Liiallinen järjestövalta jarruttaa Suomen talouskehitystä

Suomen työmarkkinajärjestöillä on ollut pitkään keskeinen rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ammattiliitot ovat tehneet arvokasta työtä puolustaessaan työntekijöiden oikeuksia ja edistäessään tasa-arvoista työelämää. Kuitenkin nykyisessä maailmantilanteessa niiden rooli on muuttunut ongelmalliseksi. Työmarkkinajärjestöjen vaikutusvalta on kasvanut liian suureksi ja se hidastaa merkittävästi välttämättömien taloudellisten ja työmarkkinauudistusten toteuttamista. Tämä jähmettynyt valtarakenne uhkaa paitsi Suomen talouden kasvua, myös maan kilpailukykyä globaalissa maailmassa.

Erityisesti Hakaniemen ay-liikkeen valta on esimerkki siitä, miten työmarkkinajärjestöt ovat irtautuneet nykypäivän työelämän todellisuudesta. Nämä järjestöt keskittyvät yhä enemmän omien etujensa puolustamiseen, ja niiden poliittinen keskustelu on muuttunut paikallaan polkevaksi järjestöpolitiikaksi. Sen sijaan, että keskityttäisiin yhteiskunnan ja työelämän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, jähmetytään pohtimaan, kuka järjestöistä voittaa ja kuka häviää. Tämä ajattelu tekee päätöksenteosta hämmentävän jähmeää ja estää merkittävien rakenteellisten uudistusten läpiviennin.

Työmarkkinajärjestöjen keskeinen asema päätöksenteossa on pysäyttänyt taloudellisia uudistuksia, jotka ovat olleet pitkään välttämättömiä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Suomi ei voi menestyä maailmassa, jossa työmarkkinoiden kehitys perustuu vanhentuneisiin käsityksiin. Kansainvälisesti menestyneillä mailla, kuten Tanskalla, on ollut rohkeutta tehdä laajoja työmarkkinauudistuksia, jotka ovat mahdollistaneet niiden taloudellisen nousun. Meillä vastaavaa uudistusintoa on jarrutettu pitkälti työmarkkinajärjestöjen haluttomuudella luopua vanhoista toimintamalleista. Ay-liikkeen taloudellinen ja työmarkkinallinen hahmotuskyky on jäänyt ajastaan jälkeen, ja se ei vastaa enää nykypäivän työntekijöiden tarpeita.

Järjestäytymisaste on myös laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi SAK:n vaikutusvalta ei ole enää lähelläkään sitä, mitä se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. SAK pystyi aikanaan mobilisoimaan yleislakkoja ja ohjaamaan poliittista keskustelua omien tavoitteidensa mukaisesti. Nykyään tilanne on muuttunut: järjestöjen poliittiset näkemykset ja taloudelliset tavoitteet ovat jääneet vanhentuneiksi, eivätkä ne enää resonoi nykypäivän työntekijöiden tarpeiden kanssa. Tämä kehitys on johtanut siihen, että työmarkkinajärjestöjen toiminta tuntuu useilta yhä enemmän kaukaiselta ja todellisuudesta vieraantuneelta.

Työmarkkinakeskustelussa suurin ongelma on se, että se keskittyy liiaksi poliittiseen peliin. Tärkeimmäksi kysymykseksi nousee, kuka voittaa ja kuka häviää, olipa kyseessä SAK, Akava tai EK. Tämä asetelma johtaa usein siihen, että päätöksenteko pysähtyy tai viivästyy. Järjestöt taistelevat omista asemistaan sen sijaan, että keskittyisivät siihen, miten koko Suomen kansantalous voisi menestyä paremmin. Järjestölähtöinen keskustelu on perusteetonta, koska se ei huomioi sitä, miten suomalaiset yritykset pystyvät työllistämään tai miten työntekijöiden ansiotaso voisi kasvaa.

Suomen talous on polkenut paikallaan jo usean vuoden ajan. On selvää, että nykyinen järjestelmä ei toimi, jos taloudellinen ja työmarkkinoiden kehitys perustuu vanhentuneisiin rakenteisiin. Suomi tarvitsee rohkeita ja ennakkoluulottomia työmarkkinauudistuksia, jotka tukevat talouskasvua ja parantavat työllisyyttä. Järjestöjen olisi aika astua sivuun ja antaa tilaa uudistuksille, jotka vievät Suomen taloutta kohti parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.

teuvomoisa
Liberaalipuolue Jyväskylä

Kauppatieteiden maisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu