Onko Nato ihan pakko?

 

 

Ilmeisesti on ja eduskunta etsii turvaa toisistaan ikään kuin pelästynyt lintuparvi. Monennenko kerran olemme jo saaneet Venäjältä varotuksia Natoon liittymisen vaaroista. Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet, millaisia konkreettisia vaaroja on odotettavissa pahimmassa tapauksessa. Emme kuitenkaan halua näihin vaaroihin uskoa, koska meillä suvereenina valtiona on oikeus päättää omista asioistamme. Näin ilmeisesti Ukrainassakin on uskottu, vaikka sotaa on käyty maan itäosissa jo kahdeksan vuotta.

 

Olen kuullut, miten yksikään valtio ei 0ole koskaan hyökännyt Natoon kuuluvan maan kimppuun. Kerta se on ensimmäinen, enkä halua sen olevan juuri Suomi. Mahdollisen sodan aikana olisimme täysin riippuvaisia ulkomaisesta avusta ja samalla joutuisimme käymään sotaa maassamme muiden ehdoilla. Toisaalta on luultavaa, ettei Venäjä ryhdy Nato-Suomen kanssa rettelöimään ilman laajempaa kriisiä. Jo 1900 -luvulla käydyissä sodissa on ollut kyseessä laajempi eurooppalainen kriisi, joka ei koskenut vain Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

 

Edustan sitä sukupolvea, kun vanhempani kertoivat sotakokemuksistaan. Kuitenkin tuo sota oli erilainen kuin nykyinen, jolloin siviiliuhrien määrä on moninkertainen verrattuna taistelijoihin. Olin jo melko varma, etteivät lapseni koe sotaa henkilökohtaisesti, koska itse olen sen välttänyt. Ilmeisesti sotaa ei voi kuitenkaan välttää niin kauan kuin aseita valmistetaan, niitä myös käytetään.

Asevelvollisuusaikana jo huomasin, etten ollut erityisen halukas näkemään itseni kaltaisen ihmisen vihollisena, koska itse olen samanlainen vihollinen jonkun toisen mielessä. Sotiminen on järjetöntä, vaikka asiaa tarkastelee mistä näkövinkkelistä tahansa. Tavallinen kansa joutuu uhraamaan terveytensä ja henkensä vain sen takia, että päättäjät ovat niin päättäneet.

 

 

+2
TeuvoKuu-Karkku

Eläkeläinen, akateeminen loppututkinto (uskontotiede). Ennen eläköitymistä lukion lehtori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu