Älynväläys l. älykkyyden tutkimuksesta

Tässä lyhennelmä esseestäni joka käsittelee älykkyyden tutkimusta. Aihe on kiinnostava monien työtehtävieni näköäkulmasta. Älykyyttä voidaan siis tutkia ja mitata luotettavasti. Älykyyden mittaamiseen liittyy historiallinen painolasti ajoilta jolloin älykyyden mittaamista käytettiin väärin ja tuhoaviin tarkoituksiin. Ehkä tästä historian pitkästä varjosta johtuen koulutuksen ja sivistyksen aluella ahepiiri on melko vähän esillä tai keskustelussa ja jäänyt ns. lapsipuolen asemaan. Aikaisemmassa rehtorin työssä olen mitannut ja arvioinut musikaalista älykkyyttä tai lahjakkuutta n. 20-vuoden ajan. Arviolta olen vastannut  vuosittaisten pääsykokeiden yhteydessä n. 2000 lapsen ja nuoren sekä aikuisen musiikillisen lahjakkuuden mittaamisesta! Älykyyden mittaamisessa on tärkeää ensinnäkin se konteksti mitä tarkoitusta tai mitä ympäristöä varten älykyyttä mitataan ja toisekseen että testi on eettisesti suoritettu.

Essee

Älykkyys käsitteenä yleensä ymmärretään siten, että se on geneettistä, pysyvä ominaisuus ihmisellä, sitä voidaan mitata ja sitä voidaan harjoittaa. Älykkyys on korkeammanasteista kognitiivista toimintaa. Älykkyys liitetään psyykkiseen toimintakykyyn ja pohdintaa herättää, ovatko henkilön koulutettavuus ja älykkyys saman asian eri puolia. Älykkyyden määritelmänä voidaan pitää ihmisen kykyä toimia mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti erilaisissa ympäristöissä. Melko kiistattomasti pidetään totena sitä, että älykkyyteen vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi ympäristön tekijät. Kuitenkin älykkyyden käsite, sen mittaaminen ja yksilöiden tai esim. rotujen välisen älykkyyden määrän vertaileminen ovat voimakkaita tunteita ja ristiriitojakin herättävä kasvatuspsykologian alue. Älykkyyden tutkimuksessa voi esiintyä eettisiä ongelmia. Esimerkiksi koulutusjärjestelmämme arvot ovat sellaiset, että ajatus lahjakkaiden tai älykkäämpien oppilaiden opettamisesta omassa ryhmässään tuskin olisi tällä hetkellä mahdollista. Jopa musiikkiopistossa vuosittain järjestetyt pääsykokeet saattavat herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita sekä puolesta, että vastaan. Koetaan osittain epäoikeudenmukaisena pyrkijöiden asettaminen paremmuus ja pistejärjestykseen testillä mitatun musikaalisuuden arvioidun määrän mukaan.

Trivialiteettina mainittakoon, että tutkijat ja emeritusprofessorit Richard Lynn ja Tatu Vanhanen ovat herättäneet kohua ja närää tutkimuksellaan sekä kirjallaan, joka kertoo kansakuntien välisistä älykkyyden keskiarvon eroista. Lehtiartikkelissa professori Tatu Vanhanen on jopa selittänyt eurokriisin syiden johtuvan mm. Etelä-Eurooppalaisten kansojen pienemmällä älykkyysosamäärän keskiarvolla. Samasta syystä professori Tatu Vanhanen näkee eurokriisin ratkaisemisen olevan varsin vaikeaa; Pohjois-Eurooppalaiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin Välimeren alueen kansalaise, hänen tutkimustensa mukaan. Kirja IQ and Global Inequality 2002 ja IQ and the Wealth of Nations 2002 herätti suurta kohua ja johti jopa poliisitutkintaan.

Arkaluontoisuudestaan huolimatta on älykkyyden tutkimus tärkeää kasvatustieteelle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään enemmän tehokkaasta oppimisesta, hyvästä ja tarkoituksenmukaisesta opettamisesta ja siitä, missä iässä mitäkin asiaa tai taitoa on parasta opettaa. Tieteellisesti älykkyys on ristiriitainen käsite. Nykyistä tutkimusta ohjaavat perinteet; kvantitatiivinen psykometrinen perinne, konstruktivistinen l. kognitiivisiin prosesseihin ja ajattelun rakenteiden syntymiseen ja muutoksiin liittyvä lähestymistapa sekä informaation prosessointia lähtökohtanaan pitävä lähestymistapa.

Kasvatustieteilijät Jean Piaget ja Lev Vygotsky edustavat konstruktivistista älykkyystutkimusta. Älykkyyden tutkimuksessa korostuvat voimakkaana kvantitatiivinen älykkyystutkimus ja yksilöiden välisten erojen tutkimus. Älykkyyden tutkiminen on vaikea ja haastava kasvatuspsykologian tutkimusala.

Kvantitatiivinen perinne

Fransis Galton (eng.) 1822-1911 ( Hederitary Genius)

Tutkijalla oli antropometrinen laboratorio, missä mitattiin esim. kallon kokoa ja koehenkilön puristusvoimaa. Vaikka tutkimukset ja mittaustulokset jäivät vailinaisiksi, loi Galton laboratoriotutkimuksillaan perustan differentiaalipsykologialle ja psykometriselle ihmisen ominaisuuksien tutkimukselle. Kasvatuspsykologiassa differentiaalipsykologinen näkökulma on merkittävä, sillä kasvatustoimet, kasvatuksen ja opetuksen ilmiöiden tarkkailu yksilöiden välisten erojen näkökulmasta, on koko viime vuosisadan ajan, erityisesti länsimaisessa käytännössä, voimakkaasti toteuttaneet differentiaalispsykologista ihmiskuvaa.

Alfred Binet (ransk.) 1857-1911

Tutkimukset loivat pohjan yleisälykkyyden tutkimukselle. Binet keskitti tutkimuksen hyvin ja huonosti menestyviin koululaisiin ja pitkän tutkimuksen jälkeen hän päätyi näkemykseen, jonka mukaan älykkyydessä on olennaista ”terveeksi järjeksi” sanottu arvioimiskyky, käsityskyky, järkeily ja kekseliäisyys. Binetin otaksuma oli, että älykkyys on yleinen kyky, joka ilmenee kompleksisissa henkisissä toiminnoissa. Alfred Binet ja hänen työtoverinsa Théodore Simon julkaisivat ensimmäisen älykkyystestin v. 1905 ja se mittasi koehenkilön kehitysikää ( mental age ).Binetin lähtökohta älykkyyden tutkimukselle oli soveltava ja käytännöllinen. Tutkimukset loivat perustan vallitsevaksi tulleelle käsitykselle siitä, että älykkyyteen kuuluvat suoritukset, jotka ennustavat koulussa menestymistä. Galton ja Binet loivat perustan psykometriselle yksilöiden väliselle älykkyyserojen tutkimukselle ja perusta kantoi 1900-luvulle saakka.

Psykologi William Stern kehitti älykkyysosamääräindeksin-> Lewis Terman Standorf-Binet´älykkyystesti v. 1916-> Suomessa Terman-Merrill-Lehtovaara 1948. David Wecshler (am.) 1896-1981 älykkyystestit WAIS aikuisille ja WISC lapsille. Huomattavaa on, että uudemmatkin testit ovat hyvin samantapaisia kuin ensimmäiset älykkyystestit.

Charles Spearman (eng.) 1863-1945 etsi tutkimuksellaan 1900-l alussa teoreettista kuvausta älykkyydelle.  Hän kehitti kahden faktorin teorian älykkyyden g-tekijästä ja useista s-erityistekijöistä. Spearmanin tutkimus on kestänyt aikaa hyvin. (Kiinnostava yksityiskohta on se, että äänten korkeuden erottelu, on älykkyyden hierarkiassa matalalla.)

Holzingerin teoria hierarkisesta älykkyydestä, Raymond Cattellin teoria joustavasta ja kiteytyneestä älykkyydestä sekä John Carrollin älykkyyden hierarkinen malli, edustavat myöhempää älykkyystutkimusta.

Louis L. Thurstone (am.) 1938 teki merkittävän yrityksen murtaa käsitys yleisestä älykkyystekijästä. Hän loi teorian henkisten kykyjen alkeistekijöistä ja henkisten kykyjen alkeistekijöiden mallin ( primary mental abilities ) Thurstone luokitteli henkiset kyvyt; verbaalisuus, sanasujuvuus, numeerisuus, muistitekijä, induktiivinen järkeily, havaintonopeus, avaruudellinen hahmottaminen l. visualisointikyky. Näitä Thurstonen luokittelemaa seitsemää henkisen kyvyn alkeistekijää on jopa joskus pidetty ihmismielen eräänlaisina peruselementteinä.

J.P. Guilford 1959 kehitti älykkyyden kuutiomallin (SOI). Konvergentin ja divergentin ajattelun erottaminen toisistaan oli yksi Guilfordin tärkeistä oivalluksista. Guilfordin tutkimus oli alkuna lahjakkuuden tutkimukselle ja hänen työllään oli vaikutusta mm. koulujen opetussuunnitteluun ja käytäntöön.

Kokonaisuutena psykometrisen älykkyystutkimuksen ansiot ovat kiistattomia älykkyyden teorioille ja sovelluksille, mutta sillä on myös monia ilmeisiä heikkouksia. Älykkyyden kontekstuaalisuuden huomioiminen on mittaamisessa ollut mahdotonta. Älykkyystestit myös mittaavat huonosti arjen selviytymisessä vaadittavaa älykkyyttä; monimutkaisia sosiaalisia taitoja, monien näkökulmien punnitsemista, tahdonlujuutta, rohkeutta ja riskinottokykyä vaativissa suorituksissa arjen nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

Howard Gardner (am.) 1983 totesi, että älykkyys on kontekstuaalinen ja kulttuurisidonnainen ominaisuus. Gardnerin mukaan yksilöt voivat olla älykkäitä monin eri tavoin; kielellinen älykkyys, musikaalinen älykkyys, loogis-matemaattinen älykkyys, spatiaalinen älykkyys, kinesteettinen älykkyys, intrapersoonallinen älykkyys, sosiaalinen älykkyys, naturalistinen älykkyys. Yksilö on yleensä aina kyvykkäämpi jollakin alueella kuin toisella. Älykkyyden neurologisen perustan vuoksi esim. eteviä tanssijoita, muusikoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita, tiedemiehiä ei voi kouluttaa sellaisesta henkilöstä, kenellä ei ole kyseiseen toimintaan vaadittavaa älykkyyttä jo olemassa. Teoria älykkyyden eri lajeista, on vahvistunut aivovaurioiden oireiden tutkimuksissa. Kouluopetukselle Gardnerin teoria antaisi mahdollisuuden luopua voittopuolisesti kielelliseen toimintamalliin perustuvasta opetuksesta.

Robert Sternberg (am.) 1985 kehitti kongnitiivisen älykkyysteorian. Hänen tutkimuksissaan korostui käytännön älykkyyden merkitys esim. tunnetussa eri alojen huippujohtajia koskeneessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa selvisi, että vaativissa tosielämän tehtävissä ratkaisevaa oli kyky ymmärtää toimintaympäristön sanattomia sopimuksia ja omien toimintavaihtoehtojen ja urakehityksen hallintaa.

Älykkyys ja luovuus ovat osin kartoittamatonta aluetta ja tulevaisuudessa kasvatuspsykologian läpimurto voi tapahtua nimenomaan luovuuden tutkimuksen saralla. Luovuutta on vanhastaan pidetty yksilön ominaisuutena, joka ilmenee kykynä nähdä ongelmia, joita muut eivät havaitse, kykynä tuottaa paljon uusia ja omaperäisiä ideoita. Luovuus on myös nähty kykynä käsitellä monimutkaisia rakenteita ja arvioida ratkaisujen käyttökelpoisuutta. Luovan älykkyyden hyödyntäminen esim. työelämässä on lähestulkoon olematonta. Älykkyys ja ikä on myös alue, joka sisältää paljon tutkimatonta tietoa. Ihmisen eliniän pidentyminen todennäköisesti herättää kiinnostuksen tutkia lisää tätä aluetta.

Lopuksi

Lukiessani  Lehtinen-Kuusinen-Vauras Kasvatuspsykologia minua kiinnosti eniten juuri älykkyyden ja lahjakkuuden alue sekä niiden tutkimus, sillä olen työskennellyt nimenomaan musikaalisen lahjakkuuden tunnistamisen ja sen koulutettavuuden arvioimisen erityisalueella omassa työssäni musiikkiopiston rehtorina. Kiinnostavaa on kerätä lisää tietoa musikaalisen lahjakkuuden tutkimuksesta ja musikaalisuuden mittaamisesta. Työelämä kokemukseni mukaan jollakin tavalla lahjakas yksilö joutuu toisten ihailun kohteeksi mutta myös röyhkeän kiusaamisen kohteeksi pahimmillaan. Sivistystoimea johdettaessa, omista kokemuksistani johtuen, pidän älykkyyden ja lahjakkuuden tunnistamista, niiden koulutettavuuden lisäämistä, yhtenä tulevaisuuden tärkeimmistä alueista kouluopetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä, työelämän kehittämisessä sekä asiaa yleisen hyvinvoinnin ja kansakunnan menestymisen ehtona.

Tiina Nikander-Koivukangas
Kokoomus Kittilä

-sivistystoimenjohtaja 2017-, Kittilän kunta (vakituinen virka) -rehtori v. 1992-2015 Limingan kunta (vakituinen virka), Viitasaaren kaupunki (vakituinen virka) -opettaja v. 1991-1992 Kajaanin kaupunki -opiskelija Itä-Suomen yliopisto, avoinyliopisto (laki) -tohtoriopiskelija Oulun yliopiston tutkijakoulu UniOGS, Oulu 2012- -MuM. University of Arts Helsinki v. 1997 -opiskellut johtamista ja tutkii johtamista sekä organisaatiokulttuuria POLIITTINEN JÄRJESTÖTOIMINTA -Kittilän Kokoomus ry. varapuheenjohtaja 2020- , jäsen 2018- -Pohjois-Pohjanmaan Kokoomus, jäsen, Oulun Kokoomusnaiset vpj 2010-2018 -Kokoomuksen Elinikäisen oppimisen vaikuttajaryhmän pj. 2018-2020 -Kokoomuksen Vapaan sivistystyön vaikuttajaryhmä pj. 2016-2018 JÄSENYYDET YHDISTYKSISSÄ -Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistys, jäsen -Oulun kansallinen kulttuuriseura, jäsen -Levi Golf & Country Club, jäsen -Suomen Liikuntatieteellinen seura, jäsen -Suomen Enneagrammi yhdistys, jäsen -OAJ Lappi/Kittilän yleissivistävät opettajat paikallisyhdistys, jäsen MUSIIKKI ja HARRASTUKSET -liikunta (lenkkeily, sauvakävely, uinti, vesijuoksu, golf, hiihto, jooga) -musiikki soittaminen (huilu) ja laulu, Kamariyhtye Valkoinen Delfiini ja M. Gräsbeckin musiikki ja orkesteriproduktiossa. -kirjoittaminen vapaana toimittajana MUUTA Asunut Turkissa Adanassa ja Ankarassa kolme vuotta. Opiskellut Ranskassa Pariisissa kolme kuukauden ajan Antti ja Jenny Wihurin säätiön myöntämän apurahan turvin sekä lyhyitä jaksoja Englannissa ja Italiassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu