Myönnytyspolitiikka ei tuo pysyvää rauhaa Lähi-itään
Israelin suhde Hizbollahiin ja Hamasiin on ollut vuosikymmeniä vaikea, ja yritykset löytää pysyvä ratkaisu konfliktin perusongelmiin ovat tähän mennessä epäonnistuneet. Molemmat järjestöt ovat tiukasti ideologisesti sitoutuneita vastustamaan Israelin valtion olemassaoloa, ja ne ovat toistuvasti käyttäneet väkivaltaa saavuttaakseen poliittiset ja uskonnolliset tavoitteensa. Tässä kontekstissa voidaan pohtia, voisiko Israelin myönnytyspolitiikka toimia näitä ryhmiä vastaan ja tuoda merkittäviä muutoksia alueen geopoliittiseen tilanteeseen.
Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että sekä Hamas että Hizbollah eivät ole perinteisiä poliittisia toimijoita, joiden kanssa neuvottelu ja myönnytykset toimisivat samoin kuin valtioiden välisessä diplomatiassa. Ne ovat molemmat aseellisia järjestöjä, jotka ovat sitoutuneet voimakkaasti Israelin vastustamiseen. Hamasin kohdalla tämä näkyy sen hallitsevassa roolissa Gazassa ja sen jatkuvissa raketti-iskuissa Israelin siviilikohteita vastaan. Hizbollah puolestaan toimii Libanonissa, mutta sen sotilaallinen voima on moninkertainen verrattuna mihin tahansa muuhun alueelliseen ryhmään. Näissä olosuhteissa myönnytyspolitiikan tehokkuus on kyseenalaista, sillä molempien järjestöjen perimmäinen tavoite, Israelin valtion tuhoaminen, on ristiriidassa minkä tahansa neuvotteluratkaisun kanssa.
Hamasin tapauksessa Israel on useasti tehnyt myönnytyksiä, kuten vankien vaihdossa ja väliaikaisissa tulitauoissa. Nämä myönnytykset ovat kuitenkin johtaneet vain lyhytaikaisiin hengähdystaukoihin, mutta eivät ole onnistuneet pysäyttämään konfliktin ydintä – Hamasin ideologista ja sotilaallista pyrkimystä Israelin tuhoamiseksi. Joka kerta, kun myönnytyksiä tehdään, Hamas tulkitsee sen usein merkkinä siitä, että väkivalta toimii, ja tämä vain vahvistaa sen asemaa alueellaan. Gazan väestön kärsimyksiä voidaan hetkellisesti lievittää, mutta ilman pysyviä ratkaisuja tilanne palaa nopeasti takaisin siihen, mitä se oli ennen myönnytyksiä.
Hizbollahin kohdalla tilanne on vielä monimutkaisempi. Tämä järjestö on Iranin tukema, ja sen toiminta liittyy osaksi laajempaa Lähi-idän geopoliittista strategiaa. Iranin merkittävä rooli Hizbollahin rahoittamisessa ja aseistamisessa tekee neuvotteluista vaikeita, sillä Hizbollah ei toimi täysin itsenäisesti, vaan osana Iranin strategista intressiä alueella. Israel on historiassa yrittänyt heikentää Hizbollahia sotilaallisin keinoin, mutta myönnytykset tälle järjestölle voisivat vain vahvistaa Iranin asemaa ja lisätä Hizbollahin itseluottamusta jatkaa toimintaansa. Myönnytykset eivät todennäköisesti saisi Hizbollahia luopumaan aseellisesta vastarinnastaan tai muuttamaan perusideologiaansa, joka on jyrkästi Israelin vastainen.
Vaikka myönnytyspolitiikka voi tietyissä olosuhteissa toimia esimerkiksi väkivallan hetkellisen vähentämisen kannalta, se ei tarjoa pitkäaikaista ratkaisua Hamasin ja Hizbollahin kaltaisia ideologisesti motivoituneita ryhmiä vastaan. Molemmat järjestöt käyttävät väkivaltaa strategisena välineenä ja saavat tukea ulkopuolisilta valtioilta, mikä tekee myönnytyksistä riskialttiita. Lisäksi tällaiset myönnytykset voivat lähettää signaalin, että Israel on valmis tekemään kompromisseja väkivaltaisen painostuksen alla, mikä voi rohkaista lisää väkivaltaa.
Lopulta kysymys myönnytyspolitiikan toimivuudesta Hizbollahin ja Hamasin kanssa kiteytyy siihen, kuinka syvällä ideologia ja aseellinen toiminta ovat näiden ryhmien ytimessä. Ilman merkittäviä muutoksia näiden järjestöjen perustavissa tavoitteissa ja kansainvälisessä tuessa, kuten Iranin asetoimitukset ja logistinen apu, myönnytykset eivät todennäköisesti toimi pitkäkestoisen rauhan saavuttamiseksi.
Israelin ja sen ympärysvaltioiden ja -kansojen välinen sotatila tulee jatkumaan ”loputtomiin” riippumatta siitä, kenen osapuolen toimintaa kukin kommentoija sattuu sympatisoimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juho,
Ymmärrän näkemyksesi siitä, että konflikti Lähi-idässä vaikuttaa jatkuvan loputtomiin, mutta on tärkeää ottaa huomioon osapuolten erilaiset ideologiset tavoitteet, erityisesti ihmisoikeuksien suhteen. Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti ei ole pelkkä alueellinen kiista, vaan siihen kietoutuvat syvälliset ideologiset erot, jotka vaikuttavat molempien osapuolten toimintaan ja tavoitteisiin.
Israel, vaikka sen politiikka on monilta osin kiistanalaista, on demokraattinen valtio, jossa on toimivat instituutiot ja jossa kansalaisvapauksia, kuten sanan- ja uskonnonvapautta, pyritään turvaamaan, vaikkakin erityisesti palestiinalaisalueilla ihmisoikeuskysymyksiä on kyseenalaistettu. Toisaalta Hamas ja Hizbollah toimivat ideologioiden pohjalta, jotka eivät pelkästään vastusta Israelin valtion olemassaoloa, vaan myös usein loukkaavat perusoikeuksia alueillaan. Esimerkiksi Hamasin hallinnossa Gazassa on rajoitettu poliittisia vapauksia, sananvapautta ja naisten oikeuksia, mikä tekee näiden ryhmien tavoitteista ristiriitaisia ihmisoikeuksien yleismaailmallisten arvojen kanssa.
Näiden ideologisten erojen vuoksi konflikti ei ratkea pelkästään valtioiden välisten kompromissien avulla. Jotta todellinen ja kestävä rauha voisi syntyä, osapuolten on lähestyttävä kysymyksiä ihmisoikeuksista ja demokraattisista periaatteista samalta pohjalta. Konfliktin pitkäaikainen ratkaisu vaatii sekä Israelin että palestiinalaisten sitoutumista rauhanprosessiin, jossa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeisessä roolissa. Tämä tekee tilanteesta erityisen haastavan, mutta samalla se on avain pysyvään ratkaisuun.
Ilmoita asiaton viesti
Juha on ihan oikeassa, mutta mikä on syy siihen, ettei konfliktille juuri löydy ratkaisuvaihtoehtoja?
Ja mitä vastakkaiset ideologiset lähtökohdat ovat?
Taitavat löytyä Koraanista, Haditheista ja Siirasta esimerkiksi. Niinkin keskeisiä asioita, kuin vaiheittainen strategia, alueiden valtaaminen pala palalta (Sekä Arafat että Abbas).
tai niinkin yksityiskohtaisia asioita, kuin salaväijytysten ja ansojen valmistaminen juutalaisille.
Niinkuin muistamme, Muhammedin esimerkki on velvoittava ja esimerkkejä matkitaan islamismissa kirjaimellisesti. Esimerkkinä tässä se, miten yhtä medinalaista juutalaisheimoa kohdeltiin, jolle Muhammedilta pyydettiin armeliaampaa kohtelua kuin edellisissä ratkaisuissa oli taphtunut.
”Banu Qurayzaa piiritettiin 25 päivän ajan, kunnes he antautuivat.[1] Banu Awin miehet, jotka olivat toinen niistä kahdesta Medina-arabiheimosta, joista oli tullut Muhammedin seuraajia ja osa Ansaria, pyysivät Muhammedia kohtelemaan Banu Qurayzaa lempeämmin, koska he olivat heidän asiakasheimonsa.
Muhammad ehdotti sitten, että yksi mies Banu Awsista antaisi tuomion, ja he suostuivat siihen. Sitten hän nimitti Sa’d ibn Muadhin, joka oli haavoittunut vakavasti nuolesta. Niinpä Sa’d ilmoitti, että hänen päätöksensä olisi: ”Miehet pitäisi tappaa, omaisuus jakaa ja naiset ja lapset ottaa orjiksi”.
Muhammad hyväksyi päätöksen ja kutsui sitä Jumalan seitsemännen taivaan yläpuolella lausuman määräyksen mukaiseksi.[9][10][11][13][14] Tämän jälkeen lähes kaikki murrosikään ehtineet heimon miespuoliset jäsenet sidottiin käsirautoihin ja mestattiin joukkomurhassa.[15][2][16]
Muslimijuristi al-Tabari siteeraa 600-900 tapettua.[17][4] Sunniittiset hadithit eivät kerro tapettujen määrää, mutta toteavat, että yksi nainen ja kaikki murrosikäiset miehet tapettiin.[18] Ibn Kathirin mukaan Koraanin jakeet 33:26-27 ja 33:9-10 kertovat hyökkäyksestä Banu Qurayzaa vastaan.[2][19][20][20].
Ansat ja väijytykset kuuluvat tämän päivän palestiinalaisterroriin olennaisesti. Mm. Hebronista ja Itä-Jerusalemista saatat nähdä näitä videoidun useinkin. Juutalaisautoilijoille asetetaan erittäin katalia ansoja myös kuvausmielessä. Autoilija johdatetaan esim. näkyvyydeltään rajoitettuun mutkaan, jossa pienet pojat laitetaan hyppäämään yhtäkkiä auton eteen, takana tuleva estää peruutuksen, eikä autoilija kykene estämään törmäystä. Näitä videoita Israel-vastaiset järjestöt levitettävät maailmalla todisteena juutalaisten epäinhimillisyydestä
https://en.wikipedia.org/wiki/Siege_of_Banu_Qurayza
Ilmoita asiaton viesti
Viha ja valmius vihollisuuksiin ovat siis syvällä vaikuttamassa Israelin ja muslivaltioiden asukkaiden elämässä – propaganda on tietenkin ”bensaa liekkeihin” tässä ja senkään puolesta pysyvän rauhan tilaa ei tuolle alueelle ole odotettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Israelin kriisiin taitaa olla ainoastaan kaksi kestävää ratkaisua:
– Israel myöntyy kahden valtion malliin
– Israel kykenee tappamaan riittävästi palestiinalaisia ja häätämään loput jonnekin
Reality check: Palestiinan alueella oli 1800 -luvun alussa alle 7.000 juutalaista, ja vuosisadan lopulla n. 50.000. Sitten itäisen Euroopan vainojen ja lopulta natsi-Saksan kansanmurhan jälkeen heitä oli sodan päätyttyä yli 500.000.
Ilmoita asiaton viesti
Mika,
tiivistät ongelman varsin kärjistävästi. Kahden valtion ratkaisu on ollut pitkään pöydällä, mutta sen toteuttaminen on ollut äärimmäisen haastavaa molempien osapuolten asenteiden ja turvallisuushuolien vuoksi. Israelin ja Palestiinan konflikti ei kuitenkaan ratkea yksinkertaisilla valinnoilla, kuten joko hyväksymällä kahden valtion malli tai siirtymällä äärimmäisiin toimiin. Ehdottamasi toisen vaihtoehdon — palestiinalaisten häätämisen tai tuhoamisen — esittäminen ratkaisuna on moraalisesti kestämätön ja sotii kansainvälistä oikeutta vastaan.
Historiallisesti konflikti on monimutkaisempi kuin pelkkä väestötilastoihin nojaaminen antaa ymmärtää. Siirtolaisuus, sodat ja kolonialismi ovat muokanneet Lähi-idän tilannetta vuosisatojen ajan. Tämän vuoksi kestävä rauha edellyttää syvällisempää diplomatiaa, neuvotteluja ja molemminpuolista tunnustusta, eikä pelkästään yhden osapuolen voittoa tai häviötä. Tilanne vaatii myös sitä, että ääriliikkeiden, kuten Hamasin ja Hizbollahin, rooli konfliktissa otetaan vakavasti, ja niiden aseellisen vastarinnan on loputtava, jotta todellinen rauha olisi mahdollinen.
Israel on tehnyt myönnytyksiä aiemmin, ja ne ovat olleet osa pyrkimystä löytää tasapainoinen ratkaisu. Kuten todettu, suurin este on ideologinen vastakkainasettelu, ei niinkään väestönsiirrot tai historiallisen tilanteen muutokset.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en ehdota ”palestiinaisten häätämistä tai tuhoamista” – sitä Israel parasta aikaa tekee. Mutta tuskin siinä onnistuu; siksi konflikti jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Mika,
Tarkennuksesi tuo esiin näkemyksesi, mutta keskustelun kärjistäminen ei edistä rakentavaa ratkaisua. Vaikka Israelin toimet, kuten siirtokuntien laajentaminen ja sotilaallinen toiminta, ovat herättäneet paljon oikeutettua kritiikkiä, ei ole hedelmällistä rinnastaa niitä ”palestiinalaisten häätämiseen tai tuhoamiseen.” Tilanne on paljon monimutkaisempi, ja tällaisten termien käyttäminen voi estää mahdollisuuden löytää yhteistä pohjaa ratkaisuun.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että kestävä rauha ei ole mahdollinen niin kauan kuin Hamas ja Hizbollah jatkavat aseellista taistelua Israelia vastaan. Näiden järjestöjen ideologia ja aseellinen vastarinta Israelin olemassaoloa kohtaan ovat merkittäviä esteitä rauhanprosessille. Molempien järjestöjen on luovuttava aseellisesta toiminnasta, sillä jatkuva väkivalta ei ainoastaan ylläpidä konfliktia, vaan myös heikentää mahdollisuuksia neuvotteluratkaisuihin ja lisää siviilien kärsimyksiä.
Jos Hamas ja Hizbollah voisivat luopua aseistaan ja hyväksyä Israelin valtion olemassaolon, avautuisi tie todellisille rauhanneuvotteluille, joissa voitaisiin aidosti keskustella kahden valtion ratkaisusta tai muista mahdollisista keinoista lopettaa tämä vuosikymmeniä jatkunut konflikti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitse muuta, kuin lopettaa muun maailman rahoittama vihakiihotus, esim.suomalaistenkin rahoittama palestiinalaiskoulujen oppikirjojen kustantaminen, josta väitelty iät ja ajat! Suomen ulkoministeriö esim. ei ole ottanut kuuleviin korviin asiaa.
Nykyiset sukupolvet on jo menetetty, vaikka muutos tapahtuisikin, terroristin ura lähtee 12 – 13 vuotiaista. Opetus 4-vuotiaasta.
Mistä tämän voi tietää?
Siitä, että Israelin arabit, joita on Israelin kansalaista n. 20 % eivät ole terrorisuuntautuneita, kun heiltä vastaava kiihotus puuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Molemmat järjestöt ovat tiukasti ideologisesti sitoutuneita vastustamaan Israelin valtion olemassaoloa
———————————————
”Unohdit” mainita, että Israel on sitoutunut vastustamaan Palestiinan olemassaoloa mutta sinun mielestäsi se ei näytä olevan rauhan este.
Ilmoita asiaton viesti
Juha,
Tarkennuksena kommenttiisi: On totta, että Israelin politiikkaan on sisältynyt elementtejä, jotka ovat kohdistuneet Palestiinan alueiden hallintaan ja asutukseen, mikä on herättänyt laajaa kritiikkiä kansainvälisesti. Kuitenkin on tärkeää erottaa ideologisesti motivoituneet aseelliset ryhmät, kuten Hamas ja Hizbollah, ja Israelin valtio. Israelin tavoitteena ei ole ollut Palestiinan tuhoaminen, vaan se on useissa neuvotteluissa tarjonnut mahdollisuuksia kahden valtion ratkaisuun. Näitä rauhanehdotuksia ovat kuitenkin toistuvasti torjuneet niin Hamasin kuin muiden Israelin olemassaoloa vastustavien ryhmien äärilaitaiset elementit.
Konfliktin juuret ovat monisyiset, ja molempien osapuolten toimet ovat lisänneet jännitteitä. Siitä huolimatta myönnytyspolitiikan tehokkuus Israelin näkökulmasta, tilanteessa jossa vastapuoli pitää Israelin tuhoamista päätavoitteenaan, on hyvin kyseenalainen pitkän aikavälin ratkaisuna. Israelin poliittiset päätökset voivat olla rauhan este, mutta niitä ei tule rinnastaa aseellisten järjestöjen suoraan sotilaalliseen ja ideologiseen tavoitteeseen valtion tuhoamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tai näin: Israelilla on miehittäjän vastuun ja velvollisuudet. Siitä se ei pääse mihinkään. Sen pohjalta sen tekoja pitää myös arvioida.
Ilmoita asiaton viesti
Tapani,
Olet oikeassa siinä, että Israelilla on miehittäjän vastuu ja velvollisuudet kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Miehittäjänä sen toimia on arvioitava näiden periaatteiden mukaisesti, erityisesti palestiinalaisten alueiden hallinnassa. Kansainväliset lait, kuten Geneven sopimus, velvoittavat Israelin turvaamaan siviilien oikeudet ja elinolosuhteet miehitetyillä alueilla.
Samalla on kuitenkin huomioitava, että turvallisuusnäkökohdat ovat olleet keskeisiä Israelin politiikassa, erityisesti tilanteessa, jossa alueella toimivat aseelliset ryhmät, kuten Hamas ja Hizbollah, pyrkivät sen tuhoamiseen valtiona. Tämä asettaa Israelin vaikeaan tasapainoilutilanteeseen miehittäjän vastuunsa ja turvallisuutensa puolustamisen välillä. Vaikka Israelin teot on arvioitava kansainvälisen oikeuden mukaisesti, myös vastapuolen aseellinen toiminta ja ideologiset tavoitteet on otettava huomioon, kun mietitään kestävää ratkaisua.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä asettaa Israelin vaikeaan tasapainoilutilanteeseen miehittäjän vastuunsa ja turvallisuutensa puolustamisen välillä.
—————————-
Ei se Israelille mitään vaikeaa tasapainoilua ole. He pystyttävät siirtokuntiaan Palestiinan valtioon tämän tästä ja vastarinta eliminoidaan kuolettavasti.
He kun eivät juuri ”tasapainoile” palestiinalaisten elämän ja kuoleman kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Sepä siinä onkin että myös vastapuolen teot on arvioitava kansainvälisen lain mukaisesti ja samoilla standardeilla. Näin ei tapahdu.
Räikeänä esimerkkinä ICJ:n kaikesta palestiinalaisväkivallan traditiosta ihmisoikeus-järjestöjen tapaan täydellisesti vaikeneva, poliittinen päätös, josta todellisuudessa puuttuu täysin kansainvälisen lain valo.
Istuimen varapresidentti Sebutinde sensijaan tunnisti asiat ja kirjoitti 36 sivuisen silmiä avaavan eriävän mielipiteen.
Ilmoita asiaton viesti
Israelin politiikkaan on sisältynyt elementtejä, jotka ovat kohdistuneet Palestiinan alueiden hallintaan ja asutukseen,
——————————–
Vai ”elementtejä” 🙂
Siis ihan oikeasti, tosissasiko sinä tämmöistä retoriikkaa viljelet?
Israel on miehittänyt Palestiinaa vuosikymmenet ja juuri käydyssä YK:n äänestyksessä se kieltäytyi noudattamasta kansainvälistä lakia ja lopettamaan miehityksen.
https://x.com/UN_News_Centre/status/1836426106896785428
Ilmoita asiaton viesti
Juha,
Tuo esille tuomasi YK:n äänestys ja Israelin politiikka herättävät kiistatta vakavaa kritiikkiä, ja siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille on kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ongelmallista. Miehityksen jatkuminen ja siirtokuntien laajeneminen rikkovat monia kansainvälisen oikeuden säädöksiä, ja Israel on saanut tästä kritiikkiä niin YK:lta kuin muiltakin kansainvälisiltä toimijoilta.
Se, että kutsuin näitä ”elementeiksi”, ei tarkoita vähättelyä, vaan viittasi siihen, että miehitykseen liittyy useita eri tasoja ja toimintatapoja, joihin kuuluu myös turvallisuusnäkökohdat ja puolustukselliset toimet. Tästä huolimatta kansainvälisen lain noudattaminen ja miehityksen lopettaminen ovat ratkaisevia, jos halutaan edistää kestävää rauhaa alueella.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että vaikka Israel toimii monella tapaa ristiriitaisesti kansainvälisen lain kanssa, turvallisuuskysymykset, kuten jatkuvat Hamasin ja Hizbollahin hyökkäykset, luovat haastavan tilanteen. Tämä ei oikeuta siirtokuntapolitiikkaa, mutta selittää, miksi turvallisuudesta on tullut yksi keskeinen tekijä Israelin toiminnassa. Tässä tasapainossa on kuitenkin selvää, että kestävän rauhan saavuttamiseksi molempien osapuolten on sitouduttava kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja neuvotteluratkaisuihin.
Ilmoita asiaton viesti
siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille on kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ongelmallista.
—————————————
Ei se mitään ”ongelmallista” ole vaan laitonta ja moraalitonta joka aiheuttaa palestiinalaisille valtavaa jokapäiväistä kärsimystä koska se tarkoittaa paljon muutakin kuin vain miehittäjän rakennuksia heidän valtioonsa.
Taidat muuten repiä vastauksesi tekoälystä.
Ilmoita asiaton viesti
Juha,
Tartuit olennaiseen, ja korostan, että kansainvälisen oikeuden näkökulmasta siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille on laitonta, eikä se ole vain ”ongelmallista.” Oikeuskäytännöt ja kansainväliset sopimukset, kuten neljäs Geneven sopimus, kieltävät selkeästi siviiliväestön siirtämisen miehitetyille alueille. Tämä on nostanut esiin vakavia moraalisia ja juridisia kysymyksiä, ja Israel on toistuvasti saanut tuomitsevia lausuntoja kansainvälisiltä toimijoilta, mukaan lukien YK.
Palestiinalaisten kokema kärsimys on todellinen ja jatkuva. Siirtokuntien laajeneminen ei tarkoita vain uusien rakennusten pystyttämistä, vaan se vaikuttaa laajasti palestiinalaisväestön päivittäisiin oikeuksiin ja elinoloihin – kuten liikkumisvapauteen, resurssien saatavuuteen ja elinympäristöön. Tämä onkin yksi suurimmista esteistä kestävälle rauhanprosessille.
Kestävä ratkaisu edellyttää kansainvälisen oikeuden noudattamista ja siirtokuntapolitiikan lopettamista, mutta myös molempien osapuolten on sitouduttava todellisiin neuvotteluihin ja kompromisseihin.
Ilmoita asiaton viesti
molempien osapuolten on sitouduttava todellisiin neuvotteluihin ja kompromisseihin.
——————————————-
Mihin kompromisseihin palestiinalaisten on suostuttava?
Ilmoita asiaton viesti
Sellaisia kompromisseja tai periaatteita, joihin palestiinalaisten tulisi suostua, jotta päästäisiin Teuvo Moisan mainitsemaan ”kestävään ratkaisuun”, voisivat olla esimerkiksi seuraavat:
– Israelin valtion, ja sen pysyvän olemassaolon oikeutuksen tunnustaminen
– Terrori-iskujen lopettaminen
– Terroristien tukemisen lopettaminen
– Rakettien ampumisen lopettaminen
– Juutalaisvastaisen kouluopetuksen lopettaminen
– Asevarustelun pitäminen maltillisella tasolla
Suunnilleen samat tavoitteet koskevat kaikkia Israeliin vihamielisesti suhtautuvia ryhmiä, kuten Hizbollahia, Hamasia, Palestiinan islamilaista jihadia, Fatahia, Hutheja ja Irania.
Ilmoita asiaton viesti
– Israelin valtion, ja sen pysyvän olemassaolon oikeutuksen tunnustaminen
– Terrori-iskujen lopettaminen
– Terroristien tukemisen lopettaminen
– Rakettien ampumisen lopettaminen
– Juutalaisvastaisen kouluopetuksen lopettaminen
– Asevarustelun pitäminen maltillisella tasolla
———————————–
Eivät mainitsemasi asiat ole mitään kompromisseja vaan itsestään selvyyksiä viimeistä ehtoasi lukuun ottamatta. Palestiinalaisilla on oikeus puolustaa itseään ja sillä on oikeus asevarusteluun siinä missä Israelilla ja muillakin valtioilla.
Ilmoita asiaton viesti
Noista palestiinalaisten tulisi kuitenkin ehkä luopua, osana kompromissiratkaisua, jos tähtäävät kestävään ratkaisuun.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen valmis yhteistyöhön ”saatanan” kanssa.”
on Lähi-Idän kieltä ja tarkoittaa joko suurta saatanaa = Yhdysvaltoja, tai pientä saatanaa = Israelia.
https://www.memri.org/tv/kuwaiti-writer-hadlaq-israel-legitimate-not-occupier-no-palestine
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihan aukene…. Israelilla on pahasti kylki noessa varsinkin nykyisen hallituksen aikana. Israelin oppositio on täysin eri mieltä nykyisistä överksi menneistä kostotoimenpiteistä. Mitenkään kuitenkaan puolustematta ääliömäistä terroristitoimintaa, mikä ei vie mihinkään muuhun kuin uuteen terrorismiin puolin ja toisin, sen Arafatkin ymmärsi vanhoilla päivillään. Järjetontä on kuitenkin asettautua uskonnollisista tai ideologisista syistä jomman kumman puolelle. Ihmiskunnan tyhmyys tällä hetkellä tiivistyy Ukrainaan ja Palestiinaan. Ihminen on huono, ikävä agressiivinen eläin jonka piti tappaa paljon leppoisampi ja viisaampi neardenthdalien laji. Ja perään piti keksiä että ollaan luomakunnan kuninkaita ja ikuinen elämä taivaassa. Kehitettin uskontoja ja vääräuskoiset piti tietenkin vanhan kaavan mukaan…tappaa. Ja tästä syystä rauhaa ei maapalloon koskaan saada, ihmiselukan takia.
Ilmoita asiaton viesti
MIten niin noessa?
Ilmoita asiaton viesti
Jyrki, vaikka kommenttisi tuo esille turhautumisen ihmiskunnan aggressiivisuudesta, on tärkeää tarkastella Israelin kohtaamia monimutkaisia uhkia Lähi-idässä selkeämmin. Israel ei ole vastakkain vain yhden tahon kanssa, vaan sillä on edessään useiden järjestöjen ja valtioiden asettama uhka, joka tekee rauhanprosessista erityisen haastavan.
Ensinnäkin Hamas Gazassa ja Hizbollah Libanonissa ovat molemmat aseellisia ryhmiä, jotka eivät ole vain ideologisesti Israelin valtiota vastaan, vaan myös aktiivisesti osallistuvat sotilaallisiin operaatioihin. Molemmat ryhmät saavat merkittävää tukea Iranilta, joka käyttää näitä ryhmiä osana laajempaa strategiaansa vaikuttaa Lähi-idässä. Iran rahoittaa ja aseistaa näitä ryhmiä, mikä vahvistaa niiden kykyä toimia Israelia vastaan. Lisäksi Huthikapinalliset Jemenissä, jotka ovat myös Iranin tukemia, ovat osa tätä laajempaa alueellista peliä, jossa Israelin vastaiset ryhmät pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa.
Konfliktin perusongelma onkin siinä, että nämä järjestöt eivät ole valmiita neuvottelemaan Israelin kanssa sen olemassaolon tunnustamisen pohjalta, vaan niiden ideologiset tavoitteet liittyvät Israelin tuhoamiseen. Tämä tekee rauhanprosessin etenemisestä lähes mahdotonta, ellei näiden ryhmien ideologinen ja aseellinen tuki lopu. Israelin on puolustettava itseään jatkuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta samalla kansainvälisen yhteisön on puututtava siihen, että Iran tukee näitä ryhmiä ja heidän toimiaan alueella.
Siksi on harhaanjohtavaa nähdä Israel yksinomaan aggressiivisena toimijana, sillä sen kohtaamat uhat ovat laajempia kuin pelkkä paikallinen konflikti. Todellinen rauha edellyttää sitä, että näiden järjestöjen aseellinen toiminta loppuu ja kansainvälinen yhteisö puuttuu vakavasti Iranin tukeen näille ryhmille.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä eri tekijöistä johtuu, että kaikissa pohjoismaissa on aika pitkään ollut rauha, esim. Suomessa 79 vuotta ja risat Lapin sodan loppumisesta laskien?
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaissa on ollut pitkä rauhan jakso monista keskeisistä syistä, jotka liittyvät sekä sisäisiin että ulkoisiin tekijöihin. Tässä joitakin merkittävimmistä:
1. **Vakaa demokratia ja oikeusvaltio**: Pohjoismaat ovat rakentaneet vahvan demokraattisen hallinnon ja oikeusvaltion periaatteiden pohjalle. Tämä on auttanut estämään sisäisiä konflikteja ja vallankaappauksia. Toimiva demokratia takaa, että erimielisyydet ja kiistat voidaan ratkaista rauhanomaisesti poliittisen järjestelmän kautta ilman väkivaltaista vallankäyttöä.
2. **Vahva sosiaaliturva ja hyvinvointiyhteiskunta**: Pohjoismaat ovat kehittäneet kattavat hyvinvointijärjestelmät, jotka vähentävät köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Tämä vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä ja luo vakautta, sillä kansalaiset tuntevat, että heidän perustarpeensa, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva, ovat turvattuja. Hyvinvointiyhteiskunta on edistänyt sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja estänyt radikaalien liikkeiden syntymistä.
3. **Geopoliittinen asema**: Pohjoismaat ovat historiallisen asemansa vuoksi pysyneet erossa suurista kansainvälisistä konflikteista toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi Suomi ja Ruotsi säilyivät neutraaleina kylmän sodan aikana, vaikka molemmat olivat strategisesti merkittäviä maita. Tämä neutraalius ja tasapainottelu suurvaltojen välillä on auttanut välttämään sotilaalliset konfliktit.
4. **Vahva ulkopolitiikka ja kansainväliset järjestöt**: Pohjoismaat ovat aktiivisesti osallistuneet kansainväliseen diplomatiaan ja rauhanvälitykseen. Esimerkiksi Norja ja Suomi ovat tunnettuja rauhanvälittäjinä maailmanlaajuisissa konflikteissa. Pohjoismaat ovat myös vahvoja Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden kansainvälisten järjestöjen tukijoita, mikä on auttanut ylläpitämään vakautta ja rauhaa alueella.
5. **Puolustuspolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö**: Vaikka Pohjoismaat, kuten Suomi ja Ruotsi, ovat olleet sotilaallisesti liittoutumattomia, ne ovat ylläpitäneet vahvoja puolustusvoimia ja osallistuneet kansainvälisiin sotilasoperaatioihin, kuten YK:n rauhanturvatehtäviin. Lisäksi NATO-jäsenyys Norjassa, Tanskassa ja Islannissa on osaltaan taannut alueen puolustuksellisen turvallisuuden. Suomen ja Ruotsin viimeaikainen pyrkimys liittyä Natoon on jatkumoa tälle turvallisuusyhteistyölle.
6. **Korkea elintaso ja koulutustaso**: Pohjoismaat ovat maailman kehittyneimpiä talouksia, joissa elintaso on korkea ja koulutusjärjestelmä erinomainen. Tämä vähentää sosiaalisia jännitteitä ja luo vakautta. Koulutuksen ansiosta kansalaiset ovat myös paremmin tietoisia omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, mikä edistää demokratiaa ja rauhanomaista yhteiskuntaa.
Näiden tekijöiden yhdistelmä on auttanut Pohjoismaita pysymään rauhanomaisina ja vakaina alueina lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, mutta jotain kiitosta ChatGpt olisi voinut antaa myös protestanttiselle uskonnollisuudelle, joka on mm. edistänyt luku- ja kirjoitustaitoa, ja korostanut kuuliaisuutta esivallalle.
Huomiotakoon ahvenanmaalaisten ja saamelaisten kohtalainen, jossei aina aivan täydellinen, tyytyväisyys status quoon.
Olisiko lähi-idällä jotain opittavaa pohjoismaista? Ainakin Suomesta on noussut monia rauhaa edistäviä polittisia hahmoja.
Ruotsi otti suomalaislapsia sodan aikana turvaan. Onko mahdollisesti jokin arabi- tai muslimimaa ottanut Gazan siviilejä turvaan viimeaikaisten konfliktien aikana
Perplexity.ai hakukone vastaa:
Gazan konfliktin aikana arabimaat ja muslimimaat ovat olleet varovaisia ottamaan vastaan pakolaisia tai turvaamaan Gazan siviilejä.
Egypti on ollut keskeinen toimija, koska se jakaa rajaa Gazan kanssa. Kuitenkin Egypti on rajoittanut rajanylityksiä ja on ollut haluton ottamaan vastaan suuria määriä pakolaisia. Egypti on rakentanut myös valtavan betoniaidan Gazan rajalle, mikä estää pakolaisten pääsyn maahan.
Jordanian ja muiden arabimaiden suhtautuminen on ollut samankaltainen; ne ovat ilmaisseet huolensa Gazan tilanteesta, mutta eivät ole aktiivisesti ottaneet vastaan siviilejä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka jotkin arabimaat ovat ilmaisseet tukensa Gazan siviileille, niiden käytännön toimet ovat olleet rajoitettuja, eikä merkittäviä turvapaikkoja ole tarjottu konfliktin aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Luonnossa aina vahvempi pärjää,ihminen on osa luontoa.
Ilmoita asiaton viesti