Donald Trump — äärioikeistokapinan, mahdollisesti Capitolium-performanssin jälkeenkin jatkuvan tai yltyvän, taustailmapiirin pääluoja

Donald Trump toimi odotetulla tavalla, jotta hän sai kaiken huomion. Miksi tätä hämmästellään? Onhan hänen politiikkansa on ollut ennenkin mahdollisuuksien taitoa. Hänhän on Trump ja lähtee vain pakotettuna presidentinvirasta. Trump on luonut odotuksia ja mahdollistanut sen, että niitä on päästy täyttämään. Hän sai tartutettua uskollisimpiin kannattajiinsa vahvan vakaumuksen, ettei hän voi hävitä, paitsi ”hävitä” siksi, että vaaleissa kilpailija käy vilpillisen vaalitaistelun. Trump on identiteettipoliitikko, johon sitoudutaan kokonaan (tai joskus vastustetaan) tunteella ja ehdottomasti ja joka ei anna oikeastaan mitään asioita viileästi harkitsevalle.

Yhdysvaltojen individualismin pimeää puolta, oikeutta tulkita itsekeskeisesti yhteiskunnallista todellisuutta, on hänen yllyttämänään hänen tukijoidensa aseistettu yhteismurtautuminen  ja -tunkeutuminen Capitolium-kukkulalla kongressiin keskeyttämään joksikin ajaksi kokous, jossa vahvistettiin käytyjen presidenttivaalien tulos. Yllytyksen tuottamuksellisuuden asteesta jää riippumaan Trumpin osuus kapinaan tai lyhytaikaiseen vallankaappaukseen, voidaan sanoa: perustuslaillisen järjestyksen tilapäiseen kumoamiseen. Käytän kapinasta performanssi-nimitystä viitatakseni sen esteettisyyteen, taideteosmaisuuteen, joka toimii tapauksen todellisen luonteen peitteenä ja harhautuksena.

”Lyhytaikaisuus” viittaa laillisen järjestyksen lakkaamiseen riittäväksi ajaksi esimerkiksi Venäjän (tai muun vieraan vallan) tiedustelijoille tai näiden yhteyshenkilöiden hankkia mahdollisen toimeksiantajan tarvitsemaa tietoa kongressin toiminnasta. Jos pidetään selviönä, ettei vaalivilppiväitteissä ole mitään perään, niin vaalituloksen vahvistamisen vastustaminen voidaan myös nähdä vallankaappaustoimeksi, ja jos näin on, niin myös kongressin tunkeutuminen on vallankaappausta.

Trumpin tiedetään myös presidenttinä valppaasti ottaneen huomioon esimerkiksi Venäjän edun tai panneen arvovaltansa peliin hälventääkseen epäilyjä Venäjän osuudesta erinäisiin asioihin. Tutkinta voi osoittaa kongressiin tunkeutumisen olevan kongressin toiminnan keskeyttämistä jotakin myöhemmin esille tulevaa tarkoitusta varten. Mellakalta näyttäminen on hyvä peite yllättävälle tapahtumalle, joka olisi pitänyt voida turvatoimin estää. Tuskin on savua ilman tulta.

Hyökkäys tai tunkeutuminen on demokratian vastainen: presidentti kehottajana kannattajineen, jotka sen toteuttivat ilmeisen järjestäytyneesti, vaikkakin karnevalistisen näyttävästi ja todellisena ”väärän kuninkaan” vierailuna, jossa presidentti asettui perustuslain ja kongressin yläpuolelle osoittaen näille paikan. Trump rikkoi uskollisuudenvalaa perustuslaille. Kongressi oli hänen subjektiivisesta näkökulmastaan estänyt häntä pitämästään lupaustaan siitä, että hän voittaa vaalit, jollei vaalivilppiä ole. Hän katsoo kongressin jättäneen vaalivilpin huomiotta. Trumpilla ei ollut mitään laillista tapaa pysyä vallassa tämän kuun 20 päivän jälkeen. Hänellä oli jäljellä ulkoparlamentaariset keinot yrittää pysyä vallassa.

Trumpin tukijoiden Capitolium-kukkulalle tunkeutuminen, jota hänen katutason kannattajansa näyttävät ajatelleen vallankumouksena, voidaan ajatella vähintäänkin kapinana. Kansanomaisesti ajatellen, kapinoiksi sanotaan epäonnistuneita vallankumouksia (ellei puhuta varsinaisesti kansannousuista).

Kapina ei tähtää välttämättä vallan kaappaamiseen, vaan vallan aseelliseen tai väkivaltaiseen haastamiseen. Uutisten mukaan Trumpille valmistellaan syytettä kapinaan yllytyksestä, missä on mieltä vain, jos katsotaan tukijoiden kyseinen teko kapinaksi.

Ainoa ”laki”, johon Trump voi vedota, on analoginen Suomessa 1930 olleeseen  Lapuan lakiin.  1930-luvulla Suomessa vallitsi sellainen oikeistohegemonia, joka teki mahdottomaksi yrittää saada oikeuden tuomioita Lapuan liikkeen aktivisteille rikoksista eikä muuta kuin hyvin lieviä rangaistuksia, kun murhateoista oli kysymys. Herää kysymys, keillä on Yhdysvalloissa tällä hetkellä hegemonia. Voi olla, että tämä Trumpin kannattajien tunkeutuminen on vasta alkusoitto vastaavanlaisille ulkoparlamentaarisille ”teon propaganda”-toimenpiteille valtion eri laitoksiin. Tämän kirjoitelmani otsikossa mainitsemani ”mahdollinen oikeistokapina” voi olla jatkuva ilmiö, joka ei pääty Trumpin poliittisen uran päättymiseen. On mielenkiintoista nähdä, mitä Trumpin peruskannattajat suunnittelevat tammikuun 20 päiväksi. Lähteekö Trump ja miten?

Yhdysvaltojen individualismin valoisaa puolta ovat yleiset perusoikeudet (myönnetty perustuslain 13, 14 ja 15 lisäyksissä kaikille yhtäläisesti, kenen hyvänsä orjuus kieltäen ja kielto viedä äänioikeus keneltäkään). Todettakoon, että kaikkien postiäänien hylkääminen, joka olisi nostanut Trumpin käytyjen vaalien voittajaksi on tuskin perustuslain mukainen, ainakaan 1800-luvulla käydyn sisällissodan lopputuloksen valoissa.

Tärkein Trumpin luomista odotuksista on siis se, ettei hän voi hävitä, joten hänen tapauksessaan paras selitys ”häviölle” on vaalivilppi. Tämä lupaus on jäänyt liiaksi toisen hänen lupauksensa varjoon, muurin rakentamisen Meksikon rajalle Meksikon hallituksen kustannuksella. Lupaus voittoisuudesta on sekin ollut esillä jo, kun hän voitti Hillary Clintonin.

Donald Trump oli hyvänä strategina varautunut myös vastoinkäymisiin ja tappioon: varasuunnitelmana oli osoittaa nimenomaan tappion syyksi vaalivilppi. Median taiturikäyttäjänä hän on pyrkinyt vakuuttamaan häneen vahvasti samaistuvat kannattajansa siitä, että hän on ollut vilpillisen ajojahdin kohde.

Yhdysvaltalaisella individualismilla on sekä pimeä että valoisa puolensa. Näistä edellä mainitun ilmaus nähtiin Capitoliumilla. Täysin uutta tapahtumassa tietenkin oli se, että hyökkäys kongressia vastaan kohdistui demokratiaa vastaan Yhdysvaltojen istuvan presidentin kehotuksesta ja että kehotuksen toteuttivat hänen tukijansa. Tämä tosiseikka vavahdutti kansalaisia niin syvästi, ettei monella ole kykyä asiaa tiedostaa tai jäsentää ajatuksiaan tapahtumasta.

Presidentti Trump väittää olevansa patriootti. Kuka on patriootti? Hän on uskollinen perustuslaille. Trump asettaa sympolit perustuslain edelle ja yllyttää sellaista väkeä, joka ei ymmärrä mikä merkitys on perustuslailla periaatteineen.

Trump tukijoineen määrittelee uudelleen patriotismin, ei enää perustuslain termein, vaan etelävaltioiden historiaan, amglosaksiseen rotuun ja vitivalkoiseen ihoon perustuvana, jolloin oikeudet määritellään anglosaksisen rodun oikeuksina tai jopa arjalaisten teitonioikeuksina. Ainakin, jos Trump menettää valtavirtaiset tukijansa, hän koituu edellä mainituista yksiarvoisuuteen sitoutuneista tukijoistaan, siis äärioikeistosta kokonaan riippuvaiseksi.

Trump on esiintynyt ”lain ja järjestyksen” puolustajana. Lähetettyään kannattajansa, ”lain ja järjestyksen” puolustajat edustamaansa asiaansa Capitolium-kukkulalle, siis aseelliset kannattajansa, näistä näimme, että he osoittautuivat kongressi-rakennuksen valtaajiksi, ilkivallantekijöiksi ja kongressiedustajien pelottelijoiksi jo omalla olemassaolollaan tai pelotteluvälineineen.

Yhdysvaltojen perustuslaillisuutta ilmentävään kongressitaloon tänne tunkeutujat, kaikki presidentin tukijoita, veivät sinne lippuja, joista jotkut olivat Yhdysvaltojen liittovaltion eli kansakunnan vastaisia, esimerkiksi konfederaatin pohjoisarmeijan taistelulippu.

Laki ja järjestys on siksi ymmärrettävä Donald Trumpin omaksi ”laiksi ja järjestyksi” eli mielivallaksi Yhdysvaltojen laillisen järjestyksen näkökulmasta. Trumpin käskettäviksi lähteneet ovat oletettavisti syyllistyneet vahingontekoihin, joihin myös Trump on osallinen yllyttäjänä, jos hän on ymmärtänyt mitä on tehnyt yllyttäessään heitä. Myös kuolonuhreja, rikoksen uhreja tai rikoksen estämiseksi tapettuja, aiheutui viitisen henkeä, joten aseita ei käytetty vain pelotteluvälineinä. Presidentissä on myös poikkeavaa presidenttien joukossa, että hän on virka-ajallaan mahdollisesti osallinen väki- ja ilkivaltarikoksiin.

Trump on sekaantunut niihin vahingontekoihin, joihin hänen yllyttämänsä Capitoliumiin tunkeutuneet ovat syyllistyneet, jos epäilykset eri mieltä olijoiden terrorisoinnista osoitetaan tosiksi. Mellakan järjestämiseen osallisena Trump — maan presidentti — näyttää hyökänneen kongressia vastaan, toimeenpanovallan haltijana lainsäädäntövallan haltijaa vastaan. Tämä ilmeisesti rikkoo vallanjakoa toimeenpanovallan ja lakiasäätävän vallan välillä. Presidentti ohjailee kannattajiaan verhotusti, sillä nämä ovat toimivinaan omin päin ja ikään kuin omavaltaisesti.

Luultavasti uskoen, että heillä on presidentin salainen valtuutus (annettu epäsuorasti) toimia pelottavasti kongressiedustajiin nähden, tunkeutujat myös ajattelivat, että heillä on suoja syytteiltä ja tuomioilta patriootteina. He toimivat Trumpin rohkaisusta tavalla, jonka olemme voineet uutisista todeta.

Pahimmillaan Trump on käyttänut omaa virka-asemaansa väärin, kun hän on tuottamuksellisesti saanut kongressiin tunkeutujat yrittämään häiritä maansa lainsäätäjiä toimimasta tehtävässään. He ovat vähintäänkin keskeyttäneet tuon tehtävän hoitamisen. Emme tiedä, oliko heillä (ja mahdollisesti Trumpilla) tekeillä jotakin muuta vielä raskauttavampaa.

Vallankaappaus tai kapina?

Paitsi mahdollinen osallisuus tehtyihin rikoksiin, Trump on –koko virkakautensa ajan — myös lietsonut ideologisesti suotuisaa ilmapiiriä Capitolium-kukkulan ilmeisesti epäonnistuneelle vallankaappausyritykselle. Tuskin tällainen tapahtuma on syntynyt spontaanisesti: sisään pääseminen on edellyttänyt ennakkovalmisteluja ja turvallisuusväen myötämielisyyttä kenties.

Tämänhetkisten tietojen vajavuuden vuoksi voi olla ennenaikaista puhua Trumpin johtamasta vallankaappauksesta. Selvää on, että vaalituloksen vahvistaminen keskeytyi joksikin aikaa. Tämän ajan valta oli kaapattu, epäselvää on vain se kenelle. Kaappaus oli tuon ajan aseellinen: Trumpin uskollisimmat kannattajat olivat aseissa ja varustettuneina polttopulloin ja myös räjähtein.

Kaappaajat päästettiin tai he tunkeutuivat näine aseineen alueelle, jossa aseiden käyttö on lainvastaista: kongressiedustajat tuli saatetuiksi hengen-tai vahingoittumisen vaaraan tunkeutujien aseiden vuoksi.

Kapinasta voidaan ehkä puhua koko prosessista, johon kuuluu Trumpin tukijoilleen esittämä yllytys vastustaa vaalituloksen vahvistusta tai jopa tehdää tämä tunkeutumalla tilaan keskeyttäen vahvistamistoimitus ja tunkeutua voimalla tai poliisien joukossa olevien joidenkin tuella.

Yleensä kapinasta on puhe niissä tapauksissa, joissa haastetaan aseellisesti tai väkivallalla tai tämän uhan avulla vallitseva valta tai kieltäydytään alistumasta tuohon valtaan. Kapinallinen pysyy kannassaan ja sanoo ei. Historian kapinoissa on esimerkkejä siitä, kuinka eliitti syöstään paikaltaan ryhtymättä itse eliiteiksi. Eliitiksi ryhtyminen on vallankaappaukselle ominaista.

Kapinaan, saatikka vallankaappaukseen yllyttämiseen, puhumattakaan tietoisuuteen tai osallisuuteen sellaisen suunnittelussa tai valmistelussa Trumpilla ei voi presidenttinä olla mikään oikeus. Hän on vannonut uskollisuuttaan perustuslaille.

Ainakin tunkeutumisen ja aseistuksensa osalta Trumpin kannattajat ovat mahdollisesti syyllistyneet moneenkin rikokseen. Trump kannattajineen näyttää olleen valmiudessa vähintäänkin uhkaamaan väkivallalla kongressiedustajia, jotka äänillään tukivat Joe Badenin vaalivoiton vahvistamista.Tähän asiaan ei Trumpin ole presidenttinä puuttumista, vaan se on varapresidentin, senaatin puheenjohtajan, asia.

Donald Trump ja Capitolium-kukkulan kapinaan johtanut pelon ilmapiiri

Capitolimiin rynnänneet Trumpin tukijat ovat osa sitä ilmapiiriä,  jonka luomiseen presidentti Yrump on käyttänyt nelivuotiskautensa. Ilmapiirissä on kysymys pelon ilmapiiristä.

Pelon ilmapiiri, Trumpin ihailevine kannattajineen aktiivisesti luoma, on voinut syntyä myös sosiaalisen median välityksellä. Se on ukottunut myös Suomeen ja ilmeisesti kaikkialle muuallekin. Ilmapiirin pystyy aistimaan jokainen, joka on altistunut sille Trumpin ihailijoineen luomalle, mutta joka ei ole sisällä Trumpin sosiaaliseen mediaan tehtailemassa kuplassa. Perus-Suomalaisten kellokkaat ovat Suomessa nähtävästi syvimmälle tuohon kuplaan uponneita. Heitä vaivaa täydellinen Trump-kritiikin ja itsekritiikin puute. He ovat ajautuneet Trumpin vanaveteen muiden oikeistopopulistien tavoin päästäkseen osalliseksi siitä äänekkäästä ja laajasta suosiosta, jota Trump on saanut osakseen ylitsevuotavasti.

Trump on saanut suosiota nykyjärjestelmää vastustavien ja väkivaltaan taipuvaisten äärioikeistolaisten tai suoranaisten uusnatsien ja -fasistien joukossa, joille ei ole tähän asti on ketään, jota kannattaisi äänestää. Viimeisissä vaaleissa, joissa Trump hävisi Joe Bidenille,  Trumpin hyväksi tullut lisääntynyt äänisaalis on todennäköisesti peräisin edellä mainituilta, joille Trump on sellainen, jolle heidän laisensa kannattaa keskittää äänensä. He ovat trumpilais-aktivisteja. He ovat aseenkäyttöön harjaantuneita, taisteluun tottuneita ja sotilaallista kuria muistuttavaan kuriin valmiita. Heistä selvästikin koostuu Trumpin katuarmeija.

Capitolium-kukkulan voimannäyttö klassisena ”teon propagandana”

Yleisessä tietoisuudessa ”teon propaganda” liittyy vasemmiston aktivistisiipeen, mutta historiallisesti se palautuu Italian yhdistymisliikkeeseen (erityisesti Carlo Pisacanoon). Myös Trumpia kannattavat uusäärioikeiston katutaistelijat ovat selvästikin ”teon propagandan” omineet itselleen, mikä osoittaa trumpilaisten olevan osa postmodernia uusäärioikeistoa, jolle on tunnusmerkillistä omaksua uusvasemmiston taistelutapoja. Identiteettipolitiikka (ilmenee myös oikeistopopulistien EU-parlamenttiryhmän nimestäkin) kuuluu myös 1900-luvun uusvasemmistolta varastettuihin ideoihin. Joukkovoima ja valmius kumota vallitsevia oloja alkaa olla nykyään tyypillisempää oikeistolle kuin vasemmistolle. Näiden kahden osat ovat vaihtuneet — ainakin vaikuttaa näin käyneen.

Presidentti Trump on siis lähettänyt aseelliset kannattajansa väkivallan uhalla pelottamaan lainsäädäntövallan käyttäjiä, jotta nämä eivät uskaltaisi kyseenalaistaa Trumpin väitteitä vaalivilpistä, jolla hänen mukaansa ”vaalit on varastettu Trumpilta ja USA:n kansalta”. Trump yrittää selvästi aktivoida niitä, jotka ovat nielleet tarinan vaalivipistä. Tämä on Trumpin performanssin teatraalinen ulottuvuus.

Suhtautuisivatko Trumpin ymmärtäjät samoin kuin häneen esimerkiksi Suomen presidenttiin, joka olisi rohkaissut siihen, että omat kannattajat menisivät raskaissa aseissa Eduskuntaan uhkaamaan tämän jäseniä äänestämään tavalla, joka on tunkeutujien miestä oikea. Vaikkakin kongressitaloon tunkeutuminen on tilapäinen, kun sen toteutus näyttää helpolta, alkaa näyttää todennäköiseltä, että se voidaan toistaa, jos presidentti Trump haluaa sen toistaa. Tämä saa edustajainhuoneen ja senaatin näyttämään heikoilta Trumpiin nähden, millä saattaa olla presidentin asemaa vahvistava ja kongressin asemaa heikentävä vaikutus joidenkin kansalaisten näkökulmasta. Trump käyttää katuaktivistien joukkovoimaa vahvistamaan omaa asemaansa ja heikentämään lakien asemaa, nostamaan itsensä lain, myös perustuslain yläpuolelle.

Jos väkivallalla uhkaamalla Trump, Yhdysvaltojen toimeenpanovaltaa käyttävä presidentti, tekee lainsäätäjät pelokkaiksi ja riippuviksi itsestään, hän tekee itsestään maansa despoottisen diktaattorin. Trump apulaisineen yritti saattaa Yhdysvaltojen lainsäätäjät, kongressiedustajat, kiitollisuuden velkaan elämästään, mutta tämä ei onnistunut. Mahdollisesti Trump pyrki pelottelemaan varapresidentti Penceä tai osoittaa tämä petturiksi. Omien rivien pitämiseksi koossa Trumpille on tärkeää saada petturit pelkäämään omiaan ja omat vihaamaan pettureita jopa enemmän kuin ”pedofiilejä ja demokraatteja” eli Trumpin vihollisia.

Ruotsila on ansiokkaasti tuonut esille sitä, että Trump on tehnyt evankelisten kristittyjen hyväksi enemmän kuin muut tuomarinimityksin jne. Kristittyjen kannattaisi tajuta, että myös heiltä Trump saattaa odottaa kiitollisuutta. Mafioissa on aina arvostettu kiitollisuutta saadusta hyvästä ja edellytetty, että kuolema on kiittämättömyyden palkka. Trump ei katso hyvälle sitä, että hänet petetään. Tämän Pencekin on ehkä joutuva tai joutunut huomaamaan. Mikäli Trump joutuu tulevaisuudessa nojaamaan oman katuarmeijansa aseellisiin järjestöihin, nämä voivat löytää yhtenäisyytensä ryhmittymällä Trumpin ympärille kuin SS-joukot Adolf Hitlerin ympärille.

Onko tätä jonkun Perus-Suomalaisen mahdoton käsittää? Trumpille demokratia ja se perustuslaki, jonka suojelija hän on, oikeusvaltioperiaatteineen vain este oman suuren egonsa toteuttamiselle. Voi vain kysyä, olisiko näin myös suomalaisten tai muiden Trumpin ihailijapoliitikkojen laita samoin.

Trumpin virkakielto Yhdysvaltojen valtiovirkoihin voisi olla oikeudenmukaista

Trumpin osallisuus aseellisten kannattajiensa toimintaan on ongelmallista sekä vallanjaon eli oikeusvaltion kannalta että rikoslakia loukkaavaa. Näiden asioiden vuoksi tapaus on aiheuttanut aiheellisesti yleisesti niiden pöyristymistä, jotka ovat ymmärtäneet, mitä Trump on yrittänyt tehdä.

Siksi ei ole aihetta ihmetellä kongressin piirissä syntyneitä reaktioita. Edustajainhuoneen demokraatit, siis enemmistö republikaaniliittolaisineen, lukuun ottamatta vain Trumpin kongressissa olevat republikaaniset kannattajat tai myötäjuoksijat, ajavat Trumpin viraltapanoa virkasyytteen avulla  — mihin on niukalti aikaa — tai toisena mahdollisuutena — viraltapanoa perustuslain 25 lisäyksen nojalla, joka oikeuttaa presidentin erottamisen sillä perusteella, että hän on kyvytön hoitamaan virkaansa.

Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttäisi ehkä sitä, että presidentti olisi sairas tai kyvytön toimimaan, siis myös vastustamaan viraltapanoaan. Trumpia voi vaikea, ehkä mahdotonkin panna viralta mainitun lisäyksen pohjalta. Voi kysyä, ehditäänkö Trump erottaa ennen tammikuun 20 päivää.

Olennaisinta on saada Donald Trumpille tekemänsä yllytysrikoksen tai vaikkapa kongressin halventamisrikoksen vuoksi pysyvä virkakielto Yhdysvaltojen valtiollisiin virkoihin.

Mitkä on Trumpin piilomotiivit tälle ”mediatapahtumalle” Capitoliumilla?

Miksi Trump ryhtyi avoimeen hyökkäykseen Yhdysvaltojen laillista järjestystä ja demokratiaa vastaan?

Tuskin selityksenä on vain se, että hän on häviäjä huonoimmasta päästä. Trumpin strategiana on ollut saada ihmiset (1) ennakolta tottelemaan, (2) hylkäämään oman yhteiskunnan instituutiot, (3) olemaan varomatta yhden puolueen valtiota, (4) luopumaan kantamasta vastuuta maailmasta.

Nämä näkökohdat ovat kuuluneet Euroopan demokratian rapautumisen eli fasismin nousun ja Itä-Euroopassa fasismin jälkeisen kommunisti-blokin nousuun oleellisena ilmiönä. Euroopan, erityisesti itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan historiaan perehtynyt Timothy Snyder onkin suositellut, etteivät Yhdysvalloissa kansalaiset ennakkoon tottele Trumpin hallinnon asettamia ja joukkoineen tavoittelemia vaatimuksia; etteivät kansalaiset hylkää madisonilaisia vapaiden instutuutioita, joita Trump vihaa ideolgisesti sekalaisine liittolaisineen. Kansalaisten on varottava yhden puolueen valtiota ja tähän johtavaan kehitykseen heittäytymistä. He eivät saa luopua vastuustaan kansalaisina, siis olemasta kansalaistottelemattomia.

Trumpin strategiana on edelleen saamda ihmiset (5) unohtamaan ammattietiikka, (6) sietämään puolisotilaallisia ryhmittymiä, (7) olemaan harkitsematon kantaessaan asetta.

Capitolium-kukkulan kongressi-taloon Trumpin järjestämä rynnäkkö oli selvästi puolisotilaallisten joukkojen tekemä: ne tunkeutuivat sinne raskaasti aseistettuina, ampuma-aseineen, polttopulloineen ja räjähteineen. Ne olivat esivalmistautuneet johonkin, koska nämä tunkeutujat eivät tarvinneet noita aseita edes itsepuolustukseen. Voi kysyä, mikä aiottu jäi toteutumatta.

Kun hyökkääjät näyttävät päässeet helposti, joidenkin vartijoiden/poliisien auttamana (?) sisälle paikkaan, jossa aseenkanto oli kielletty, herää kysymys, oliko turvallisuushenkilöstön ammattietiikka tyystin unohtunut. Turvallisuudesta vastaavat saattoivat olla hämmentyneitä siitä, että tunkeutujat olivat presidentti Trumpin uskollisimpia kannattajia.

Oikeus- ja puolustusministeriö, joilla oli vastuu turvatoimista ja joiden määräysvallassa turvallisuus-henkilöstöä oli, edustivat presidentti Trumpin kabinettia. Trumpin aseellisiin kannattajiin suhtauduttiin ehkä häntä tukevana viranomaisia avustavana kansan-miliisinä, presidentin kansalais-miliisinä. Tähän jo perustuslain Toinen lisäys viittaa. Epäilemättä Trumpin aseelliset kannattajat pitivät itseään tällaisina. Kansalliskaarti ei ollut valmiina turvaamassa kongressin turvallisuutta.

Jää mielikuva siitä, että kongressiin tunkeutujat olivat puolisotilaallisia ryhmittymiä tai näiden jäseniä, joita viranomaiset ja kansalaiset sietivät. Euroopassa fasismin nousun ajoilta olevan kokemuksen pohjalta on selvää, ettei mainittuja puolisotilaallisia ryhmittymiä pidä sietää. Niiden, jotka kantavat aseita tällä hetkellä, täytyisi olla erittäin harkitsevia niiden käytön suhteen. Fasismista Euroopassa on kokemuksia, joiden valossa harkinta aseiden käytössä on erittäin suotavaa.

Yhdysvallat teollisuusmaana, jossa poikkeuksellisesti valtiolla ei ole täyttä väkivallan monopolia

Yhdysvallat on teollisuusmaiden joukossa poikkeuksellinen sen vuoksi, että sen valtiollisuus on vieläkin vähemmän kehittynyt kuin Euroopan maat ylipäätään, erittäinkin väkivaltamonopoliltaan. ”Yhdysvaltojen liittovaltio käy sotaa palkkasotilailla ja Yhdysvaltojen osavaltioiden hallitukset maksavat yhtiöille vankiloiden ylläpitämisestä, joten pakkovallan käyttö on Yhdysvalloissa pitkälti yksityistetty. Uutta sen sijaan on presidentti, joka haluaa virassa ollessaan pitää yksityisen turvapalvelun, joka hänen vaalikamppanjansa (vuoden 1916 vaalit) aikana käytti väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan. Ehdokkaana ollessaan presidentti käytti yksityistä turvajoukkoa poistamaan vastustajat vaalitilaisuuksista, mutta lisäksi hän kehotti yleisöä poistamaan paikalta ihmiset, jotka esittivät erilaisia mielipiteitä (…)”. Timothy Snyder, (2017) s. 43, teoksessa Tyranniasta, 20 opetusta 1900-luvulta.

Timothy Snyder mainitsee myös vaaran, että (8) ihmiset pyrkivät sulautumaan joukkoon peläten erottautumista. Tämä on ollut Euroopan fasististen ja kommunististen diktatuurien syntyyn liittynyt ilmiö. Niiden, jotka ovat — Trumpin ollessa presidenttinä — olleet sulautuneita joukkoon, kuten esimerkiksi ns. perinteiset republikaanit, olisi pitänyt rohjeta erottautua Trumpille tottelevaisesta massasta.

Euroopassa meillä oleva kokemus fasismista tukee tätä erottautumisen vaatimusta. Tätä ilman demokratia ja vapaus eivät säily.  Trump pyrkii (9) saamaan ihmisten politiikassa käyttämän kielen entistä raa’emmaksi, (10) hylkäämään uskon totuuteen, (11) olemaan ottamatta selvää tosiasioista, (12) olemaan katsomatta silmiin ja juttelematta.

Trump omaksui äärimmäisen kyynisyyden kaikissa väitteissään yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta. Hän toisteli jatkuvasti Venäjän propagandan väitteitä Yhdysvalloista syyttäen mediaa epärehellisyydestä eikä luottanut oman maansa reporttereihin. Kuten Adolf Hitler ennen häntä, Trump kutsui valheiksi tosiaaioita. Hän lupasi muiden autoritääristen johtajien tavoin tukahduttaa laeilla sananvapauden niiltä, jotka arvostelivat häntä. Internetin virheellisiä tietoja presidentti välitti miljoonille ihmisille. Internetmaailmaan on syntynyt uusia heimoja omine outoine maailmankuvineen ja -katsomuksineen, joiden edustajana Trump on osa sivistyneen maailman todellista salaliittoa, jonka jäsenet levittelevät salaliittoteorioita muista ihmisistä. Internetin avulla Trump tukijoineen yrittää saada ihmiset välttämään tosiasioita, korvaamaan ne hänen haluamillaan valheilla ja perättömyyksillään. Tähän kaikkeen Trump on pyrkinyt.

Eniten huomiota Trumpissa kiihkeine tukijoineen on herättänyt se, etteivät he usko totuuteen tai siedä niitä, jotka tavoittelevat totuutta. Lisäksi Trump on pyrkinyt kielenkäytön muuttamiseen entistä raaenmaksi, mutta tähän ovat pyrkineet Perus-Suomalaiset ja muut Trumpia jumaloivat oikeisto- tai muut populistit. Raaka kielenkäyttö liittyi muutoinkin Trumpin vaalikampanjan maagiseen ajatteluun eli estoton ristriitaisuus: kaikille luvattiin kaikkea. Varoja luvattiin maanpuolustukseen, sosiaalitoimeen, veroja alentaa kaikilta jne. Törkeä järjen hylkääminen on välttämätön seuraus Trumpin tavasta hylätä totuus. Edelleen häntä leimasi vääristynyt usko itseensä ja omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Trump vertautuu tässä Adolf Hitleriin. Ymmärrys tulee korvata uskolla uskollisuudenvelvollisuudelle kummallekin.

Fasistisen Italian, natsi-Saksan sekä Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan terrorin ajoilta on uhrien muistoissa se, miten naapurit ja tutut suhtautuivat pelokkaina heihin. Siksi kohta (12) on tärkeä.

Trump pyrkii saamaan ihmiset (13) välttämään ruumiin politiikkaa (jäämään kotiin ja uppoamaan sosiaaliseen mediaan).

Sosiaalinen media on uusi tekijä vielä tuntemattomine vaikutuksineen, mutta sen joitakin vaikutuksia voimme jo aavistaa. Kohdassa (13) mainittu ”ruumiin politiikan välttäminen” on luopumista taistelusta kaduilla ja toreilla sekä kaikkialla, missä väkivaltaiselle äärioikeistolle tarvitaan taistelevaa vastavoimaa. Hiki ja kyyneleet kuuluvat asiaan, kun yritetään estää äärioikeistoa kylvämästä kuoleman- ja kärsimyksenpelkoa ihmisiin. Äärioikeisto tavoittelee tilannetta, jossa toisin ajattelevat kansalaiset eivät enää tunne olevansa turvassa missään. Kodin piiriin vetäytyminen on totalitarismin esivaiheeseen kuuluvaa.

Trump edelleen pyrkii (14) sallimaan yksityiselämään puuttumisen. Hän on siis innokas seuraamaan niitä ajatuksia, jotka ovat olleet Euroopan 1900-luvun totalitaaristen hallintojen mallia. Vuoden 2016 vaalikampanjan yhteydessä uutispommeina esiteltiin paljastuksia, jotka perustuivat sähköisen julkisen ja yksityisen rajan murentamiseen.

Yksityisen ja julkisen eron mureneminen voi olla askel totalitarismiin  2016- vaaleissa — ei toivottua Trumpin kampanjointia

Hannah Arendtin poliittisen ajattelun ydinkäsityksiä on, että totalitarismia on erityisesti yksityisen ja julkisen elämän rajan murentaminen. Vapaita olemme tai voimme olla vain niin pitkälle kuin omissa käsissämme on valvoa sitä, mitä toiset ihmiset meistä tietävät ja missä tilanteissa he saavat tietonsa meistä. Yhdysvaltojen vuoden 1916 presidentin- ja kongressivaaleissa siirryttiin aimo askei kohti totalitarismia. Silloin normalisoitiin sähköisen yksityisyyden suojan loukkaaminen. Alettiin laajasti varastaa yksityisiä viestejä, käsitellä ja julkaista niitä. Sisällöt irrotettiin niistä kirjoitusyhteyksistään, jotka ovat ja olivat välttämättömiä sen ymmärtämiseksi oikein, mitä niissä sanottiin ja tarkoitettiin. Pääuutisiksi media alkoi yhä useammin nostaa se, että paljastui sellaista, mikä oli joskus ollut luottamuksellista. Yhdysvaltojen median virheet ovat leviämässä myös Eurooppaan, Suomessakin oma media on Perus-Suomalaisuutta yhteiskunnalle haitallisesti edistäen alkanut toistaa atlantintakaisia virheitä.

Poliittisesti vaaralliseksi Yhdysvalloissa osoittautui se, mitä Hannah Arendt piti poliittisesti vaarallisena meissä itse kussakin — himomme salaisuuksiin. Hänen käsityksessään siitä, mitä totalitarismi perimmältään oli ”pitkän” 1900-luvun kokemuksen nojalla, on ideologian ja hallinnon piirissä tapahtuva yksityisen ja julkisen tärkeän rajan hävittäminen. Tämä tehdään tällöin myös siksi, että käännettäisiin koko yhteiskunta pois normaalista politiikasta siihen, että käytetään salaliittoteorioita.

Arendtin ja Karl Popperin näkemyksissä on yhteyksiä: Popper mm. viittasi salaliittoteorioihin totalitarismin erityisenä piirteenä. Yleiseksi riesaksi tullut illiberalismi alkaa näyttäytyä askeleena kohti poliittisesti vaarallista totalitarismia.

Sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen välinen ero on ollut hämärtymään päin. Sen lakkaaminen on itse asiassa samaa kuin totalitarismi.

Totalitarismi ideologiana, liikkeenä ja hallintona edellyttää älyllistä eliittiä, usein pitkälle koulutettua, joka on viehättänyt rikollisista pyrkimyksistä, mutta myös tämän kanssa halukkaasti liittoutuvaa poliittisesti orientoituvaa rikoksia tekevää ainesta, katujen roskaväkeä. Tämä on ollut yleensä antisemiittistä.

Antisemitismi Trumpia tukevan äärioikeiston piirteenä

Antisemitismi on anti-judanismin moderni holokaustinen ja  rasistinen muoto, pseudotieteen kyllästämä, joka on tullut lähtemättömäksi osaksi äärioikeistoa. Yhdysvaltojen aseellisissa Trumpin polittiikkaa ajavissa katujen väkivaltajoukkioissa antisemitismi yhdistyy perinteiseen kotikutoiseen rasismiin, mustien yhdysvaltalaisten vastaiseen, ja katolilaisamerikkalaisuuden vastaisuuteen, anglosaksisen perinteen mukaiseen rotuajatteluun ja protestanttiseen antikatolilaisuuteen jne. Laajemmin nämä liikehdinnät johtavat siihen, mitä Hannah Arendt on nimittänyt laumaksi muuttumiseksi. Laumaistuminen on mm. seuraavanlaista.

Trumpin pyrkimyksenä tukivoimineen näyttää olevan saada meidät (15) luopumaan hyvien asioiden ajamisesta ja (16) sulkemaan mielestään muiden maiden vertaisryhmät.

Kun Trump kampanjoi vuoden 2016 presidentinvaaleissa, hänen tapansa taistella itselleen äänet näytti uudelta ja erikoiselta amerikkalaisista äänestäjistä. Yhdtsvaltojen kommentoijat vakuuttivat Yhdysvaltojen vapauden instituutioiden kestävän populistin. Huomiotta jätettiin ulkomaiden vertaisryhmät. Venäläiset ja ukrainalaiset näkivät Trumpin ja Yhdysvallat eri tilanteessa olevana. Trump näytti heistä Venäjän infosodan soturina. Ukrainalaiset ihmettelivät, miksi yhdysvaltalaiset toimittajat  hitaasti reagoivat  Trumpin kamppanjaväkineen levittämiä valheita. Ukrainalaiset voittivat Venäjää vastaan käymänsä infosodan, mutta USA hävisi, sillä venäläiset saivat mieleisensä presidentin, Trumpin, Yhdysvalloille, kun taas yhdysvaltalaiset eivät saaneet. Ukrainalaiset onnistuivat omassa maassaan näkemään venäläisen propagandan lävitse ja vastustamaan sen vaikutuksia.

Trump tahtoo tehdä ihmiset halukkaiksi (17) jättämään huomiotta vaaralliselta kuulostavat sanat, (18) menettämään malttinsa mahdottomia tapahtuessa ja (19) lakkaamaan olemasta isänmaanystävä, (20) menettämään rohkeutensa.

Sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen välinen ero on ollut hämärtymään päin. Sen lakkaaminen on itse asiassa samaa kuin totalitarismi.

Ihmiset jakautuvat totalitarismin tietoisiksi ajajiksi vaarallisine salaliittoteorioineen, näiden tietoisiksi vastustajiksi, jotka edelliset leimaavat vasemmistoksi, ja myötäilijöiksi, jotka pesevät kätensä äärioikeiston rikoksista. Myötäilijät tekeytyvät sokeiksi tai kieltäytyvät näkemästä omaa vastuutaan asioiden saamasta käänteestä. Myös puolueettomiksi jättäytyneet, ajavat pahimmillaan totalitarismin asiaa omalla passiivisuudellaan.

Tilanne muodostuu sellaiseksi, että täytyy pystyä olemaan uskallikko, erottautua näkyväksi tulevasta pahuudesta, uskaltaa erottautua massasta ja rohjeta asettua myös fyysiseen vaaraan.

Donald Trump Yhdysvaltojen perustajaisien perinteen murentajana

Noissa edellä tarkastelluissa 20 kohdassa mainittujen uhkien vastustamista Timothy Snyder on kannattanut lukemisen arvoisessa pienessä kirjassaan (joka on saatavilla myös suomeksi) nimeltä Tyranniasta, 20 opetusta 1900-luvulta (1917 Siltala, kääntänyt Matti Kinnunen).

Yhdysvaltojen perustajaisien, mm. Aleksander Hamiltonin ja James Madisonin, perinnettä on syytä puolustaa.

Yhdysvaltojen perustajaisät tavoittelivat tasavaltaa väkivallan kansalaisiin käyttämättömänä valtiona, jossa heidän vapautensa ja tätä vahvistavat kansalaisen hyveet kukoistavat, kun he pitävät yllä vapauden instituutioita julkiseksi hyväksi. Hyveet ja instituutiot ovat vastapainona ihmisten haitallisille haluille ja tyhmyydelle.

Antiikin kaupunkivaltioiden oloihin perehtymällä perustajaisät pyrkivät suunnittelemaan perustuslain siten, että valta on jaettu torjumaan instituutioiden ja kansalaishyveiden turmeltumista ja vapauden säilymistä.

Yhdysvaltojen keskeisten federalisti-perustajaisien, Aleksander Hamiltonin ja James Madisonin, kannalta suurin paha on tyrannia, jonka välttämiseksi he laativat Yhdysvaltojen tasavallan ja liittovaltion perustuslain periaatteineen. Antiikin kaupunkivaltioiden historia oli heille lähteenä heidän pohdiskeluissaan niistä vaaroista, joiden välttäminen oli tavoitteena.

Euroopan mailla on 1900-luvuilta historiallisesti uudempaa kokemusta kuin antiikin ajalta saatu kokemus siitä, miten demokratia voi rapautua tai voidaan rapauttaa. Yhysvaltoihin on syntynyt polttava tarve tutustua Euroopassa 1900-luvulla kertyneeseen kokemukseen demokratian rapautumisesta sekä fasismin ja kommunismin totalitarismin haasteista.

Yhdysvaltojen onnistui 1900-luvulla välttyä Euroopan historiallisesta totalitarismista. Tällä hetkellä Yhdysvaltoja uhkaa sama,  mistä Euroopan monet kansakunnat kärsivät 1900-luvun mittaan.

Ei tyrannia eikä 1900-luvun moderni totalitarismikaan olisi voinut koskaan syntyä, jos kansalaiset olisivat olleet ennalta tottelemattomia, olisivat erottautuneet massasta, jos he olisivat tukeneet instituutioita ja harjoittaneet kansalaishyveitä vastustaen omia turmiollisia halujaan sekä olisivat vastustaneet tyranniantavoittelijoiden pyrkimyksiä orjuuttaa heitä. Sisäinen orjistuminen omille mielihaluilleen ja tyhmyyksille edistää myös ulkoisen vapauden kadottamista, ulkoista orjuutta yhtä lailla kuin tämä edistää puolestaan sisäistä orjistumista.

Trump siis pyrkii aseellisine kannatusmielenosoittajineen ja näiden avulla edellä mainittuja 20 kohdan tavoitteisiin, joita Mussolini ja muut fasistit perässähiihtäjineen tavoittelivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja ennen toista maailmansotaa.

Trumpin tavoitteet eivät siis ole mitään uutta auringon alla. Edellä luetelluista asioista, kun useat niistä tai kaikki vaikuttavat yhdessä, näistä aiheutuu demokratian lakkaaminen, kuten on tapahtunut 1900- luvulla Euroopassa fasismin ja kommunismin voittokulun seurauksena. Yhdysvalloissa tunnetaan vaillinaisesti Euroopan 1900-luvun opetukset fasismista ja totalitarismista eri väreissä.

Trumpin propagandassa USA on tapana esittää demokraattien hegemoniassa olevana valtiona, jossa vaaleja manipuloidaan valtamedian avulla ja niiden tulosta vääristellään hegemonisen ryhmän hyväksi. Tämä on paitsi Trumpin, myös populistis-väritteisten republikaanien käsitys Yhdysvaltojen eliitistä.

Demokratia ei voi kestää, elleivät ihmiset ole valppaita välttäen edellä mainittuja ansoja (Timothy Snyderin 20 kohtaa). Donald Trump on suunnitelmallisempi kuin miltä hän politiikassaan vaikuttaa, koska hän myös peittää sen kansaa viehättävän persoonallisuutensa ailahtelevaisuuteen.

Itse asiassa Trump on haastanut maansa perustajaisät: hyökännyt instituutioita vastaan suunnitellusti ja yllyttänyt kannattajansa hylkäämään arvot, joille Yhdysvallat on rakennettu, esiintyen näennäisesti konservatiivina. Trumpin hanke on konservatismin uudelleenmäärittelyä.

Mikä onkaan Trumpin Yhdysvallat?

Donald Trump esiintyy ääripatrioottina, joka samastuu Yhdysvaltojen virallisiin ja epävirallisiin symboleihin, mutta ei perustulakiin, joka on niistä tärkein.

Trump on ammentanut Yhdysvalta-käsityksensä KKK-henkisistä (ku klux klan-ajattelun) Kansakunnan synty- ja Tuulen viemää elokuvien rasistisesta ja etelävaltojen perinteen myytistöstä.

Ku klux klan on 1900-luvun alkupuoliskolla ja toisen maailmansodan jälkeen syntynyt etelävaltoja nostalgisoiva ja julmaan rasistiseen väkivaltaan suuntautunut järjestöryväs. Tähän liittyy mytologinen traditio, joka edustaa täysvalkoisen protestanttisen valkoisen Amerikan yksiarvoista ajatusmaailmaa. Tämän ulkopuolelle jäävät afrikkalaisamerikkalaisuus, juutalaisuus, katolilaisuus (irlantilaisuus, eteläeurooppalaisuus jne.), Aasian-amerikkalaisuus (kiinalaisuus, japanilaisuus, korealaisuus jne.) Täysvalkoisiin eivät kuulu katolilaiset, slaavit tai suomalaisetkaan. Ku klux klan on nykyisen amerikkalaisen äärioikeiston vanhin traditio, jolla on rinnallaan uusnatsien ja uusfasistien tuoreemmat traditiot.

Unionin armeijan voitto etelävaltalaisten kapinallisarmeijasta 1860-luvulla käydyssä sisällissodassa varmisti sen periaatteen, että kaikilla liittovaltion alueella on kansalaisuus, ääni- ja perusoikeudet rotuun katsomatta. Kansakunta koostuu liittovaltion koko alueen asukkaista, joiden sopimus on pohja liittovaltiokansakunnalle. Läheistyysperiaate ei salli osavaltioiden määrätä asukkaiden kansalaisuusperiaatteita: poikkeuksia kansalaisoikeuksiin ei voida määrätä osavaltioittain.

Liittovaltio ei ole federalistisen, hamiltonilais-madisonilaisen Yhdysvalta-käsityksen, siis moniarvoisuutta arvostavan käsityksen, mukaan osavaltioiden, vaan kansalaisten yhteiskuntasopimuksen tulos. Trump pyrki esiintymään täysvalkoisen rodun yksiarvoisen KKK-perinteen kannattajana.

Ilmeisesti hän käy tällä hetkellä taistelua republikaanisen puolueen ideologisesta linjasta. Historian ironia on siinä, että republikaaninen puolue, Abraham Lincolnin perustama, syntyi estämään mustien orjuuttamisen laajentamista koko Yhdysvaltojen alueelle, siis tukemaan yleisiä kansalaisoikeuksia. Trumpin politiikka on ollut tämän republikanismin vastustamista, siis 1800-luvulla syntyneen linjan.

KKK-linja on etelävaltalaisen vanhan demokraattien linjan nostalgista elvyttämistä. KKK sai alkunsa etelän sodassa hävinneitä aatteita puolustavasta 1865-1870-lukujen vastarintaliikkeestä ja 1900-luvun alun politisoidusta etelänostalgiasta.  Kysymyksessä on identiteettipoliittisesta liikkeestä. Tämä identiteettipoliittinen nostalgia tekee liikkeestä fasistisen — palingeneettisen. Se on utooppista paluuta menneeseen etelän valkoisen ylivallan Yhdysvaltoihin. Tuskin tämä liike kuolee, vaikkakin Trumpin poliittinen olisikin käsillä.

Voi sanoa Trumpin menestyksellisesti hajottaneen omaa puoluettaan. Jää nähtäväksi, kuinka hajaantuneeksi republikaanipuolue jää.

Trump näyttää ideologisten tukijoidensa näkökannalta olleen menestyksekäs. Hän on pystynyt kokoamaan nykyisen republikaanisen puolueen etelävaltanostalgisen siiven, kristillisen oikeiston ja KKK-perinteen sekä uusnatsien pyrkimykset yhteen.

Trumpin republikaanipuolueessa olevat vastustajat ovat passiivisiksi hänen myötäilijöikseen peloteltuja terrorin uhalla tai olleet hillotolppaa kärkkymässä. He ovat ajautuneet vaaraan menettää puolueensa Trumpin ympärille muodostuneelle uudelle republikaanipuolueelle. Tämä on tullut hätkähdyttävän lähelle KKK-henkistä äärioikeistoa.

Varmasti Trumpin tehokkaimpia aseita on juuri pelko, jota hänen aseelliset avustaja-kannattajat nyt herättävät Trumpin vastustajissa. Pelon avulla nämä pyritään pitämään hiljaisina ja vetäytyvinä. Toistaiseksi Trump näyttää onnistuneen pelon politiikallaan.

Trump selvin esimerkki postmodernista äärioikeistosta, joka on muotoutumassa.

Trump viehättää — jopa vastustajiaan — nimenomaan suurimpana ns. postmodernina poliitikkona, kenties valtiomiehenä. Hänen kannattajiensa ideologiat ovat pieniä kertomuksia, kullakin omansa.

On syytä panna merkille, että trumpismi on samankaltaista kuin 1900-luvun antisemitismi, tälle sillä tavoin analogista, että tavoitteellisesti aivan erisuuntaiset liikkeet tai ryhmät ovat samaa mieltä ainakin yhdessä asiassa. Kuten antisemiitit siinä asiassa, että on maailmanlaajuinen juutalaisten kommunistis-kapitalistinen salaliitto, ovat trumpistit yksimielisiä siitä, että Donald Trump on arvokonservatiivien suuri pelastaja, joka johtaa heidät takaisin vanhaan hyvään onnelaan ja käy sotaa pedofiili-demokraattien maailmanherruutta vastaan.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahdettua syntyi postmoderni tilanne Euroopan ja länsimaiden vasemmistoon. Tämän traditio hajosi, kun vasemmistolaisten piirissä epäiltiin laajamittaisesti valistusfilosofisen ajatteluperinteen arvoa. Skeptistyys ja suhteellisuusoppi liberaalien ja vasemmiston valistusperinteen suhteen tuli osaksi uusvasemmiston mielenmaisemaa.

Yhdysvalloissa oikeisto alkoikin omia uusvasemmistolta tämän opit. Trump on ilmaus siitä, että oikeisto on hylkäämässä Yhdysvaltojen perustajaisien tasavalta-aatteen valistusfilosofiset juurensa. Skeptisyys, kyynisyys ja ajatus kaiken suhteellisuudesta sekä järjen hylkääminen ovat tulleet oikeiston mielenmaisemaksi.

Trump on edellä mainittua sen lisäksi, että hän on Yhdysvaltojen ”unohdetun kansan” suuri profeetta, siis perinteinen populisti. Republikaaneilla on mahdollisia äänestäjiä, jotka ajattelevat kaikesta konservatiivisimmin, tuntevat arvojensa olevan valtakunnallisesti uhanalaisia ja todennäköisesti asuvat siellä, missä asutus on harvempaa ja asenneilmasto yhtenäinen. Ne poliitikot, jotka mainittujen ääniä tavoittelevat, eivät voi väheksyä mainittujen valtakunnallisesti vähemmistöön jäävien äänestäjien pelkoja.

Myös Suomen arvokonservatiivit ovat postmodernisteja — siksi viehättyneitä Trumpista ja äärioikeistosta

Arvokonservatiivinen väestö on myös Suomessa hädissään siitä, etteivät heidän arvonsa ole enää valtavirtaa. Näin on myös USA:ssa. Arvokonservatiivi, jonka arvot ovat olleet eliitin ja valtavirran arvoja, on hädissään siitä, etteivät ne enää ole valtavirran eivätkä eliitin arvoja. Hädissään siitä, että noita arvoja moititaan, hän vaatii sananvapauden nimessä kieltämään arvojensa kritiikin. ”Arvokonservatismi” muuttuu toiseksi kuin ennen: tulee ”postmoderniksi” ja ajaa radikaalia identiteettipolitiikkaa.

Sellaiset, jotka eivät ole antaneet arvoa sanan- ja ilmaisun vapaudelle, tähän vedoten he pyrkivät torjumaan omien arvojensa kritiikin, hylkäävät totuuden arvona ja vetoavat siihen vain retorisesti ja taktisesti. Oman ryhmän identiteetin puolustamisen vuoksi uhrataan sekä liberalismin ja demokratian että perinteisen konservatismin arvot. Nämä muunnetaan pelkiksi välineiksi, aseiksi valtataisteluun, tavoitteisiin saada oma tapa ajatella yhteiskunnan ainoaksi sallituksi ajattelun tavaksi. Mainitsemaani hätään populistisen ja äärioikeiston poliitikot lupaavat sellaista, jota ei voida toteuttaa lakkauttamatta demokratian instituutioita. Jää nähtäväksi, ovatko he valmiit tähän, jos he joutuvat tilille lupauksistaan.

Machiavellististen poliitikkojen, esimerkiksi Perus-Suomalaisten,  strategiana on asettaa ilmaisunvapaus poliittista vapautta vastaan ja korvata sitten molemmat despotistisella vallalla, sekä viedä yhteiskunta jopa täydelliseen totalitarismiin arvojen yksimielisyyden varmistaakseen.

 

timoandersson

Olen vuoden 2017-kuntavaaleissa Suomen liberaalisen yhteislistan ehdokas Helsingissä numerolla 1081. Oma facebook- osoitteeni on <a href="http://www.facebook.com/timo.andersson;" title="http://www.facebook.com/timo.andersson;">http://www.facebook.com/timo.andersson;</a> <a href="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/ehdokkaat/23065" title="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/ehdokkaat/23065">https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/...</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu