Vanhuus Vantaalla

Lehdistä on saanut lukea ikäviä uutisia vantaalaisten vanhusten elämästä.

Olen itse lapsena Vantaalle Myyrmäkeen muuttanut 1974 ja silloin jopa ajattelin, että täällä voi viettää elämänsä hamaan hautaan asti.

Kun on seurannut uutisointia, niin ei voi välttyä ajatukselta, että täältä pitää päästä pois ennekuin on muiden armoilla yksinäisenä vanhuksena.

”Iäkkään vanhuksen lämpimät ateriat lopetettiin yhdellä puhelinsoitolla kesken kesän Vantaalla  –  ”Ei kysytty edes asiakkaan kantaa” (HS) tai ”Havurastin ja Myyrastin toiminta päättyy – Kaupunki lopettaa 200 000 euron tuen ikäihmisten päivätoiminnalle” (VS).

Oman juttunsa vaatisivat nämä uutiset; ”Ryöstäjät löivät ja potkivat 80-vuotiasta naista – pahoinpitelivät myös apuun tulleen vanhuksen vasaralla”(MTV)

Kun kotipalvelun varassa olevalta vanhukselta viedään lämmin ruoka tuorelisukkeineen niin mikä on tavoite?  Kaupunki säästää, entä vuosikausia Vantaalle veroja maksaneen ihmisen elämän laatu?

Hankkiiko Vantaa kaikille mikroaaltouunin ruuan lämmittämiseen ja opastaa sen käytön vai käykö niin että vanhus on kotonaan jäinen ruuanpala kourassa ja miettii mikä tämä on ja mitä tehdä?

Entä ne raasteet, salaatit ja jälkiruoka, jotka ovat aiemmin tulleet ruuan mukana? Nuoleeko mummo nyt jäistä salaatinlehteä jälkiruuaksi?

 

Vantaan viesti ikäihmisilleen tuntuu olevan; olette tehtävänne tehneet ja teidän on aika mennä, meillä on parempaa käyttöä maksamillenne verovaroille.

TiinaArlin

55v,lapseton sinkku Vantaan Myyrmäestä. Työttömien, pätkäduunarien, hajusteyliherkkien, lapsettomien, yksinelävien, sairaiden ja pienituloisten eläkeläisten asiat sydäntä lähellä. Halu auttaa ja vaikuttaa vielä tallella vaikka kovia tullut koettua työelämässä ja muutenkin. Olisko niin, että ymmärrys ja empatia kasvaa kun itsekin kärsii... "Jokainen voi toimia kykyjensä ja jaksamisensa mukaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin puolesta."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu