Ahvenanmaa – Naton heikoin lenkki ja Venäjän mahdollinen ensikohde

Kun maailma seuraa Venäjän aggressioita Ukrainassa ja jännitteiden kiristymistä Euroopan rajoilla, moni saattaa ajatella, että kaukainen Suomi ja sen demilitarisoitu Ahvenanmaa ovat turvassa. Tämä ajatus on kuitenkin vaarallisen väärä. Ahvenanmaan erityinen asema – demilitarisoituna ja puolueettomana alueena – saattaa itse asiassa tehdä siitä juuri Venäjän ensisijaisen kohteen, jos se päättää eskaloida konfliktia Naton alueella. Naton jäsenyys ei yksinään takaa turvallisuutta, jos alueella on haavoittuvia kohtia, joita voidaan käyttää hyväksi. Ahvenanmaa saattaa olla tällainen heikko lenkki.

Ahvenanmaa sijaitsee Itämeren keskellä, strategisesti tärkeällä paikalla, joka hallitsee Itämeren kauppareittejä ja meriliikennettä. Historiallisesti tämä on ollut juuri se syy, miksi alue on demilitarisoitu – sen ajateltiin toimivan eräänlaisena puskurina suurvaltojen välillä. Toisen maailmansodan jälkimainingeissa tämän ajateltiin olevan järkevä ratkaisu, mutta nykyisessä maailmantilanteessa, jossa Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa poliittisten tavoitteidensa ajamiseen, Ahvenanmaan puolueettomuus voi tehdä siitä houkuttelevan kohteen.

Venäjän katse on jo aiemmin kohdistunut Itämeren strategisiin kohteisiin, kuten Gotlantiin, sekä arktisen alueen strategisiin kohteisiin, kuten Huippuvuoriin. Molemmissa tapauksissa länsi on reagoinut vahvistamalla alueidensa puolustusta. Ahvenanmaa sen sijaan on edelleen demilitarisoitu, ja sen puolustus on näin ollen puutteellinen. Tämä tekee siitä haavoittuvan Venäjän näkökulmasta. Mikäli Venäjä haluaisi testata Naton ja lännen puolustusvalmiutta, Ahvenanmaan haltuunotto voisi olla suhteellisen nopea ja helppo tapa tehdä se.

Demilitarisointi ei yksin takaa rauhaa, eikä se ole historiallisesti aina johtanut rauhanomaisiin olosuhteisiin, kuten eivät myöskään rauhanliikkeiden mielenosoitukset. Silti monet Suomessa ja Ahvenanmaalla ajattelevat, että demilitarisoitu status takaa alueen turvallisuuden. Tämä ajatus perustuu kuitenkin vanhentuneeseen näkemykseen kansainvälisistä sopimuksista ja niiden kyvystä estää sotilaallista toimintaa. Venäjä on jo osoittanut Ukrainassa, ettei se kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai suvereniteettia, jos se katsoo omien etujensa olevan vaakalaudalla. Ahvenanmaan asema Itämerellä ja sen läheisyys Venäjään tekee siitä houkuttelevan kohteen, jossa Venäjä voisi nopeasti vakiinnuttaa asemansa ja samalla testata Naton reaktioita.

Ahvenanmaan demilitarisoitu status saattaa pikemminkin houkutella hyökkäystä kuin estää sitä. Venäjä tietää, että demilitarisoidulla alueella ei ole merkittävää sotilaallista puolustusta, ja sen valtaaminen voisi tapahtua nopeasti ja suhteellisen vähäisin tappioin. Tämä antaisi Venäjälle mahdollisuuden asettaa Itämeren kauppareitit ja meriliikenteen hallintaansa ja samalla uhata Naton alueita.

Venäjän sotilaallinen strategia perustuu usein heikoimman lenkin etsimiseen ja hyödyntämiseen. Ukraina on ollut esimerkki tästä – Venäjä käytti hyväkseen maan epävakaata tilannetta ja reagoi nopeasti hyökkäyksellä. Itämeren alueella Ahvenanmaa voisi olla vastaavanlainen heikko lenkki. Jos Venäjä haluaa testata Naton ja lännen reaktiokykyä, se saattaa nähdä Ahvenanmaan helppona kohteena, jonka haltuunotto voisi antaa sen strategisen edun ilman suurta välitöntä riskiä.

Venäjä tietää myös, että Naton jäsenmaat, kuten Suomi, eivät ehkä ole valmiita heti käymään sotilaallisiin toimiin. Ahvenanmaan aseman muuttaminen sotilaallisesti hallituksi alueeksi voi olla Suomelle ja Natolle vaikea päätös, mutta Venäjä saattaa laskea sen varaan, että länsi epäröisi reagoida välittömästi. Tämä epäröinti voisi antaa Venäjälle ratkaisevan etumatkan.

Suomen on varauduttava puolustamaan Ahvenanmaata Venäjän sotilaallisen strategian huomioon ottaen. Suomen liittyminen Natoon tuo mukanaan uusia velvoitteita, mutta se myös tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa kansallista puolustusta. Ahvenanmaan demilitarisoitu asema saattaa olla riski, johon Suomi ei voi enää luottaa. Ahvenanmaan puolustuskyvyn vahvistaminen olisi selkeä viesti Venäjälle siitä, että sen kaltaiset heikkoudet eivät ole enää hyväksyttäviä.

Ahvenanmaan aseman muuttaminen ei tarkoita, että alue menettäisi erityisoikeutensa tai itsehallintonsa. Pikemminkin se voisi tarkoittaa, että alueen puolustus ja turvallisuus taattaisiin tilanteessa, jossa Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa saavuttaakseen poliittisia päämääriään. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi varuskunnan perustamisen tai Naton tukeman puolustusstrategian muodossa.

Lännen on otettava vakavasti Venäjän kasvava sotilaallinen aktiivisuus Itämerellä ja varauduttava siihen, että kansainväliset sopimukset eivät yksin riitä takaamaan alueen turvallisuutta. Venäjän sotilaallisen toiminnan mahdollisuus Itämerellä ei ole pelkkää spekulaatiota – sen on nähty viime vuosina lisäävän aktiivisuuttaan alueella. Nato ja Suomi eivät voi enää luottaa siihen, että kansainväliset sopimukset riittävät takaamaan rauhan ja vakauden. Ahvenanmaa on Naton alueella oleva haavoittuva kohde, ja sen demilitarisointi tekee siitä mahdollisesti ensimmäisen kohteen Venäjän eskaloidessa konfliktia.

Ukrainan sodan kokemukset ovat osoittaneet, että Venäjä on valmis toimimaan nopeasti ja määrätietoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Suomen ja Naton onkin nyt otettava vakavasti Ahvenanmaan turvallisuus, ennen kuin Venäjä saa tilaisuuden käyttää sen erityisasemaa hyväkseen. Ahvenanmaa voi olla se pieni, mutta merkittävä lenkki, joka voi ratkaista Itämeren alueen turvallisuuden tulevina vuosina.

Lisää aiheesta:

Moscow Focusing on Åland Islands as Target in Event of War With NATO

Publication: Eurasia Daily Monitor Volume: 21 Issue: 137