Rauhanvälittäjä
”Pienen maan on tehtävä kaikkensa, ettei sotaan joutuminen toistuisi.” Näin ajatteli edesmennyt kenraali Jaakko Valtanen, jolla oli omakohtaista rintamakokemusta. Tätä kokemusta päättäjillämme ei tietenkään ole.
Sijaissotaamme Talvisodan hengessä olemme käyneet Ukrainassa, toimittamalla myös ”rautaa rajalle.” Tarkoituksenamme on ollut auttaa Ukrainaa ja heikentää samalla Venäjää. Tosin olemme toimineet EU:n yhteisrintamassa, mutta onko ollut järkevää puhua Venäjän naapurina ”rautaa rajalle.”
Presidentinvaalit käydään nyt. Huolestuttavaa on kuitenkin, miten potentiaalisilla ehdokkailla ei ole käytännössä mitään eroa Venäjän politiikan suhteen. Haikailu johonkin Ahtisaaren aikaiseen rauhanvälittäjänä toimimiseen on menneen talven lumia. Olemme itse valinnoillamme asemoineet itsemme asemaan, josta asemasta rauhanvälittäjänä toimiminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Useimmissa tilanteissa, joissa rauhanvälittäjät ovat olleet avainasemassa, on ollut kyseessä kompleksisen taustan omaava konflikti, jossa on ollut tarpeen käsitellä asioita eri valossa kaikkien osapuolten kannalta katsoen.
Tällaista edustivat mm. Bosnian ja Kosovon kriisit, Namibian huoltohallintoalueen purkaminen, Lähi-idän tämänhetkinen kriisi j.n.e.
Ukrainan sota on sitä vastoin yksinkertainen asia. Imperialistinen Venäjä on omien suurvaltapoliittisten tavoitteidensa vuoksi brutaalisti hyökännyt rauhaa rakastavan kansan kimppuun, joka ei ole ollut Venäjälle mitään ”velkaa”, ei sitä millään tavoin häirinnyt tai uhannut. Tuomittavia osapuolia on vain yksi. Tällaisessa tilanteessa ei rauhaa voi ”välittää”, vaan päämääränä tulee olla verenhimoisen ja terroristisen hyökkääjän nujertaminen.
Ilmoita asiaton viesti
EU- ja NATO-jäsenyyden ei tarvitse vaikuttaa siihen, toimivatko jotkut suomalaiset aktiivisesti rauhanvälittäjinä vai eivät. Jotkut presidenttiehdotkaatikin ovat tosin vilautelleet esimerkiksi sen suuntaisia ajatuksia, että jatkossa omaa roolia ei olisi, vaan kaikki aloitteet ja mahdollisuudet hoidettaisiin EU:n tai NATO:n kautta. Tuo on hölmöä. Noihin järjestöihin pitäisi suhtautua enemmänkin uusina mahdollisina väylinä, eikä siis minään Suomea kahlitsevina velvoitteina. Tietenkin kaikki tämä hyvin käytöstavoin, ja toisetkin huomioonottaen, eli niin että mitään maita tai järjestöjä ei turhaan kiusata.
Ilmoita asiaton viesti