Ad absurdo

Leninin patsaita poistetaan kaupunkiemme katukuvasta. Ilmeisesti halutaan nähdä Venäjä Neuvostoliiton perillisenä ja samaistaa Ukrainan ja Suomen kohtalot toisiinsa, vaikka rajoillamme ei ole tällä hetkellä mitään huomattavaa sotilaallista toimintaa. Jotakin liikehdintää on toin havaittu Viipurin suunnassa, mutta jos se liittyy Nato -hakemukseemme se on sitten itse aiheuttamamme.

Palatkaamme ajassa taaksepäin vuosiin 1917 – 1921 ja Venäjän sisällissotaan. Valkokaartit olivat monarkistinen liike, jotka taistelivat Venäjän sisällissodassa mm.  bolshevikkeja  vastaan. Muita vastustajia olivat Ukrainassa mm. Vihreä armeija (nationalistit) ja Musta armeija (anarkistit).

Venäjän valkokaartilaisista ainoastaan Mannerheim Suomessa voitti mutta esim. Judenitsh Pietarin suunnassa ei päässyt tavoitteisiin. Samoin tapahtui valkokaartilaisille muuallakin. Kerrotaan, että Judenitsh oli halukas takaamaan Suomen itsenäisyyden, mikäli maa olisi osallistunut Pietarin valloitukseen. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi eikä Judenitshkaan saavuttanut tavoitettaan.

Mitä tästä voidaan päätellä, ei oikeastaan mitään, mutta vaikeassa sotilaallisessa tilanteessa bolshevikkien johtaja Lenin lupasi Suomelle itsenäisyyden, joka toteutuikin. Mannerheim ei kuitenkaan ollut tilanteeseen tyytyväinen, vaan olisi halunnut luoda Suur-Suomen, jota sitten lähdettiin toteuttamaan 1940 -luvulla talvisodan jälkeen.

Maailmansotien välinen aika oli maassamme poliittisesti varsin levotonta ja Neuvostovastaista, joka sitten 1941 johti hyökkäykseen Neuvostoliittoon Saksan rinnalla. Sodan jälkeen elimme rauhanomaista rinnakkaiseloa aina vuoteen 1991, Neuvostoliiton hajoamiseen asti.  Monien mielestä kuitenkin pakosta, vaikka aika oli taloudellisen hyvinvoinnin aikaa.

Suomi liittyi EU:hun 1995, josta maamme läntiset voimat iloitsivat.

2000 -luvun alusta lähtien uudet poliittiset sukupolvet saivat innoituksensa EU:sta ja tähän asti käydyt sotamme olivat jotakin kaukaista historiaa, jotka muistuttivat olemassaolostaan vain itsenäisyyspäivänä ja veteraanien olemassaolon kautta, mutta joilla ei ole ollut suurtakaan merkitystä enää nykynuorten maailmankuvalle.

Vuodesta 2014 eteenpäin läntiset voimat aktivoituivat uudestaan Ukrainan kriisin takia. Alettiin nähdä Nato uutena vaihtoehtona ikään kuin EU:n jatkumona. Julkisuudesta asiasta ei juuri puhuttu, ikään kuin salaa mentiin mukaan NATOn kumppanuussopimukseen, jotta oppisimme jotakin uutta. Taisi kuitenkin olla päinvastoin, Nato tarvitsi meitä ja pääsi näin sotilaallisesti lähemmäksi Venäjää.

Kumppanuussopimusta ei kuitenkaan Suomelle riittänyt, vaan keväällä 2022 päätettiin hakea täysjäsenyyttä, riskeistä huolimatta. Sinänsä on varsin selvää, että Venäjä ei maahamme hyökkää, mutta maailmanpoliittinen tilanne voi muuttua, jolloin maastamme tulisi NATOn etuvartio ja maa muuttuisi taistelukentäksi. Nyt juuri Madridissa Nato -juna nytkähti liikkeelle.