Historian varoittavat esimerkit rahapolitiikasta
Historia on ankara opettaja. Kerta toisensa jälkeen maat ovat kohdanneet taloudellisia katastrofeja, kun ne ovat turvautuneet houkuttelevaan, mutta vaaralliseen keinoon: rahan painamiseen. Zimbabwen kriisi 2000-luvun alussa on vain yksi esimerkki lukemattomista tragedioista, joita tämä toiminta on aiheuttanut.
Zimbabwen dramaattinen hyperinflaatio 2000-luvun alussa oli ikoninen esimerkki siitä, kuinka rahapoliittinen epävakaus voi johtaa talouden täydelliseen romahdukseen. Maan hallitus painoi suuria määriä rahaa, mikä lopulta johti siihen, että peruselintarvikkeiden hinnat nousivat miljooniin Zimbabwen dollareihin. Kansan säästöt ja ostovoima haihtuivat olemattomiin.
Vastaavaa nähtiin Weimarin Saksassa 1920-luvun alussa. Tuolloin maan valtava inflaatio hälvensi tavallisten kansalaisten luottamusta valuuttaan ja synnytti poliittista ja yhteiskunnallista epävakautta – minkä monet pitävät yhtenä tekijänä, joka johti toisen maailmansodan syttyneeseen sytykkeeseen.
Kuitenkin, vaikka nämä esimerkit ovat historiallisia, ne eivät ole vain menneisyyden haamuja. Venezuela on viime vuosikymmenenä kokenut oman hyperinflaationsa, mikä on aiheuttanut laajaa köyhyyttä, nälänhätää ja maastamuuttoa.
Miksi sitten maat sortuvat tähän kiusaukseen? Osittain siksi, että rahan painaminen on lyhyellä aikavälillä helpoin tapa rahoittaa julkisia menoja ja yrittää elvyttää taloutta. Se on kuin taloudellinen sokerihumala: lyhytaikainen piristys, jota seuraa pitkä ja tuskallinen krapula.
Rahan painaminen ei automaattisesti johda hyperinflaatioon, jos sillä onnistutaan ottamaan käyttöön vapaita tuotannontekijöitä, kuten työttömäksi jäänyttä työvoimaa tai vajaakäyttöisiä tehtaita, mutta kun se yhdistyy muihin tekijöihin, kuten talouden heikkoon tuotantokykyyn, poliittiseen epävakauteen ja heikentyneeseen kansainväliseen luottamukseen, seuraukset voivat olla tuhoisat. Lisäksi rahojen ohjaaminen tuottaviin investointeihin kulutuksen sijasta on poliitikoille hyvin haasteellista, mikä vaarantaa keinon tehokkuuden. Lopputuloksena voikin olla talouskasvun sijasta kulutuksen kasvun aiheuttamaa inflaatiota.
Historian oppi on selvä: hallitusten tulee suhtautua varoen kiusaukseen ratkaista talousongelmiaan pelkästään painamalla lisää rahaa. Vaikka tämä voi tarjota väliaikaista helpotusta, pitkän aikavälin seuraukset – inflaation nousu, ostovoiman menetys ja yhteiskunnallinen epävakaus – ovat hinta, joka on usein liian korkea maksettavaksi.
Kaikki raha on painettua, eli olemme ihan virallisestikin olleet ns. fiat-järjestelmässä since 1971, kiitos Nixonin ja Vietnamin sodan.
Ilmoita asiaton viesti
Rahaa taloudessa voi esiintyä useassa eri muodossa, jotka voivat olla karkeasti jaoteltuina seuraavat:
Käteisraha: Tämä on fyysistä rahaa, kuten kolikoita ja seteleitä. Se on yleensä keskuspankin liikkeelle laskemaa ja tunnustetaan laillisena maksuvälineenä.
Talletukset: Nämä ovat varoja, jotka on talletettu pankkeihin ja muille rahoituslaitoksille. Talletukset voivat olla heti nostettavissa (kuten käyttötilillä) tai ne voivat olla määräaikaistalletuksissa, joissa varoja pidetään tietyn ajanjakson ajan.
Sähköinen raha (e-raha): Tämä on digitaalinen vastine käteisrahalle, jota käytetään sähköisten transaktioiden suorittamiseen.
Varareservit: Nämä ovat varoja, jotka pankit pitävät keskuspankissa tai käteisenä pankkisalissa. Ne toimivat likviditeetin lähteenä ja ovat osa pankkijärjestelmän vakauden ylläpitämistä.
Lyhytaikaiset rahoitusmarkkinainstrumentit: Esimerkiksi lyhytaikaiset velkakirjat, joita voidaan pitää lähes yhtä likvideinä kuin raha.
Kryptovaluutat: Kuten Bitcoin, Ethereum ja monet muut, nämä ovat digitaalisia tai virtuaalisia valuuttoja, jotka toimivat itsenäisesti perinteisestä pankkijärjestelmästä. Vaikka ne eivät ole virallista rahaa monissa maissa, ne voivat silti toimia vaihdannan välineenä ja säilytysarvona.
Luottoraha: Tämä viittaa rahaan, joka on luotu, kun pankit myöntävät lainoja. Kun pankki myöntää lainan, se luo samalla rahaa tallettamalla lainan määrän lainanottajan tilille.
Näiden lisäksi on erilaisia finanssi-instrumentteja, joiden likviditeetti voi vaihdella ja jotka eivät välttämättä ole suoraa rahaa, mutta voivat tarvittaessa muuttua rahaksi. Esimerkiksi osakkeet, joukkovelkakirjalainat ja muut arvopaperit ovat osa laajempaa finanssijärjestelmää, mutta ne eivät ole ”rahaa” samalla tavalla kuin käteinen tai talletukset.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, nuo on fiat-rahan eri muotoja: valtio luo virallista fiat-rahaa kuluttamalla sitä talouteen ja pankit toimiluvalla (ikäänkuin lisensoitua) fiat-rahaa luotonluonnin yhteydessä.
Inflaatiota ei tosiaan synny, mikäli joutilaita resursseja otetaan käyttöön. Rahan ohjaus tuottaviin investointeihin on haastavaa sekä pankeille että poliitikoille: ehkä puolet menee vääriin kohteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Yardenin materiaalista on hyvä tarkistaa tilanne:
https://www.yardeni.com/pub/peacockfedecbassets.pdf
Yhteensä isot keskuspankit (FED, EKP, BOJ ja BOC) ovat supistaneet rahan määrää (pienentäneet taseitaan) 31.000 miljardista 27.000 miljardiin.
EKP:n tase on supistunut eniten, 10.000 miljardista 8000 miljardiin (dollareissa mitattuna)
Japanin keskuspankin tase on yli 120% bkt:sta kun EKP:n tase on alle 60%.
Ilmoita asiaton viesti