Afrikasta ja Lähi-idästä saapuvat maahanmuuttajat rapauttavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa

Maahanmuutto on kiistämättä yksi aikamme polttavimmista keskustelunaiheista. Sen vaikutukset talouteen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan jakavat mielipiteitä, eikä ole yllättävää, että moni suhtautuu siihen tunteella. Usein kuulemme väitteitä, että maahanmuutto on ratkaisu väestön ikääntymiseen tai työvoimapulaan, mutta harvemmin pysähdymme pohtimaan sen todellisia taloudellisia vaikutuksia.

Tuore tutkimus ”Borderless Welfare State” ravistelee tätä keskustelua. Se osoittaa, että maahanmuuton taloudelliset vaikutukset eivät ole niin yksiselitteisiä kuin usein ajatellaan. Vaikka jotkut maahanmuuttajaryhmät, kuten Japanista, Pohjois-Amerikasta ja Oseaniasta saapuvat työntekijät, tuovat mukanaan merkittävää hyötyä kansantaloudelle, suurin osa maahanmuutosta – erityisesti Afrikasta ja Lähi-idästä – on taloudellisesti tappiollista. Tämä johtuu pääosin siitä, että nämä ryhmät käyttävät keskimääräistä enemmän julkisia palveluita, mutta maksavat vähemmän veroja ja sosiaaliturvamaksuja.

Onko siis oikein jatkaa politiikkaa, joka pitkällä aikavälillä syö hyvinvointivaltiota sisältäpäin? Maahanmuutto on tietenkin paljon muutakin kuin numeroita. Se on humanitaarinen kysymys, se on ihmisoikeuksien kysymys, ja se on myös kulttuurien välinen kysymys. Silti, voimmeko todella sivuuttaa taloudelliset realiteetit? Hyvinvointivaltion rahoitus perustuu siihen, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Jos julkinen sektori kantaa yhä suurempaa taakkaa, vaarana on, että koko järjestelmä romahtaa.

Usein maahanmuuton puolustajat vetoavat siihen, että toinen sukupolvi integroituu paremmin. ”Ajan myötä asiat korjaantuvat”, he sanovat. Tutkimus kuitenkin paljastaa, että näin ei useinkaan tapahdu. Ensimmäisen sukupolven huonot taloudelliset tulokset siirtyvät usein myös toiselle ja jopa kolmannelle sukupolvelle, erityisesti silloin, kun maahanmuuttajien koulutustaso on alhainen ja heidän kulttuurinen etäisyytensä vastaanottavasta yhteiskunnasta on suuri. Tämä luo kestämättömän tilanteen, jossa kustannukset kasvavat sukupolvien myötä, mutta hyötyjä ei synny vastaavasti.

On helppo ymmärtää, miksi tämänkaltaista tietoa ei haluta nostaa esiin poliittisessa keskustelussa. Se on epämiellyttävää ja se voi synnyttää vastakkainasettelua. Kuitenkin, jos jätämme tämän keskustelun käymättä, suljemme silmämme tosiasioilta ja annamme ongelman pahentua entisestään. Politiikan on perustuttava faktoihin, ei toiveajatteluun.

On aika käydä avointa ja rehellistä keskustelua maahanmuutosta. Ei ole kyse siitä, että sulkisimme rajat tai kieltäytyisimme auttamasta niitä, jotka apua tarvitsevat. Kyse on siitä, että löydämme kestävän tavan hoitaa maahanmuuttoa siten, että sekä tulijat että vastaanottava yhteiskunta hyötyvät. Tämä edellyttää valikoivampaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa huomioidaan sekä taloudelliset vaikutukset että maahanmuuttajien potentiaali integroitua ja antaa panoksensa yhteiskuntaan.

Maahanmuutto on todellisuutta, ja sen vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskuntaan. Mutta jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiomme ja samalla tarjota mahdollisuuksia niille, jotka saapuvat uusien mahdollisuuksien toivossa, on meidän pystyttävä parempaan tasapainoon. Tämä vaatii rohkeita päätöksiä ja ennen kaikkea rehellisyyttä siitä, mitä maahanmuutto meille maksaa – ja mitä se meille antaa.