Euroviisuissa tänä vuonna Venäjä (-kö?) – osallistumatta kilpailuun – voitti yleisöpisteissä Ukrainan! Hiljainen signaaliko?

Maailmanpolitiikka näkyi euroviisuissa taas tänä vuonna. Yleisöpisteissä toiseksi tuli Israel 323:lla pisteellä venäjänjuutalaisen artistin edustamana. Hän on asunut suurimman osan elämästään Venäjällä ja luonut sillä uraa ja esiintyi Krimillä vuonna 2016 (mistä wikipedia kertoo). Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Venäjä oli liittänyt 2014 Krimin alueeseen laittomasti, kansainvälistä oikeutta loukaten.

Vuonna 2014 Venäjä myös aloitti hyökkäyksensä manner-Ukrainaan. Vuoden 2014 jälkeiset vierailut Krimille rikkoivat Ukrainan lakia. Tähän rikkomukseen myös Israelin euroviisuedustaja on hairahtunut. Siitä ei liene tietoa, miten hän suhtautui henkilökohtaisesti Venäjän yleisesti tuomittuihin tekoihin Ukrainaa, sen kansaa ja tämän maan itsemääräämisoikeutta kohtaan. Käynti Krimillä voi tarkoittaa ainakin välinpitämättömyyttä Krimin ja Ukrainan kokemasta epätoivotusta kohtalosta.

Miksiköhän yllä mainitsemastani asiasta kaikkine tiedossa olevine yksityiskohtineen ei ole käyty lainkaan keskustelua Suomessa? Onko asiasta tarkoituksellisesti vaiettu, vaikkakin keskustelu siitä on tärkeää mykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ja maamme edunkin kannalta?
Yleisöäänissä toiseksi tullut kilpailija voitti yleisläänissä toiseksi tulleen Ukrainan, jonka edustuskappale sai 307 pistettä. Eniten yleisöääniä sai Kroatia, ennakkosuosikki, tämän vuoden euroviisujen toiseksi tullut kilpailija.

Tämän vuoden voittaja Sveitsi sai yleisöääniä 226 pistettä, joilla se hävisi yleisöäänissä Ranskan edustajalle, joka sai yleisöäänestyksessä 227 pistettä. Kilpailussa kuudenneksi tullut Irlanti sai yleisöltä 136 pistettä, raadeilta 142 pistettä.

Kilpailussa Ukrainan sijoitus oli kolmas Sveitsin ja Kroatian edustajien jälkeen, mikä on hyvä uutinen. Israel näyttää saavan Ukrainaa enemmän mediahuomiota kuin Ukraina – ja Venäjä epäsuorasti Israelin edustajan elämänkerrallisten Venäjä-yhteyksien kautta.

Politiikka on tuskin milloinkaan puuttunut euroviisuista, sillä vaikuttimena siihen, että musiikista on kilpailtu, on ollut eurooppalaisten sitoutuminen omiin nationalismeihin ja suosion hakeminen omalle kansakunnalleen. On helppo aistia suomalaisten euroviisukilpailu- ja voitontunnon takaa myös sitä.

Euroviisut olivat sopivasti eurovaalien aattona, minkä vuoksi ne saattoivat toimia keinona mobilisoida ihmisten tunnemaailmaa samalle aaltopituudelle laitaoikeiston eurovaalien voitonodotusten kanssa. Menestystä voi piisata sekä Israelin että Venäjän pyrkimyksille saada valloitusalueensa sidotuksi omaan alueeseensa.

Aikaisemminkin euroviisuissa esteettisten motiivien taustalla ovat olleet poliittiset ja kansallispoliittiset motiivit huolimatta väitteistä, etteivät nämä kuulu euroviisuihin. Näistä voidaan siksi etsiä hiljaisia signaaleja siitä, miten kauan mielenkiinto Ukrainan tukemiseen alkaa mahdollisesti hiipua.

Euroviisuihin omaa poliittista lisäväriään tuo tänä vuonna se vastaterrori, jolla Israel on vastannut Hamasin aiemmin tekemään terrori-iskuun ja jonka sijaiskärsijöinä ovat Gazan siviilit, kuten Hamasin iskun sijaiskärsijöinä olivat israelilaiset siviilit. Terrorin herättämät intohimot ovat jättäneet mediassa varjoonsa ukrainalaisten sodasta aiheutuneet kärsimykset.

Tänä vuonna suomalaisia euroviisujen yleisöäänten antajia ei kiinnostanut näissä euroviisuissa Ukrainan tukeminen. Tästä herää helposti mietteitä siitä, onko kyseessä hiljainen signaali tulevasta. Onko se sinnikkyys, jolla Venäjän valtiojohto ajanut asiaansa alistaa Ukraina ja tämän kansa imperiuminsa osaksi, tuottamassa tulosta?

Onko eurooppalaisten mielipide kääntymässä Venäjää suosivaksi eurooppalaisten, myös suomalaisten joukossa? Pitääkö tästä olla huolissaan sen vuoksi, että Ukrainan heikohko sijoitus on hiljainen signaali siitä?

Onko Ukraina joutunut suomalaisyleisön epäsuosioon kaikkine kärsimyksineen, jotka koituvat Ukrainan kansalle Venäjän yhä jatkuvan raakalaismaisen hyökkäyksen vuoksi? Voihan toki niinkin olla, että Venäjän hybridivaikuttaminen on johtanut suomalaisyleisön harhaan.

Onko se, ettei Ukrainan edustuskappale menestynyt paremmin, jonkinlainen merkki Venäjän hybridivaikuttamisen onnistumisesta näissä euroviisuissa? Jos näin olisikaan, niin asiasta tulisi kuitenkin varmistua kaiken käytössä olevan tietomme varassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu