Miksi vaaditaan Ukrainaan rauhaa – jollainen ei ansaitse edes rauhan nimeä?
Saksan liittokansleri Scholz ja Ranskan presidentti Macron esiintyvät järkevinä miehinä – oikeammin ovat vain olevinaan järkeviä. He tarkoittanevat, että Euroopan rauhalle on tärkeää välttyä hankaluuksilta, jotka voivat seurata siitä, että asetutaan vastustamaan Vladimir Putinia – sanomatta asiaa suoraan. Saksalainen ja ranskalainen jaarittelevat ummet lammet siitä, kuinka Putin on muka perääntymistien tarpeessa muka aran kunniansa vuoksi.
Länsipoliitikot näyttävät ehdottavan, että nimenomaan ukrainalaisten tulisi olla passiivisesti kuuliaisia ja hiljaa alistua Venäjän presidentin hirmuvaltaan erityisesti siellä, missä vallitsee Putinin perustama miehityshallinto. Näin lännessä ajatellaan pestävän kädet Ukrainan asiasta ja voitavan pitää asia omasta mielestä poissa ja myös muidenkin mielestä sekä Venäjän teot.
Rauhan nimessä voidaan siis Saksan liittokansleri Scholzin ja Ranskan presidentti Macronin suulla vaatia ukrainalaisia alistumaan täysin vastaan panematta vangittaviksi, kidutettaviksi ja raiskattaviksi – uhrin ikään tai sukupuoleen katsomatta – sekä – jos Putin suo – murhattaviksi.
Näin on jo tapahtunut eikä ole mitään syytä olettaa Venäjän armeijan muuttavan omaa toimintatapaansa. Tällä tavoinhan se on aina sotilaallisesti varmistanut sen, ettei selusta on siten turvattu, ettei miehitysalueelle muodostu hirmuvaltaa kyseenalaistavaa uhkaa.
Miljoonien ukrainalaisen asumat alueet Venäjä joutuu pitämään hirmuvallassaan niin vähäisin miehitysvoimin, että näiden turvaksi on valjastettava miehitysherran maksimaalinen pelko. Putinin hirmuvalta Venäjällä jo vaatii yhtä suuren järjestys- ja kuritusvoiman kuin itse Venäjän pitäminen kurissa. Miksi halaisimme luovuttaa miljoonat ukrainalaiset Venäjän pysyvään hirmuvaltaan? Nyt 1,3 miljoonaa heistä on viety väkisin Venäjälle.
Miksi mahdollisesti luovutettavien alueiden väestö tahdottaisiin väkisin alistumaan Venäjän hirmuvaltaan tai onko suunnitteilla antaa Venäjän valtaamat alueet Venäjälle ilman ukrainalaisia asukkaitaan?
Olemmeko tosiaan valmiita pakottamaan Ukrainan alueluovutuksiin ja miljoonat ukrainalaiset kärsimään Venäjän hirmuvallasta tai menehtymään sen käsiin julmimmin ajateltavissa olevin tavoin? On rauhanajatuksen raiskaamista edistää sellaista rauhaa pakottamalla jotkut ihmiset suostumaan henkensä menettämiseen tai kärsimään mielivaltaisin perustein.
Sallimalla Venäjän ja Putinin pitää väkisin ottamansa alueet sallimme myös sen, että Venäjä tuhoaa Ukrainan venäjänkielisen korkeamman sivistyksen ja kulttuurin, jota se valheellisesti väittää muka puolustavansa. Miksi vihaisimme Ukrainan venäjänkielistä kulttuuria niin paljon, että antaisimme Venäjän miehityksen tuhota sen? Venäjän ja venäjänkielisen Ukrainan väliset inhimilliset suhteet Putin on tuhonneet sodalla ja terrorilla ainakin viideksikymmeneksi tai sadaksi vuodeksi.
Ukrainan ainoa virallinen kieli on ukraina, jonka venäjään ja johon venäjästä moni ukrainalainen helposti vaihtaa jo senkin vuoksi, etteivät kielten erotkaan ole siihen ylivoimaisena esteenä. Venäjä on niin laajalti osattu ja käytössä, ettei se ole eikä ollut uhattuna. Nyt, kun venäjänkielisiä Venäjän armeija on kohdellut raakalaismaisuudessaan lähes ylittämättömällä tavalla, näillekin on valjennut heidän omakin ja joskus kenties joksikin ajaksi unohduksiin vaipunut ukrainalaisuutensa. Tästähän heitä venäläisyyden julistajat ovat pyrkineet aina vieroittamaan. En malttanut olla sanomatta.
Homeros kertoo opettavaisen tarinan Odysseuksesta vangittuna itsensä kaltaisine ja johtamine kreikkalaisine matkakumppaneineen Polyfemoksen luolassa – ”järkevänä miehenä Odysseus epäilemättä opetti passiivista kuuliaisuutta ja kehotti miehiään hiljaa alistumaan muistuttamalla siitä, miten tärkeää rauha on ihmiskunnalle ja osoittamalla mitä hankaluuksia saattaisi koitua, jos he asettuisivat vastustamaan Polyfeemosta, jonka vallassa he nyt olivat.”(John Locke)
Tarina sisältyy Homeroksen Odysseus-eepoksen episodiin, jossa Odysseus on matkakumppaneineen, laivamiehineen, teljettynä yksisilmäisen Polyfemos-kykloopin luolaan. Jean- Jacques Rousseau toteaa tästä Odysseian jaksosta seuraavasti:
”Näen kourallisen sortajia polkevan ihmissukua, näen nälästä ja kivusta nälkiintyneen ihmisjoukon, jonka verta ja kyyneliä rikkaat rauhassa juovat. Ja kaikkialla vahvempi on aseistautunut heikkoa vastaan lakien pelottavalla voimalla. Kaikki tämä toteutuu rauhallisesti ja ilman vastarintaa samalla tyyneydellä, jota Odysseuksen toverit kykloopin luolaan vangittuina osoittavat odottaessaan tulevansa syödyiksi.” [Lainaus on Jean- Jacques Rousseau: Kirjoituksia sodasta ja rauhasta, 2010, (suomennos ja selitykset Alex Aissaqou) Summa), s. 1002].
Homeroksen mukaan Odysseus vapauttaa itsensä ja miehensä mainitun jättiläisen luolan vankeudesta oveluuteen turvautumalla ja ennen pakoa sokaisemalla jätiltä tämän ainoan silmän. Tämä tarina on myös nähty varhaismodernissa (1500–1800) poliittisessa filosofiassa valaiseva kuvauksena alamaisen asemasta tyrannivallan alaisuudessa.
Polyfemoksen luola ”antaa täydellisen mallin rauhasta ja hallinnosta” (Locken mukaan) , mutta rauhasta, joka on sotaa huonompi. Mallista seuraa, että
”syyttömän rehellisen ihmisen tulee rauhan vuoksi hiljaa luopua väkivallantekijän hyväksi kaikesta, mitä hänellä on”.
Onko mitään mieltä tällaisessa rauhassa? ”Tällainen rauha rakentuu väkivallasta ja rosvouksesta ja sitä pidetään yllä ryövärien ja sortajien hyväksi. Ei ole mitään kunnioitettavaa siinä, että lammas vastaan panematta ojentaa kaulansa ylimielisen suden raadeltavaksi”. (Lainaukset John Locke).
Locke – jota edellä olen lainannut – totesi, että ryövärien ja merirosvojen vastustamisesta seuraa vääryyksiä (kuten Ukrainan sankarillisesta vastarinnasta on seurannut vääryyksiä), ne on pistettävä sen tiliin, joka loukkaa lähimmäisiään, ei sen, joka vain puolustaa oikeuksiaan (Locke, sama kohta kuin edellä).
On rauhanaatteen törkeää pilkkaa pitää rauhaa parhaana vaihtoehtona silloinkin, kun se on vaihtoehdoista huonoin ihmis- ja kansainoikeuksiin nähden. Rauhanpuhetta ei saa typistää merkityksettömäksi ääntelyksi.
Homeerisen kertomuksen Odysseuksella Polyfemoksen luolaan joutuneena seurassaan olevine laivaväkineen ei ollut ”mitään muuta osaa kuin hiljaa suostua ahmittavaksi”. [Lainaukseni ovat John Locken Two Treatises of Government-teoksen (alkuteos 1689) toisen kirjan suomennoksesta Tutkielma hallitusvallasta, 1995, (kääntänyt Mikko Yrjönsuuri) lainaus pykälästä 228.]
Miksi vaadimme tätä kohtaloa viattomille ihmisille, siis Odysseuksen kumppanien kohtaloa Polyfemos-kykloopin armoilla? Mikä hyvänsä elonhetki saattoi olla viimeinen hetki kenelle hyvänsä heistä, kun kyklooppi tyydytti nälkänsä heidän lihallaan.
Miten miljoonat ukrainalaiset ovat ansainneet tämän kohtalon? Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti ovat sitä mieltä, että he ovat ansainneet tämän kohtalon.
Jos Venäjälle luovutetaan sen väkisin haltuunsa ottamat alueet, niin tästä kärsivät paitsi ne ihmiset, jotka jäävät Ukrainan kansalaisiksi, mutta myös luovutettujen alueiden asukkaat, jotka väkisin pakotetaan jäämään vapaudetta Putinin hirmuvallan käyttäjien käsiin.
Ukraina menettää myös suuren osan taloudellisesta voimasta ja edellytyksistään hyvinvointiin. Ne, jotka esittävät jotakin näin hölmöä, ovat järkensä menettäneet.
Meidän sietäisi miettiä John Locken seuraavaa kysymystä. ”Kumpi on ihmiskunnan paras? Että ihmiset ovat aina alttiita tyrannin rajattomille mielihaluille? Vai että hallitsijoita voidaan toisinaan vastustaa, kun ne menevät liiallisuuksiin valtansa käytössä ja käyttävät sitä tuhotakseen eikä suojellakseen ..? (Locke, Tutkielma hallitusvallasta (kso edellä) pykälä 229)
Eivätkö Putinin ja silovikkien mielihalut ole jo ylittäneet kaiken kohtuuden rajat eikö myös heidän hirmuvaltansa ole jo liiallista kaikkialla siellä, minne se on väkivalloin ja epäinhimillisin muin keinoin ulotettu. Eivätkö Putinin ja Venäjän voimaväen teot jo puhu sen puolesta, että hallitsijoita on tässä tapauksessa kaikki aiheellista vastustaa, kun niin voidaan tehdä – nimittäin varustaa Ukraina asein; näillä se voi käydä vastahyökkäykseen Venäjän maahantunkeutujavoimia vastaan ja vapauttaa alueensa ja ihmiset Putinin hirmuvallasta.
USA ja nämä EU veijarit yliarvioivat omat voimansa. Olisi pitänyt hyvissä ajoissa patistaa Ukrainaa miettimään muita kuin sotilaallisia keinoja. Riippumatta siitä onko Venäjän toiminta oikeutettua Ukrainan kannalta.
Koronan jälkeisessä tilanteessa ei ollut varaa taloudelliseen sotaan Venäjää vastaan, jossa samaan aikaan EU:n päälle kaatuu pakolaiset ja Ukrainan kansan ja armeijan elättäminen. Aseet ja ammukset siihen kylkeen. Energiakysymys ehkä kaikista myrkyllisin seuraus.
Rationaaliset ihmiset uskovat, että on olemassa joku kansainliitto tai maailmanyhteisö, joka voi ratkoa ongelmat.
Kehittyvissä maissa johtajat pyrkivät pelastamaan itsensä ja ostavat edullisemmalla öljyä Venäjältä jos vain saavat. Jemenin tai Afganistanin humanitaarinen tilanne ei hirveästi kiinnosta USA:ssa tai Euroopassa, kuten etelän maissa on huomioitu.
Ukraina voi olla jatkossa joku Kiovan ympärille rakentuva ilman meriyhteyttä jäävä ja sitä kautta vain rajallisesti ulkomaankauppaa käyvä maa. Siitäkin huolimatta Ukraina ei puhu edes vuoden 2021 rajoille pääsemisestä, vaan vaatii Krimiä ja siis ennen vuotta 2014 olleita rajoja.
Itäisen Ukrainan alueet sekä nämä satamat ja etelän alueet edustavat yli puolta Ukrainan taloudesta. Jossain on puhuttu, että Venäjä käsiin voi jäädä jopa 70%:ia Ukrainan taloudesta. Samaan aikaan 5 miljoonaa jää pysyvästi ulkomaille ja Venäjän ruplatalouteen kytkeytyy ainakin saman verran. Ukrainalla on vanhastaan velkaa ja koko ajan tulee lisää ja se pitäisi maksaa kutistuvasta taloudesta.
Kiova on elänyt maakunnista imetyillä resursseilla. Nyt elättäjäksi tulee ulkomaiset tukijat.
Kirjoitit hyvin:
”Länsipoliitikot näyttävät ehdottavan, että nimenomaan ukrainalaisten tulisi olla passiivisesti kuuliaisia ja hiljaa alistua Venäjän presidentin hirmuvaltaan erityisesti siellä, missä vallitsee Putinin perustama miehityshallinto. Näin lännessä ajatellaan pestävän kädet Ukrainan asiasta ja voitavan pitää asia omasta mielestä poissa ja myös muidenkin mielestä sekä Venäjän teot.
Rauhan nimessä voidaan siis Saksan liittokansleri Scholzin ja Ranskan presidentti Macronin suulla vaatia ukrainalaisia alistumaan täysin vastaan panematta vangittaviksi, kidutettaviksi ja raiskattaviksi – uhrin ikään tai sukupuoleen katsomatta – sekä – jos Putin suo – murhattaviksi”.
Ukraina taitaa olla liian isossa suossa, eikä EU:n johtajilla ole omat jalat vahvalla maaperällä sen ylös vetämiseksi. Saattaa mielen muutos ja ukrainalaisille nöyryyttävät rauhanpuheet kummuta siitä realismista.
Ukrainalaisten kannalta tästä jää käteen oppi, joka pitäisi naulata kiveen: Älä luota vieraan apuun!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista. Kommentoin seuraavaksi alla olevaa.
”Ukraina taitaa olla liian isossa suossa, eikä EU:n johtajilla ole omat jalat vahvalla maaperällä sen ylös vetämiseksi. Saattaa mielen muutos ja ukrainalaisille nöyryyttävät rauhanpuheet kummuta siitä realismista.”
EU:n ongelma on siinä, että Ukrainan murhenäytelmä on nostattanut myötätuntomyrskyn, joka yllätti lännessä poliitikot. Nämä joutuivat myrskyn silmään. Lännen ja Venäjän yllätti Ukrainan vasrintahalu, jota ei Venäjä tai länsi osannut ottaa huomioon. Yllättymistä osoittaa sekä Venäjän haluttomuus tehdä yleinen liikekannalle pano että lännen haluttomuus sitoutua sotaan asetoimituksin ja eritoten sotilaita lähettämällä. Syntyi tilanne, missä mikään järkevä rauha ei ole mahdollinen. Käydään perinteinen sota, joka on sodittava loppuun.
Uktaina tulee etymologisesti kraijnasta, valtakuntien (Venäjän, Puolan ja Turkin) reuna-alueesta niiden rajana. Ukrainalaiset ovat ”kansanluonteeltaan” itsenäisiä, mutta eivät naapuristaa erillisiä. Tämä historian erityisyys on yllätyksellisyyden taustalla.
EU:n tai Naton itälaajentuminen tapahtui alusta alkaen Venäjän huomioonottavasti. Koska suhteensa Venäjään EU ja Nato halusovat pitää hyvinä ja saavuttaa taloudellista etua haluamatta nähdä Venäjän sisäistä kehitystä. Tämä kehitys yllätti lähiulkomaat.
Ukrainassa havahduttiin 2014 siitä, ettei neuvostoaikainen veljeys enää pätenyt. Tätä ei oltu kyseenalaistettu Ukrainassa eikä Venäjällä: molemmissa tiedostettiin ja tuomittiin yhteiseen neuvostolaishistoriaan liittynyt stalinilainen valtion sota kansaansa vastaan julmuuksineen ja terrorismeineen. Täysin puskista tuli esiin Venäjän sisäinen kehitys autoritäärisine tuloksineen, jotka johtivat välirikkoon uuden Venäjän kanssa.
Jos moitimme Ukrainaa, niin ensin tiedostakaamme, että lännessä ei haluttu edes sen vertaa kuin Ukrainassa nähdä uuden Venäjän paljaan, kyynisen ja elitistisen autokratian ja kleptokratian syntyä. Tyhmyys oli tiiviimpää ja ahneus suurempaa lännessä.
Tämä vuotinen hyökkäys oli yritys Venäjän vallankaappaukseksi Kiovassa. Ukrainan kansa asettui vastustamaan sitä saaden poliitikot ja asevoimat seuraamaan itseään. Kun Georgiassa sota kesti noin viikon, epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä Kiovassa syttynyt sota Venäjän joukkojen täysine katastrofeineen pitkittyi yli sata päiväiseksi tähän mennessä. Toisin kuin länsi odotti, Ukraina piti pintansa.
En ryhdy tässä ennustamaan, mihin tilanne johtaa. Venäjä ei voi onnettoman vähäisine joukkoineen miehittäjänäkään hallita muutoin kuin verenvuodatuksin ja julmalla valtiotertorilla, jota lännessä ei katsota hyvällä. Tämä myös johtanee venäläisvihaan, jos Venäjän annetaan päästä miehittäjiksi. Olkoon tämä tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ihmeen ”muita keinoja” kuin sotilaallisia olisi Ukrainan pitänyt käyttää, kun Venäjä aloitti raakalaismaisen hyökkäyssodan maahan? Kuvitteleeko Nordling, että Venäjä olisi lopettanut hyökkäyksen silloin?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Jaakko Ilkka totesi: ”Kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tässä on orjana eletty viime sodasta lähtien eikä monikaan ole hirteen mennyt. Nämä runomiehet voi jättää omaan arvoonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainalaiset tällä hetkellä näyttävät kuitenkin noudattavan mieluiten tuota runoilijan neuvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset kestivät sitten paremmin rähmällään oloa kymmenet vuodet.
Ehkä me ymmärrämme paremmin, että ”elämä on ihmisen parasta aikaa”.
Eikös nämä runoilijat ole niitä, jotka kahvi-,kalja-, tai kannabispöhnässä kirjoittavat kaikenlaista soopaa ja kuittaavat valtiolta elantonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi tietämättömyyteni, mutta kenestä runoilijasta on kyse?
EDIT: Löydän toki guuglaamalla vastauksen itsekin: Kaarlo Kramsusta.
Ilmoita asiaton viesti