Haittaperiaate vapauden ehtona – koskien jokaisen oikeuksia, itärajamme sulkua tai liittymisvapauttamme Natoon?

Haittaperiaate on tällä hetkellä kenties  hedelmällisimpiä tapoja eritellä yhteiskunnallisia olojamme. Siihen voidaan tutustua John S. Millin Vapaudesta- teoksesta [alkuteos: On Liberty], joka on saanut juuri tänä vuonna (aikaisempi käännös 1800-luvun lopulta) tuoreen suomennoksen; tässä haittaperiaatteesta puhutaan vahinkoperiaatteena.

Yllä mainittu periaate kertoo sen, milloin on välttämätöntä kajota ihmisten vapauteen vertikaalisesti (valtion toimin) tai horisontaalisesti (kansalaisten toimin). Ajatuksena on se, että ne vähät kerrat, joilla puutumme omin tai valtion toimin, toistemme vapauteen, ovat ainoastaan välttämättömyyden sanelemia, välttämättömyyden suojata vahingoilta.

Mielenkiinto kohdistuu ulkoisten esteiden ja pakkokeinojen poissaoloon, jonka kautta vapaus (negatiivinen sellainen määritellään). On syytä huomata, että yksilöön on luvallista vaikuttaa, jotta hän luopuisi tekemästä itselle vahingollisia tekoja. Pakottamista tai estämistä ei ole luvallista soveltaa ihmisiin, kun kysymys on itselle meidän aiheuttamastamme vahingosta.

Päihteiden sellainen käyttö, josta ei koidu haittaa muille ihmisille kuin päihteenläyttäjälle itselleen, on hyvä esimerkki vapaudesta, jonka rajoittamista haitta- tai vahinkoperiaate ei salli. Periaatteen mukaista on saada valistuksella tai taivuttelulla päihteenkäyttäjä vakuuttumaan päihteen käytöstä luopumisen hyödyistä hänelle. Myös mielenterveyskuntoutujaa voidaan taivutella ottamaan lääkettä, jonka hyötyjä hän ei tiedosta, mutta pakkoa ei pidä käyttää.

Haittaperiaatteen avulla arvioidaan vapauden rajoitusten – esimerkiksi markkinoiden toimintaan kohdistuvien interventioiden, covid-pandemian aikaisten liikkumisrajoitusten, Suomen itärajan sulkemisen yms. – vahingollisuutta tai hyödyllisyyttä muille, paitsi niille, joiden vapaus on tarkasteltavana. Vahinkoperiaate tarjoaa keinon löytää yksilön ympärille sellainen vapauden piiri, joka ei ole ainakaan vahingollinen muille ihmisille, paitsi niille, jotka käyttävät vapauttaan.

J. S. Mill painottaa kriteeriä, jonka mukaan vapauden rajoittamiseen oikeuttava vahingon välttäminen on toisille ihmisille koituva haitta tai riesa (ei sille, jonka vapautta arvioidaan). Vapaus olkoon siis sallittu yksilölle tai muulle toimijalle (kuten valtiolle toisiin valtioihin nähden), kunhan haittaa ei aiheudu toisille yksilöille (tai toimijoille).

Mill ei käytä — toisin kuin esimerkiksi Locke — yksilönoikeusterminologiaa, mutta jos käytämme tätä päädymme melko varmasti ainakin sangen lähelle John Locken esittämää periaatteen muotoilua, jonka mukaan ihmisen vapautta ja muita oikeuksia (persoonaan, ruumiiseen ja omaisuuteen) voidaan rajoittaa muiden vapauksien ja muiden oikeuksien säilyttämiseksi.

Omistaminen ja jokaisen oikeudet

Omistusoikeuksiin kuuluu kunkin omistajan vaatimus sulkea itselleen kuuluvan osalta se, että muut saisivat kajota siihen ilman hänen lupaansa, mutta myös se rajoite, ettei omaa omaisuuttaan saa käyttää muille ihmisille haitallisin tavoin – vaikkakin oman metsän saa polttaa, tästä käytöstä ei saa aiheutua vakavaa vahinkoa, esimerkiksi tuli ei saa levitä muualle.

Suomessa on lisäksi jokaisen oikeudet (entiset jokamiehenoikeudet), joita omistaja ei saa evätä maillaan, jos niistä ei koidu merkittävää haittaa omistajalle. Jokaisen oikeuksien ja maanomistuksen välillä on rinnakkainelo, jollei ole haitantekoa molemmin puolin.

Oman ajan ihmisten keskinkertaisuuteen tyytymätön 1800-luvun edustuksellisen demokratian ajatuksen pioneeri John S. Mill erottaa vapauden, joka on estämisen ja pakottamisen pitämistä loitolla yksilölle kuuluvasta elinpiiristä, yksilöllisyydestä. Jälkimmäistä hän ajatteli yksilön hyvinvoinnin ja onnellisuuden ydinosatekijäksi.

Tullakseen parhaaksi versioksi itsestään kunkin yksilön tulisi poiketa muusta itseään edustavaan ja parhaaseen mahdolliseen suuntaan, kehittyä neroksi oman elämänsuunnitelman avulla aiheuttamatta kenelläkään vakavaa vahinkoa. Kaikkien tulisi kehittää itseään sietokykyiseksi sellaista harmitonta kiusaa vastaan, jota ei voida välttää.

Yksilöllisyyden periaatteen, jonka ylityksiltä haittaperiaate suojelee, ja yksilönvapaus pakottamisesta tai estämisestä ovat käytännössä rinnan ja toisiaan tukevasti ihmiselämässä.
Itärajan sulkutoimista ja haittaperiaatteesta.

Sekä nykyisen että edellisen hallituksen aikaansaamia  itärajansulkemistoimenpiteitä voidaan arvioida liikkumavapauden rajoituksina, jotka ovat haitallisia niille, jotka aikaisemmin hyötyivät rajaliikenteestä. Tästä eivät hyötyneet vain itärajan kautta Suomesta turvapaikkaa tai kansainvälistä suojelua hakeneet, vaan myös Suomen kansalaiset, jotka olivat elinkeinonharjoittajia.

Covid-pandemian aikaan rajoitukset vapauteen asetettiin tartuntavaarassa olevien suojelemiseksi.
Nykyiset itärajaa koskevat rajoitukset on tehty sen vuoksi, etteivät Suomen rajaviranomaiset eikä Suomen valtio menetä kontrollia rajaan mahdollisten Venäjän aggressiivisten toimien vuoksi.

Niin itäsuomalaisen tai turvapaikanhakijan vapautta vähentävää kuin lain avulla tapahtunut liikkumisen sääntely onkin, sen hyödyt liittyvät Suomen valtion suvereenisuuteen, joka on hyödyksi lähinnä niille meistä, joita se liikuttaa. On myös niitä, joille valtion suvereenius on yhdentekevää.

Edellisen hallituksen tekemät covid-rajoitukset hyödyttivät niitä, joilla oli huoli tarttumisvaarassa olevista läheisistä, ellei huolta ollut itsestä.

Haittaperiaatteen vastaisia ja sellaisina yksilön vapautta loukkaavia ovat kaikki rajoitukset, joita ei aseteta toisille aiheutuvan riesan vuoksi, vaan joilla vähennämme yksilön oman toiminnan vahingollisuutta hänelle itselleen. Näin puutumme sen yksilöllisyyden tai paremman minän kehittämiseen, jota kuten edellä kerroimme, John S. Mill arvosti yksilöiden toiminnssa. Tämä on vapautta loukkaavaa, sillä toiminnan haitat tai vahingot, jos niitä aiheutuu, eivät ole haittoja muille ihmisille.

Ovatko itäsuomalaisille elinkeinonharjoittajille itärajan sulkemisesta aiheutuneet vahingot lakanneena liiketoimintana ja menetettynä tulovirtana heidän elinkeinovapauttaan loukkaavia? Miten kysymykseen syytä vastata?

Haittaperiaatteen mukaan ne ovat taloudellista vapautta loukkaavia. Vahingot eivät ole heidän omista taloudellisista valinnoista tai päätöksistä johtuvia, mutta eivät myöskään asiakkaiden, jotka eivät pääse rajaesteiden vuoksi ostoksille.

Haittaperiaatteen vastaista yksilön vapaudessa ylittää Suomen itäraja on nimenomaan se, että siihen nojautuen Venäjän valtiojohto voisi järjestää rajalle turvapaikkaa tai kansainvälistä suojelua hakevia niin paljoin eri ylityskerroin, että Suomen viranomaiset menettävät maamme kontrollin itärajaan. Tätä pelätään ja sitä pidetään myös riittävän todennäköisenä, jotta haitasta voidaan järkevästi puhua ja sitä on syy rajarajoituksin yrittää välttää.

Liikkumavapaudesta raja-alueella voi aiheutua vakavaa haittaa, jos raja-alueelle pääsee ja sinne päässeet halutaan palauttaa Venäjälle vastoin Venäjän rajaviranomaisten lupaa, koska nämä voivat kieltäytyä vastaanottamasta niitä, jotka aiotaan palauttaa sinne. Heitteille jätetyiksi tai hengen vaaraan tai kaltoin jollakin tavoin kohdelluksi ei saa (Suomen eikä Venäjän) viranomainen) ei saa jättää ketään, koska se ei ole haittaperiaatteen mukaista.

Venäjä on valtiona se toimija, jolle purimmekin aiheuttamaan haittaa, sillä sen valtiojohdon toimintavapautta emme pytikään ottamaan huomioon tai hyödyttämään sitä muillakaan tavoin. Yksittäisten ihmisten vapauden sen sijaan pyrimme ottamaan huomioon, jos se on suinkin meille mahdollista.

Haittaperiaatteeseen nojaavaa punnintaa itärajaa ja Natoon liittymistä koskien

Haittaperiaatteen varassa tapahtuvaa punnintaa voivat viranomaiset joutua harjoittamaan, koska myös valtioiden suhteita sääntelevät sopimukset usein viittaavat haittaperiaatteeseen, ympäristösopimukset jopa eksplisiittisesti. Milloin valtiot mielletään ihmisyksilömäisiksi subjekteiksi, siis ihmisten tapaisiksi luonnollisiksi henkilöiksi, jotka ovat luonnontilassa, myös yksittäisten valtioiden suhteita sääntelee haittaperiaate; näin esimerkiksi sen vuoksi, ettemme halua käsittää valtioiden väliseksi Thomas Hobbesin esittämän sotatilan ehtojen mukaiseksi ”kaikkien sodaksi kaikkia vastaan”.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on Thomas Hobbesin periaatteen mukaista, jos tämä nähdään kansainvälisen politiikan perusperiaatteeksi. Sen sijaan, jos valtioiden suhteita sääntelee käsittelemämme haittaperiaate, niin Suomen oikeudesta liittyä Natoon voidaan kiistellä. Sotilasliitoilla on oikeus ottaa uusia jäseniä tai olla niitä ottamattakin. Liittojen ulkopuolisten yksittäisten valtioiden liittymisvapaus johon sotilasliittoon – jos se on haittaperiaatteen säätelemää – voi rajautua sen mukaan, koituuko liittymisestä vakavaa haittaa jollekin sotilasliittoon kuulumattomalle valtiolle. Tähän nähdenhän liittyvä valtio vahvistuu sotilaallisesti, mikä saa sotilasliiton ulkopuolisen valtion kokemaan uhkaa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on, mikä tietenkin on hyökkääjän keino pitää Ukraina etupiirissään, on syytä ottaa haitta- ja hyötylaskelmissa huomioon.

Kun pohdimme vastausta väitteisiin Suomen Natoon liittymisestä haittaperiaatteen vastaisena tekona, edellä todettu tulee myös ottaa huomioon. Samaan aikaan, kun Venäjälle koituu haittaa Suomen päätöksestä hakea Natoon, Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä vaatimukset Suomelle olivat selvästi ristiriidassa Suomen etujen kanssa.

Venäjälle koituva haitta saattaa olla vähäisempi kuin se Suomelle koituva haitta, jonka Venäjän aloittama sota ja hyökkäyksellinen politiikka aiheutti Suomelle ja muille reunavaltoille. Eikö Venäjän aktiivisuus tehnyt Suomelle haitalliseksi pysytellä Naton ulkopuolella? Vastaus riippuu siitä, millainen vakavuusarvio liitetään haittaperiaatteeseen.

Sananvapauden yhteydessä on syytä tehdä se huomio, että kynnystä, milloin vapauden haitta on vakavaa, on tarkoituksenmukaista nostaa siten, ettei kunniaa loukkaavaa tai mieltä vain pahoittavaa kielellistä ilmaisutapaa katsota haitalliseksi.

Jos Suomen Nato-jäseneksi liittymisen vapauden haitta nähdään haitallisuudessa Venäjälle vakavuudeltaan vähäisemmäksi kuin Venäjän toimien haitallisuus  Suomelle,  niin Natoon liittyminen oli vapaata loukkaamatta haittaperiaatetta.

Mahdollisuus tällä tavoin muunnella haittaperiaatetta ilman, että sen luonne muuttuu, kertoo periaatteen luonteesta aina määrättyyn kontekstiin eli tilanneyhteyteen liittyvänä. Periaate on tällaisenä hyvin joustava.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu