Onko tosiaan niin ettei Suomi ole rasistinen maa – minkä vuoksi ainutlaatuinen maiden joukossa?
Rasismi on sellainen ilmiö erilaisine muotoineen, ettei ole väestöä, missä rasismia ei esiinny, minkä vuoksi sellaiset väitteet, joiden mukaan Suomessa ei olisi rasismia ollenkaan, ovat epäuskottavan liioittelevia, kuultuamme näitä väitteitä kesästä asti olleen rasismikohun aikana.
Rasismin puolustelijoista jotkut ovat myöntäneet rasismin olemassaolon pitäen sitä hyväksyttävänä, jotkut väittäneet rasismin määrittelyn hämäräksi; muutamat väittäneet Suomea ja suomalaisia kokonaan rasismittomiksi, lopuksi neljännet tuominneet rasismin väittäen sen esiintymistä Suomessa vähäiseksi. Rasismin määrä ja Suomen sijoitus rasististen kansojen joukossa on oma kiistakysymyksensä.
Kohu jatkunee kiitos erityisesti PerusSuomalaisten kompuroinneista, jopa tahallisista. Rasismin olemassaoloa ei voida kiistää, vaan sen esiintymisen laajuudesta ja esiintymien vakavuudesta ainoastaan keskustella.
PerusSuomalaisten väitteiden mukaan maamme on niin rasismiton, etteivät rasismittomat suomalaiset eivät edes tiedä, mitä rasismi on? Tietämättömyys ei ole merkki rasismittomuudesta vaan rasistisuudesta. Vain rasistit voivat olla huomaamatta ilmiselvää rasismia.
Rasismin luonnollisuus on merkki sen olemassaolosta: joidenkin alempiarvoisuus on niin itsestään selvää, ettei sitä osaa edes epäillä. Tästä käytetään teknistä termiä rakenteellinen rasismi.
Rasismia on ollut Suomessa niin kauan kuin historiasta on tietoa? Suomen kansan eeppisiä runoja on haluttu tai vieläkin halutaan käyttää lähteenä historiallisten olojen tutkimukselle ja ajatella runojen heijastavan syntyaikojensa miljöötä ja henkeä.
Tällaista tutkimusotetta tarkastellessaan Robert Tengström kirjoittaa:
”Mikäli Kalevasta halutaan välttämättä löytää jokin kansallinen pyrintö, jolla olisi historiallista pohjaa, siinä on epäilemättä helpointa nähdä se, kuinka suomalaiset alistavat pohjoiset naapurinsa lappalaiset.” (sitaatti sivulta 25, teos mainitaan seuraavassa kappaleessa).
Kukako Robert Tengström oli? Hän oli nuorena kuollut lupaava filosofi, jonka kirjoitukset Kalevalasta herättivät aikanaan myönteistä huomiota. Hän oli M. A. Castrenin puolison veli, ja samaa sukua oli myös Fredrika Runeberg jne. Yllä oleva lainaus on esipuheesta M.A. Castrenin Joonas Aholan laatimaan suomennokseen Lentoja suomalaisesta mytologiasta (esipuhe: Joonas Ahola ja Karina Lukin); SKS. tietolipas 252.
Suomalaisilla on siis oma esihistoriansa, johon kuului lappalaisten eli nykykielellä saamelaisten toiseuttaminen, joka kohdistui maataloutta harjoittaneiden suomalaisten aliarvostamiin eräelinkeinojen harjoittajiin, kuten metsästäjiin, kalastajiin jms. Näiden kieli- ja elinkeinoperinnettä saamelaiset ovat jatkaneet kirjoitetun historian piirissä olleena aikana. Suomessakin kolonialistinen historia pohjustaa rasismia yhtä lailla kuin se kolonialismi, jonka tunnemme Pohjois-Amerikasta.
Rasismista on kysymys aina silloin, kun paitsi toisen väestön fyysiset tuntomerkit (ruumiinrakenne- tai ulkonäköpiirteet), myös kieli tai käyttäytymisen piirteet tulkitaan merkeiksi kyseisen väestön alkeellisemmasta kehitystasosta.
Vanhoissa kielitieteen yleisesityksistä voi tavata virheellinen käsitys joidenkin kielten primitiivisyydestä. Tämä ajatus on rasistinen, ja sen toistaminen on rasismia vaikkakin kysymyksessä on kieliin perehtymättömän ihmisen tietämättömyys. Primitiivisinä aiemmin pitämämme kielet eivät ole vähemmän abstrakteja tai vivahteikkaampia kuin omamme vastakkaisista väitteistä huolimatta.
Tengtrömin edellä mainitsema Suomen ja Itä-Karjalan alueiden esihistoriallinen asuttaminen sisälsi sen, että itämerensuomalaiset heimot (hämäläiset, savolaiset jne.) tai kansat (suomalaiset tai vepsäläiset) sulattivat itseensä tai karkottivat tieltään saamelaiset tai muut ennen heitä asuttaneet väestöt. Kaikki tapahtui 1300-lukua edeltäneenä aikana.
Myöhemmin Ruotsin ja Venäjän vallan aikaan edellä mainittu prosessi jatkui saamelaiskulttuurin marginalisointina. Suomen kieli nostettiin ruotsin rinnalle (Ruotsin vallan aikana kirkossa, Venäjän vallan aikana valtiossa), mutta saame jätettiin huonompaan asemaan. Saamelaisten kieltä ja kulttuuria pidettiin alkeellisempana kuin suomen kieltä ja kulttuuria, joiden asemaa onnistuttiin parantamaan ja nostamaan ruotsin ja ruotsalaiskulttuurin tasolle.
Suomen suomalaiskansallisen historian osana on rasismi, mutta se nähdään niin luonnollisena ja asiaankuuluvana osana, ettei sitä osata edes nähdä. Saamelaiset ovat näkymättömiä rasismin tai ainakin kolonialismin kohteina Suomen ja suomalaisten tarinassa. Sanna Marinin hyvä hallitus pyrki korjaamaan tämän asian, ja uusi hallitus, jonka hyvyydestä emme voi mitään vielä tietääkään, on omassa rasismitiedonannossaan luvannut jatkaa epäkohdan korjaamista.
Siitä kertomuksesta eri elämänalueita koskevine osineen, jota kerromme itsestämme ja maamme asukkaista jääkaudesta nykypäivään, on häivytetty alkuperäisväestöt ja näistä ainut nykyäänkin elävä, nimittäin saamelaiset, monipuolisine kulttuureineen, esikristillisine uskontoineen ja kiintoisine myytteineen. Tämä tapamme kertoa itsestämme on oikeastaan rasistinen.
Tengtrömin esittämän ajoituksen mukaan kalevalamittaisen runouden synty ja sen heijastama mytologia on ajalta 800—1300 jaa. Runoissa näytetään viitatun siihen, miten tuohon aikaan suomalaiset siirtyivät Suomeen ja syrjäyttivät täällä aikaisemmin asuneen väestön. Vanha väestö vetäytyi suomalaisten maahantunkeutujien tieltä pohjoiseen tai sulautui tunkeutujiin. Alkuperäisasukkaiden kielellinen tai suvullinen perintö on vahvin nykyisissä saamelaisissa.
Kantasuomeksi kutsuttavan kielimuodon ja tämän pohjoisen version puhujia olivat Etelä-Suomeen rantautuneet maahantunkeutujat, joiden kielen nykymuotona on suomi. Heidän tieltään pohjoiseen vetäytyneen väestön kielen nykymuotoja ovat pohjoismaiden saamen kielet. Vetäytyjien kielestä on jäänyt paikallisnimistöön selvästi havaittava jälki.
Tämä on merkki kahdesta väestöstä, joista tulokasväestö alisti aikaisemman väestön valtaansa. Aikaisempi väestö joutui mukautumaan tulokkaisiin, alistumaan ja sulautumaan aina, kun tulokkaat tulivat sen keskuuteen. Väestöjen suhde oli hierarkkinen tavalla, mikä on tuttu mm. valkoisten ja intiaanien kohtaamisesta 1600-luvulta alkaen Pohjois-Amerikasta.
Suomalaisten levittäytyminen maahamme synnytti heidän koloniaalisen suhteen saamelaiseen alkuperäisväestöön. Selvennykseksi sanottakoon, että kolonialismi on imperialismin muoto tai aspekti, johin kuuluu turvata ylivalta (imperium) tukikohtien tai asutustoiminnan avulla. Muinaissuomalainen kolonialismi edelsi Ruotsin kuninkaan vastaavaa, jollainen alkoi ristiretkistä.
Edellä todetun vuoksi meidän on syytä valppaasti seurata, onko Petteri Orpon hallitus sanansa mittainen. Viime hallitus epäonnistui keskustan venkoilun vuoksi. Jää nähtäväksi, lunastaako Petteri Orpo lupauksensa hallituksen tiedonannossa.
Keskivertomiehen siittiötuotanto on päivässä noin 150 miljoonaa siittiötä. Me miehet olemme siis huikeita rasisteja – jo siittiön asteella olemme rasistisesti työntäneet muut syrjään.
Kolonialismi alkaa siis miehillä jo torvessa. Toiseutamme muut siittiöt. Todellisia rasisteja; ja nyt sitten jotkut yrittävät teeskennellä muuta. Vaikka perisynti niskassa painaa…
Ilmoita asiaton viesti
Eikä se rasismi sinne siittiöasteelle jää. Kun siitä siittiöstä sitten kehittyy yksilö, tässä tapauksessa suomalainen (lottovoitto), niin sitten hän suurella todennäköisyydellä on tyhmä (= rasisti) elleivät
ympäristötekijät muovaa hänestä epärasistia.
Lukija varmaan huomasi, että pidän rasismia tyhmyyden synonyymina. On mielestäni turhaa kuvitella, ettei Suomessa olisi lainkaan tyhmiä kansalaisia. Tyhmyyttä Suomesta ei saada pois edes Hallituksen 0-toleranssilla tyhmyydelle. Se on myös selvää, että jotkut puolueet ovat tyhmempiä kuin toiset. Olisi kiintoisaa kuulla mikä puolue kertoo olevansa puolue, missä ei tyhmiä ole ollenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin tarvitsee viitata solu- tai geenitason ilmiöihin voidaksemme huomata, että historia on imperiumien ja kolonisaation (siirtokuntien, asuttamisen ja tukikohtaverkostojen historiaa).
Maatalousasutusten ravinnontuotanto edellyttää kylänsuuruisen asujaimiston 80 prosentin työpanoksen elättämään 20 prosentin ylijäämällä. Elätetty asutuksen osa voi keskittyä päällikkö- ja sotatoimeen. Eliitti voi lisätä vaurastumistaan valtaamalla naapurikyliä ja hyödyntämällä niiden työpanoksen. Väestön kasvun myötä liikaväestö voidaan sijoittaa tukikohtiin tai omavaraisiin siirtokuntiin. Näin asutusliikkeet ovat tapahtuneet. Ekologinen tarkasteluote riittää antamaan selityksen asutuksen laajentumiselle.
Kolonialismista voidaan puhua aivan neutraalisti valtapiirien muodostumusprosessina, jonka sivutuote rasismi on. Väestöjen välille syntyy hierarkkinen suhde. Hierarkiassa alammat ovat luonnollisesti tyytymättömiä asemaansa, mihin he etsivät parannusta sulautumalla ylempänä oleviin. Tätä hierarkkisuutta voidaan arvostella hyvänä tai huonona näkökulmasta riippuen. Selvää on, että tämä hierarkkia syntyy ja on poliittisten konfliktien lähde. Tätä näemme historiasta ja nykyhetkestä.
Metsästäjä-keräilijät tai muut liikkuvan elämäntavan harjoittajat ovat joutuneet väistymään tai omaksumaan maatalouskulttuurin etuineen ja haittoineen. Valloittajan kulttuurin omaksujat joutuvat aluksi tyytymään ”toisen luokan” kansalaisiksi. Näin etnohistoria on tapahtunut Suomessakin.
Ilmoita asiaton viesti
> Rasismin puolustelijoista jotkut ovat myöntäneet rasismin olemassaolon pitäen sitä hyväksyttävänä, jotkut väittäneet rasismin määrittelyn hämäräksi; muutamat väittäneet Suomea ja suomalaisia kokonaan rasismittomiksi, lopuksi neljännet tuominneet rasismin väittäen sen esiintymistä Suomessa vähäiseksi.
Historiasta löytyy kyllä kaikenlaista, myös saamelaisiin liittyen. Kommentoin tässä kuitenkin vain tuota yhtä yllä lainaamani lausetta, koska se oli mielestäni oudon liioitteleva ja vino.
– En muista ketään, joka olisi tosissaan (ei leikillään, provokatiivisesti liioitellen, …) itse puolustanut rasismia. Monia on varmaankin syytelty, mutta syyttely on eri juttu. En muista myöskään kenenkään sanoneen itse ja tosissaan, että rasismi on hyväksyttävää – ainakaan siinä mielessä, että yhteiskunnallinen rotusyrjintä olisi ok (leikinlasku yms. rajataan tässäkin pois). Ehkä annat esimerkin, jos tuollaisia on. Oletan että esimerkki voi löytyä, mutta ehkä jostain ”laitajoukoista”.
– En muista myöskään kenenkään väittäneen Suomea ja suomalaisia tosissaan kokonaan rasismittomiksi. Tuostakin esimerkki kelpaisi.
– Hämäräksi (tms.) nykyistä termin rasismi _käyttöä_ on sen sijaan sanonut monikin. Minäkin kuulun joukkoon – tosin en mielestäni virkkeen käsittelemään ”rasismin puolustelijoiden” joukkoon. Myös rasismin _määritelmät_ ovat usein hämäriä, elleivät ole kirjallisia. Tässä kiinnostaa se, onko sinulla jokin tarkka (kirjallisesti esittettävissä oleva) määritelmä sille, mitä tarkoitat rasismilla tässä kirjoituksessa. Olisin kiitollinen tuosta, koska koen törmääväni liian usein tuon termin epämääräiseen tai epätarkkaan käyttöön.
– Kuten heti tuon virkkeesi perään toteat, rasismin todellisesta määrästä voi keskustella. Tuosta olen samaa mieltä. En pidä Suomea mitenkään erityisen rasistisena maana. Tämä on siinä mielessä ”puolustamista”, että joistain viimeaikaisista keskusteluista saattaa saada senkin kuvan, että jotain suurta ja kauheaa olisi viime aikoina paljastunut.
Yllättävintä virkkeessäsi oli ehkä se, että laitoit tuon määritelmien hämäryyden (varsin yleinen ja uskottava väite) samaan riviin noiden muiden (varsin ”laitatapausten”) kanssa. Ehkä tarkoitit jotain sen tapaista, että ”rasismin puolustelijat” pakenisivat sen tekosyyn ja harhautuksen taa, että määritelmät ovat hämäriä, vaikkapa piilotellakseen todellista kantaansa rasismiin. En ole tuollaistakaan tosin havainnut. Mahdollista kyllä, mutta ihmisten ajatuksia on vaikea selvittää, ja tuon termin epätarkka käyttö on mielestäni ihan oikeasti yleistä.
Se olisi tosiaan suureksi avuksi keskustelulle, jos molemmat laidat käyttäisivät hyvin määriteltyjä termejä, tai määrittelisivät käyttämänsä termit hyvin itse.
Ilmoita asiaton viesti
Tavallisesti ajatellaan rasismi tietoisiksi teoiksi tai asenteiksi eikä otetaan huomioon, että rasismi voi olla myös rakenteellista. Jälkimmäinen liittyy kolonialismiin ja voi olla ja on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tiedostamatonta. Rasismi on nykyisin etnokulttuurista, ei ”luonnolliseen” rotuun liittyvää, vaan virheelliseen oletukseen siitä, että jokin on luonnollista, kun se ei sitä ole tosiasioiden tasolla.
Sen vuoksi rasismia, nimenomaan rakenteellista, voidaan puolustaa olematta tietoinen siitä, että näin ollaan nimenomaan tekemässä. Tästä on esimerkkinä Suomen asutushistoria ja aikaisemman kantaväestön eli saamelaisten syrjäyttäminen ja tämän häivyttäminen historian yleistajuisista oppikirjoista. Tämä on konkreettinen esimerkki rasismista, jota pyrittäneen kitkemään hallituksen tiedonannossa (joka muutoin vie rasismikysymyksen abstraktille tasolle siitä, mistä rasismikohu sai alkunsa).
Hallituksen nollatoleranssi tarkoittaneen sitä, että kaikki rasismi on sellaisenaan väärin, sanokoon todistusaineisto mitä milloinkin sanoo.
Rasismin rakenteellisuudella on omat seurauksensa. Jokin rasismi voi olla niin luonnolliseksi koettu, että sitä voidaan puolustaa huomaamatta ollenkaan, että puolustaa sitä. Myös tämä rasismi tulisi ottaa huomioon, koska se on yleisin muoto kolonialismin tuotteena syntynyt tapa väheksyä joidenkin ihmisten etnokulttuuria.
Koska ne, jotka ovat rationalisteja (eivät piittaa kokemuksesta) pitävät rasismia aina vääränä, missä muodossa se esiintyykin, on syytä erotella heidän apriorinen rasisminsa ja aposteriorinen rasismi: ensin mainittu on lähtökohtaisesti väärin (riippumatta kokemuksestamme tai käyttämästämme todistusaineistosta); jälkimmäinen on väärin todistusaineiston eli kokemuksen pohjalta.
Itse ajattelen, että ainakin periaatteessa rasismi voisi olla hyväksyttävissä, mutta todistusaineisto osoittaa, ettei juurikaan näin ole. Ainakin on hyvin vaikea keksiä esimerkkejä hyväksyttävästä rasismista. Tulevaisuuden rasismin hyväksyttävyyden jätän avoimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkitsen kuvailemasi rakenteellisen rasismin samaksi ilmiöksi kuin rasismi, mutta sellaisena, että sitä ei aiheuteta tietoisesti yksilöiden toimesta, vaan tiedostamattomasti yhteiskunnan mekanismien toimesta. Rakenteellinen rasismi ei siis ole rasismia siinä mielessä, että joku kannattaisi tietoisesti rasismia.
Se on luonteva, ja varmaankin jokseenkin kaikille suomalaisille sopiva rasismin tulkinta, että rasismi ei koske ainoastaan rotua, vaan myös laajemmin etnisiä ryhmiä.
Se että jossain kirjassa ei sanota mitään saamelaisväestön siirtymisestä pohjoisemmaksi, ei ole sinänsä rasismia, eikä myöskään kuvaamaasi rakenteellista rasismia.
Kulttuurin ”väheksymistä” en osaa tulkita sellaisenaan rasismiksi. Kyse voi olla mielipiteestä tai ennakkoluulosta.
> Ainakin on hyvin vaikea keksiä esimerkkejä hyväksyttävästä rasismista.
Käytän termiä rasismi oletusarvoisesti merkityksessä yhteiskunnallinen etninen syrjintä. (Tuo määritelmä kuuluu varmaankin jokseenkin kaikkien suomalaisten tulkintaan rasismista. Jotkut voivat kyllä käyttää selvästi laajempiakin tulkintoja.) Vaikea keksiä tapausta, jossa tuollainen rasismi olisi oikeutettua Suomen valtion sisällä nykyään.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä huolimatta, ettei rakenteellinen rasismi ole tietoista eikä perustu politiikan ”virallisiin” tavoitteenasetteluihin, se on aidosti rasismia (koska rasismi ei edellytä tietoisuutta omasta rasismistaan), mihin sisältyvät toiminnan tarkoittamattomat seuraukset, jotka toteutuvat hyvistä tavoitteista riippumatta haitallisina joillekin etnisille vähemmistöille.
Tarkoittamattomat seuraukset ovat oleellinen osa toimintaa sosiologisesti analysoituna.
Lisäksi, kyllä on rasismia, koulutuspoliittista sellaista, kun oppikirjoista jätetään pois historiallista tietoa; se on historiapoliittista valikointia, jolla korostetaan suomea puhuvan nykyisen enemmistöväestön asemaa.
Jättämällä saamelaiset pois nykyisen maamme historiasta, heidät marginalisoidaan. Näin tuetaan asenteita, joiden mukaisesti voidaan rajoittaa saamen kielen käyttöalaa, jota laajentaisi esimerkiksi järjestämällä korkeampaa opetusta ja tutkintojen suorittamista saamen kiellä (tukien kielen säilymistä).
Hallituksen tiedonanto nostaa rasismin tarkastelun abstraktisemmalle tasolle, minkä myötä rasismin kuvaan tulee valtion ja yhteiskunnan laitosten toimenpiteiden tarkoittamattomat seuraukset. Tekstissä viittasin myös edellisiltä vuosisadoilta perittyihin tieteen virheellisiin käsityksiin, jotka tiede on itselleen tyypillisellä tavalla korjannut, koskien käsityksiä kielten kehittyneisyydestä ja alikehittyneisyydestä. Näiden virheellisten kehityseroavuuskäsitysten ylläpitäminen nykyisen kielitieteen oikeampien tutkimustulosten vastaisesti on rasismia, koska kieliä näiden puhujineen asetetaan viehekäsitysten pohjalta ylempi- ja alempiarvoisuuden hierarkioihin.
Rakenteellista rasismia ovat kielten välisiä hierarkioita ylläpitävät vanhentuneet tieteelliset ajatukset ja toimet perusteluineen, jotka pitävät yllä mainittuja käsityksiä. Perustanahan ovat julkisesti rahoitetut instituutiot.
Pääministeri Petteri Orpo on ottanut huolehtiakseen rasismitiedonannon pohjalta kitkeä rakenteellista rasismia ja sitouttanut myös PerusSuomalaiset siihen, joiden suuntaan on tehty vain se myönnytys, että he saavat toistella retorisia fraaseja siitä, ettei rakenteellinen rasismi ole rasismia.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tottunut ajattelemaan niin, että rasismia ovat oppi (jollaista kuolleella rakanteella ei voi olla), tai opin mukainen tietoinen teko (jollaista kuollut rakenne ei voi tietoisesti tehdä). Nuo molemmat ovat siis tietoisia. Ihminen voi syrjiä voi vain tietoisesti, tietäen että teko kohdistuu jonkin etnisen ryhmän edustajaan. Rakenne voi olla syrjivä, mutta tuota ei kutsuta rasismiksi, koska rakenne ei tunne mitään oppeja, eikä ole tietoinen.
Tässä mielessä rakenteen aiheuttamat rasismilta näyttävät seuraamukset ovat enemmänkin onnettomia sattumia, samaan tapaan kuin salaman isku johonkin kohteeseen. Mutta jos maan johtajat tiedostavat, että maan rakenne aiheuttaa tuollaista, eivätkä yritä korjata tilannetta, heitä voi ehkä epäillä rasismin hyväksyjiksi. Mutta maata en siis kutsuisi rasistiksi, koska rasismissa, kuten muissakin ismeissä kyse on tietyn aatteen mukaisesta (tietoisesta) toiminnasta.
> Lisäksi, kyllä on rasismia, koulutuspoliittista sellaista, kun oppikirjoista jätetään pois historiallista tietoa
Tuo on rasismia vain, jos on tarkoitus syrjiä jotain etnistä ryhmää. Jos siis jätetään joku yksityiskohta pois siksi, että kyseinen ryhmä joutuisi huonoon asemaan, kyse on rasistisesta teosta. Mutta jos ei ei ole tuollaista aikomusta, kyse ei ole rasismista.
Jos vaikkapa Suomen pääkaupunki on Helsinki, tuo ei ole rasismia, vaikka etäisyys saamelaisten perinteisille asuinsijoille on pitkä. Se on vielä ok, jos joku haluaa kutsua tuota rakenteelliseksi rasismiksi (joka on eri asia kuin rasismi).
> koskien käsityksiä kielten kehittyneisyydestä ja alikehittyneisyydestä
Minusta se, että joku katsoo jonkin kielen, tai minkä tahansa ominaisuuden (lain, puvun, uskonnon, liikennesäännön, korruption tason, …) olevan parempi tai huonompi kuin joku toinen ominaisuus, ei ole vielä rasismia, vaikka noiden ominaisuuksien voisi katsoa olevan joidenkin etnisten ryhmien ominaisuuksia. Pitäisi taas olla tarkoitus syrjiä, jotta voisi puhua rasismista. Erilaiset ominaisuudet voi aina asettaa paremmuusjärjestykseen oman mielipiteen mukaan, eikä tuossa ole sellaisenaan vielä mitään pahaa.
> … sitouttanut myös PerusSuomalaiset siihen, joiden suuntaan on tehty vain se myönnytys, että he saavat toistella retorisia fraaseja siitä, ettei rakenteellinen rasismi ole rasismia
En tiedä tarkkaan, mitä perussuomalaiset ajattelevat termistä rakenteellinen rasismi. Se on outo ajatus, että heille olisi luvattu joitain erioikeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälisessä tutkimuksessa rasismi on Suomessa maailman alhaisimpia.
Kauan vellonut rasismihysteria on pelkkä RKP:n aikaansaannos yrittäessään syyllistää hallituskumppaniaan.
Pitkäkestoinen poistuva sopulilaumailmiö.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkimuksia on moneen lähtöön, ei kannata valita vain niitä mitkä tukee narratiivia.
”Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin – noin joka seitsemäs tummaihoinen kokenut väkivaltaa hiljattain.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1d87fd4d-9eab-4f3d-9398-76604d37ff95
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä rasismi käsitteenä on alunperin tarkoittanut nimenomaan ROTUsyrjintää (racism). Alkuperänä sanalle on ollut mustien ja valkoisten välinen suhde.
Koska lainalaisuus erilaisten ihmisryhmien muissakin kuin vain rodullisissa suhteissa on sisältänyt samoja elementtejä, sanan rasismi merkitystä on laajennettu koskemaan kaikkia etnisiä ryhmiä ja nykyään jopa miltei mitä tahansa muuta eroavaisuutta (ikä, sukupuoli, kansalaisuus, kieli j.n.e.)
Systemaattinen rasismin harjoittaminen edellyttää aina jonkun ryhmän valta-asemaa. Vain vallan omaava taho voi syyllistyä syrjintään, muutoin kyse on vain yksittäisistä ihmissuhteista, joita ei kannata tähän tarkasteluun tuoda mukaan.
Niinikään en linkkaisi rasismikeskustelua kolonialismiin, imperialismiin, alueelliseen ekspansioon tai tarkoitushakuiseen väestön asutuspolitiikkaan. Nuo ovat asioita, jotka kuuluvat kansojen historiassa toisenlaiseen lokeroon kuin se rasismikeskustelu, jota Suomessakin parhaillaan käydään.
Rasismi suomalaisten sielussa ei mielestäni suinkaan ole voimistunut viimeisten vuosikymmenien aikana, vaan sen ilmenemiselle on syntynyt enemmän mahdollisuuksia. Joskus 60-70 -luvuilla ennen varsinaisen maahanmuuton alkamista voitiin hyvällä omallatunnolla hersytellä rasistisilla vitseillä ja käyttää nykyään loukkavaksi miellettyjä ilmaisuja, koska ympärillä ei ollut ketään, jota sellainen olisi loukannut. Ja eriväriset ihmiset eksoottisena etäisenä porukkana taatusti herättivät nykyistä enemmän varautuneisuutta, kun ei omakohtaisesti ollut koettu, että he ovat ihan samanlaisia tarpeita ja motivaatoita omaavia yksilöitä kuin kaikki muutkin.
Joten nykyisen rasismikeskustelun pitemmän aikaa vaikuttanut alkusyy on uudenlaisen dynamiikan harjoitteleminen ihmisten keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa. Sen oppiminen kestää aikansa.
Toinen hetkellinen syy sille, että keskustelu on juuri nyt noussut pintaan, on vaalien jälkeinen kissanhännänveto puolueiden välillä, mikä on pitänyt sisällään hyvin paljon tarkoitushakuista tonkimista ja valheellisuuteen asti yltävää asioiden suurentelua, kontekstistaan irrotettua faktaa j.n.e. Päämääränä ei niinkään tässä tapauksessa ole ollut rasismin vähentäminen, vaan puoluepoliittisten tavoitteiden ajaminen rasismivastaisuutta keppihevosena käyttäen.
Olen ehdottomasti rasismia vastaan. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei syntyperäisestä viiteryhmästään. Siksi onkin ikävää, että rasismia pyritään hyödyntämään poliittisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan blogissani nimenomaan 1800-luvun vahvaan rotuajattelun perinteeseen ajassamme. Perinteessä aikanaan ja nykyäänkin kieli, kulttuuri, uskonto, maantieteelisesti eriytynyt ihmisluonne jne. tulkitaan rotuominaisuuksiksi ihonvärin, ruumiinrakenteen tavoin. Näistä ja kulttuuriin ja päinvastoin tehdään päätelmiä.
Näin ollen esimerkiksi
1800-luvulla suomalaiset ajateltiin mongoleiksi pikemminkin kuin skandinaaveiksi kielensä ja mongolien kielen typologisten (ei kieligenealogisten) yhtäläisyyksien vuoksi (mm. agglutatiivisuus).Tietyt käsitesekaannukset siis liittyvät rasismiin. Niiden muuttuminen identiteetin osiksi on rasistisuutta.
Rasismi on rotuajattelua. Tämä ”todella tuli aktiivisen politiikan näyttämölle samalla hetkellä, kun Euroopan kansat olivat järjestäytyneet kansallisvaltioiksi. Rasismi ylitti alusta asti tahallaan kaikki kansalliset rajat, olivatpa ne määritelty maantieteen, kielen, perinteen tai minkä rahansa muun kriteerin mukaan, ja kiisti kansan varsinaisen olemassaolon.
Rotuajattelu oli luokka-ajattelua synkempi, joka seurasi alati Euroopan kansallisvaltioiden suhteiden kehittymistä, kunnes niistä kasvoi vahva ase niiden hävittämiseksi.”
Viittaan – ellen toisin sano myös myöhemminkin – Hannah Arendtin
Totalitarismin synty- esseeseen.
Näin Hannah Arendt tiivistää rotuajattelun merkityksen, siis rasismin, jonka harjoittajilla on ”huonommat pisteet isänmaallisuudessa kuin muilla kansainvälisillä ideologioilla yhteensä”. Tämä perustuu siihen, että vain rasistit kiistivät johdonmukaisesti kansallisvaltion pohjana olevan periaatteen kaikkien kansojen tasa-arvosta ja solidaarisuudesta, jonka takaajana oli ajatus ihmiskunnasta.
Keskustelut rasismin määrittelystä tai käsitteen laajuudesta tai suppeudesta ovat
PerusSuomalaisten olkiukkostrategiaa. Puolueen sisällä tietty porukka ymmärtää hyvin sen, että rasistinen ideologia vetoaa ihmismassojen erääseen osaan, jolloin kysymys on rotuajattelusta. ”Rakenteellinen” rasismi on ”klassista” rasismia, koska tämän luonteeseen kuuluu nähdä maailma rotukategorioiden kautta näitä kyseenalaistamatta. Totalitaarinen niiden käyttäminen on tapahtunut instituutioiden kautta.
Toiseksi edellinen kappale sisältää kaksi törkeää usein huomaamatta jäänyttä asiaa: ensinnäkin rasismi on kansainvälinen ideologia; toiseksi se oli juuri käytännössä tehokas keino hävittää elinkelvottomat kansallisvaltiot, jotka syntyivät Itävalta-Unkarin kukistuttua ensimmäisen maailmansodan lopuksi. Kansallisvaltion oikeutusperusta romahtaa heti, kun hylätään periaate kaikkien kansojen tasa-arvoisuudesta ja solidaarisuudesta osana ihmiskuntaa.
Rasismi on syytä nähdä Arendtin tapaan käytännön tarpeista ensi sijassa syntyneenä, vasta toissijaisesti ”tieteellisesti” muotoiltuna, ideologiana, joka on totalitääristä ajattelua, joka voi sopivissa oloissa tulla totalitääristä hallintoa ylläpitäväksi ja sitä ohjaavaksi.
Kysymyksessä on 1800-luvun perintö meille. Siitä on hyvä olla selvillä. Eikö hallitus ole oikealla tiellä pitäessään kysymystä rasismista esillä politiikassaan?
Iranilaisia (kansana ja kielenä tarkoittaneelle) sanalle ”arjalainen” annettiin rasismin piirissä uusi jalosukuista vallasväkeä tarkoittava sisältö valioväkenä, jonka tuli ottaa hyötykäyttöön ihmiset maantieteestä, kielestä tms. riippumatta. Valioväki pyrittiin määrittelemään rotuominaisuuksien pohjalta.
1800-luvun aate- ja oppihistoria on avainasemassa rasismin ymmärtämisessä. Arendt luonnehtii rotuajattelua seuraavasti.
”Rotuajattelun juuret olivat syvällä 1700-luvussa, vaikkakin on historiallinen totuus, että se pulpahti pintaan kaikissa Euroopan kansallisvaltioissa samaan aikaan 1800-luvulla. Rasismi on ollut imperialistisen politiikan varsinainen ideologia vuosisatamme [1900-luvun) alusta asti.”
Imperiumien (merentakaisten siirtomaaimperiumien tai Euroopan mantereellisten imperiumin) ylläpitäminen ei olisi ollut mahdollista sivuuttamatta kokonaan maantieteen, historian ja kielen tms. synnyttämiä eroavuuksia eliitin ja tavallisen kansan välillä. Jälkimmäinen jakautui vanhastaan edellä mainittujen kriteerien mukaan ryhmiin. Näille ei saanut päästä syntymään kansallista identiteettiä, jotta heitä voitiin hallita ja käyttää eliitin orjina.
Kolonialismi (suomeksi tukikohtien tai siirtokuntien perustaminen) on paljon muutakin kuin rasismia, mutta kolonialismin on noussut tarve rasistiselle ideologialle, ja imperialismi on ylivallan ylläpitona edellyttänyt myös kolonialismia.
”Vain kaksi ideologiaa on noussut voittajaksi ja kukistanut kaikki muut. Toinen tulkitsee historian luokkataistelun historiaksi ja toinen rotujen luonnolliseksi taisteluksi. Molemmat vetosivat suuriin ihmismassoihin niin vahvasti, että ne saivat avukseen valtion ja niistä tuli valtion virallisia oppeja.”
Käytännössä osoittautui, että ihmismassat massayhteiskunnan syntymisen myötä alkoivat viehättyä rotueroista ja niiden makeisisista valtaeroista, jotka ajateltiin tärkeämmiksi kuin kieleen, kulttuuriin, maantieteeseen tai uskontoon perustuvat erot.
Arjalaisuuden vastapooliksi ajateltu juutalaisuus alettiin nähdä uskontokunnan sijasta arjalaisten kansainvälisen herruuden uhkaajaksi juutalaisten ajaman maailmanlaajuisen salaliiton kautta. Tämän torjumiksesi juutalaiset tuli hävittää sukupuuttoon hävittämällä kaikki ihmiset, joista löydettiin juutalaisiin liitetyt fyysiset tuntomerkit. Uusi antisemitismi oli rasistista erotuksena vanhasta antijudanismista.
Tällä hetkellä suosiota niittävät salaliittoteoriat ovat nimenomaan teorioita. Karl Popper luonnehti salaliittoteorioiksi teoretisointeja, jossa ei voida ajatella mitään yhteiskunnallista tapahtumaa mahdolliseksi ilman jotakuta, jonka tahdosta se syntyy. Jotta tahdot toteutuvat niiden haltijat täytyy varustaa jopa yli-inhimillisillä kyvyillä, jotta toteuttamista voidaan pitää mahdollisena. Ajatusmalli on ominainen suljetun yhteiskunnan ajattelulle.
”Rotuajattelu ja luokka-ajattelu ovat kehittyneet pakollisiksi ajattelumalleiksi” Hannah Arendtin mukaan ”kahdessa valtiossa”, joilla hän tarkoittaa Natsi-Saksaa ja Neuvostoliittoa. Kuitenkin hänen mukaansa myös mainittujen ulkopuolella ja kaukanakin niiden rajojen ulkopuolella ”vapaa yleinen mielipide on omaksunut ne (mainitut ajatusmallit) niin laajalti, että ”älymystön lisäksi myöskään suuret kansanjoukot eivät enää hyväksy menneitä tai nykyisiä faktoja, jotka sotivat jompaa kumpaa näkemystä vastaan.
Teoriat ”historian lopusta’ naivisti ymmärrettyinä demokratian ja markkinatalouden voitosta ovat tuskin tätä päivää, kun Venäjä, Kiina, Turkki, Unkari jne. (vähemmän tai toistaiseksi vielä demokratioina tai suoranaisina diktatuureina) haastavat kaikkialla poliittista naiiviutta.
Hannah Arendtin käsitys siitä, että ennen teoreettiseksi ideologiksi muodostumistaan myös rasismi, kuten mikä hyvänsä ideologia, on aina lähtökohdiltaan käytännöllinen.
Vakuuttelu ei luonnistu, ellei se vetoa joko kokemuksiin tai toiveisiin – Arendt muistuttaa, milloin hänen mukaansa on kysymys siitä, että vakuuttelu tyydyttää välittömiä poliittisia tarpeita.
Arendt myös painottaa juuri rasismin tapauksessa ideologia on muuttanut alkuperäistä sisältöään, mutta ideologiana sitä ei voida kuvitella ilman suoraa kosketusta politiikkaan. Ideologioiden tieteellinen puoli on epäolennaista ja ”syntyy enemmänkin halusta esittää vedenpitäviä perusteita ja toiseksi, koska ne onnistuvat saamaan otteen myös tutkijoista”.
Teoreettinen keskustelu totalitaristisen ajattelun ja hallintokäytännön puolesta on toissijaista. Merkittävämpiä ovat nykyoikeiston tarpeet käydä vihollisiaan vastaan asein, jotka nauttivat joidenkin ihmismassojen ja intellektuellien suosiota.
Hallitusyhteistyön suurena virheenä oli se, ettei hallitusneuvotteluissa ymmärretty ottaa huomioon joidenkin poliitikkojen agendaan kuuluva pyrkimys vedota rasismin nauttimaan suosioon joiden kansalaispiirien parissa. Tämä virtaus on yleiseurooppalainen, ja näkyy Saksassa AfD-puolueen politiikassa (joka on rasistista, uusnatsilaista ja Putinin Venäjän pyrkimyksiä tukevaa). Sen jotkut piirteet saattanevat hyvin olla suosittuja Suomessa: vaikkakaan ei Venäjä, kuitenkin ainakin rasismi tai natseja ymmärtävä historiapolitiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Teoriasi on aika monipolvinen ja monimutkainen. Lopun johtopäätöksistä pari kysymystä.
> joidenkin poliitikkojen agendaan kuuluva pyrkimys vedota rasismin nauttimaan suosioon joiden kansalaispiirien parissa
Tuo viittaa ehkä perussuomalaisiin. Millaista tuo Suomen kansan suosima, ja poliitikkojen agendassaan käyttämä rasismi on? Mitä oletetusti ajattelevat?
> … AfD-puolueen politiikassa (joka on rasistista, …
Entä millaista rasismia tuossa? Samaako kuin Suomessa?
> Sen jotkut piirteet saattanevat hyvin olla suosittuja Suomessa: vaikkakaan ei Venäjä, kuitenkin ainakin rasismi tai natseja ymmärtävä historiapolitiikka.
Mitkä piirteet tuosta ”rasismista” ja ”natsien ymmätämisestä” saattavat olla suosittuja Suomessa? Samojako jälleen?
Ilmoita asiaton viesti