Suomen työmarkkinat kaipaavat uudistamista
Suomen työmarkkinat ovat kohdanneet haasteita, jotka heikentävät maan kilpailukykyä ja työllisyyttä. Näiden jäykkyyksien purkamiseksi ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi tarvitaan merkittäviä muutoksia. Etlan tutkimusten mukaan on olemassa useita konkreettisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa työmarkkinoiden toimintaa ja näin tukea Suomen taloudellista kilpailukykyä.
Ensimmäinen muutosehdotus koskee palkkamallia. Suomessa nykyinen palkanmuodostusjärjestelmä on hajanaisempi kuin monissa kilpailijamaissa. Tämä johtaa palkkojen epätasapainoon eri aloilla ja vaikeuttaa työmarkkinoiden kokonaisvaltaista hallintaa. Etlan suosituksena on siirtyminen koordinoituun palkanmuodostukseen, jossa vientiteollisuuden palkat toimivat ohjaavana mallina muille aloille. Tämä malli vähentäisi työtaisteluiden riskiä ja tukisi viennin kilpailukykyä, mikä on keskeinen tekijä Suomen taloudessa.
Toinen merkittävä muutos liittyy paikallisen sopimisen edistämiseen. Nykyisin työehtosopimusten yleissitovuus rajoittaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia monilla aloilla. Paikallisen sopimisen lisääminen mahdollistaisi yritysten ja työntekijöiden väliset joustavammat neuvottelut, mikä parantaisi yritysten kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin taloudellisiin tilanteisiin. Etlan mukaan paikallisen sopimisen laajentaminen on keskeinen keino vähentää työmarkkinoiden jäykkyyksiä ja parantaa tuottavuutta.
Yleissitovuuden kaventaminen on myös yksi keskeisistä ehdotuksista. Yleissitovuus estää yrityksiä poikkeamasta alakohtaisista työehtosopimuksista, mikä luo esteitä palkkajoustoille ja uusille työmarkkinaratkaisuille. Etla suosittelee yleissitovuuden rajoittamista kilpailijamaiden tasolle, jolloin yritykset voisivat paremmin reagoida markkinoiden muutoksiin ja neuvotella paikallisesti parempia ehtoja.
Lisäksi Etla korostaa, että työvoiman tarjontaa on lisättävä työperäisen maahanmuuton avulla. Suomi tarvitsee enemmän osaavaa työvoimaa myös ETA-alueen ulkopuolelta, ja työ- ja oleskelulupaprosesseja tulisi yksinkertaistaa. Samalla työvoiman tarveharkinnasta voitaisiin luopua, jotta ulkomailta tulevien työntekijöiden palkkaaminen helpottuisi. Tämä parantaisi työllisyyttä ja paikkaisi osaamisvajeita monilla aloilla.
Työttömyysturvan uudistaminen on olennainen osa työmarkkinoiden joustavoittamista. Esimerkiksi vuorotteluvapaa ja työttömyysturvan lisäpäivät ovat järjestelmiä, jotka heikentävät työvoiman liikkuvuutta ja vähentävät kannustimia työllistymiseen. Näiden järjestelmien purkaminen tai uudistaminen voisi lisätä työvoiman tarjontaa ja parantaa työllisyysastetta, joka Suomessa on edelleen alempi kuin monissa Pohjois-Euroopan maissa.
Työn verotusta tulisi keventää ja samalla siirtää verotuksen painopistettä kiinteistö- ja ympäristöveroihin. Tämä edistäisi sekä työllisyyttä että yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä globaalissa taloudessa.
Nämä toimenpiteet, joita Etla suosittelee, tarjoavat kokonaisvaltaisen lähestymistavan työmarkkinoiden jäykkyyksien purkamiseen. Näillä muutoksilla pyritään lisäämään joustavuutta, tukemaan työllisyyttä ja parantamaan Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Näiden uudistusten toteuttaminen vaatii kuitenkin poliittista tahtoa ja laajaa yhteistyötä työmarkkinoiden osapuolten kesken, jotta Suomi voi vastata globalisaation ja teknologian asettamiin haasteisiin.
Lähde:
Mitä Suomi voi oppia Ruotsin mallista?
🥴
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa lähes kaikki pitäisi ajatella uudestaan: verotus, terveydenhoito, työmarkkinat, jne.
Nykyiset ja entiset räpeltämiset eivät ole riittäneet mihinkään ja laskukausi sen kuin jatkuu.
Mikään hallitus, oli siellä mikä puolue tahansa, ei uskalla puuttua ongelmiin niin, että koko kansakunnan etu otettaisiin huomioon.
Nykyinen hallitus jatkaa samaa tahtia kohti entistä pahempaa kurjistumista.
Ilmoita asiaton viesti
Paikallinen sopiminen tarkoittaa käytännössä aina palkanalennuksia ja työolojen heikennyksiä. Nykykäytännössä mikään ei estä maksamasta vaikka kuinka korkeita tessin ylittäviä palkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelin ”Isommat palkankorotukset ja parempi työhyvinvointi paikallisesti sopien” mukaan Suomen työmarkkinoilla ilmenee joitakin jäykkyyksiä, joita paikallinen sopiminen voi lieventää. Paikalliset sopimukset ovat vaikuttaneet sekä palkkoihin että työhyvinvointiin. Erityisesti mainitaan, että hajautetummat neuvottelut johtavat keskimäärin 1–2 prosenttia korkeampiin palkankorotuksiin. Tämä on kuitenkin kohdistunut eri tavoin eri työntekijäryhmiin: työntekijät hyötyvät usein enemmän paikallisesta sopimisesta palkankorotusten osalta kuin toimihenkilöt.
Jäykkyyksiä ilmenee erityisesti keskitetyn sopimusjärjestelmän aikana, jolloin kaikille työntekijöille ja toimihenkilöille sovitaan samat palkankorotukset ja työolot riippumatta yrityksen tai työntekijän yksilöllisistä tarpeista. Paikallinen sopiminen mahdollistaa suuremman joustavuuden yrityskohtaisissa järjestelyissä, mikä voi johtaa tehokkaampaan palkankorotusten kohdentumiseen ja parempaan työtyytyväisyyteen. Jäykkyyksiä aiheuttavat myös eri työntekijäryhmien erilaiset suhtautumiset paikalliseen sopimiseen, sillä työntekijät suhtautuvat usein varauksellisemmin yrityskohtaisiin palkkaneuvotteluihin kuin toimihenkilöt.
https://www.etla.fi/julkaisut/isommat-palkankorotukset-ja-parempi-tyohyvinvointi-paikallisesti-sopien/
Ilmoita asiaton viesti
Voistko antaa konkreettisen esimerkin jostain maasta.paikallisen sopimisen paremmuudesta palkan muodostuksessa työntekijän kannalta.
Esitän jatkokysymyksen kumpi parempi: paikallinen sopiminen ilman työehtosopimusta tai paikallinen sopiminen työehtosopimuksen kera.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkki paikallisen sopimisen paremmuudesta palkanmuodostuksessa löytyy **Saksasta**, jossa paikallinen sopiminen on olennainen osa työmarkkinoita. Saksassa työehtosopimukset (Tarifvertrag) toimivat taustalla, mutta monilla aloilla yritykset voivat sopia paikallisesti palkoista ja työehdoista, mikä joustavoittaa palkkamalleja. Paikallinen sopiminen mahdollistaa sen, että palkat voivat sopeutua markkinatilanteen mukaan, ja yritykset voivat tarjota kilpailukykyisiä palkkoja parhaille työntekijöille, samalla kun ne voivat tehdä taloudellisia sopeutuksia huonompina aikoina. Tämä voi hyödyttää työntekijöitä joustavammalla palkanmuodostuksella ja mahdollisuudella neuvotella paikallisesti paremmin sopivat työehdot.
**Saksa** toimii esimerkkinä siitä, kuinka paikallinen sopiminen yhdistettynä työehtosopimuksiin voi tuottaa tasapainoisen mallin, jossa työehdot ja vähimmäispalkat ovat turvattu, mutta samalla voidaan joustavasti sopia yrityskohtaisista yksityiskohdista. Tämä malli on erityisen vahva teollisuuden ja vientialojen yrityksissä, joissa kilpailukyky on tärkeää.
### Kumpi parempi: Paikallinen sopiminen ilman vai työehtosopimuksen kanssa?
**Paikallinen sopiminen työehtosopimuksen kera** tarjoaa yleensä paremman turvan työntekijälle, koska se asettaa vähimmäisrajan työehdoille, kuten palkoille ja työtunneille. Työehtosopimukset antavat työntekijöille oikeuksia ja varmistavat, ettei paikallisessa sopimisessa aliteta tiettyjä minimistandardeja. Ilman työehtosopimusta työntekijä voi olla haavoittuvaisempi, erityisesti jos yrityksellä on heikommat resurssit tai neuvotteluvoima on epätasapainossa työnantajan eduksi.
Työehtosopimus antaa turvaa, mutta paikallinen sopiminen tuo joustavuutta, mikä voi olla molemmille osapuolille eduksi. **Paras malli työntekijän kannalta** on usein yhdistelmä, jossa työehtosopimus asettaa peruspuitteet, ja paikallinen sopiminen mahdollistaa joustavan soveltamisen ja mahdollisuuden neuvotella korkeampia palkkoja tai parempia etuja paikallisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten niitä työpaikkoja alkaa ropista kuin vettä syyskuussa. Niinkö?
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa oikeistopuolue CDU haluaa lisätä työehtosopimusten kattavuutta.
Suomessa oikeisto haluaa vähentää. Mikä on mielestäsi oikea taso?
Häkämies on yksi Saksan mallin perään haikailijoista. Taitaa olla niin, että Saksassa paikallinen sopiminen toimii käytännössä vain työehtosopimuksen piirissä olevissa yrityksissä. Olen kertonut tämän asian kasvotusten Satosen seuraajalle työministerinä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkastelen työehtosopimusten kattavuutta erityisesti sopimusvapauden kannalta. Yleissitovat työehtosopimukset voivat asettaa liikaa rajoituksia työmarkkinoille ja estää joustavat järjestelyt. Jos CDU haluaa laajentaa työehtosopimusten kattavuutta, heidän tulisi varmistaa, että tämä laajennus ei ole ristiriidassa heidän tavoitteidensa kanssa eikä aiheuta haittaa työmarkkinoiden toiminnalle.
Ilmoita asiaton viesti