Paavo Väyrysen erhepuheista ”sisällissodasta Ukrainassa” – ja vastapainoksi faktaa ensimmäisen maailmansodan pitkästä varjosta

Kuulee vieläkin yllättäviä väitteitä, että Ukrainassa käytiin ennen tämän vuoden helmikuun 24. päivää sisällissotaa (mm. Paavo Väyrynen). Sodan nimen oletetaan muuttuneen tuolloin. Miksi ihmeessä? Eikö se ollut Venäjän hyökkäyssotaa jo tuolloin, joskin osin hybridisotana?
Sotien nimet ovat yleensä vakiintuneet vasta jälkikäteen.

Nimen ei tarvitse kuvata asiaa, jonka se nimeää, koska nimen tehtävä ei ole kuvata; silti ajatellaan, että se on kuvaus (vertaa Suomen sisällissota, josta käytettiin nimityksiä kansalaissota, vapaussota, punakapina, työkansan vapaustaistelu, luokkasota, torpparikapina, senaatin ja kansanvaltuuskunnan sota jne.)

Väyrynen tekee silmänkääntötempun, jolla hän nostaa tällä hetkelläkin kiivaasti käytävän Venäjän oikeudettoman hyökkäyssodan ensimmäisen vaiheen nimeksi yksipuolisen ja sodan hyökkääjäpuolta perusteetta suosivan luonnehdinnan. Väyrynen osallistuu Venäjän hyökkäyssodan propagandan levittämiseen Venäjän puolella – ties mistä motiivista.

Filosofi tekisi selkeästi eron sodan nimen ja sen välillä, millä fraasilla sitä luonnehditaan. Sotien nimissä voi olla nimettyä sotaa karakterisoivia piirteitä, jotka voivat triviaaleja tai satunnaisia. Piirteet ovat sekundaareja sen merkityksen kannalta, joka tekee niistä nimen.

Poliitikoille tavanomaisella tavoin Väyrynen nostaa valheellisen — Venäjän kätyreineen valehteleman — erheellisen luonnehdinnan Venäjän hyökkäyssodan nimeksi siten, kuin poliitikoilla on tapana valehdella ja peitellä valhetta ollakseen jäämättä valheesta kiinni ja edistääkseen omaa etuaan – sekä ulkopolitiikassa ehkä vieraan vallan etua olettaen vieraan vallan olevan myös oman edun mukainen.

Sodat voidaan nimetä liittämättä nimeen mitään luonnehdintaa itse sodassa, joten ne voidaan nimetä sotavuosien mukaan vuosiluvuin (Suomen 1918- sota) tai sodan keston lukumäärän mukaan (vrt. 25-vuotinen sota).

Sotien nimeäminen on ollut aina myös ideologista kamppailua osana sitä sotaa, joka halutaan nimetä. Joidenkin sotien nimeksi on vakiintunut sisällissota.

Venäjämielisyyden kärkisijaa poliitikkona pitävä Väyrynen lienee myös tietoinen venäjän kielen varaavan omat sanansa merkitsemään kahta totuuden lajia: suhteellis-normatiivisen pravdan ja absoluuttis-toteavan istinan.

Toisin kuin suomessa venäjässä varattu omat sanat totuudelle, joka riippuu kontekstin (tulkinnan) ehdoista, ja totuudelle, joka ei riipu niistä. Pravdaa on se, minkä pitäisi olla totta, ja merkitsee myös oikeutta. Myös vapaudelle on slaavilaiskielissä kaksi eri sanaa, jotka eivät ole toistensa synonyymejä. Volja (wolność puolassa) merkitsee myös tahtoa, kun taas svoboda ei sisällä tätä merkitysainesta.

Mainittuja saattomielteitä ei otettane aina, kun se olisi aiheellista, huomioon käännettäessä venäjää suomeksi. Tästä ei tässä yhteydessä enempää.

Sisällissota-nimellä on piirteitä, joihin kuuluu mm. kansalaisten jakautuminen toisiaan vastaan taisteleviin ja ulkovaltojen sekaantuminen siten, että ne tukevat merkittävästi, myös sotimalla, jotakin eri taistelevista kotimaisista osapuolista – joita on vähintään kaksi tai useampi ilman ylärajaa. Sisällissota- nimitys erottaa puheena olevat sodat valtioiden välisistä ja sodista (julistetuista ja julistamattomista).

Kun puhumme näin sodista, emme välttämättä edellytä, että sota olisi juridisesti sota, jollainen alkaa tai aloitetaan selvästä alkupisteestä nimenomaisesti esitettyine sodanjulistuksineen ja päättyy selkeään rauhansopimukseen. Sotaan riittää, että esiintyy sotatoimia erinäisten osapuolien puoli- tai kokosotilaallisten joukkojen välillä enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja ilman, että on selkeitä etu- tai kotirintamia. Sisällissotia käydään joukkojen välillä, jotka ovat rekrytoituneet vapaasti ideologisesti ylläpidetyn motiivin pohjalta.

Kansalaissota on sellainen sota, jonka kahteen tai useampaan osapuoleen kuului taistelijoina pelkästään kansalaisia. Ihme, ettei Väyrynen ole käyttänyt tätä nimeä Ukrainassa 2014 alkaneista sotatoimista. Hän myöntäneekin epäsuorasti, että ”separatistit” olivat myös ulkopuolisen sekaantujan, että Venäjän joukkoja, siis ulkopuolisia maahantunkeutujia, joiden joukossa oli satunnaisesti ukrainalaisia, ainakin sellaisia, joilla oli rikollistausta. ”Separatistit” naamioitiin huonolla menestyksellä ukrainalaisiksi.

Niinpä Paavo Väyrynen ehdottaa, että Venäjän pyrkimysten edistäjiä vuodesta 2014 alkaen sanottaisiin sisällissodan osapuoleksi. Paremminkin voidaan sanoa, että edellä mainittuna vuonna alkoi Venäjän hyökkäyssota, jota yritettiin naamioida joidenkin ukrainalaisten alueiden kapinaksi.

Miksi Väyrynen ei ehdota, että 2014 ja Krimin kaappauksesta alkanut Venäjän hyökkäyssota oli ”separatistikapina”? Tallainenhan se oli naamiointinsa puolesta; nykyisin hybridisota on vakiintunut luonnehdinnaksi tuollaisesta naamioidusta sodasta.

Voitaisiin myös puhua ehkä Venäjän naamiosodasta. Ukrainassa vuonna 2014 alkoi tänä vuonna eskaloitunut hyökkäyssota Venäjän ja Ukrainan rajakahakkana erityispiirteenään se, että venäläiset esiintyivät kapinoivina separatisteina.

Myöntämättä käytyjen sotien historia on pitkä – voidaan mennä 1500—1600-luvun ”merirosvosotaan”, jossa kaapparit esiintyivät ”merirosvoina”. Nykytapahtumiin vaikuttaa eniten ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheet ja imperiumien tuhoutumiset, joten siirtykäämme niihin.

Ensimmäisen maailmansodan itäeurooppalaiset jatkosodat vuosina 1918 – 1923 – joiden historian sivumennen sanoen, Antony Beevor on saanut valmiiksi— koostuvat joukosta päällekkäisiä sotia selkeittä alku- ja loppukohtiaan ja monine suuresti ideologisesti vaihtelevine kävijäosapuolineen. Nämä sodat olivat osin päällekkäisiä ensimmäisen maailmansodan kanssa. Suomen vuoden 1918- sota on näitä, myös Ukrainan sodat noin 1918 – 1922 ja Baltian sodat 1918—1920 sekä Venäjän sisällissota 1919—1923. Tämä oli puna-armeijan sotaa vuoteen 1920 valkokenraaleja vastaan ja vuoteen 1923 ”vihreitä” talonpoikaisarmeijoja vastaan. Ukrainan neuvostotasavalta Venäjän vastaavan hallinnon tuella oli sodassa Puolan ja Ukrainan kansantasavallan joukkoja vastaan 1920-luvulla ja vuoteen 1921 myös Ukrainan ”musta-vihreisiin” talonpoikaisjoukkoihin mm. kuuluisaksi tulleine anarkistitunnuksineen.

Saksan vapaajoukkojen häätäminen Itä-Euroopasta yhdistyi ensimmäisen maailmansodan jatkumoon. On syytä myös muistuttaa, että ensimmäisen maailmansodan välitöntä ”jatkosotaa” käytiin Siperiassa, Keski-Aasiassa ja Kiinan rajoilla asti – jossa käytiin omaa sisällis- tai vallankumoussotaa.

Se, että ensimmäisen maailmansodan jatko-sota jää liian vähäiselle huomiolle on selvästi haittatekijä Ukrainaan suuntautuvan Venäjän hyökkäyssodan pitempiaikaisten taustatekijöiden ymmärtämiselle.

Vaikkakin Vladimir Putin arvostelee Leniniä ja bolsevikkien toimintaa Venäjän hajottamisesta, tämä arvostelu peittää sen seikan, että huolimatta bolsevikkien, eritoten Leninin ajamista, kompromisseista Saksan suuntaan ja erinäisten kansallismielisten sekä talonpoikaisten voimien suuntaan, parjatut bolsevikit edistävät ja ehkäpä juuri näillä kompromisseilla – Venäjän yhtenäisyyttä: he siis varmistivat sen, että Venäjän suurvaltaperinne ei kuollut.

Yhtenäisyyteen hirttäytyminen, esimerkiksi valkokenraalien tavoin, olisi johtanut Venäjän hajoamiseen pienvaltioiksi, kuten tapahtui Itävalta-Unkarille. Putin yrittänee itsekin toteuttaa bolsevikkien strategiaa, vaikka syyttääkin bolsevikkeja toimista, jotka järkyttivät tsaarin Venäjän yhtenäisyyttä.

Vladimir Putin häneen kohtalonsa sitoneine piireineen ja Venäjän voimaväki (silovikkikopla) käyttävät 1920-luvun molemmin puolin kehitettyjä epätavallisen sodan ja sotaan kiihottamisen välineitä omana työkalupakkinaan. Bolshevikkien voittoon johtanut sotaviisaus painaa tässä enemmän kuin tappioon johtanut valkoisten kenraalien sotatyhmyys.

Sitä paitsi keisarillisen Venäjän hajoanissodassa ne voimat, joita vastaan valmiusjoukoin roistoineen päivineen Venäjä sotii, ovat oleellisesti samoja aatteiltaan rohkaisivine lippuineen, lauluineen ja samasta lähteestä kumpuavine taisteluhenkineen. Nyt kiihtyvän sodan varjo ulottuu ajoilta, joina Neuvostoliitto syntyi.