”Käännytyslain” Suomen liberalistit – käännytyskiellon vastaiset konservatiivit: vain jälkimmäiset myöntyväisiä Venäjälle!

Suomessa halutaan avata rajaliikenteelle Suomen Venäjän vastaisen rajan ja samalla sitä, että rajalla säilytetään määräysvalta siihen, keiden annetaan ylittää raja niissä tapauksissa, joissa Venäjä on välineellistänyt maahan pyrkijän, oli hän turvapaikan hakija tai siirtolainen.

Yllä mainitun tavoitteen saavuttaakseen nykyinen hallituksemme valmistelee viranomaisten ”työkalupakkiin” lakia, joka sallii rajaa ylittävien yksilöiden mielivaltaisen kohtelun, Suomen perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten vastaisen kohtelun, jos tätä tätä ei poikkeuslailla sallita.

Olemme Puolan ja Unkarin tiellä, joka kulkee kohti oikeusvaltion romuttamista, kun perustuslakivaliokunnan jäsenet ryhtyivät harjoittamaan politiikkaa mitä ilmeisemmin unohtaen lakien perustuslain ennakkovalvontatehtävän.

Puolassa ja Unkarissa perustuslakituomioistuin tehtiin vallassa oleville vaarattomaksi poliittisilla nimityksillä ja parlamentin enemmistön vallankäytöltä riistettiin oikeudelliset rajoitukset. Seuraavana vuorossa oli yleisten tuomioistuinten alistaminen poliittiseen ohjailuun”, Kaarlo Tuori kertoo Helsingin sanomien haastattelussa.

Kun parlamentin enemmistölle annetaan oikeus rajattomaan vallankäyttöön, välinpitämättömyyteen yksilöiden oikeuksia kohtaan tai näiden tarkoitukselliseen sivuuttamiseen, perustetaan parlamentin enemmistön diktatuuri.

Mainittua pyrkimystä näyttävät ajavan konservatiivit, joiden aatteisiin kuuluu nähdä demokratia, yksilön vapaus ja oikeudet, jotka sitovat toiset ihmiset velvollisuuksiin oikeudenomistajia kohtaan, välineinä toteuttaa oman yhteisön ikiaikaisia traditioita ilman yksilöllisiä arvovalintoja tai maailman muutosta.

Konservatiivit haluavat uskotella ties mistä motiivista, ettei Venäjä ole todellinen sotilaallinen uhka Suomelle. Suomen ja Venäjän oikeistolaiset, osin myös Suomen keskustaoikeistolaiset, ovat yhteisesti jaettuine konservativisine ”arvoineen” toisiaan vastassa, vaikkakin arvomaailmaltaan he eivät eronne ainakaan pääasioissa toisistaan.

Suomalaisen konservatiivin selkä on jo hänen historiallisen muistinsa vuoksi taipuisa ja hänessä elää toivo, että Venäjän sotilaallinen uhka ei ole enää todellinen Suomelle, jos Venäjälle osoitetaan myöntyväisyyttä siten kuin konseevatiivit ovat tehneet entiseenkin aikaan monet kerrat.

”Käännytyslaki” on, jos se säädetään 5/6 osan enemmistöllä, Suomen signaali Venäjälle siitä, että enemmistö, suomalaisten valtavirta, ei ole turvapaikkajärjestelmän puolella eikä ehkä niin vahvasti sääntöpohjaisen maailmankärjestyksen puolella kuin aiemmin poliittinen johtomme on antanut Venäjän ymmärtää olleemme näiden Venäjän valtiojohdon inhoamien asioiden puolella. Jäänee nähtäväksi, tyytyykö Vladimir Putin kumarrukselle itään, jos kumartaja samalla pyllistää länteen?

Uskomuksena on se, että kansainvälinen maahan pyrkijän palautuskielto estää Suomea valvomasta rajaa. Maassamme ainakin konservatiivit pitävät Putinin kielteistä asennoitumista yksilön vapautta ja autonomiaa kohtaan terveenä konservatiivisuutena, eivät pidä Putinin politiikkaa, vaan miestä itseään pahana. Konservatiivit uskovat naivisti Suomen uuden ”käännytuslain” eli poikkeuslain voimaan tultua vetoavan Putiniin.

Konservatiivit näyttävät uskovan Venäjän presidentti Vladimir Putinin luopuvan kansainvälisen, YK:kin vahvistaman, turvapaikkaoikeuden välineellistämisestä.

Venäjä ottaisi käännytetyt henkilöt takaisin riippumatta siitä, onko heidän vastaanottamisensa Venäjän politiikan mukaista. Venäjä luopuisi kaiken ikävän aiheuttamisesta Suomelle konservatiivien mukaan.

Poikkeuslaki, jos se etenee säätämisasteelle, on ”varastossa” käytettäväksi, jos hybridiopeeaatiot vaativat, mutta silloinkin, kun se jää käyttämättä, se on ennakkotapaus, jonka mallin nukaan konservatiivit säädättää kansanedustajilla toisia lakeja, joilla puututaan liian autonomisten ja vapaiden yksilöiden elämään autonomiaa ja vapautta kaventaen. Mitä on kerran tehty, voidaan tehdä toisenkin kerran.

Vladimir Putin tiedetään hallintoineen, jossa hänelle ollaan lojaaleja, konservatiiveiksi, niiden perinteiden kannattajaksi, jotka ovat myös suomalaisten keskustaoikeistolaisten kannattamia. Se, että Suomessa luovutaan oikeusvaltiosta, saatetaan nähdä suomalaisten myöntymisemä Venäjän konservatiiviseksi arveltuun tahtoon.

Poliitikot halusivat valaa suomalaisiin luottavaisuutta siihen, ettei Venäjä uhkaa Suomea millään vakavammalla kuin maahanmuuttovyöryllä; edelleenkään Venäjä ei myöskään uhkaa Suomea sotilaallisesti sitten, kun Venäjän joukot eivät enää ole sidottu sotaan Ukrainassa. Venäjän haluttaneen siis ymmärtävän, ettei lännen kanssa liittoutunut Suomi ole siltikään ideologisesti osa ”kollektiivista länttä”, ei ainakaan liberalismiin sitoutuvana, siis ideologiaan, jossa arvot ovat yksilöiden valintoja.

Suurten sanojen takaa löytyy Venäjälle ainaisesti kuuliainen suomalainen. Uskomme myöntyväisyyden Venäjälle, tällä kertaa sen elämäntavalle, pidättelevän Venäjää tekemästä pahimman tahtonsa mukaan minkään kansainvälisen tai muun lain kiellon vaikuttamatta.

Konservatismin ja liberalismin oleellisesta eroavuudesta

Konservatiivit eivät pidä vain lapsellisuutena, vaan – yleisesti vaarallisina asioina järjellisyyttä, ihannearvojen tavoittelua ja uskoa inhimilliseen edistykseen sekä optimismia ihmisten ja ihmiskunnan mahdollisuuksien toteutumiseen – ja niihin takertumista pakoon todellisesta maailmasta. Sen vuoksi konservatiivit ovat jyrkästi vastustaneet valistusajattelun perillisiksi tunnustautuvia aatteita.

Yllä mainittujen aatteiden sijaan konservatiivien suosituksena on nojata yhteisön tradition antamiin ikiaikaisiin arvoihin, jotka ovat liian pyhiä, jotta yksilö voisi ne valita. Jos yksilöt eivät niihin tyydy, niin heillä ei ole valitusoikeuksia eivätkä ansaitse ihmisarvoa.

Miten konservatiiveista yhteisesti jakamine arvopäämäärineen, joihin yksilöiden on tyytyminen, eroavat liberalisteista näiden yhteisesti jaksamattomine arvoineen? Vastaukseksi sipivin siihen, miten arvot liberalisti ja konservatiivi ymmäetävät eri tavoin.

Oikeusvaltion sijaan konservatiiville tärkeä on maan oikeustraditiolle perustuva laillisuusvaltio, jossa tuomiot perustuvat lakiin; puutteina verrattuna oikeusvaltioon se, ettei lainsäädännön  tarvitse olla vallanjako-opin mukaisesti erillään toimeenpano- ja tuomiovallan käytöstä; edelleen konservatiivien laillisuusvaltiosta jää puuttumaan kunnon oikeusvaltiossa toteutuva  puuttumattomuus yksilön päätöksiin, jotka ovat haitallisia korkeintaan hänelle itselleen, ja sen vuoksi niiden ei kuulu ollakaan asioihin puuttumisen piirissä.

Liberalistin mukaan ihmisten arvot ovat heidän omista valinnoistaan alituisesti riippuvia, minkä vuoksi konservatiivien arvot eivät ole autenttisesti arvoja lainkaan, vaan sokeasti omaksuttuja asenteita, jollaisista aikuisten ihmisten tulisi päästä eroon. Silloin, kun liberalistit näkevät ihmisten vapauden rajoitukset välttämättömiksi, näillä puutututtaan sellaiseen, mikä aiheuttaa yksilön valinnoissa ja toimissa vahinkoa toisille ihmisille näiden elintärkeine etuineen, oikeuksineen. Sellaiseen, mistä on vahinkoa vain toimijoille itselleen, on suvaitsematonta kajota, kun muille ihmisille vahinkoa ei aiheudu. Toimijoita siis moitittakoon siitä, mikä ärsyttää heissä ja heidän toimissaan, mutta älköön puututtako siihen.

Liberalismin mukaista ei siis ole estää ketään olemasta konservatiivi – esimerkiksi elämästä omalla tavallaan vaatien muilta samaa elämäntapaa, olematta valmis myötäilemään Vladimir Putinin ajatuksia Venäjän suurvaltahaaveista tai hänen vaatimuksiaan epäoikeudenmukaisesta rauhasta Ukrainaan – edellyttäen konservatiiveilta sitä, että he tyytyvät erimielisten taivutteluun eivätkä sorru pakottamiseen tai väkivaltaan.

Konservatismin mukaista sen sijaan on pitää kysymystä suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuutta näennäisenä ongelmana, ja edellyttää jokaiselta yhteisön jäseneltä oman yhteisön perinteiden mukaista elämäntapaa ja ajatusmallia. Näiden vastaisia valintoja, ajattelua tai elämää keneltäkään ei hyväksytä ja niistä rangaistaan yhteisöstä erottamalla.

Putinismilta kuulostavan tai sen toteuttamiselta näyttävän konservatiivi tahtoo kitkeä pois, mutta liberalisti suvaita, jos konservatiivin asenteita ei edistetä pakottamisen tai väkivallan keinoin. Liberalisti toimii näin sellaisten käsitystenkin suhteen, joita hän ei hyväksy millään perusteella, mutta haluaa niiden tulevan keskustaviksi.

Konservatiiveille poliittinen demokratia ja yksilönvapaus korkeintaan välinearvoja, jos arvoja ylipäätään

Lapsenkaltaisten konservatiivien asenne demokratiaan ja oikeusvaltioon ei ole muuta kuin pelkästään välineellistävä, kuten Vladimir Putinin asenne Suomeen suuntautuvaan pakolaisuuteen tai siirtolaisuuteen itärajan yli. ”Arvoja” ovat paitsi Vladimir Putinille, myös euroalueen vaali vaaleilta menestyksekkäämmille konservatiiveille demokratialla tai yksilönvapaudella ei ole mitään arvoa, ja asennoituminen niihin ei ole myönteistä, jolleivat ne edistä oman maan antamien traditioiden tai yhteisöjen antamien tunneperäisten asenteiden vahvistumista, asenteiden vailla vähäisintäkään järjellisyyttä.

Jos jokin muu hallitsemistapa, esimerkiksi diktatuuri, on parempi tapa vahvistaa konservatiivien suosimia asenteita, niin se voidaan valita demokratian sijasta, kuten Vladimir Putinin tai Victor Orbanin esimerkki havainnollistaa meitä. Näin tullevat järkeilemään myös Suomen PerusSuomalaiset ja kokoomus, kun puolueet nojaavat perinteiseen asennoitumiseensa entistä pontevammin.

Suomen konservatiivit tahtovat tinkiä demokratiasta ja oikeusvaltiosta ajatellen sen edistävän yhteisön turvallisuutta ja yksimielisyyttä jaetuista asenteista ja pakottaa yksimielisyyteen nekin, jotka eivät pysty tähän. He ovat Putinin Venäjää vastaan, mutta tahtovat toteuttaa Suomessa sellaisia asenteita, joiden nimeen vedoten Putinin Venäjä on noussut uhaksi maallemme.

Konservatiivien pulmana on, että heidän sydämensä on oikealla Vladimir Putinin ajaman konservatismin puolella, mutta he myös pelkäävät, että he joutuvat Putinin valtakoneiston mielivallan armoille.

Maailman konservatiivit katsovat, että jokaisen ihmisen on eläminen yhteisön arvovaltaisiksi tunnustamien johtajien holhoamina kuten lapset vanhempiensa tai muiden aikuisten. Vladimir Putinin järjestelmä on julkilausumiensa tavoitteiden osalta konservatiivien maallinen paratiisi, mutta myös uhka niille petinteisille asenteille, jotka eivät ole yhteneväisiä kaikilta osin Venäjän asenteiden tai ei ainakaan näiden käytännön sovellusten kanssa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu