Mitkä olivat eduskuntavaalien todelliset teemat – ja mistä oli puhe ja mistä vaiettiin?

Mitä ovat asiat yksityiskohtineen, jotka jäivät käsittelemättä vaaleissa. Tämä kysymys herää ensimmäisenä. Eronneen hallituksen, entisen sellaisen, pääministeri oli myös vaalien kohde paljolti tahtomattaan, paitsi häntä tukevana pääministerinä vaalit koskivat häntä myös hänenä itsenään.

Aina hätkähdyttävän tyylikäs ja harvinaisen asioista perillä oleva pääministerimme puhui sinimustista porvareista, mitä Petteri Orpo oli paheksuvinaan. Näin nostettiin kissa pöydälle: ketkä menestyneiden porvarien joukossa menestyivät ja ketkä eivät; keiden karvoihin on katsominen. Millaiset oikeistolaiset ja millä vaaliteemoineen ovat poliittisesti vahvistuneet?

Vaaleissa oikeisto sekä hävisi että voitti, kun toisenlaiset hävisi ja muunlaiset voitti, kuten keskustaoikeistolaiset vihreät ja keskusta, hävisivät. Vihreiden uskotaan hävinneen vasemmistoleiman vuoksi, mutta todellisuudessa he löivät laimin tasa-arvon asian.

Mitä taas pääministeri Sanna Mariniin tukee, eiköhän hän tarkoittanut ”sinimustilla” perinteisintä vanhaoikeistolaisuutta? Sanna saattaa viitata siihenkin, miten Mussolini nousi valtaan Italiassa. Onkin syytä pohtia 20- luvun Italian ja nykyisen Suomen tilanteisen eroja ja yhtäläisyyksiä.

IKL:n nuorisojärjestö Sinimustat, Viron Konstantin Pätsin hallintoa vastustanut, on esikuva Sinimustalle pienpuolueelle. Esikuva osallistui väkivaltaisen kaappauksen yritykseen eliminoida Viron hallitus ja lain mukaisesti tuli Suomessa lakkautetuksi. Tämä olisi toisen blogin aihe, joten ei siitä enempää.

Pienpuolue on avoimesti fasistinen poliittinen ryhmä, mutta äärioikeistolaisuutta jotkut pitävät viisaampana kannattaa peiteltynä epämääräisenä perussuomalaisen ideologisuuden haarana, populismiin eräällä tavoin kätkettynä.

Kyllä Sanna Marin viittaa oikeistolaisten sokeuteen siitä, miten oikeistolaisuus on kehittynyt. Tämä kehitys näkyi vaaleissa: maltilliset porvarit hävisivät, myös kokoomuksen ulkopuolella, kuten vihreät ja keskusta oikeistolaisaallon seurauksena.

Oikeisto ei ole koskaan ollut yhtenäinen siihen kuuluvine perinteisine piirteineen, vaan on ollut haarautunut niihin, joille talouden järjestäminen on sivuseikka tai jonka järjestämisen tulee perustua ihmisten keskinäisten hierarkkisten, pyramidin tapaan järjestettyjen suhteiden, säilymiselle; mutta myös niihin, joille vapaa markkinatalous on pääasia, siis talousoikeisto. Jälkimmäiset juhlivat voittoa silmälaput silmillään. Kaksi oikeistoa sopivat yhteen yhtä huonosti kuin tuli veteen.

Eduskuntavaalien jälkeen on syytä pohtia, missä määrin oikeistolaiset menestyjät ovat populismiin piilotettuja fasisteja tai vain (arvo)konservatiiveja. Maltilliset oikeistolaiset näyttävät hävinneen, siis myös he, jos tulosta analysoidaan tarkemmin. Vihreät ovat leimautuneet vasemmistolaisiksi olematta sitä – vaalitappion ilmeinen syy? Keskusta ei ole ennen oikeistolainen, vaikka nyt heidän puheensa saivat ehkä äänestäjät pitämään keskustaa sellaisena.

Eduskuntavaalien jälkeen olemme kuulleet, että vaaleissa voittivat oikeistolaiset, mutta avoinna on vielä kysymys, millaiset oikeistolaiset menestyivät ja millaiset eivät. Ovatko kaikki oikeistolaiset ”oikeistolaisia” samassa merkityksessä? Vaaleissa menestyneet porvaripuolueet sanovat olevansa oikeistolaisia. Onko kumpienkin sydän, kun se on oikealla, samalla paikalla – nimittäin suhteessa 1600- luvun tieteen vallankumoukseen ja 1700- luvun valistuneisiin johtopäätöksiin siitä.

Pääministeri edusti tahtomattaan tai tahtoen niitä, jotka ovat aikanaan olleet asemassa, johon heitä vahvemmat ovat pakottaneet heidät, ja Petteri Orpo vastapuolta. Se, että Sanna Marin oli pääministerin asemassa, ei olisi ollut jonakin entisenä aikana mahdollista ilman eräitä lievennyksiä ja muutoksia suhteisiin, jotka ovat tapahtuneet sukupuolten välillä ajan mittaan olojen inhimillistyttyä. On ollut aikoja, jolloin miesten enemmistö ja kaikki naiset ovat olleet orjia sen vuoksi, että voimakkuuden lain mukaan vahvimmilla on ollut voiman oikeus määrätä siitä, ketkä ovat olleet orjia, ketkä vapaita.

Viitaan J. S. Millin huomioon, jonka mukaan ihmisten tunteiden kehitys johti paineisiin inhimillistää olot. Muutos edellytti kuitenkin sitä, että isänniltä siirtyi fyysistä voimaa entisille orjille. Näin ei tapahtunut kaikissa ryhmissä, sillä fyysistä voimaa ei siirtynyt naisille, vaikkakin olojen inhimillistyminen lievensi miesten valtaa naisten yli orjuudesta riippuvuussuhteeksi, joka silti kantoi orjuuden tahroja. Fyysinen voima on luontevaa käsittää laajasti resursseina, joihin kuuluu muitakin voimavaroja kuin vain fysiikkaan pohjautuvia.

Koska naiset eivät ole ainoa edellä kuvatuista piirteistä tunnistuva ryhmä, Sanna Marin edusti tahtomattaan tai tahtoen myös muita sellaisia ryhmiä, joiden asema oli muodostunut orjuuden pohjalta, mutta jotka olivat jääneet vallan ulkopuolisiksi ja näin ollen kärsimään rajoitetuista oikeuksista, mm. juutalaisia, kuten Orpon puoluetoveri Ben Zyskowicziä. Oikeiston nousu näkyi mm. hänen pahoinpitelynään.

Fyysisen voiman tärkein puute oli se, ettei juutalaisilla ollut omaa valtiota (ennen Israelia) tai muuta organisaatiota fyysisine voimakeinoineen. (Eipä naisillakaan ole ollut toistaiseksi). Kenties syytä olisi puhua fyysisen voiman sijasta konkreettisesta, kouriintuntuvasta voimasta. Fysiikan takana on myös sosiaalisia voimia, joiden vuoksi voimakeinot ovat tehokkaita.

Juutalaisethan olivat olleet ennen Ranskan suurta vallankumousta 1700- luvun kristityille hallitsijoille hoveineen erittäin tärkeä oppineina ja määrättyjen elinkeinojen harjoittajina, mutta uskontonsa vuoksi orjiin vertautuvia omalta alustetulta asemaltaan. Heidän oikeutensa jäivät tänä modernina aikanakin vähäisemmiksi kuin miesten tai naisten, kuten edelläkin todettiin, ja juutalaiset joutuivat holokaustin uhreiksi.

Feminismin tappio vaaleissa

Klassisessa teoksessaan Naisen asema (Subjektion of Woman) J. S. Mill pitää tunnusomaisena naisen asemalle sitä, että miehen valta naisten yli on syntynyt voimakkuuden laista ja säilyy sen vuoksi, ettei naisille ole siirtynyt voimakeinojen hallintaa. J. S. Millin huomiohan oli se, etteivät naiset ole olleet ainoa, vaan vain suurin, puolen ihmiskunnat suuruinen, niistä ryhmistä, joiden riippuvuus herroista on säilynyt riippuvuutena hertoistaan. Mill kuvaa taistelua tämän riippuvuuden kumoamiseksi eli feminismiä (käyttämättä termiä) taisteluksi tunteita vastaan.

Huonoimmin mahdollisin perustein on yritetty puolustaa naisten alistamista, mutta huonoihin perusteluihin nojautuvat miehet (tai naiset) pelkästään tunnesyistä vaativat miehen väistyvän ylivallan säilyttämistä tai vahvistamista. Järkiperusteiden puuttuessa tunteet tekevät vakuuttuneeksi sellaisesta, mitä ei voida järkevästi puolustaa.

Miesten valtaa naisten yli ei voida puolustaa ilman, että myös puolustetaan orjuutta. Oikeiston poliittisessa historiassa on ollut oikeiston muita perinteitä vanhempi perinne, jossa orjuutta on kannatettu. Oikeiston pyrkimykset orjuuden puolesta voivat menestyä vain keksimällä uusia tapoja epäinhimillistää naisia, juutalaisia tai muita, jotka halutaan populistisesti sulkea kansan ulkopuolelle.

On edettävä paloittain ja aina sieltä, missä aita on matalin – missä vastustus on heikoin. Some on nykyisin se media, jossa noitavainoa pääministerin kaltaisiin naisiin vaalien aikaan harjoitettiin. Misogynia kohdistuu niihin naisiin, jotka eivät pysy siinä ruodussa, jonka naisvihamieliset tunteet asettavat kaikille naisille.

Kun mainittua ajatustapaa on sovellettu, Ranskan vallankumouksen jälkeen ensin on täytynyt epäinhimillistää ne, joihin orjuutta on haluttu soveltaa. Osa oikeistosta ei ole koskaan luopunut vanhoista aatteistaan. 1900- luvun autoritaarista valtiota puolustavat fasistit (riippumatta siitä, käyttivätkö itsestään tätä nimeä) ja antisemitististä politiikkaa suosivat kansallissosialistit (vain nimellisesti sosialisteja) kuuluvat oikeiston tähän perinteeseen. Näiden suuntausten aatteet palautuivat vastavalistuksen aatteisiin riippumatta siitä, pitävätkö he itseään näiden perilisinä.

Eduskuntavaalien todellisia teemoja olivat feminismi ja autoritaarisuuden vastustaminen, joista itseään maltillisena oikeistona tavallisesti pitävä kokoomus vaikeni kokonaan. Myös mediat rajasivat keskustelun julkiseen velkaan ja julkisten menojen käsittelyyn. Näin kokoomuksen onnistui viedä huomio pois eduskuntavaalien todellisista kysymyksistä. Perussomalaiset pääsivät kiilaamaan kokoomuksen ja sosiaalidemokraattinen väliin (jälkimmäisten ääniero oli noin. 3500)

Tapahtuiko kokoomuksessa radikaalioikeistolaistuminen?

Somen kautta äänestäjiä näytetään ohjatun radikaalioikeistolaisuuteen, antifeminismiin ja ulkomaalaisuusvastaisuuteen. Vihreät epäonnistuivat, kun he eivät puolustaneet feminismiä. Tätä teemaa kokoomuksessa ei haluttu vaalikeskusteluihin.

Eduskuntavaalien jälkeen keskeinen kysymys on, ovatko vahvistuneet ne oikeistopiirit, joiden ihanteena yhteiskunnasta ja valtiosta on sellainen, mikä sai kylmää kyytiä Sanna Marinin hallituksen aikana, siis ihanne, ettei ainakaan naisten tulisi hallita, siis niiden, joiden vapauden ja oikeuksien rajojen tulee olla miesten vetämiä yksityisesti tai julkisesti. Tarkoitan vastavalistuksen oikeistolaisuutta, joka syntyi torjumaan valistuksen vapaus- ja tasa-arvoaatteita, puolustamaan säätyhierarkiaa ja korvaamaan liberaalidemokratia tällä. Jo ministerivalintoineen hallitus oli harmistuttava takaisku monille eduskuntavaaleissa nyt menestyneen poliitikon mieskannattajalle.

Pienemmät porvaripuolueet hävisivät kaikilla mittareilla, joten niiden apua vaille 1600- ja 1700-luvun edistysaskeleet jäävät. Oikeistolaisiin viitattaessa ei pidä unohtaa sitä, että oikeistolaisissa on ollut aina myös valistusaatteiden perillisiä.

Avainkysymyksenä on se, mikä on valistumattomien ja valistuneiden porvariedustajien jakauma. Kumman enemmistöön porvarihallitus nojaisi.

Vaalit olivat Sanna Marinin vaalit

Voittajana ja hallituksen muodostajana nyt keikkuva kokoomus näyttää vaalitaktiikassaan käyneen vaaleja Sanna Marinin henkilöä vastaan.

Viholliskuvassa Marinista hänet maalattiin henkilöksi, jonka varassa oli sosiaalidemokraattien asema suurena puolueena. Viholliskuvan mukainen Marin varustettiin yliluonnollisin kyvyin aivan kuin noidat kun heitä vastaan käytiin oikeutta keskiajalla. Viholliskuva perustui salaliittoteoriaan, jonka mukaan Sanna Marin on yliluonnollisine kykyineen vaarallinen Suomelle, mistä osoituksena mm. kaivettiin hänen puheistaan sivulause Horneteista.

Yliluonnollisuutta osoitti myös se, että mihin Sanna ryhtyi, se aina onnistui. Kun Sannan sukupuoli otetaan huomioon, hänellä täytyy olla juuri niin läheinen suhde kaiken pahan lähteeseen, jollainen ajateltiin noidille ja juutalaisille ominaiseksi.

Tämän vaalipuheen ajateltiin vetoavan kansan piirissä vellovaan tunnemaailmaan, jonka Sanna Marinin henkilökohtaiset pelottavat ja ihailua herättävät ominaisuudet synnyttivät hallituskauden aikana. Kokoomuksella näyttää olleen vihiä perussuomalaisten noususta – tämän Sanna Marinia niin ikään vihanneen muukalaisvihaisen puolueen noususta. Perisuomalaiset ulottivat kansasta ihmisiä poissulkevan muukalaisvihansa myös muukalainen Sanna Mariniin.

Vaalien jälkeenkin katsottaneen senkin, ettei Sanna Marin varsinkaan henkilönä hävinnyt, merkitsevän sen, että hänellä ovat yliluonnolliset voimansa. Vaalien aihe julkisesta velasta ja julkisten menojen sopivasta määrästä on kuolettavan tylsä vaalien aihe. Tunteilu julkisten menoja ja velanottoa vastaan näyttää saaneen tunnevoimansa Sanna Marinin vastustamisesta. Ukrainan sota ja Venäjän hyökkäyssodan vastustaminen jätettiin jostakin eliitin sopimuksesta pois vaalikeskustelussa, ehkäpä siksi, että Sanna Marin olisi ollut siinä liian ansioitunut vastustaja. Hän olisi ollut liian voittoisa viholliseksi.

Nyt eronnut hallitus oli ainutlaatuinen, historian käännekohdasta kielivä, jo sukupuolten näkökulmasta: toisin kuin mihin olemme tottuneet tunteenomaisesti, hallituksen pääministeri oli nainen ministereineen, joista keskeisimmät olivat naisia; tunteenomaisesti ajatellen naiset ovat ”toinen sukupuoli” ja kuuluvat niihin, joita pikemminkin hallitaan kuin annetaan nousta hallitseviksi.

Perinteisten valtiomuotojen joukossa on pääsääntö, jonka mukaan hallitsevat ovat ensi sijassa ja tyypillisesti miehiä, ja vain poikkeuksellisesti naisia. Tämä sääntö perustuu ajatukseen, että alamaisten piiristä suurempaan tai pienempään hallitsevien joukkoon on pääsy vain niillä, jotka eivät kuulu orjiin. Kun orjuus kumottiin, osan orjuus muutettiin riippuvuussuhteeksi, nimittäin naisten ja juutalaisten, minkä vuoksi näille ei tullut antaa samoja oikeuksia tai näiltä vaatia samoja velvollisuuksia, jotka kuuluivat vapaille miehille.

Nykyinen demokratia on vajavainen niin kauan, kuin on sellaisia korkeita virkoja, joita täytettäessä naissukupuoli on toissijainen. Demokratian vajavaisuutta on myös se, että miessukupuolta pidetään ensisijaisena ja paremmin sotilastehtäviin soveltuvina kuin naisia.

Tilanne vertautuu siihen, miten juutalaismiehiä ei pidetty sopivina sotilaiksi tai miten katsottiin sopimattomaksi valita korkeimpiin virkoihin juutalaisia. Juutalaisten valitseminen liian korkeisiin virkoihin on ollut juutalaisvainojen syynä antiikin aikana ja keskiaikana.

Vastaväitteenä naisten osalta saatettaneen viitata hallitseviin naiskeisareihin (mm. muinainen Egypti, Kiina, Venäjä) tai hallitseviin kuningattariin, joita on ollut laajemmin. Tähän voitaneen sanoa, etteivät esimerkit ole demokraattisia, ja lisätä tärkein, että he hallitsivat dynastian edustajina eli suvun. Heidät voidaan luokitella poikkeustapauksiksi oman sukupuolensa osalta. Poikkeuksellisuus on eri asia kuin harvinaisuus. He saattoivat olla yleisiä ja silti yleisiä joinakin aikoina ja joissakin paikoissa. Naishallitsijat eivät hallinneet omana itsenään, yksilöinä, jotka olivat kansan luottamuksenvaraisesti asettamia.

Sanna Marin saattaakin olla maailmanhistoriallinen poikkeus.
Tätä taustaa vasten Suomeen syntyi tarkoittamattomasti sellainen hallitus, jonka keskeiset ministerit olivat naisia ja jotkut myös naismyönteisten naisäänestäjien kannattamia, joten täysin odotettavaa on, että eduskuntavaaleissa muhi konservatiivinen nais- ja juutalaisvastainen reaktio.

Patavanhoillisen taantumusliikkeen näkökulmasta naisjohtoista hallitusta alettiin pitää kapinahallituksena oikeiston perinteisimpiä orjuutta ihannoivia arvoja vastaan.
Sen ajatuksen mukaista, että feminismi on pyrkimystä katkoa ne naisten riippuvaisuudet niihin miehiin, jotka yhteiskunta on asettanut hallitsemaan heitä heidän itsensä sijasta, edeten voidaan ymmärtää, miksi Sanna Marinia kohtaan alettiin tuntea niin syvää pelonsekaista vihaa, jota vaalit heijastivat.

Yleisen orjuuden aikaan, jolloin ihmisten asema herroihin nähden ei poikennut juurikaan orjan asemasta, palautuu orjuuden jälkeisen ajan naisten rajoitetut oikeudet eli edellä mainittu. Selviytyäkseen orjana tämän asemassa olijan on täytynyt tuntea oman isäntänsä paremmin kuin nämä tunkevat itsensä.

Isäntiä – lue: miehiä, jotka ovat isäntiä tai samastuvat näihin – pelottaa eniten se, että heidän orjansa lakkaavat olemasta orjia, siis sitä, että entiset orjat tuntevat entiset isäntänsä paremmin kuin isännät itsensä. Entiset orjat voivat hyödyntää erityisiä tietojaan entisistä isännistään. Entiset isännät pelkäävät entisten orjien erityistietoja. Nämä voivat käyttää niitä hyväkseen entisten isäntien käsittelyssä.

Sanna Marinin koko ulkoinen olemus oheisviesteineen selvästi paljasti vaalikeskusteluissa hänen kohtaamisissaan opposition miesten kanssa hänen eritystietämyksensä siitä, mistä miesten kenkä puristi. Niine pukuvalintoineen, jotka kulloinkin sopivat hänen poliittiseen viestiinsä, Sanna Marin suuntasi itseensä katsojien jakamattoman mielenkiinnon. Hän sai heille perille viestinsä selvästi ja suorapuheisesti.

Sanna Marin myös luopui esiintymisensä ajaksi kaikesta sellaisesta, mitä naisille on opetettu siinä miesten ja konservatiivien toivossa, että naiset pysyisivät ikuisesti riippuvaisina miehistä ja näiden kulttuurista. Sanna Marinin tapa kiteyttää asia olennaiseen siitä riippumatta, pitääkö kuulija siitä tai ei, rikkoi poliittisen kulttuurimme, jossa puhutaan yleensä epäolennaisuuksia ja haudataan asia siihen.

Ukrainan sodasta Sanna Marin kiteytti olennaisen: sota loppuu toivotulla tavalla, kun Venäjä poistuu kokonaan kaikilta Ukrainalle kuuluvilta alueilta. Naton jäsenyyttä hän alkoi kannattaa ymmärrettyään, miten Venäjä on muuttanut toimillaan Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä, ja ryhtyi ajamaan Naton jäsenyyttä riippumatta siitä, mitä mieltä oli aiemmin. Sanna Marinin poliittinen tyyli on ollut eräänlaista miehekkyyttä, jossa hän on pärjännyt miehiä paremmin.

Kokoomus oli väittänyt itseään Naton jäsenyyden kannattajaksi, mutta ei ollut vaivautunut aktiivisesti ajamaan Suomea jäseneksi ollessaan hallituksessa, vaikka kokoomuksen täytyi tajuta vuonna 2014 sen, mihin Venäjä pyrki käynnistäessään sodan Ukrainaa vastaan.

Kokoomuksenkaan mielestä Naton jäsenyys ei ollut edistämisen arvoinen asia. Kokoomus on puhumisen, ei toiminnan asia. Maailmanpolitiikan muutokset yllättivät kokoomuksen.
Kohtaamisissaan Petteri Orpon kanssa, jonka miehisyydessä on ollut toivomisen varaa, Sanna Marin on ryhtynyt mieheksi. Hänellähän on naisena kaikki se parempi tietämys miehistä, joka naisilla on vain sen vuoksi, että naisina he ovat joutuneet riippuviksi miehistä sen vuoksi, että orjuus on naisten, kuten juutalaistenkin, osalta säilynyt lieventyneenä ja muuttuneena riippuvuudeksi. Tämän alkuperä on siis tuossa orjuudessa, johon voimakkuuden laki oli johtanut naiset Eiroopan historian alkuhämärissä.

Olemme päässeet J. S. Millin käsityksestä toiseen 1800- luvun ajattelijaan Hegeliin, joka sanoo Hengen fenomenologiassa herran ja orjan dialektiikaksi sitä, miten olen kuvannut Sanna Marinia ja opposition miespoliitikkojen kohtaamiseen. Sanna Marin näyttäytyy poliitikkona ilman etuliitettä, esikuvallisena miehille niin kuin naisillekin. Miehet näyttäytyvät vain miespoliitikkoina miehen suurimpine heikkouksineenkin.

Orjakapinan vastaiset voimat – vertauskuvallisesti puhuen – olivat se oppositio, joka pyrki kastamaan mokoman hallituksen. Oppositio näyttääkin merkittävimpine osineen keskittyneen sen oikeiston perinteen ympärille, jota vaalitaan niiden piirissä, jotka eivät olleet koskaan hyväksyneet orjien vapautusta tasavertaisiin oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa aikaisempien herrojensa kanssa.

Perinteisimmän oikeiston juurista ikävine yksityiskohtineen

Vallantäyteinen pääministerimme edusti niitä, jotka eurooppalaisten joukossa ovat jääneet ulkopuolisiksi niin teologisilla kuin ruumiillisilla perusteilla. Heidän joukossaan juutalaiset pettivät Jeesuksen Juudas Iskariotin hahmossa ja pappiensa johtamina olivat vastuussa Jeesuksen ihmisluonnon kärsimyksistä.

Se, että juutalaiset pitivät kiinni omasta uskostaan ensimmäisen liiton mukaisesti, osoitti toisen liiton (kristinuskon aikana) heidän alttiuttaan kuunnella sielunvihollisen valheita. Verensä vuoksi juutalaiset eivät voi olla kristityiksi käännyttyäänkään sellaisia, etteivät he ryhdy liittoon Saatanan eli sielunvihollisen kanssa.

Tämä teologisten ja ruumiillisten perusteiden yhteen kietoutuminen yhteiskunnallisen aseman määrittämisessä koskee myös naisia. Eevan, ensimmäisen naisen, syntinä oli aiheuttaa syntiinlankeemus. Lisäksi naisten kykyä toimia luomisjärjestyksen mukaisesti osoitti korkeiden kirkonmiesten mielestä se, että naiset hairahtuivat helposti Saatanan houkutuksiin, kuten noituuteen eli toimimaan vastoin luomisjärjestystä.

Holokausti oli vain oikeudenmukainen rangaistus juutalaisille, koska he eivät olleet tyytyneet alistettuun asemaansa, vaan tavoittelivat tasa-arvoa. Myös naisten tulisi tyytyä olemaan miesten alamainen. Noituudesta syytettiin naisia, jotka nousivat miesten yläpuolelle tavalla tai toisella, mikä oli Saatanan tavoitteena. Myös noitien tuomitseminen roviolle (kidutuksen ja hirttämisen jälkeen, harvenemin elävältä) oli oikeudenmukaista keskiajan oikeuskäsityksen mukaan. Valistusaika lipetti noita- ja kerettiläisvainot.

Misogynia eli viha ja sen mukaiset teot niitä naisia kohtaan, jotka ylittävät sukupuolelle asetetut rajat, on yhdenmukaista antisemitismille. Kummatkin ovat perinteisimmän oikeiston ideologian keskeisempiä osia. Oikeistolaisuus on kesyyntynyt historian kuluessa keskustaoikeistolaisuudeksi. Näissä vaaleissa en kuullut siitä, että oikealta olisi tuotu edes vähän esiin omaa keskustaoikeistolaisuuttaan.

Kuin puskista, Suomen politiikkaa ohjaamaan nousivat 1700-luvun valistusaatteet ihmisten, myös naisten, vapaudesta ja tasa-arvosta, joiden pohjana oli 1600- luvun tieteellisen vallankumouksen luontokäsitys. Juuri enimmät ja keskeisimmät ministerivalinnat tukivat niitä valistuksen aatteita, joita Putinin Venäjä nyt haastaa politiikan kaikilla areenoilla osoittaen harhaksi sen, että ne olisivat voittaneet kaikki puolelleen.

Valistus ei näet koskaan voittanut kaikkia puolelleen. Jatkuvasti osa ihmisistä itsepintaisesti on halunnut palata valistusta edeltäneen sivilisaation ajatustottumuksiin. Tätä on osoittanut. 1900- luvun autoritaaristen ja totalitaaristen liikkeiden menestys osoittaa tämän ikävän tosiasian. Niistä puhutaan fasismeina. Ovatko vaalien oikeistolaiset voittajat niitä, jotka julistamineen ajatuksineen tieteestä, yhteiskunnasta ja valtiosta ovat vastahankaan 1700-luvun valistuksen nykyisiä perillisiä vastaan. Jos he ovat näitä, niin he kuuluvat ns. vastavalistuksen kannattajiin.

Valistusaatteiden tappio ja vastavalistuksen voitto eduskuntavaalessa

Sitä, mikä valistusaatteiden merkitys on, osoitti vasta eroavassa hallituksessa vallinnut tilanne. Niiden, joiden oikeistolaisen perinnekäsityksen mukaan ei tulisi ainakaan hallita, nimittäin naisten, hallituspaikkoja oli miehille epämukavalla tavoin enin ja keskeisin osa paikoista. Pyramidimaisesti hierarkkista maailmaa kannattaneen oikeiston käsityksen mukaan naisten paikka oli olla miesten alapuolella arvossa ja vallassa.

Siksi perinteisimmän oikeistolaisen käsityksen mukaan naisten oikeuksien ja vapauden rajoitusten tuli olla suuremmat kuin miesten, eikä miestenkään välillä tullut olla tasa-arvoa, vaan ylempien säätyjen miesten, jotka hallitsivat säätynsä naisia, tuli hallita alempisäätyisiäkin miehiä. Kussakin säädyssä miesten tuli olla vallassa ainakin pääsääntöisesti. Tämä arvo- ja asemahierarkkinen käsitys on osa oikeiston vanhinta perinnettä. Tämän mukainen käsitys voi kuulua joidenkin miesten ihanteisiin, mutta myös joidenkin naisten. Heille Marinin hallitus oli kuin painajaisuni, ja sen tämä luonne on kolmas kriisi koronan ja Ukrainan sodan.

Eduskuntavaalien todelliset teemat, kuten jo todettiin, eivät näkyneet vaalien julkisuuskuvassa. Jää nähtäväksi, millaisen muutoksen kenties kauheuksineen tai edistysaskelineen eduskuntavaalien vaikutukset tuotavat mukanaan.