Myönnytyspolitiikka ei tuo pysyvää rauhaa Lähi-itään

Israelin suhde Hizbollahiin ja Hamasiin on ollut vuosikymmeniä vaikea, ja yritykset löytää pysyvä ratkaisu konfliktin perusongelmiin ovat tähän mennessä epäonnistuneet. Molemmat järjestöt ovat tiukasti ideologisesti sitoutuneita vastustamaan Israelin valtion olemassaoloa, ja ne ovat toistuvasti käyttäneet väkivaltaa saavuttaakseen poliittiset ja uskonnolliset tavoitteensa. Tässä kontekstissa voidaan pohtia, voisiko Israelin myönnytyspolitiikka toimia näitä ryhmiä vastaan ja tuoda merkittäviä muutoksia alueen geopoliittiseen tilanteeseen.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että sekä Hamas että Hizbollah eivät ole perinteisiä poliittisia toimijoita, joiden kanssa neuvottelu ja myönnytykset toimisivat samoin kuin valtioiden välisessä diplomatiassa. Ne ovat molemmat aseellisia järjestöjä, jotka ovat sitoutuneet voimakkaasti Israelin vastustamiseen. Hamasin kohdalla tämä näkyy sen hallitsevassa roolissa Gazassa ja sen jatkuvissa raketti-iskuissa Israelin siviilikohteita vastaan. Hizbollah puolestaan toimii Libanonissa, mutta sen sotilaallinen voima on moninkertainen verrattuna mihin tahansa muuhun alueelliseen ryhmään. Näissä olosuhteissa myönnytyspolitiikan tehokkuus on kyseenalaista, sillä molempien järjestöjen perimmäinen tavoite, Israelin valtion tuhoaminen, on ristiriidassa minkä tahansa neuvotteluratkaisun kanssa.

Hamasin tapauksessa Israel on useasti tehnyt myönnytyksiä, kuten vankien vaihdossa ja väliaikaisissa tulitauoissa. Nämä myönnytykset ovat kuitenkin johtaneet vain lyhytaikaisiin hengähdystaukoihin, mutta eivät ole onnistuneet pysäyttämään konfliktin ydintä – Hamasin ideologista ja sotilaallista pyrkimystä Israelin tuhoamiseksi. Joka kerta, kun myönnytyksiä tehdään, Hamas tulkitsee sen usein merkkinä siitä, että väkivalta toimii, ja tämä vain vahvistaa sen asemaa alueellaan. Gazan väestön kärsimyksiä voidaan hetkellisesti lievittää, mutta ilman pysyviä ratkaisuja tilanne palaa nopeasti takaisin siihen, mitä se oli ennen myönnytyksiä.

Hizbollahin kohdalla tilanne on vielä monimutkaisempi. Tämä järjestö on Iranin tukema, ja sen toiminta liittyy osaksi laajempaa Lähi-idän geopoliittista strategiaa. Iranin merkittävä rooli Hizbollahin rahoittamisessa ja aseistamisessa tekee neuvotteluista vaikeita, sillä Hizbollah ei toimi täysin itsenäisesti, vaan osana Iranin strategista intressiä alueella. Israel on historiassa yrittänyt heikentää Hizbollahia sotilaallisin keinoin, mutta myönnytykset tälle järjestölle voisivat vain vahvistaa Iranin asemaa ja lisätä Hizbollahin itseluottamusta jatkaa toimintaansa. Myönnytykset eivät todennäköisesti saisi Hizbollahia luopumaan aseellisesta vastarinnastaan tai muuttamaan perusideologiaansa, joka on jyrkästi Israelin vastainen.

Vaikka myönnytyspolitiikka voi tietyissä olosuhteissa toimia esimerkiksi väkivallan hetkellisen vähentämisen kannalta, se ei tarjoa pitkäaikaista ratkaisua Hamasin ja Hizbollahin kaltaisia ideologisesti motivoituneita ryhmiä vastaan. Molemmat järjestöt käyttävät väkivaltaa strategisena välineenä ja saavat tukea ulkopuolisilta valtioilta, mikä tekee myönnytyksistä riskialttiita. Lisäksi tällaiset myönnytykset voivat lähettää signaalin, että Israel on valmis tekemään kompromisseja väkivaltaisen painostuksen alla, mikä voi rohkaista lisää väkivaltaa.

Lopulta kysymys myönnytyspolitiikan toimivuudesta Hizbollahin ja Hamasin kanssa kiteytyy siihen, kuinka syvällä ideologia ja aseellinen toiminta ovat näiden ryhmien ytimessä. Ilman merkittäviä muutoksia näiden järjestöjen perustavissa tavoitteissa ja kansainvälisessä tuessa, kuten Iranin asetoimitukset ja logistinen apu, myönnytykset eivät todennäköisesti toimi pitkäkestoisen rauhan saavuttamiseksi.

teuvomoisa
Liberaalipuolue Jyväskylä

Kauppatieteiden maisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu