Donald Trump — nerokas machiavellisti ja Putinin aateveli

Yhdysvaltojen istuva, väistyvä presidentti Donald Trump on ollut jo pitkään suurissa vaikeuksissa ja saamme jännittää sitä, miten hän yrittää voittaa vaikeutensa saadakseen vielä seuraavan nelivuotisen kautensa. Vielä hävittyään selvästi vaalit presidentinvirasta hän pyrkii pääsemään laissa olevia ”porsaan mentäviä reikiä” hyödyntäen toiselle presidentinkaudelle yrittämättä mitenkään peittää haluaan tai tarkoitustaan.  Vaalit ovat se instituutio, jota hän haluaa järkyttää. Hän on historiallinen presidentti tässä suhteessa.

Trumpilla ei mahdollisuutta tavoittaa valitsimies- ja -naisäänissä Bideniä.

Tässä vaiheessa ääntenlaskennassa ollaan niinmkin pitkällä, ettei Trumpin ole enää mahdollista nousta voittajaksi, mutta hän haluaa joko lykätä häviönsä tunnustamista tai keksiä jokin keino sivuuttaa hänelle kiusallinen vaalitulos ja tästä huolimatta saada nelivuotinen jatkokausi. Hankaluutena Trumpille on se, että todellisuudessa hän on jo hävinnyt Joe Bidenille vaalit.

Trump uskottelee osavaltioiden, vaa ’ankieliosavaltioiden, järjestämissä vaaleissa tapahtuneen vaalivilppiä ja tätä syyksi Bidenin saavuttamaan etumatkaan valitsijamies- ja -naisäänissä. Trump tavoittelee ehkä uudelleenvalintaa, tai voihan myös olla, että hän haluaa neuvotella itselle syytesuojan. 

Trumpin päähänpiintymä

Trumpin päähänpinttymä on, ettei hänen ole mahdollista hävitä vaaleja. Se, mikä saattaa näyttää tappiolta, on merkki siitä, että häneltä on viety ääniä vääryydellä, so. vilpillisesti.  Presidenttikautensa alusta asti Trump on puhunut vaalivilpistä saattaakseen vaali-instituution epäilyttäväksi. Merkittävästä vaalivilpistä ei ole ilmennyt ainakaan vielä todisteita vaa’ankieli osavaltioissa, joiden hallinnossa on republikaani-enemmistö.

Jos hänellä olisi todisteet vaalivilpistä, niin Trump voisi vahvistaa mahdollisuuksiaan päästä jatkokaudelle. Tämä edellyttäisi sitä, että tätä koskevan ratkaisun tekisi Korkein oikeus konservatiivi-tuomarien äänin tai edustajainhuone siten, että äänestys tapahtuu tavalla, jossa osavaltioilla on yksi ääni. 

Republikaanijohtoisia osavaltioita on enemmän kuin demokraattijohtoisia. Kolmas tapa ratkaista kriisi on, että edustajainhuoneen puheenjohtaja tulee presidentiksi, kun istuvan presidentin ja tämän varapresidentin virkakausi loppuu ennen kuin saadaan ratkaisu kysymykseen vaalivilpistä. 

Vaalien lopputulokselle, Bidenin voitolle, ratkaisevaa vaalivilppiä ei ole löydetty. Jos asian tutkinta menee yli ensi vuoden tammikuun 20 päivän, edustajain huo-neen puheenjohtajasta, demokraatista, tulee väliaikainen presidentti.

Ei Trump eikä varapresidenttikään voi toimia väliaikaisena presidenttinä. Tästä menettelystä ainakaan Trump ei mitään hyödy eikä myöskään republikaanien puolue. Jos tulisi (mikäli mahdollista) uudet vaalit, niin näissä on kokonaan uusi ehdokasasettelu. 

Trumpin ainoa oljenkorsi on, että edustajainhuone tulee ratkaisemaan presidentin valinnan hänen hyväkseen. Tätä mahdollisuutta hän on avustajineen luultavasti pohtinut (kuulemma puhunut ydinkannattajilleen). Tämä mahdollisuus on ensisijainen siihen nähden, että hän nostaisi levottomuuksia ja mellakoita vaalien voittajia vastaan.

Ilmeisesti Trumpilla ei laillista tapaa päästä jatkokaudelle Joe Biden sijasta

Jos selviää lopullisesti, ettei vaalivilppiä ollutkaan, niin tilanne on selvä: Donald Trumpin vaalitappio on jo varmistunut ja peruuttamaton. Trumpille seuraava nelivuotinen jatkokausi on mahdoton saavuttaa. Pääsy tälle edellyttää sitä, että omat kannattajat ja vähän muutkin saadaan uskomaan, että Trumpin ”tappio” on tulosta laajamittaisesta vaalivilpistä ja että tämän uskomuksen vuoksi syntyy kansannousu ja sivuutetaan laki ja perustuslaki.

Trump ehkä joutuu pitämään neljä vuotta ja yrittämään presidentiksi republikaanien seuraavissa presidentin- vaaleissa. Tämä on ehkä todennäköisin skenaario. Trump on merkittävä vaikuttaja republikaaneissa tälle tuomiensa uusien äänien ja omien ydin-kannattajiensa lähes sokean uskollisuuden vuoksi. 

Trump on, huolimatta eliittiin kuulumisestaan, itse kylliksi kansanomainen, jotta tavallisimmat yhdysvaltalainen voi häneen samastua. Hän on tuonut konservatismiin identiteettipolitiikan. Tällaisena konservatismi tavoittaa uusia äänestäjiä.

Konservatismi ja vallankumous — yleistä pohdintaa?

Tavallisesti konservatiivi ajatellaan ihmiseksi, jonka mukaan instituutiot eri osineen toimivat sen verran hyvin, ettei niitä pitäisi muuttaa ainakaan nopeasti, vaan hitaasti, jos muutoksen aihetta on, osat kerrallaan, mutta huolehtien, ettei kokonaisvaltaisesti. Konservatismi taas on aate em. asenteen hyvyydestä, ja vallankumousten pahuudesta.

Voiko konservatiivi haluta järkyttää, rapauttaa tai tuhota instituutiot tai suosia vallankumousta? Hän voi menettää luottamuksensa instituutioihin ja nähdä ne konservatiiviselle elämälle turmiollisina.

Lakkaako konservatiivi olemasta konservatiivi suosiessaan vallankumousta arvojensa vastaisiksi tunnistamiaan instituutioita (mediaa, oikean uskonnon hylättyä kirkkoa, seksuaalista hillittömyyttä jne.) vastaan?

On kiistatonta, että taantumuksellisista arvoista tinkimättömästi kiinnipitävä oikeistokonservatiivi joutuu luopumaan monista konservatiivin tynnusmerkistä. Vallankumouksellinen arvokonservatiivi pitää joistakin ydinarvoistaan kiinni myös vallankaappaajana tai kumouksellisena. Hänen ydinarvonsa ovat jossakin mielessä eri arvoja kuin perinteisen konservatiivin.

Republikaanisen puolueen konservatismi on saanut outoja piirteitä, on ilmaantunut Trumpin henkilökultti, hänen johdollaan tapahtuneelle demokraattisten vapautta suojaavien instituutioiden murentamiselle on tullut kannattajia tai pelko on saanut toiset tukemaan tätä murentamista ja puolue on saanut Trumpin linjalle uskollisia äänestäjiä ja aktiiveja perinteisesti republikaanisilla alueilla.  Herää kysymys, miten pysyvästä kannatusmuutoksesta on kysymys? Tässä vaiheessa kaikki on vielä nähtäväksi jäävää.

Suomeenkin on levinnyt (osin Yhdysvalloista) tätä uutta kumouksellista konservatismia ainakin nettiin, uskonnollisten fundamentalistien, joidenkin perussuomalaisten ja näiden sekalaisten hengenheimolaisten puheisiin, osin se on kuitenkin vanhempaa eli jo 2014 ajalta olevaa Venäjän johtaja Putinin nettivaikuttamista. Tätä esiintyi Trumpin valinnan yhteydessä 2016 Venäjältä tulevana. Vuoden 2020 vaaleissa Yhdysvaltojen valppaus on saattanut estää tämän. Trumpiin on hänen ensimmäisellä kaudellaan kohdistunut epäilys siitä, että hän olisi tarkoituksellisesti turvautunut aateveljensä Putinin apuun. Tästä epäilystä syntyi häneen kohdistunut tutkintakin.

Trumpin ydinkannattajat ovat voimavara ”konservatiiviseen vallankumoukseen”

Tappiosta huolimatta Trumpin onnistui vuoden 2020 vaaleissa lisätä kannattajiensa määrää.Selityksenä edelliseen ei ole vaalivilppi, vaan on se, että Joe Biden lisäsi kannatustaan enemmän kuin Donald Trump. Tämä on presidenttinä väistyvä, jos hän on hävinnyt vaalit, vaikka itse hän uskookin tai uskottelee vastakkaista.

Trumpin uskollisimpien kannattajien harmiksi oikein laskettu vaalitulos on, että Joe Biden on voittanut eikä Donald Trump. Kannattajat haluavat uskoa (tietäen tai sokeuttaan tai tietämättä) sokeasti Donald Trumpin sanoihin ja voittoon, siis olla luuloteltuja sellaiseen, mikä ei ole totta. Kenties jopa aseineen he ovat valmiina puolustamaan Trumpin julistuksia näiden puolesta he järjestävät mielenilmauksia ja mellakoita.

Trumpin uudet kannattajat tuntevat uskollisuutta Trumpia kohtaan, eivät republikaanien puoluetta kohtaan, minkä vuoksi he tarvitsevat Trumpia pitääkseen puolueen kannattajina uudet Trumpin äänestäjät. Nämä pitääkseen puolue ilmeisesti myötäilee Trumpia ja vallassa pysymistä, kun Trumpia, jonka lahjana puolueelle uusia äänestäjiä voidaan pitää.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat osavaltioiden toimittamat vaalit oman erillisen lainsäädännön ja itsehallinnon mukaan, mistä Donald Trump tietää joko omasta takaa tai oikeudellisten avustajiensa kertomana. Itsehallintoon kuuluu se, että osavaltio voi nimetä valitsijamiehet tai -naiset suoraan tai kansanvaalin tuloksena. Edelleen presidentinvaalit ovat valitsijamiesvaalit.

Mahdollisena historiallisena syynä valitsijamiesten käyttöön presidentinvaalissa on, että ennen orjuuden lakkauttamista orjavapaiden valtioiden lisäksi Yhdysvalloissa oli orjanomistuksellisia osavaltioita. Näiden väestöllistä painoarvoa arvioitaessa huomioon oli otettava myös äänioikeutta elinikäisesti vailla olevat, nimittäin orjat, joita oli orjaosavaltioissa.

Trumpin mahdollisuudet viivyttää valtansa siirtämistä Bidenille mahdollisten oikeusjuttujen viipymiseen perustuvia

Edellä mainitusta syystä, siis vaalien luonteesta itsehallinto-osavaltion järjestäminä, Donald Trumpilla on valttikortti hihassaan. Hän avustajineen voi aloittaa oikeustaistelun vaalituloksesta, eritoten postiäänestyksen tuloksesta. Jos hänen onnistuu pitkittää taisteluaan, niin oikeusjutut voivat venyä yli joulukuussa olevan määräajan.

Tällä tavoin Trump näyttää yrittävän varmistaa sen, että hän palaa valtaan tavalla tai toisella. Kun äänestystulos Joe Bidenin hyväksi ja tuskin enää muuttuu, millään kansanvaltaisella tavalla paluu ei ole mahdollinen. Jäljellä on joko tapa nojata johonkin vanhentuneeseen tulkintaan perustuslaista tai rikkoa valtaan nousulla perustuslain demokratian mukaista kirjainta tai henkeä. Kyseessä olisi kansan laiton sivuuttaminen kansan nimessä.

Vaa’ankieliosavaltioissa vain voidaan riitauttaa postiäänestys, ja tämä mahdollistaa sen, että osavaltion kongressit, joissa republikaaneilla on enemmistö, voivat lähettää omat valitsijamiehet tai -naiset vilpillisinä väitetyillä kansanvaaleilla valittujen sijaan; tällaiset henkilöt antaisivat tukensa tällä hetkellä istuvalle presidentille. Vaikka Donald Trump olisikin hävinnyt valitsijamiesten kansanvaalin osavaltioissa, näiden nimeämät valitsijamiehet tai -naiset kannattaisivat Trumpia.

Liittovaltion presidentin valinnan tekisivät osavaltiot, joille tässä tapauksessa valinta kuuluu Jeffersonilaisen käsityksen mukaan.
Donald Trump avustajineen siis vetoaisi siihen, mikä on oikeudenmukaista osavaltioiden kesken. Ajatus toteuttaa oikeudenmukaisuus tasavertaisuutena väestöllisesti erisuuruisten osavaltioiden välillä on perusteena esimerkiksi sille, että senaattoreja on kaksi kutakin osavaltiota kohti.

Oikeudenmukaista osavaltioiden tai ihmisyksilöiden välillä?

Perinteisesti Yhdysvalloissa puhutaan tasavallasta, joka ymmärretään valtioksi samalla alueella asuvien yksilöiden välillä olevaksi yhteisöksi, jonka jäsenet vapauksineen ja oikeuksineen ovat yhtäläisessä asemassa toisiinsa nähden liittovaltion perustuslain suojaamina. Ne osavaltiot, joissa näine vapauksineen ja oikeuksineen kukin ihmisyksilö kuuluu yhteen, omaansa, ovat myös keskenään tasaveroisessa asemassa niin ikään niiden keskinäisen oikeudenmukaisuuden vuoksi. On oikeudenmukaista, että osavaltioilla on yhtä paljon päätösvaltaa liitovaltiossa riippumatta niiden väenpaljoudesta.

Tätä on se oikeudenmukaisuus, johon Donald Trump pyrkii vetoamaan. Hän on syrjäseutujen asukkaiden, eliittejä torjuvien ihmisten ja pienten osavaltioiden presidentti. Trump ei ole koko väestön presidentti, vaan maan todelliseksi väitetyn maaseudun kansan presidentti. Hän ei ole niiden presidentti, jotka asuvat suurkaupungeissa.

Perustamisestaan asti Yhdysvalloilla on ollut pyrkimys tasapainottaa pienten ja suurten osavaltioiden välistä kuilua ja vastakohtaisuutta. Vähemmistösuoja on haluttu pitää myös osavaltioiden välillä. Tähän on myös ihan historiallisia syitä. 1800-luvun alkupuolella ja keskiosalla olivat orjaosavaltiot vähemmistö, joka halusi suojata tärkeimmän omaisuutensa eli orjat sekä näihin nojaavan taloutensa, kun enemmistönä olivat orjuuden rajaamista vain näihin orjaosavaltioihin vaativat orjuuden kieltäneet osavaltiot.

Orjuudesta luopuneet osavaltiot, väkirikkaammat, uhkasivat orjuuden säilyttäneitä pieniväestöisten osavaltioiden orjanomistajien suoja näiden orjista koostuvalle omaisuudelle oli uhattuna orjuudesta luopuneissa osavaltioissa. Mainitulle omaisuudelle ei ollut lainsuojaa kyseisissä osavaltiossa eikä siten kaikkialla maassa. Näin argumentoi Judah Benjanin, juutalainen orjanomistaja ja oikeusteoreetikko.

Orjien pitäjien orjaomaisuuden suojaa uhkasi se, että orja saattoi tulla vapaaksi päästyään osavaltioon, jossa orjuus oli kielletty. Isäntä saattoi menettää oikeuden omistaa orja ja menettää tämä ilman korvausta. Orjuuden lakkaaminen muilla tavoin kuin isännän suostumuksesta, siis loukkasi perustuslaillista omaisuuden suojaa, siis jos orjan tahto tai valtion, osa- tai liittovaltion, tahto johti orjuuden lakkaamiseen.

Etelävaltiot olivat valmiit sisällissotaan sen periaatteen mukaan, että ken on ostettu, maahan tuotu orjana, tai syntynyt orjaäidistä jääköön omaksi eliniäkseen orjaksi. Orjuuden yleinen kumoaminen, joka oli Abraham Lincolnin, republikaanipresidentin, sisällissodan ratkaisemaksi tekemä, loukkasi syvästi osavaltioiden välistä tasavertaisuutta, mutta toteutti kansalaisten välistä tasaveroisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Kysymystä orjuuden lakkauttamisesta ei ole mahdollista erottaa kysymyksestä, mikä koskee osavaltioiden asukkaiden ja osavaltioiden välisen tasa-arvoisuuden yhteensovittamista liittovaltiossa. Kaikkien asukkaiden pääsy samaan kansalaisasemaan oli ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että osassa osavaltioita osa asukkaista oli orjia.

Voi kysyä, miten osavaltioiden väliseen oikeudenmukaisuuteen suhteutuu se, että Trump, vähäväestöisten osavaltioiden presidentti, saa jatkokauden kyseisten osavaltioiden moraaliarvojen puolustajana. Hän olisi vastapainona suuriväestöisten osavaltioiden ja maan kosmopolisten epäamerikkalaisille arvoille. Miettiköön kukin tahollaan?

Trump rousseaulaisen autoritaarisen valtiojohtajuusmalli mukaisena

Epäilemättä Donald Trump ajattelee käyneensä vaalitaistelua kansan yleistahdon (so. tahdon, joka on eri asia kuin ns. kaikkien tai enemmistön tahto) toteuttamiseksi. Kaikkien tahto on jokin, mikä yleensä erehtyy siksi, että äänestäjien enemmistö, jopa kaikki äänestäjät, on saattanut olla manipuloitu.

Mielessä on siis erottelu kansan yleistahtoon, joka valkenee usein vain harvoille tai jopa vain yhdelle, ja kaikkien tahtoon, joka yleensä erehtyy. Tämä erottelu on Rousseaun teoksesta Yhteiskuntasopimuksesta.

Italian fasismin ajan mussonilaiset teoreetikot uskoivat, että sellaiset valtiojohtajat, kuten Benito Mussolini, saattoivat ainoana ilmaista kansan yleistahdon, vaikkakaan kukaan muu ei yksityisellä tahdollaan yhtyisi tuohon normatiivisesti kaikkia sitovaan tahtoon.

Trump saattaa ajatella itseään tällaisena messiaana, minkä vuoksi hän ei ajattele itseään miksikään epädemokraatiksi. Donald Trump on kansan yleistahdon airut, se, joka ei voi erehtyä, kun taas manipuloinnille alttiit äänestäjät voivat tulla erehdytetyiksi. Heitä erehdyttää Yhdysvaltojen liberaalinen media.

Säilyttääkseen kansalta mielestään saamansa vallan Donald Trump pyrkii voittamaan aikaa ja synnyttämään tilanteen, jossa ”vilpillisesti valituksi tulleet” valitsijamiehet tai -naiset vaihdetaan uusiin, jotka kallistavat valitsijamiesten ja -naisten enemmistön Trumpin valinnan kannalle. Jää nähtäväksi, miten Trump onnistuu tässä taistelussa.

Yhdysvallat on kuitenkin oikeusvaltio, johon kuuluu vaaleissa häviölle jääneen presidentin oikeus tutkia oikeudessa sitä, onko hänet voitettu reiluissa vaaleissa, siis niiden sääntöjen mukaan, jotka perustajaisät ovat nähneet oikeudenmukaisiksi. Tämä lienee Donald Trumpin tukijoiden ajatuksena republikaaneissa. Hän voi reilusti jatkaa toiselle kaudelle vain, jos republikaanit onnistuvat manipuloimaan useimmat yhdysvaltalaiset uskomaan demokraattien vaalivilppiin syynä Trumpin Bidenin kannatusta pienempään kannatukseen.

Korkeimpaan oikeuteen ja muille oikeusasteille tuomareita nimittäessään Trump on pyrkinyt saamaan virkoihin sellaisia, jotka nojaavat maan perustajien ajatuksiin.

Trumpilainen uusikonservatismi

Ajatuksenaan Trumpilla ehkä on ollut varautua etukäteen täpärään vaalitulokseen ja saada vaalituloksen ratkaisu tuomioistuimille ja liittovaltion Korkeimmalle Oikeudelle, ja varmistaa republikaanipuolueen edun mukainen päätös huolehtimalla, että republikaanipuolueella on riittävä tuomariedustus tuomareissa, jotka pyrkivät päätöksensä perustelemaan sen mukaisesti, mikä on heidän käsityksensä siitä, mitä Yhdysvaltojen perustajaisät aikanaan ajattelivat säädöksistä, joihin ratkaisussa nojataan. Trumpin ja republikaanien tavoite on siis ollut saada tuomareita, joiden ajattelutapa on tyypillinen ajalle, jolla demokratia ei ollut vielä ajatuksena vakiintunut.

Istuvana presidenttinä Trump toimii myös tavallaan vastuullisesti pyrkien valvomaan sitä, onko kohdeltu reilusti niitä konservatiivi- ja taantumuksellisia äänestäjiä, jotka ovat jääneet vähemmistöön valittaessa presidentin valitsijamiehet. Näille äänestäjille ovat republikaanit kiitollisuudenvelassa ja niin ikään Trumpille, jonka äänestäjistä on kysymys. Hänen ansiostaan puolue on saanut uusia taantumuksellisia

Trumpilaisten republikaanien ajatus on, ettei perustuslakia saa tulkita nykyajan liberaalin demokratian viitekehyksessä. Nykyiseen aikaan sopiva tulkinta lähtee siitä, että osavaltioiden kansalaiset ovat myös liittovaltion yksilöjäseniä, minkä vuoksi osavaltioissa ei voida soveltaa erilaisia kansalaisuusperiaatteita kuin mitkä ovat voimassa liittovaltion yksilöjäsenille. Tämä on 1860-luvulla käydyn sisällissodan lopputulos. Tasapainon sietää vallita myös osavaltioiden ja liittovaltioiden välillä.

Donald Trump painottaa voimakkaasti, että vaalit on käytävä reilusti ja niitä koskevien sääntöjen mukaan. Vaaleihin kuuluu niiden jälkeinen ääntenlaskun ja tulosten oikeudellisen arvioinnin vaihe, jota ilman liberaali demokratia ei voi toteutua.

Valtakunnallisella äänien jakautumisella ei ole merkitystä Yhdysvalloissa, vaan sillä, kuinka monessa osavaltiossa enemmistö on voitettu. Trump vain käyttää hyväkseen periaatteita, jotka kuuluvat Yhdysvaltojen oikeusvaltioon, kuten machiavellistisen kuuluukin toimia ennen kuin ottaa käyttöön oikeusvaltioon kuulumattomia keinoja oman ja kannattajiensa toivoman ihanne-Amerikan saavuttamiseksi.

Avoimena machiavellistisena ”ruhtinaana” Donald Trump myös tietää, että vaaleihin lähtevä ruhtinas pyrkii pysymään vallassa kaikin mahdollisin keinoin. Ilman vallassa pysymistä hän ei voi toteuttaa niitä lupauksiaan, joita hänen kannattajansa pitävät oikeudenmukaisina. Ruhtinaan on siis pysyttävä vallassa myös oikeudellisin menetelmin. Tämä on ilman muuta, sehän selvää on, oikeusvaltion periaatteen mukaista.

Ruhtinas voi viimeisenä keinona pyytää apua kannattajiltaan aseineen, joiden kantoon heillä on maan Perustuslain toisessa lisäyksessään myöntämä oikeus, jotta kansalainen voisi asein puolustaa presidenttiään, jolla Yhdysvalloissa on oikeus tähän aseelliseen apuun, jos presidentinvaaleja ei ole käyty rehellisesti. Trump esiintyy perustuslain puolustajana, kuten Yhdysvaltojen presidentin kuuluukin.

On pidettävä mielessä, ettei Yhdysvaltoja ole perustettu demokratiaksi, vaan tasavallaksi ja perustuslain mukaisesti toimivaksi valtioksi. Yhdysvaltojen perustajaisät eivät olleet nykyajan demokraatteja. Osavaltioiden toimittamissa vaaleissa ei ensi-alkuun toimitettu valitsijamiesten kansan-vaaleja, vaan jätettiin osavaltion kongressin tehtäväksi valita osavaltion valitsijamiehet.

Kansanvaalin mahdollisuuden tultua jäi lailliseksi sekin, että sekä kansa että osavaltion kongressi lähettivät omat valitsijamiehet presidentinvaaliin. Näin tapahduttua ei kuitenkaan ole ollut eikä ole keinoa selvittää, kummat käyvät toisten yli valitsijamiesääniä annettaessa.

Äänioikeus kuului vain miehille, joilla oli orjia tai muuta omaisuutta, jota kaikkineen koski täysi omaisuudensuoja. Jos miehellä oli perhettä ja palvelusväkeä, jolta puuttui äänioikeus tai muutkin kansalaisoikeudet, perhe ja palvelusväki kuuluivat isännälle kuuluvina Yhdysvaltojen kansaan, eivät itsenäisinä ihmisinä.

Jumalaapelkäävä kansa, jolla ei ollut ihmisen täysiä oikeuksia, alistui vapaiden Jumalaa-pelkäävien isäntiensä holhoukseen. Nämä perustajien ajatukset tulee konservatiivien mukaan palauttaa arvoonsa. Tästä jäänteenä on ajatus varmistua siitä, etteivät äänestämään pääse sellaiset asukkaat, joita ei ole syytä katsoa kelpoiseksi äänestämään vaaleissa.

Miten ”ruhtinaan” onnistuu olla olevinaan lainkuulainen?

Eri oikeusasteissa Trumpin täytyisi avustajineen pystyä näyttämään toteen, että Joe Bidenin ”voitto” johtuu vaalivilpistä, joka oli kyllin suurta, jotta vaalitulos on väärennetty tai Trumpin ”vaalivoitto” on ”häneltä varastettu”. 

Puhe niiden äänien hylkäämisestä, joiden osalta ei kyetä näyttämään, etteivät niissä voisi olla vilppiä, on pelkkä yritys hylätä ääniä, joiden antajien enemmistö tiedetään demokraateiksi, on selvästikin Trumpin hämäystä. Tähtäimessään hänellä lienee tavoite saada liittovaltion korkein oikeus käsittelemään asia tai edustajainhuone valitsemaan hänet jatkokaudelle. 

Jos näissä vaaleissa olisi syyllistytty vaalivilppiin, joka voidaan todentaa, niin tämä olisi historiallista, sillä sen laajuista vaalivilppiä, että tämä olisi ratkaissut vaalien lopputuloksen ei ole esiintynyt aiemmin Yhdysvaltojen historiassa. 

Donald Trumpin vaikeudet päästä vielä neljän vuoden jatkokaudelle aiheutuvat siitä, että Joe Biden — tähän asti toimitetun ääntenlaskun perusteella — sai enemmän ääniä kuin Trump osavaltioista valitsijamiehiä tai -naisia ja voitti suurella äänten erolla valtakunnallisesti. Ratkaisevaa oli Joe Bidenin voittamat valitsijamiehet, joita on runsaasti enemmän kuin niitä, jotka Trump onnistui voittamaan itselle. Ensi vuoden tammikuun 20 päivä on se päivä, jona istuvan presidentin toimikausi päättyy ja sen mukana myös varapresidentin (-senaatin puheenjohtajan) toimikausi. 

Vaihtoehtoiset faktat” juuri käydyistä vaaleista

Vaalit on nyt toimitettu ja eniten valitsijamiehiä saanut on jo selvillä ja se, että Donald Trump jäi toiseksi. Hän on kuitenkin maailmankuulu ”vaihtoehtoisten faktojen” mies. Hänellä on eri ”faktat” kuin useimmilla valtavirtaa olevilla medioilla.

Joe Bidenin häviö vaaleissa on mainitunlainen ”vaihtoehtoinen fakta”. Istuva presidentti, Donald Trump, tahtoo elää maailmassa, jossa hän voitti juuri käydyt presidentinvaalit, joissa hän hävisi  Joe Bideniä vastaan, mutta myös äänestäjiensä tahtovan elämää tällaisessa maailmassa ja uskovan tämän elämän mahdolliseksi tässä ja nyt. Todisteita Trumpilla ei ole siitä vaalivilpistä, joka estää meitä näkemästä, että hän voitti Bidenin niillä äänillä, jotka on annettu äänioikeuden käyttöä säätelevien normien mukaisesti. Trumpin voitto tulee näkyväksi, paljastuu meidän kaltaisille ”epäileville tuomaille”, kun hylätään po. sääntöjä loukkaavat äänet. 

Kaukaa viisaana Trump ennen vaaleja kehotti kannattajiaan äänestämään vaalipäivänä perinteiseen tapaan, koska ainakaan nämä äänet eivät ole alttiina vaalivilpille. Posti- ja ennakkoäänestystä tuli välttää, koska niiden antaminen oli demokraattien tapa (Trump tosin äänesti itse postissa) ja altis vaalivilpille. 

Trump pyrki varmistamaan sen, että vaalipäivän äänissä hän voittaa. Hän ajatteli, että postissa annetut äänet saatetaan joutua hylkäämään sillä perusteella, ettei ole mahdollista sulkea pois vaalivilppiä niiden yhteydessä. 

Donald Trump järkeilee, että hänen voittonsa juuri käydyissä vaaleissa, on sopivasti sellainen ”vaihtoehtoinen fakta”, johon hänen äänestäjänsä haluavat uskoa. Hän pettäisi heidät, jos hän myöntäisi tappionsa. Kannattajat ja äänestäjät osoittavat lojaalisuutensa sillä, että he uskovat todeksi ”vaihtoehtoisen faktan” Bidenin häviöstä näissä vaaleissa.

Trump ymmärtää oikein hyvin, ettei niitä kannattajia, joiden edustaja hän on poliitikon urallaan, ei ole riittävästi enemmistöön ainakaan valtakunnallisesti (vaikkakin enemmän kuin republikaaneilla ilman häntä on).

Pelimiehenä Donald Trump pyrkii hämäämään, uskottelemaan, että enemmistö on hänen puolellaan. Hän on nerokas taktikko. 

Trump käsitti vaaleja ennakoidessaankin, että jos äänestysvilkkaus nousisi, myös vaaleissa ei olisi mahdollista saada enemmistöä edes valitsijamiesten osalta. Valtiksi takataskussaan Trump tarvitsi myös mahdollisuuden saada hylätyksi niitä ääniä, jotka on annettu häntä vastaan. Oikeudenkäynnit ovat Yhdysvalloissa aina äänestyksen jälkeen hyväksytty tapa yrittää vaikuttaa vaalitulokseen. 

Ajatus ”vaihtoehtofaktoista” viittaa ”vaihtoehtoisiin todellisuuksiin” ristiriitaisella tavalla

Kysymys ”vaihtoehtoisista todellisuuksista” on filosofisesti mielenkiintoinen. Yhteisesti jaetussa todellisuudessa, totta on siitä, mikä on, on, että sanotaan, että se on totta, ja siitä, mikä ei ole, taas sanotaan, että se on epätotta. Kun kuulemme istuvan presidentin sanovan, ettei hän voitti haastajansa Bidenin sijaan, kun tämä itse asiassa voitti, kuulemme Trumpin sanovan siitä, mikä tapahtui, ettei tätä tapahtunut. ”Vaihtoehtoinen fakta” on, että väitetään todeksi jotakin, mikä ei ole totta. Väitteen esittäminen valhe sen vuoksi, että se on vastakkainen totuudelle, sille todellisuudelle, jossa elämme. 

Onko väittämä valhe vai ns. paskapuhetta? Jälkimmäistä se on, jos puhujalla ei ole tarkoitusta käyttää väitettä ”Biden hävisi istuvalle presidentille” raporttina jostakin tapahtuneesta. Sen sanomiseen voi kuitenkin olla motiivi. Sanoilla on poliittinen käyttönsä. Ne palvelevat machiavellista politiikkaa, kun kuulemme ne Trumpin, istuvan presidentin suusta: singnaali, josta hänen uskolliset kannttajieansa ymmärtävät lähteä taisteluun hänen pitämisekseen vallassa kaikkine siunauksineen, jotka he odottavat saavansa Trumpin hallinnolta. 

On syytä muistaa, että meidän yhteisesti jaettu todellisuutemme on sellainen, ettei ole mitään vaihtoehtoja sille, mikä on totta. Trumpin ”vaalivoitto” on epätotta, ja lisäksi valhe, kun se kuullaan istouvan presidentin suusta. Se on machiavellista politiikkaa. Tähän kuuluu se, että vallassa oleva pyrkii teoin ja sanoin (jotka ovat tekoja nekin) pysymään kynsin ja hampain asemassaan, johon hän on päässyt. 

Vallassa pysymiselle myötämieliset kansalaiset ovat vallassa pysymään pyrkivän voimavara voimavarojen joukossa: väkivaltavalmiuksien ja muiden keinojen joukossa. Lojaalit tukijat ovat uskollisuutensa vuoksi voimavara. Sekään ei ole pahitteeksi, että he ovat uskollisina myös auktoriteettiin uskojia eivätkä nojaa järkeen toteuttaessaan tunteitaan itse teoissa. 

Feikkifaktat eli vaihtoehtofaktat ovat ei-amerikkalaista, siis venäläistä perua

Myös puhe ”vaihtoehtoisista faktoista” Trump lienee omaksuttu Amerikan ulkopuolelta. Trumpin suosimia sanoja on vale-uutiset (fake news). Sana fake tarkoittaa väärennöstä tai valheellista, ja vaikka ensivaikutelma siitä on, että se olisi amerikkalainen, tätä fake-termiä alettii käyttää ensin muualla. Se ryhdyttiin käyttämään Ukrainassa ja Venäjällä paljon ennen kuin se alkoi kierrellä Yhdysvalloissa. Vale-uutinen on kuvitteellinen teksti eli sepite, joka esitetään journalistisena, mutta jonka tehtävänä on herättää hämmennystä asiasta, jota teksti koskee, ja mustata journalismia. Vale-uutisten tapauksessa niitä ensin levitetään, sitten kaikkia muita uutisia väitetään valheiksi ja vain omia sepitteitä todenmukaisiksi. (vrt. Timothy Snyder,Tie epävapauteen, 2018, s. 19)

Venäjän kampanja kansainvälisen julkisuuden täyttämiseksi sepitteillä oli alkanut Ukrainassa jo vuonna 2014 ja levisi Yhdysvaltoihin jo vuonna 2015. Tämä Putinin määräämä kampanja auttoi osaltaan Donald Trumpin voittoon vuoden 2016 presidentinvaaleissa. (Timothy Snyder: (2018) Tie epävapauteen. s. 19–20)

Perustajaisä Aleksander Hamiltonin pelkäämä tilanne näytti 2016 toteutuneen Venäjän juonittelun takia

Yhdysvaltojen vuoden 2016 vaaleissa tapahtui asia, jota Yhdysvaltojen perustajaisien käymässä keskustelusta perustuslaista osattiin ennakoida, kun käsiteltiin liittovaltiota ja tasavallan hallitsemisen järjestelmää jo tasavallan alkuaikoina. Suurimman pelon ilmaisi Aleksander Hamilton, federalistipuolueen johtaja, seuraavasti.

Mikään ei ole toivottavampaa kuin se, että vehkeilylle, juonittelulle ja korruptiolle asetettaisiin kaikki esteet. Voisi luonnollisesti odottaa näiden tasavaltalaisen hallinnon vaarallisimpien vihollisten uhkaavan useammalta kuin yhdeltä taholta, mutta erityisesti ulkovaltojen halusta saada kelvoton pyrkyri neuvostoihimme. Miten ne paremmin voisivat tyydyttää tämän toiveensa kuin nostamalla käskyläisensä Unionin korkeimmaksi päättäjäksi.”

Näin kuuluivat Yhdysvaltojen tasavallan perustaja-isiin kuuluvan Alexander Hamiltonin sanat vuodelta 1788 (viittaus Timothy Snyderin mukaan s. 231 teoksessa Tie epävapauteen, lainaus). Hamilton näyttää esittävän russellilaisen määrätyn kuvauksen, joka sopii Donald Trumpiin kuin nyrkki silmään. Venäjä sai 1916 vaaleissa juoniteltua aivan ”laillisesti” Donald Trumpin, ”kelvottoman pyrkyrin” Yhdysvaltojen ”korkeimmaksi päättäjäksi. 

Putin ja Venäjä juonittelijana, joka sai miehensä, ”Manshurian kandidaattinsa” Yhdysvaltojen presidentiksi 2016.

Joku varmaan muistaa elokuvan Manshurian kandidaatti, jossa tämä nimihenkilö oli oikeistolaista teeskentelevä pyrkuripoliitikko. Tämän pääsy presidentiksi oli tarkoitus taata siten, että elokuvan päähenkilö, aivopesty Korean sodan veteraani oli aivojenpesulla ohjelmoitu murhaamaan vieraalle vallalle epämieluisa ehdokas. Trumpin presidenttikausi tulee lähelle elokuvan maalaamaa kauhukuvaa Yhdysvalloille ja länsimaailmalle.

Mikä lienee Vladimir Putinin osuus feikkipersoona Donald Trumpin luomisessa? 

Vuoden 2020 vaaleissa, siis tällä kertaa istuva presidentti (nähtävästi) jäi ilman Vladimir Putinin ystävällistä apua eikä hänen onnistunut menestyä vaaleissa niin taitavan machiavellistinen kuin hän olikin lisäämään kannatustaan näissäkin vaaleissa.

Uutisten seuraajia on askarruttanut se, onko Trumpin ja Putinin välillä ollut sopimus (joka ei ole paljastunut) tai onko yhteisesti heillä jaettuna sama ideologia tai joitakin yhteyksiä heidän ideolohioissaan. 

Vladimir Putin oli ilmeisesti Donald Trumpin mentorina jo jälkimmäisen ollessa juontamassa Moskovassa miss maailma- kisoja. Presidenttinä Trump otti vastaan apua Putinilta ja vastapainoksi auttoi Venäjän diktaattori-presidenttiä, siis Putinia, tämän politiikassa Venäjän lähialueilla. Trumpin julkiseen arvosteluun Trump ei ollut halukas tai oli siihen aivan  kyvytön tai osaamaton.

Menestynyt liikemies”-vaihtoehtoinen ”fakta”

 ”Menestyksekäs liikemies” — joksi Trumpia on luultu tai luullaan — oli Venäjän taitavan propagandan ja netti-vaikuttamisen luoma ”vaihtoehtoinen fakta” tai feikki-persoona. Tämä voitti Hillary Clintonin, todellisen ihmisen, 1916 vaaleissa. Nämä kuuluivat vielä Venäjän vuoden 1914 infosodan piiriin, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, jonka olemassaolon faktojen vastaisesti Putin kiisti. 

Donald Trump ilmeisesti onnistui solmimaan Putiniin kumpaakin ainakin aluksi hyödyttävän suhteen, vaikkakin ehkä Putin odotti suhteelta liikoja: USA:n presidentin valta on toisten valtaorgaanien tasapainottamaa eikä siten yhtä laajaa kuin Putinin omassa maassaan, Venäjällä, nauttima. Vuoden 2020-vaaleissa Donald Trump jäi  ilmeisesti Putinin avutta ja hävisi vaalit selvästi (eivätkä vielä laskematta olevat äänet enää muuta tulosta), joten Trumpilla ole jäljellä muita rauhanomaisia keinoja kuin oikeusriita väittämästään vaalivilpistä.

Trump edustaa lännen ”idättymistä” 

Trump on selvästikin Vladimir Putinin ja tämän edeltäjien venäläisten Leninin ja lvan Iljihin uskollinen oppilas. Ivan Iljin on venäläinen oikeisto-/vanha-hegeliläinen filosofi, 1900- luvun romanialaistyyppisen fasismin ja kristillisen totalitarismin kehittäjä. 

Venäjän valkoisiin kuulunut em. filosofi uskoi Venäjän kansan ja valtion poikkeuksellisuuteen siinä, että Venäjä, tämän kansa, kirkko ja valtio, on  jumalallisen luomistyön ainoa virheetön osa, joka siis heijastaa ainoana Jumalan täydellisyyttä ja jonka kuuluu ohjata muu ihmiskunta pois läntisen demokratiasta ja oikeusvaltion rappiosta. Mussolini ja Hitler olivat tiellä maailman pelastamiseen juutalaisilta ja muilta virheiltä, jotka ovat päässeet livahtamaan Jumalan luomistyöhön. Bolsevismi tuli voittaa niillä keinoin, totalitarismilla, joilla bolshevikit itsekin olivat voittoihin yltäneet eli totalitarismilla. Valtion ei pidä perustua mihinkään lailliseen vallanvaihtoon. 

Ivan Iljin on saanut Putinin Venäjällä virallisen aseman eurasaanismin opin rinnalla, jonka tärkeimmät nimet ovat tämän opin neuvostolaisajan klassikko Lev Gumiljov, Nikolai Gumiljovin ja Anna Ahmatovan poika, ja Aleksandr Duginin. Gumiljov ja Dugin antoivat poliittisemman ilmeen tsaarinajan historiantutkimuksen suuntaukselle, jossa Moskovan Venäjän järjestelmän perustaksi nähtiin Venäjällä myöhäiskeskiajalla vallinnut mongolivalta. 

Donald Trump, kuten eivät muutkaan Iljihin opetuslapset, anna arvoa sille, että vallanvaihto on laillinen ja demokraattinen. Trump on tutustunut mahdollisesti itsellään olevien venäläisten yhteyksien avulla nykyiseen eurasianismiin ja ollut sen tuojia Pohjois-Amerikan laitaoikeistoon. 

Eurasianismi on 1800-lukuinen ajatus Moskovan Venäjän valtio-mallin velasta 1200-1300 luvun Itä-Euroopan mongoli-valtiaille. Lenin on mm. niitä, jotka loivat perustan nykyaikaiselle autokratialle, ja tämä on historiallisesti tärkeämpää kuin hänen panoksensa marxismille. Leninin perintö on yhtä tärkeä uudelle synnytystuskista kärsivälle uudelle oikeistolle kuin Kiinan nykyiselle valtiolle. 

Trump on pyrkinyt lukuisine avustajineen tuomaan idän poliittiset ihmeet länteen ja dynastismonarkkisen valtiomallin Yhdysvaltoihin. On lähes ilmiselvää, että Donald Trump on vallankumouksellinen konservatiivi, siis Burken perinnön kokonaan hylkäävä konservatiivi, joka uskoo vallankumoukseen keinona torjua kaikki, mikä uhkaa niitä tapoja ja käytänteitä, joiden ei haluta muuttuvan miksikään. 

Demokratian selättäminen on hyvin haastavaa hänelle avustajineen. Hän yrittää sitä ennen tammikuun vallanvaihdon hetkeä tai tähän mennessä tai vasta, kun hän on palannut neljän vuoden päästä valtaan. Hän on loistava poliittinen taktikko ja parantumaton machiavellistinen peluri. 

Valttina Trumpin hihassa ovat hänen uskolliset kannattajansa, jotka uskovat pelkästä uskollisuudesta kaikkeen, mitä hän uskottelee. Tämä on uskollisuutensa osoittamista. Trump ja he, hänen laillaan, kaipaavat sellaista uskollisuus-yhteiskuntaa, jonka jo Stalin ja Hitler asettivat tavoitteekseen. 

Amerikka ensin- politiikka kaikuna 1930–1940- lukujen natsi-fasismin sympatisoinnista

Trumpin käsitys presidenttiydestä on machiavellistinen: valta-asemassa oleva pyrkii pysymään vallassa millä hyvänsä keinoin. Häviö on juuri käydyissä presidentinvaaleissa hänen kohtaamansa presidentin jatkokauden este, josta jää nähtäväksi, onko se ylitsepääsemätön. Edellisissä presidentinvaaleissa valtaan noustessaan ja voittaessaan demokraattien Hillary Clintonin Trumpilla oli vaalilause ”Amerikka ensin”. 

Kuvaavaa on, että vaalilause oli lähtöisin niiden Yhdysvaltojen kansalaisten suusta, jotka vastustivat Yhdysvaltojen liittymistä liittoutuneiden puolelle Toiseen maailmansotaan; he pitivät natsi-Saksaa parempana liittolaisina kuin natsi-fasistien vastustajia eli länsiliittoutuneita. Iskulausetta ”Amerikka ennen” käytti Charles Lindberg kaltaisineen vastustaessaan Yhdysvaltojen liittymistä sotaan natsi-Saksaa vastaan. (Timothy Snyder: (suomennos 2017): Tyranniasta, s. 54)

Trumpilla on paljolti sama näkemys kuin oli niillä, jotka Yhdysvalloissa ihailivat natsi-fasisteja. Hän pitää itseään Yhdysvaltojen henkilöitymänä, kuten Mussolini Italian ja Adolf Hitler pangermaanisen Euroopan. 

Viimeisimmät presidentinvaalit kansanäänestyksenä Trumpista

Juuri käytyjen presidentinvaalien voittaja oli John Biden, joka voitti vaaleissa siksi, ettei hänen nimensä ollut Donald Trump. Näinhän on tapana sanoa Bidenin värittömyyden ja tavallisuuden vuoksi, ainakin, jos häntä vertaa Trumpiin. Tämän persoona on sellainen, että hän saa kansalaiset äänestämään niin puolesta kuin vastaankin, ja jälkimmäistä riippumatta Trumpin vastaehdokkaasta.  

Trumpilla on vielä joulukuun alkuun asti mahdollisuus keksiä, miten hän pysyy vallassa jo epävirallisesti tiedetystä vaalituloksesta riippumatta tai tammikuun 12 päivään ensi vuotta, jos sopivia pitkitettäviä 0ikeudenkäyntejä ilmaantuu. Tämä vallassa pysyminen on tyypillinen machiavellistisen ruhtinaan päätavoite siten kuin Niccolo Machiavelli kuvaa politiikan klassikossa Ruhtinas. Donald Trump on avoimesti ruhtinas. 

Myös machiavellistisen ruhtinaan on valtioviisasta olla näennäisesti, ellei tosiasiallisesti, perustuslain puolustaja saavuttaakseen tavoitteensa pysyä ruhtinaana. Selvästikin Trump tajuaa tämän.

Kristillisten fundamentalistien messias Donald Trump

Trump ajaa noiden konservatiivien asiaa, hän on Jesajan kirjan Kyyros Suuri, joka on tehnyt ja tekevä suuria palveluksia Israelille (lue: Amerikalle), vaikka ei ole itse juutalainen. Älköön siis kristitty katsoko Trumpin hyveisiin, vaan suuriin tekoihin, joita hän on tekevä vielä lisää. Kaikkine henkilön puutteineen Trump on paras kristillisen fundamentalisti-oikeiston poliittisen agendan edistäjä. 

Jumalan valittuna Trumpin pitää tulla uudelleen valituksi, joten jos näin ei tapahdu, niin ei ole muuta selitystä, kuin ”saatanallisten” demokraattien ”jumalaton vaalivilppi”. Vaalitarkkailijat eivät ole havainneet tätä vaalivilppiä näkyvässä maailmassa, ja näkymättömään maailmaan he eivät näe (mikä on totta analyyttisesti). Trumpin ongelmaksi jää, miten käsitellään maallisessa oikeudessa näkymättömän maailman tapahtumia. 

Trump pyrkii — kuten Yhdysvaltojen perustajat pyhiinvaeltaja-isistä alkaen — kaupungin, Uuden Jerusalemin, kukkulalle, mutta tavoiteltu Jerusalem ei ole tulevaisuudessa, vaan menneisyydessä, johon Trumpin johdolla on määrä palata. Jos ajatusta, että oman ajan kriisistä voi pelastua vain palaamalla menneeseen onnellisuuden aikaan, pidetään fasismin tuntomerkkinä, Trump on fasisti, kristillinen fasisti. 

Demokratia ei ole Trumpille itseisarvo

Demokratia yleensä hyväksytään myös kaikkine puutteineen, jotka liittyvät ihmisten joukkoudellisen toiminnan ennalta-arvaamattomuuteen ja monien yksilöiden näköpiirin rajoittuneisuuteen. 

Ennalta-arvaamattomuudessa voi myös antaa mahdollisuuden yksilöille päästä uuteen alkuun, kun he eivät ole sitoudu väline/keino-päämäärä-ajatteluun. Tätä Hannah Arendt on luonnehtinut sanoen sitä eräänlaiseksi vapaudeksi (Kso. Essee totalitarismista, suomennoksen viimeinen luku). Ajatuksella on yhteys augustinolaiseen filosofiaan. 

Hannah Arendtin ajatus tasavallasta (vrt. polis antiikissa) on, että sen yhteisön piirissä jäsenet ovat sanoillaan ja teollaan tulleet näkyviksi toisilleen suhteissa, joista väkivalta on poistettu, ja yksittäiset jäsenet aloittavat jotakin uutta, ennalta-arvaamatonta, eli korvaavat toiminnalla valmistamisen eli tuotantotoiminnan keinot ja päämäärät.  Sanoissa ja teoissa ilmenevä valta tulee väkivallan käytön tai uhan sijaan.

Trumpin yritykset luoda suotuisa ilmapiiri autokratiaan siirtyville Yhdysvalloille.

Autokraattiset, siis autoritaariset ja totalitaariset ajattelijat hylkäävät tuon ennalta-arvaamattomuuden vuoksi demokraattiset ja liberaalit politiikan käsitykset. He tarjoavat tilalle mallin, jonka mukaan toimivassa valtiossa hallitsevat ja hallitut vihaavat toisiaan epäluuloisesti. Heillä on vakaa pyrkimys valtioon, jossa ero julkiseen ja yksityiseen häivytetään. Tämä on tie totalitarismiin, jota Trumpin kampanja seurasi netin paljastusten ja valheiden avulla Putinin Venäjän avustuksella 2016.

Demokraatti Trump on korkeintaan siihen asti, kun demokratia palvelee hänen ajamaansa asiaa. Viimeistään tultuaan presidentiksi Trumpin täytyi huomata, etteivät liberaalin demokratian instituutiot, eivät ainakaan ne, voi edistää hänen asemaansa machiavellistisena ruhtinaana. Hänen tavoitteensa on selvästi ristiriidassa demokratian kanssa, joten hänen ehtaa valtioviisautta oli lähteä järkyttämään kaikin tavoin maansa vakiintunutta demokratiaa. 

 

timoandersson

Olen vuoden 2017-kuntavaaleissa Suomen liberaalisen yhteislistan ehdokas Helsingissä numerolla 1081. Oma facebook- osoitteeni on <a href="http://www.facebook.com/timo.andersson;" title="http://www.facebook.com/timo.andersson;">http://www.facebook.com/timo.andersson;</a> <a href="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/ehdokkaat/23065" title="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/ehdokkaat/23065">https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/helsinki/...</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu