mieleen, että kyllä se kepu pettää seuraavatkin kumppaninsa.

Anna-Maja Henriksson oli enimmäkseen oma empaattinen itsensä, joka päätti nostaa huolen vanhustenhoidosta lähes jokaiseen puheenvuoroon. Sen verran ruotsinkielisten pääomapiirien hurrikepulaisuus sentään heräsi, että metsäyhtiöiden raaka-aineen saaminen pitää voida varmistaa myös rkp:läisten metsistä.

Li Andersson oli taas tyrmäävän hyvä. Jokaisessa puheenvuorossa löytyi näyte asiaosaamisesta ja perustelut omalle näkökannalleen. Oli taas kerran tentin ylivoimaisesti paras osallistuja. Harmi vaan, ettei oma arvomaailmani ole vasemmalla. Li on niin vakuuttava, että kerää ääniä demareilta ja vihreiltä. Muistaako joku mitä vasurit noin yleensä ovat. Puolue on nyt niin puheenjohtajansa näköinen, että jopa Soinin ajan persut jäävät jälkeen.

Sanna Marin on ollut selkeä kriisijohtajana kunhan puheenvuorot ovat valmiina. Vaalipaneelissa tunnetila jossain vaiheessa pääsee pinnalle niin, että vakuuttavuus kärsii. Jos Sannaa haluaisi ohjata johonkin suuntaan, niin jatkuva hyökkääminen kilpailijoiden ohjelmien heikkouksiin ei välttämättä vähennä lainkaan heidän äänestäjiään. Kannattaisi keskittyä omaan viestiin. Äänestäjät varmasti olisivat kaivanneet vakuuttavuutta siitä, että hyvinvointialueet saavat resurssit ja niiden toiminta tehostuu seuraavan vaalikauden aikana. Ympäristön osalta Sanna oli varsin johdonmukainen, mutta nyanssit puuttuivat.

Hjalliksen ongelmana on, ettei osaaminen oikein tahdo riittää ja pelkästään yksityisen sektorin esiin nosto lääkkeenä joka ongelmaan on jotenkin löysää. Minusta järkevän ja kehittävän yhteistyön esiin nostaminen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistoiminnan osalta kaipaisi selvästi paremman puhuvan pään. Hjalliksen puheaikakin jäi aika vähiin.

Jos lopuksi käsittelisi Maria Ohisalon vaisun esiintymisen. Minuutteja Maria otti varsin vähän vaikka niitä oli tarjolla. Hän luotti liikaa siihen, että yleisö osaa tulkita kovin ylätasolle jääviä linjauksia. Mallia voisi ottaa Lin tavasta tuoda oma asiaosaaminen esille lyhyellä esimerkillä. Miksi puhua ympäristölle haitallisten yritystukien leikkauksista jos ei vaivaudu edes yhdellä esimerkillä valvaisemaan mistä vihreät haluavat sen lupaamansa kuusi miljardia sopeuttaa. Tuore IPCC:n yhteenvetoraportti jäi lähes täysin hyödyntämättä.