Hallittujen ennakoiva kuuliaisuus – vallanpitäjien pahuutta tehostavana tekijänä, PerusSuomalaistenkin!

Hallittujen ennakoiva kuuliaisuus – vallanpitäjien pahuutta tehostavana tekijänä, Perisuomalaistenkin!”Me emme vaikene”-mielenilmaus oli tärkeä vastavoimana ennakkoon tottelemisen taipumukselle – hallituksen annettua ymmärtää olevansa autoritaarinen tai haluton peittämään sitä ihmiset herkästi antavat sille vapaaehtoisesti enemmän valtaa kuin se muutoin ehkä haluaisi ottaa tai kykenisi edes ottamaan.

Poliitikkojen voi olla hankalaa tietää, mistä kansalaiset olivat valmiit luopumaan esimerkiksi, Suomessa viime vaaleissa – tai Saksassa vuonna 1932 tai Tšekkoslovakiassa 1946. Molempina näinä kertoina vaalit ratkaisi ennakoiva kuuliaisuus, joka toi hallitukseen natsit 1932 ja kommunistit 1946.

Tähän Timothy Snyder viittaa kirjasessaan Tyranniasta [20 opetusta 1900-luvulta] (2017) tapauksina, joissa hallituksella ei ollut suoria keinoja vaikuttaa millään tavoin siihen, miten useimmat kansalaiset ennakoivat tulevaa. Heidän tapansa ennakoida tulevaa tarjosikin vallanpitäjille laajat mahdollisuudet alistaa kansalaiset palvelemaan sortopolitiikkaa ennennäkemättömine kauheine seurauksineen.

Snyder kirjoittaa kirjasessaan ohjeita siitä, mitä milloinkaan toistumattomasta historiasta voidaan oppia. Historian tarkastelu aina silloin, kun poliittinen järjestelmä näyttää uhatulta, kuuluu länsimaiseen perintöömme. Historiasta nousee aina uudempia ja relevantimpia esimerkkejä eri tavoista, millä demokratia saattaa olla uhattuna. Kun demokratialla on ollut tilaisuutensa (kuten vuosina 1918 Euroopan laajuisesti, toisen maailmansodan päätyttyä 1945 ja kommunismin loputtua 1989), mutta moni jonakin noina vuosina perustettu demokratia on epäonnistunut alkunsa jälkeen.

Entä Suomessa viime vaaleissa – toiko niissäkin ennakoiva kuuliaisuus PerusSuomalaiset hallitukseen. Historiassa on ollut vaaleja, joissa riittävän monet ihmiset tarjoutuivat vapaaehtoisesti palvelemaan uusia johtajia, minkä vuoksi mm. sekä natsit että kommunistit tajusivat voivansa edetä nopeasti kohti täydellistä vallanvaihtoa.

Fasismi ja kommunismi ovat olleet reaktioita globaalin kaupan laajenemiseen edistysaskelineen 1800- ja 1900- lukujen lopulla. Heränneet toiveet törmäsivät kansanjoukkojen politiikan uusiin visioihin 1900- ja 2000-luvuilla, jolloin yksi johtaja tai puolue alkoi esittää olleensa ohjelmineen sitä, mitä kansan tahto todellisuudessa muka oli.

Ensimmäiset rämäpäiset yhdenmukaistamiset seurasivat fasismin ja kommunismin pääsystä hallitusvaltaan, minkä jälkeen riittävän monen ennakoivasta kuuliaisuudesta myös seurasi se, ettei ollut mahdollisuutta pysäyttää natsien tai kommunistien valtaannousua.

Onko Suomessa tällä hetkellä aika sellaiselle ennakoivalle kuuliaisuudelle, joka nosti 1946 valtaan kommunistien ”kansandemokraattisen” diktatuurin. Onko riittävästi niitä kansalaisia, jotka eivät ole ennakoivasti kuuliaisia uusille johtajille. Jyrkät muutokset, jollaisiin sisältyy ennakkoon tottelemista, ovat tuoneet monienkaan sitä edes huomaamatta suuria vaikutuksia tavallisen kansalaisen elämään.

Ennakolta tottelemisensa vuoksi tavallisesta ihmisestä on voinut tulla aluksi tahtomattaan rikollisen osatoiminnan toteuttaja. ”Me emme vaikene”- mielenosoitus oli sen vuoksi tärkeä, että se ohjaa sosiaaliset vaistomme vastarintaan ennakkoon tottelemista vastaan.

Kun Adolf Hitler 1948 piti Saksaa lujassa otteessaan, hän uhkasi kaapata naapurimaansa Itävallan, mihin Itävallan kansleri antoi suostumuksensa, minkä itävaltalaisten ennakoiva kuuliaisuus sinetöi Itävallan juutalaisten kohtalon. Itävallan paikalliset natsit kävivät käsiksi kaduilla juutalaisiin.

Ratkaiseeko ja miten Suomen etnisten vähemmistöjen kohtalon suomalaisten ennakoiva kuuliaisuus uusille perussuomalaisjohtajille? Tämä kysymys herää helposti.

Politiikassa on järkevää tai terveellistä valpastua erilaisiin vaaroihin, joita Snyder kirjaa kaksikymmentä erilaista ja joiden joukossa on kohtalokas ennalta tottelemisen autoritaarisuuden tyypin herääminen ihmisessä. Tämä vaara on jälleen ihmeinen tässä juuri käytyjen vaalien ja hallitusneuvottelujen tilanteessa.

Itävallassa 1938 ratkaisevaa oli se, että muut kuin natsit, katselivat sivusta kiinnostuneina ja huvittuneina, kun natsit laativat luetteloita juutalaisten omistuksista ja varastivat sitä, minkä ehtivät. Hannah Arendtin kuvaa seuraavasti: ”Kun saksalaiset joukot miehittivät maan ja ei-juutalaiset naapurit ryhtyivät ryöstämää juutalaisia, Itävallan juutalaiset alkoivat tehdä itsemurhia”.

Natsien korkeimmalle johdolle 1938 itävaltalaisten ennakoiva kuuliaisuus osoitti, mikä oli tuolloin natseille mahdollista. Toivottavasti suomalaisten ennakoiva kuuliaisuus ei osoita PerusSuomalaisille mikä heille on mahdollista Suomessa. Valta on sillä tavoin ”turmelevaa”, että kansalaisten ennakkoon tottelemisen vuoksi esimerkiksi PerusSuomalaiset ministerimme saattavat joutua erikoiseen kiusaukseen. Kiusauksena on mennä omissa vaatimuksissaan entistä pitemmälle ja alkaa tehdä rikoksia, joita ei olisi aluksi pitänyt edes mahdollisena toteuttaa. Tällaista kiusausta natsit eivät pystyneet vastustamaan.

Adolf Eichmann perusti elokuussa 1938 Wienissä juutalaisten maastamuuton keskusviraston ja saman vuoden marraskuussa Saksan natsit organisoivat Itävallan maaliskuisen esimerkin mukaisesti valtakunnallisen pogromin, joka tunnetaan nimellä Kristalliyö. Myös hyökättyään Neuvostoliittoon 1941 Saksa sai nauttia saksalaisten ennakoivasta kuuliaisuudesta: SS-joukot ryhtyivät omasta aloitteestaan toteuttamaan kansanmurhaa, vaikka sitä ei ollut käsketty. Kuuliaisuuttaan Adolf Hitlerille SS teki paljon enemmän kuin Hitler oli edes ajatellut.

Hyvänkin normaalisti omaksunut ihminen voi muuttua ihmishirviöksi joutuessaan tilanteeseen, jossa korkea asema saa hänet kohtaamaan uutena asiana hallintoalamaisten ennakkoon tottelemisen. Näin hänen aiemmin antamansa enemmän tai vähemmät heikot signaalit ovat ohjanneet ihmisiä ennakoimaan hänen aikeitaan. Tällä ihmisten ennakoimistaipumuksellaan heitä voidaan hallita vastoin heidän tahtoaan, vapautensa vieden.

Myös PerusSuomalaiset voivat näin tulla omien vihapuheidensa uhreiksi.
Ihminen on entisenä keräilijä-metsästäjänä taipuvainen epäluuloon ja tulkitsemaan kokemuksiaan ympäristöstä ja toisista ihmisistä myös antaen tahattomille signaaleille tarkoitetun luonteen – tässä mielessä taipuvainen salaliittoteoreetikoksi – sen lisäksi, että yhteiskuntaolentona hänessä on valmiutta ennakkoon tottelemiseen omissa ryhmärakenteissaan.

Ennakoiva kuuliaisuus on vaistonvaraista, tiedostamatonta mukautumista uuteen tilanteeseen. Se ei ole tyypillistä vain saksalaisille, vaan myillekin ihmisille, myös suomalaisille. Psykologi Stanley Milgram – pohdittuaan natsihirveyksiä – alkoi hahmottaa niille selitykseksi sitä, että on olemassa erityinen autoritaarinen ihmistyyppi. Tämän esiintyminen saksalaisten piirissä selittää sitä, miksi saksalaiset käyttäytyivät niin kuin he käyttäytyivät.

Sama selitys soveltuu myös tshekkoslovakialaisiin vuonna 1946, mutta myös tulee soveltumaan suomalaisiin, jos nämäkin tulevat osoittamaan ennakoivaa kuuliaisuutta. Ennakoiva kuuliaisuus hallitukseen pääsijöille, joilla ei ole koko kansan täyttä luottamusta, muodostuu vaaraksi demokratian

Psykologista teoriaa päästiin testaamaan vasta 1961 Yalen yliopiston tiloissa samoihin aikoihin, kun Adolf Eichmannia vastaan käytiin oikeutta Jerusalemissa hänen osallistumisestaan natsien juutalaisholokaustiin.
Yalen yliopistossa koehenkilöinä olivat opiskelijoita ja New Yorkin kaupungin asukkaita, joille kerrottiin tehtävänään olleen antaa sähkösokkeja muille tutkimuksen koehenkilöille, kun tutkimus esitettiin oppimistutkimuksena.

Sähkösokkeja saavat koehenkilöt olivat saavinaan niitä ja niitä antavat luulivat antavansa niitä. Ventovieraille ihmisille, joita vastaan ei ollut koehenkilöillä ksunaa, nämä suostuivat kokeenjohtajan käskystä tuottamaan kärsimystä ja olemaan jopa heidän tappajiaan uskoen sähkösokit todellisiksi

Milgram ymmärsi, että uuteen tilanteeseen joutuessaan ihmiset noudattavat ällistyttävän herkästi uusia sääntöjä, jos nämä asetetaan heidän noudatettavikseen. Yllättävää on se, että ihmiset ovat halukkaita satuttamaan ja surmaamaan muita ihmisiä palvellakseen jotakin uutta tarkoitusta, jos valanpitäjä niin määrää.

Tehtyään kokeensa Yhdysvalloissa Milgram kohtasi niin suurta tottelevaisuutta kertomansa mukaan, ettei hän nähnyt enää tarpeelliseksi enää toistaa koetta Saksassa.