Kuka on yrittäjä? Yleisesti voidaan todeta, että valtaosa kansasta mieltää yrittäjyyden toteutuvan tilanteessa, jossa henkilö myy työtään oman Y-tunnuksensa alaisena. Tämä rajanveto on yksinkertainen ja ymmärrettävä. Oletettavasti tästä syystä se ei toimikaan valtion instanssien tai liittokoneiston ohjeena yrittäjyyden tunnistamiseen, vaan Y-tunnuksella toimiva voi myös olla työntekijä, ja ilman Y-tunnusta toimiva yrittäjä.

Joten kysyn uudestaan – kuka on yrittäjä?

Yrittäjyyden määrittäminen ja valeyrittäjien paljastaminen

Yrittäjän eläkelaissa on määritys yrittäjyyden synnystä silloin, kun henkilö työskentelee omaan lukuunsa, ei työnantajan/yrityksen/muun tahon lukuun. Tämä toteutuu esimerkiksi tilanteessa, jossa itsenäinen kuljetuspalvelu saa toimeksiannon siirtää tavara paikasta a paikkaan b, ja voi itse päättää miten ja milloin se tehtävän toteuttaa. Kuljetuspalvelu laskuttaa toimeksiannosta tilaajaa, ja yrittäjyyden tunnusmerkit ovat täyttyneet. 

Mutta – jos tämä samainen kuljetuspalvelun yrittäjä tekee toimeksiantosopimuksen saman asiakkaan kanssa, jossa hän lupaa toimittaa tavaraa toistuvasti asiakkaan ohjeistuksen alla, yrittäjyyden tunnusmerkit eivät enää täysin täytykään – etenkin, jos kyseisestä asiakkaasta muodostuu ainoa asiakas, ja toimitukset toteutetaan edes osittain asiakkaan kalustolla. Ohjauksen ja toistuvuuden takia yhteistyö lipsahtaa yllättäen työsuhteen tunnusmerkkien puolelle, ja pyhät tahot voivat rokottaa tilaajaa sekä yrittäjää mojovilla työeläkemaksuilla. Tämä on liiton silmissä yrittäjyydeksi naamioitu työsuhde, ja näitä henkilöitä kutsutaan seksikkäästi – ainakin rakennusalalla – valeyrittäjiksi.

Molemmissa tilanteissa kuljetusyrittäjä toimii yrittäjän riskillä, omalla Y-tunnuksellaan, laskuttaen asiakasta työstään. Toisessa tilanteessa yrittäjä päättää itse kaikesta, toisessa asiakkuus on kasvanut ja yrittäjä mukautuu asiakkaan toivomuksiin. Näin hiuksenhieno voi ero yrittäjäluokituksessa olla. Kiittäkäämme suurta järkeä, joka tähän on päätynyt.

Kuinka moni yksinyrittäjä todellisuudessa täyttää tällä arvioinnilla valeyrittäjyyden määritteen?

Uskallan väittää, että hyvin moni mikroyrittäjä ei yllä viralliseen yrittäjän määritelmään. Tästä esimerkkeinä markettien konsulentit, ulkoistetut myyjät, markkinoijat, ulkoistettu yritysjohtaminen, kiinteistönvälittäjät, lähetit… Lista on pitkä.

Ja tämähän on ihan täyttä shittiä.

Y-tunnuksen tulisi määrittää yrittäjyys. Miksi tarvitsemme muita määritteitä?

Toinen mielenkiintoinen “yrittäjäjoukko” ovat kevytyrittäjät, eli IT-ohjelmistoa ostavat työnsä tarjoajat. Kevytyrittäjät toimivat lähtökohtaisesti, melko absurdisti, yrittäjän eläkevakuutuksen alla, vaikka yhdelläkään kevytyrittäjällä ei ole omaa Y-tunnusta. Osa kevytyrittäjistä mielletään kuitenkin työsuhteisiksi, jolloin he toimivat Tyelin alla. Rajat ovat sekavat. Samat työsuhteen ja yrittäjyyden merkistöt pätevät myös kevytyrittäjien työssä, mutta kolmas välikäsi, laskutuspalvelu, hämmentää ylempiä tahoja entisestään.

Kevytyrittäjissä tapaamme näistä sekavuuksista johtuen valeyrittäjyyden määritelmää päivittäin. Tätä selittänee osin myös se, että mikäli tarve laskutuspalvelun kaltaiselle palvelulle on käyttäjällä syntynyt, syy usein on, että joko henkilön uskallus tai ymmärrys ei ole riittänyt oman yrityksen perustamiseen – tai henkilö on liiketoimintakiellossa.

Laskutuspalvelut myyvät palveluaan helppona ja yksinkertaisena ratkaisuna, mutta kukaan ei opasta niiden käyttäjiä työsuhteen ja yrittäjyyden eroista, tai kevytyrittäjän velvoitteista. Näin työsuhteen merkistöt voivat helposti vahingossakin päästä täyttymään. On myös tilanteita, joissa laskutuspalvelu itsessään on absurdisti määrätty työnantajavelvoitteista vastaavaksi tahoksi, eli kevytyrittäjän on katsottu olleen työsuhteessa laskutuspalveluun. Tämä ei ole laskutuspalvelun palvelukuvauksen mukaista, ja tuntuu ratkaisuna hyvin erikoiselta. 

Kevytyrittäjyys on abstraktisti  tulevaisuuden työtapa, jolla mahdollisimman moni saadaan tarjoamaan työtään itsenäisesti ja helposti omalle asiakaskunnalleen. Tämä on erinomainen suuntaus. Kevytyrittäjän määritelmä ei kuitenkaan istu yrittäjyyteen eikä työsuhteeseen, vaan on itsenäinen kokonaisuutensa, jolle tulisi määrittää omat ehtonsa. Yrittäjyys vaatii Y-tunnusta, ja näin sen on oltava myös jatkossa. Kevytyrittäjä ottaa kuitenkin huomattavasti palkansaajaa suurempaa riskiä ja vastaa osittain omasta turvastaan. Tästä kiitoksena ei voi olla Tyel.

Yrittäjien “suojelu” ajanut monia pois töistä

Tilanteita, joissa tyytyväisiä yrittäjiä on ajettu pois tehtävästään näennäisten työsuhteen merkkien täytyttyä, on lukuisia. Viimeisimpiä enemmän mediahuomiota saaneita toimialoja, joissa “yrittäjien puhdistaminen” toteutettiin, on kiinteistönvälitysala. Suuri osa kiinteistönvälittäjistä toimi ennen oman yrityksensä tai laskutuspalvelun kautta. Miksi? Se on kiinteistönvälittäjälle huomattavasti tuottoisampaa kuin työsuhteessa toimiminen. Työsuhteessa välittäjän komissio liikkuu 20% ja 33% välillä, kun yrittäjäsuhteessa komissio oli 70%-80%. Siitä voi huonommallakin matikalla laskea kumpi toimintamalli on pakollisten kulujenkin jälkeen kannattavampaa. Mutta, kiinteistönvälittäjiä “suojellakseen”, pyhät tahot iskivät nyrkin pöytään ja päättivät moisen syrjinnän. Tämä johti kiinteistönvälittäjien joukkopakoon, sillä työsuhteinen toiminta ei kannattamattomuudessaan kiinnostanut. 

Onko kyse velvollisuuksien pakoilusta?

Lyhyesti – ei. Yrittäjä maksaa yhteiskunnalliset velvoitteensa siinä missä työntekijän työnantajakin. Mikä virallisia tahoja kuitenkin ahdistaa suuresti on liittojen (verovapaasti) lobbaama yrittäjävastaisuus, sekä yrittäjien eläkekassaa tyhjentävä vapaus määrittää oma YEL-tasonsa. Tämä suuri vääryys ollaan kuitenkin korjaamassa.

Yrittäjän lisävero, toiselta nimeltään YEL-vakuutus

Yrittäjän eläkevakuutus – YEL – on surullisenkuuluisa yritys naamioida yrittäjien lisämaksuvelvollisuus turvan muotoon. YEL ei ole rahastoiva järjestelmä, vaan nojaa puhtaasti nykyisten maksujen riittävyyteen kattaa nykyiset yrittäjäeläkkeet. YEL-järjestelmä on luotu 70-luvulla, ja vaikka ajatus on kenties alkujaan ollut kaunis, on järjestelmä ikääntynyt kuin aikakautensa Lada – ulkoa ruma, pohjasta mätä. Hallitus yrittää epätoivoisesti korjata tätä YEL-Ladaa kattavilla propagandakampanjoilla, sutien nättiä maalia katastrofin päälle, yrittäen peittää alla vaanivan välttämättömän tuhon. Kuinka kauan Lada vielä hyrrää?

Miksi YEL on niin heikko turva yrittäjälle?

Yrittäjät osaavat lähtökohtaisesti yksinkertaisen matematiikan perusteet. YEL-maksua määrittäessä jokainen voi todeta, että työtuloa (=maksun määrää) tulee nostaa merkittävästi minkään muutoksen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi 400e kuukausittainen maksu ei tuo vielä mitään peruseläkkeen päälle. 40 vuoden työuran aikana tuosta 400e/kk muodostuu vain 192000 euroa hukkaanheitettyä rahaa. Jos kolminkertaistat tämän päästäksesi edes jonkinlaiseen eläkkeeseen käsiksi, mutta kuolla kupsahdat ennenaikojasi, läheisesi eivät saa YEL-sijoituksestasi mitään. 

Mitä jos saman summan sijoittaa? On tietysti selvää, että 192000 euroa ei riitä kattamaan kenenkään eläkettä. Mutta, 1200e kuukaudessa sijoitettuna 5%-10% vuosituotolla vie jo melko mukaville eläkepäiville verrattuna YEL:in vastineeseen samalle rahalle. Samalla kerrytät varallisuuttasi, ja pahimmassa tilanteessa jälkipolvet voivat nauttia sijoituksestasi. 

Toki YEL-vakuutus kattaa myös muut perusturvat, kuten sairauspäivärahat ja vanhempainvapaat. Kuinka monta yrittäjää kuitenkaan tunnet, joka hyödyntäisi kyseisiä etuuksia edes murto-osan palkansaajasta? Sairastamista varten yrittäjillä on keskeytysturvat, vanhemmuus nidotaan yrittämisen osaksi. Yrittäjät ovat kansan sitkeintä kastia, jotka putoavat aina jaloilleen.

Viimeisenä oljenkortena kassavajeeseen hallituksen YEL-uudistus ja propaganda

No sitten tämä 2022 YEL-uudistus. Hallitus päätti jälleen “suojella yrittäjiä ja tarjota parempaa turvaa” pakottamalla yrittäjät nostamaan YEL-maksujaan todellisen työtulon tasolle. Muutos maksaa yrittäjälle helposti tuhansia euroja kuukaudessa, sijoituksesta kaatuvaan korttitaloon. Miksi muutosta sitten mainostetaan yrittäjiä turvaavana toimenpiteenä?

Koska, kuten jo aiemmin totesin, YEL-maksuja ei rahastoida, ja ymmärryksen kasvettua yhä harvempi yrittäjä turvaa YEL-järjestelmään eläketurvanaan. Näin YEL-kassa on tyhjä – oikeastaan reilusti pakkasella – ja nykyiset eläkkeet pitäisi repiä jostain. Mikä sen parempi paikka kuin yrittäjän tasku. Miten ajatus saadaan yrittäjille myytyä? Kaunistelu, piiloittelu, pelottelu. Propagandakampanjointi on yksi maailman vanhimmista keinoista vaikuttaa.

YEL-uudistus sinänsä palvelee kyllä suurten osakeyhtiöiden yrittäjiä, mutta 93% suomalaisista yrittäjistä jää auttamattomasti uudistuksen varjopuolelle.

YEL-Lada on aika romuttaa ja siirtyä hybridiaikakauteen. Järjestelmän kaataminen tulee kuitenkin rankaisemaan yhtä ikäluokkaa rajusti. Tämä ikäluokka on mitä todennäköisimmin milleniaalit, joihin allekirjoittanutkin kuuluu. Kuten D’Artangan totesi, kaikki yhden puolesta, yksi kaikkien puolesta. Tai no, milleniaalit kaikkien puolesta.  Eivät he kuitenkaan tule saamaan YEL-järjestelmästä euroakaan, joten lieneekö vahinko lopulta niin suuri.